En tiedä, oletteko muut huomanneet itsessänne samaa, mutta olen tässä viime vuosina muutamankin kerran havahtunut siihen, että en ole enää...

Kun ehdottomuus laimenee

20.1.18 Satu Kommentteja: 16

En tiedä, oletteko muut huomanneet itsessänne samaa, mutta olen tässä viime vuosina muutamankin kerran havahtunut siihen, että en ole enää lainkaan niin samaa mieltä asioista, joista olin ennen täysin varma. Ainakaan en ole enää yhtä voimakas mielipiteessäni. Minusta on siis tullut vähän lepsu.

Iän myötä mielipiteet ehkä laimenevat - mutta skumpan laatu paranee.

Tulin Suomeen työmatkalle loppuviikosta. Yksi työreissun asialistalla olleista jutuista oli Lauran järjestämä Biodelly-ilta luonnonkosmetiikkakauppa Biodellyssä Turussa Rauhankadulla. Luonnonkosmetiikkaillan jälkeen  lähdimme Biodelly-porukallamme illastamaan Kuoreen, joka osoittautui erinomaiseksi ravintolaksi. Superhyvä valinta! Koska olimme jo useamman tunnin puhuneet kasvovoiteista ja vertailleet pohjustuksia, ei siinä ravintolaillan mittaan enää juuri kasvoöljyistä puhuttu vaan elämästä ylipäätään.

Mietin ääneen esimerkiksi sitä, kuinka kaksikymppisenä oli kovin lutuista vastustaa kauneusleikkauksia, botox-hoitoja ja tissinsuurennuksia. Kyllä mä ainakin haluan näyttää vanhalta, kun olen vanha, muistan ajatelleeni.

Voi niitä aikoja. Ihan tekee mieli pikkuisen tirskaista. Kun kaksikymppisenä on kaksikymppisen iho ja muutama kuntosaliharjoittelukerta tuo heti tuloksia, on tosi helppoa olla sitä mieltä, että jengi, joka kokee tärkeäksi kohentaa ulkonäköään vähän järeämmillä otteilla, on jotenkin täysin pihalla.

Itse olin pihalla.

En minä Rolfin summeria rimpauttaisi - ainakaan vielä - mutta enää minulla ei ole kovinkaan vahvaa mielipidettä siitä, että joku muu rimpauttaa. Aivan sama oikestaan. Sillä mitä se minulle edes kuuluu, jos aikuiset ihmiset haluavat tisseihinsä täytettä tai uuden vyötärön.

Kannuoperaatiot ovat vielä helppo aihe. Sitten tulevat ne kaikki muut, monimutkaisemmat asiat. Ydinvoima. Seksityöläisten oikeudet. Eutanasia. Tämänhetkisessä valossa tuntuu kummalta ajatella, että noista aiheista pystyin vielä 15 vuotta sitten olemaan vankasti joo- tai ei-mieltä. 

Kuoren mukava tarjoilija oli juuri tuonut eteemme jälkiruokalautaset, kun olimme porukkamme kanssa tämän ehdottomuuskysymyksen äärellä. Me kaikki tunnistimme nämä jutut itsessämme: meillä kaikilla  oli mielipiteitä, jotka ovat monipuolistuneet, ja ehdottomuuksia, joka ovat laimentuneet. Mistä muutos on mahtanut johtua - iästä vai lapsista? 

Ryhmäkäpertyminen.

Osa meistä oli sitä mieltä, että lasten synnyttyä (meillä kaikilla pöytäseurueesta on lapsia) valkoisen ja mustan värisävyt ovat laimentuneet ja asioiden monipuolisuus ja jatkuva muutos on iskenyt kasvoille ihan kunnolla. Onhan siinä järkeä: kun on pakko katsoa asioita 24/7 jonkun muun kuin itsensä näkökulmasta, ajattelu monipuolistuu väkisinkin.

