Kaupallisessa yhteistyössä Biodelly ja SBM Kipinä  Luonnonkosmetiikka ja anti-age, oikeasti tehokas ryppyvoide ja turhat kosmetiik...

Luonnonkosmetiikka anti-age ja ihonhoidon turhakkeet

16.11.18 Satu Kommentteja: 0


Kaupallisessa yhteistyössä Biodelly ja SBM Kipinä 

Luonnonkosmetiikka ja anti-age, oikeasti tehokas ryppyvoide ja turhat kosmetiikkahankinnat. Jos on kuin minä, joka tykkää että kaapissa on mahdollisimman vähän – mutta toimivia eikä älyttömän kalliita – ihonhoitotuotteita, mitkä purkit kannattaa jättää ostamatta? Mitkä tuotteet ovat välttämättömiä? Entä onko tuotteita, joita ei edes kannata käyttää, koska niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä? Kyllähän niitäkin on. 

Selvittelin hieman. 


Biodelly-yhteistyön käynnistyttyä viime vuonna  olen alkanut saada teiltä aika usein kysymyksiä kuivan ihon hoidosta ja tuotekokemuksistani. Tosi moni on kehunut luonnonkosmetiikan Lue-kasvoseerumia, joka on oma luottotuotteeni ja näkynyt täällä blogissakin usein. Kirjamessuilla entuudestaan tuntematon ikäiseni nainen koputti olalle ja pahoitteli että tämä asia ei nyt millään lailla liity kirjoihin, mutta että kiitos sen edullisen seerumin esittelystä, se on pelastanut kuivan ihoni. Vou! 

Koska tämä aihe tuntuu kiinnostavan ja huomaan, että omat ihonhoitorutiinit ovat muuttuneet ja sen myötä yleisilmeeni on nykyään piirun verran freesimpi (näin väitän ainakin), päätin tehdä aiheesta yhden superkattavan postauksen. Tämän tässä näin. Kiireisille tiedoksi: juttu on todella pitkä. Palaa tekstin pariin myöhemmin, jos et nyt ehdi lukea kaikkea. Olen nimittäin yrittänyt kasata tähän mahdollisimman paljon tietoa kuivan ihon ihonhoitorutiineista (olen itse kuivaihoinen eli kutisevaa ja ryppyyntyvää sorttia, siksi tämä aihe on itselleni tärkeä) ja luonnonkosmetiikkavaihtoehdoista. Omien tiedonhakujen lisäksi haastattelin juttua varten Biodellyn omistajaa Tanja Kipinoista, jonka tietämys luonnonkosmetiikasta on ihan omaa luokkaansa. Ihmeellisellä vainulla Tanja on löytänyt minullekin ne juuri sopivat tuotteet ja kehottanut luopumaan aika monesta purkista, joiden ostoa harkitsin. 


Pienenä sivuhuomiona tähän ihan näin kauppiaan näkökulmasta: pitkäjänteinen asiakastyö on just sitä, että oikeassa kohdassa uskaltaa sanoa asiakkaalle, mitä hänen ei kannata ostaa. Muutaman kympin myynninmenetys on todellakin sen arvoista, että löytää oikeat jutut juuri sille asiakkaalle. Tyytyväinen asiakas kun palaa takaisin, koska se luottaa ja tietää saavansa sen, mitä se oikeasti eniten tarvitsee. 

Miksi kasvoihin tulee juovia ja ryppyjä, voiko niitä estää tai ”korjata”? 


Ikääntyessä kropassa tapahtuu kaikenlaista. Asiat hidastuvat, eikä pelkästään reaktiokyky tai kyky nähdä pimeässä. Ihon kollageenin ja elastaanin muodostus vähenevät ja silloin iho ikään kuin menee rullalle ja veltostuu. Tulee naururyppyjä ja ajatusryppyjä. 