Osa taas oli sitä mieltä, että muutosta eivät tuoneet lapset vaan ikä. Mitä enemmän näkee, kuulee ja kokee, sitä vähemmän tietää näkevänsä, kuulevansa, kokevansa ja ennen kaikkea ymmärtävänsä.

Enkä nyt tiedä, onko sillä edes mitään väliä, mistä se ehdottomuuden laimeneminen ja tiettyjen ideologisten värisävyjen haaleneminen johtuu. Jäin nimittäin ennemminkin miettimään sitä, että onko haaleneminen kokonaiskuvan ja yleisen hyödyn kannalta huono vai hyvä asia.

Tasapainoisesti lastattu laiva kulkee suorassa, ja se kulkee myös nopeammin. Mutta sitten toisaalta: lakataanko me saamasta aikaan asioita, kun iän mukanaan tuoma laimeneminen saavuttaa meidät? Olenko minä siis nyt siis saavuttamassa sen pisteen, jossa tilaa pitäisi antaa tulisieluisemmille tyypeille eli heille, joilla on vielä pokkaa olla asioista yksi ja oikea mielipide ja puskea täysillä sitä päin. Itse  voisin tasoittuneena leidinä vetäytyä vaikka sohvalle seuraamaan sivusta.

En tiedä. 

Joten menin sohvalle, vedin peiton jalkojen yli ja aloin katsoa Sillan neljättä tuotanokautta. Pörfekt.

16 kommenttia:

  1. Oon mäkin huomannut itsessäni, etten enää ole niin mustavalkoinen kuin nuorempana ja just toi, että mielipiteeni ovat saattaneet muuttua hieman. En ole niin kärkäs ja semmoinen sähikäinen ja ymmärrän välillä liikaakin ihmisten tekemisiä.

    Kai se on vain iän tuomaa viisautta, kun on huomannut, etteivät asiat aina ole niin yksinkertaisia ja varsinkaan mustavalkoisia. Ehdottomuus saattaa viedä mahdollisuudet mennessään, jos liikaa jumittaa johonkin.

    VastaaPoista
  2. Jes! Mä väittäisin että se lepsuuntuminen on iän ja kersojen yhteisvaikutusta: elämänpiiri on lasten myötä mennyt epämukvauusalueille ja laajentunut, että tietää että on pakko priorisoida. Edelleen se sieltä kuiskii jos syödään iltapalsi pannaria että tämä on slippery slope suoraan rappioon. :D Sisäisen joko-tai -ihmisen kuolema on siis ollut tavallaan helpottavaa.

    VastaaPoista
  3. Näin minullekin kävi vaikka ei ole lapsia ja samaa voi sanoa muista lapsettomista joita tunnen. Kai se ikä tuo sen viisauden että emme tiedä yhtä paljon kuin silloin nuorena, kuin tiesimme kaiken ja osasimme vastuksen kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin.

    Ja "lakataanko me saamasta aikaan asioita, kun iän mukanaan tuoma laimeneminen saavuttaa meidät?" Vastaus on ehdottomasti ei! ;) Nyt ollaan tarpeeksi kypsiä saamaan vähän mutkikkaampiakin asioita aikaan. Ajattele jos vain nuoret tulisielut olisivat vastuussa lainteosta ja muistakin säännöistä missä etiikka joka ottaa kaiken huomioon on tärkeää. Siihen ja vastaavaan tarvitaan sekä tulisieluja että meitä jotka tajuamme että ehdotonta vastausta ei aina ole. Olemme jopa tosi tärkeitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on kyllä ihan pointtia. Kunhan vain tekemisen into säilyy.

      Poista
  4. Mä luulen kans, että näin vanhempina me osataan olla loukkaantumatta verisesti, kun joku onkin eri mieltä. Voidaan kuunnella ja keskustella ja saada sitten aikaan asioita vähemmällä väännöllä, kun tiedetään että mielipiteitä ja näkemyksiä riittää, eikä yks ole toista parempi.

    Ja kyllä sen huomaa, kun pyörii sellasten parikymppisten kanssa, että mielipiteet on just niin mustavalkoisia ja ajattelu on ihan erilaista kuin reilu kolmekymppisellä- lapsellinen tai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Ja itse asiassa keskustelu sellaisten tyyppien kanssa, jotka ovat asioista eri mieltä ja osaavat argumentoida, on itse asiassa kamalan antoisaa ja hauskaa.

      Poista
  5. Ah, olen aina välillä muistellut sitä lukioikäistä minääni jolla vielä oli ehdottomia periaatteita ja selkeitä näkemyksiä asiaan kuin asiaan. Nestlen tuotteita ei ostettu ja ydinvoima oli yksiselitteisesti no go. Välillä tuntuu että mulla ei ole enää mitään periaatteita. Kaikesta olen joutunut luopumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, näinpä! Muistan itsekin jonkun Nestle-boikotin aikanaan... Enää en suhtaudu samalla palolla. Kyseinen yritys on tehnyt isoja virheitä menneinä vuosikymmeninä, mutta nykyään tilanne esim. Suomen Nestlellä on ihan toisenlainen. Mä ainakin ostan paljon nykyään ko. firman tuotteita Suomessa ollessa, lastenruuista alkaen...

      Poista
  6. Junttipulla Savosta1/22/2018 4:36 ap.

    Eivät ole omat mielipiteeni loiventuneet, päinvastoin. Sen sijaan reaktioni ovat lieventyneet. Siksi uskallan kuunnella paremmin erimielisiä. Jos heillä on perusteltuja näkemyksiä, muutan omaakin näkemystäni. Tosiasioiden kieltäminen on typeryyttä.

    Argumentteja eivät kuitenkaan ole sen tyyppiset toteamukset kuin "ihmisarvo on kiistämätön". Se on tunne, mutta ei argumentti, jolla voisi perustella. Jos ihminen vetoaa subjektiivisiin tulkintoihinsa, lopetan keskustelun, koska tunnekeskustelu ei johda mihinkään.

    Lieneekin perusteltua olettaa, että vanhentuessa omanarvontuntoni on kasvanut, mikä laskee kierroksia. Kierrosten laskeminen taas mahdollistaa selväjärkisemmän ja laajemman ajattelun. Kun osaa jättää tunneajattelijat omaan arvoonsa, ei tarvitse reagoida kaikkeen.

    Viittaus tunnekeskustelun ongelmallisuuteen vielä esimerkillä.

    Tutkijoiden mukaan maailma on matkalla tuhoon. Talousjärjestelmämme yhdistettynä ihmisluontoon tulee tuhoamaan ihmisten elinympäristön. Pyrkimys kasvuun ja hyvinvoinnin jakamiseen ja levittämiseen on yhdenlaista ihmisvihaa, koska ympäristötuhot johtavat lopulta resurssisotiin, eikä niissä sodissa ihmisellä ole arvoa. On vain selviytymisen pakko.

    Talouden kasvun aiheuttama tuho maapallolle on siis havaittu tosiasia. Tästä tosiasiasta ei kuitenkaan seuraa, että kasvua pitäisi vastustaa. Joidenkin mielestä on ihan jees, että ajamme täydellä höyryllä päin seinää. Kenenkään ei tarvitse ottaa moraaliseksi ohjenuorakseen maapallon säästämistä. Kysymys on arvovalinnasta. Jotkut tahtovat väistää tuhoa, jotkut maksimoida nautinnon.

    Aiheesta keskusteltaessa ongelmat alkavat, kun tunnejauhajat rupeavat esittämään mielipiteitä, joissa he tahtovat sekä syödä että säästää kakun. Pitäisi saada palkankorotuksia ja hyvinvointia ja humaania suhtautumista maailman hätään, mutta samalla luopua luonnon riistosta ja talousjärjestelmään liittyvistä ihmisoikeuksien halventamisista. Todellisia keinoja ongelmien ratkaisemiseksi heillä ei ole kuitenkaan esittää. He vain tahtovat. Vaikka tilastot kertovat, että nopeampi talouskasvu nopeuttaa myös maailman tuhoa, niin silti keneltäkään ei saisi ottaa pois ja kaikille pitäisi antaa enemmän.

    Keväällä media kertoo jälleen kerran, että koko vuoden luonnonvarat on käytetty vain muutamassa kuukaudessa, mutta lasten kuormittavuudesta ollaan hyshys, koska tosiasiat nyt vain ovat vaikeita. Ihmiset tahtovat kertoa sen, miltä tuntuu, mutta eivät ratkaista yhdessä ongelmia tosiasioihin nojaten. Argumentoinnin muotoon puettu tunnekeskustelu ilman tosiasioita on uusi normaali.

    https://yle.fi/uutiset/3-10029294

    Pahoinpa pelkään, että monilla vanhenemiseen liittyvä kyky katsoa avarammin on lopulta vain laiskuutta, halua välttää sisäiset ristiriidat ja sallia itselleen kaikenlaista pikkukivaa. Kun ei ajattele lentomatkan taustalla olevaa tuhojärjestelmää, voi keskittyä lomasta nauttimiseen.

    Kun ei pohdi, kuinka kauneusleikkaukset vaikuttavat lasten kykyyn hyväksyä itsensä sellaisina kuin he ovat, voi mennä kauneusleikkaukseen.

    Kun sanotaan, että vanheneminen avartaa, niin mitäpä jos kysymys onkin vain siitä, että vanhetessa moraali rappeutuu. Ihanteet katoavat käytännöllisen nautinnon tavoittelun tieltä. Kun rupeaa sallimaan itselleen kaikenlaista, niin samalla alkaa sallia enemmän myös muille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, mikä kommentti! Täysin oikeassa on olet.

      Poista
    2. Kiitos pitkän ja perusteellisen kommentin kirjoittajalle. En väittäisi itse laiskistuneeni vanhenemisen myötä, mutta priorisoinnin tarve on kyllä kasvanut. Sehän saattaa näyttäytyä laiskistumisena. Ja saattaapi sitä ollakin: on tarve välillä laiskotella, ja se on ihan ookoo.

      Ja kun niitä värisävyjä asioissa on niin monia. Mä en (enää, joskus ehkä ajattelin näin), että kauneusleikkaukset tuhoavat nuorten tyttöjen minäkuvan. Mitenkä niin? Ensinnäkin niitä kauneuskirurgisia toimenpiteitä tehdään ihan hirvittävän monesta eri syystä syövästä lähtien (rintasyöpä - rinan poisto - uuden rinnan rakentaminen). Sekin on kauneuskirurgiaa, että käy vaikka leikkauttamassa pois itseään häiritsevän ison luomen tai väriläiskän. Tai se, että käy leikkaamassa silmien päällä omasta mielestä epämukavat roikkuvat silmäluomet. Tai se, että käy pienentämässä rintojaan. Esimerkiksi näiden esimerkkien valossa mun mielestä on mustavalkoista sanoa, että kauneusleikkaukset vaikuttavat lasten kykyyn hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

      Poista
  7. Niin... taidan olla noin 15 vuotta vanhempi kuin Satu ja aina välillä luen näitä "nuorempien" blogeja mielenkiinnolla ja ajatuksella "Ai noin jyrkästi voi ajatella täsät asiasta, entäpä tämä ja tämä näkökulma.."
    Virkistävää ja erilaista ja saa kyseenalaistamaan omat mielipiteet.

    Mutta kai se niin on että elämä opettaa ja kun tarpeeksi paljon on asioita ja kaikenlaista hyvää ja pahaa elämässä oppii suhteuttamaan ehdottomuuttakin.

    VastaaPoista
  8. Elämänkokemuksen lisääntyminen sen aiheuttaa. Ja sitähän karttuu monilla tavoin :) Lapsilla tai ilman

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Muutosta tapahtuu meissä kaikissa koko ajan, oli mukeloita tai ei.

      Poista

Mitä tuumaat?