Ihmisen iholle tapahtuu sama kuin kukalle, joka ei saa tarpeeksi vettä. Ripsrapsrops. Mitä kosteutetumpi iho on, sitä terveemmältä se tuntuu ja näyttää. Vesi-ilmapallo on kiinteä ja kiva, kun se on täynnä vettä. Jos siellä on vettä pari pisaraa, se tuntuu kädessä lötröltä jä jokseenkin ällöltä.

Okei, se metaforista!

Elikkäs. Juovien syntymistä voi ehkäistä huolehtimalla ihon riittävästä kosteutuksesta, antioksidanteista ja omega-rasvoista. 

”Eli kannattaa panostaa niihin tuotteisiin, jossa on näitä raaka-aineita”, sanoo Tanja. 

Erityisen tärkeä on tämä pointti: Mikään voide, seerumi tai ihoöljy ei poista iholle muodostuneita ryppyjä. Voi syödä hyllymetreittäin kollageeniä, laittaa hintavia ihoa uudistavia seerumeita tai levittää kasvoille jonkun mainostekstin mukaan nuorentavan naamion, mutta loppujen lopuksi niistä mikään ei tee mitään pysyvää, ellei istu se kalvonaamari päässä loppuelämää. Ryppyihin auttaa pysyvästi vain Rolfin veitsi ja se ei nyt tässä kohtaa kiinnostele. 


Tätä mieltä on Tanja ja minun mielestä tämä on ihanasti sanottu: 

”Ryppyihin ei pitäisi suhtautua maailman loppuna. Sen sijaan  että yrittäisi löytää kaikki poppaskonstit ryppyjen hävittämiseen, niin on paljon parempi hoitaa ihoa hyvin ja arvostaa vanhenevaa ihoa. Ei kannata yrittää jotain muuta kuin mitä on.” 

Kuivan ja ikääntyvän ihon hoito 


Vaikka jo tulleita ryppyjä ei pysty kokonaan poistamaan tuotteilla, oman ihon tuntumaa ja ulkonäköä voi parantaa oikeilla tuotteilla. Se mikä on ”parantamista” on jokaiselle henkilökohtainen juttu ja siksi on tärkeää, että tuotteet on valittu sen mukaan mikä itselle sopii eikä sen mukaan, mikä näyttää toimivan jollakin muulla. 

Esimerkiksi mun omassa ihossa kinkkistä on kuivuus. Tuotteiden on pakko olla superkosteuttavia, jotta en aamuisin herää ihoni varisee irti -tunteeseen. 

Hyvin kosteutettu iho on terve ja tasainen ja siihen tulee vähemmän näppyjä ja se ikääntyy tasaisemmin. Käytännössä kuivan ja ikääntyvän ihon hoidossa tärkeintä on hyvä putsari, kosteuttava kasvovesi, kosteuttava seerumi ja kasvoöljy. Muuta ei välttämättä tarvita. 

Näitä ihonhoitotuotteita kuiva ihoni ei tarvitse 


Silmänympärysvoide on minulle aika lailla turha tuote. Olen pari vuotta käyttänyt silmänympärysvoidetta, mutta tuubin ostaminen loppui nyt. Luulin nimittäin, että silmänympärysvoide on jotenkin koostumukseltaan hyvin tärkeä silmänympärysalueen hoidolle. Ei se ole. Se on kehitetty toimimaan herkällä ja ohuella silmänympärysiholla, mutta jos omat silmät eivät ole kovin herkät ja ne kestävät sitä samaa voidetta ja kasvoöljyä, mitä käyttää kasvoillakin, erillistä silmänympärysihon tuotetta ei tarvita. Jos silmänympärysiho turpoaa ja haluaa hoitaa sitä jollain geelimäisellä silmanympärysvoiteella, siitä voi olla apua.

Koska en ole itse herkkäsilmäinen enkä kärsi juurikaan turvotuksesta silmien ympärillä, kosmetiikkakaappini väheni juuri yhdellä tuotteella. Voin käyttää silmienympärysiholle sitä ihan samaa tavaraa mitä laitan kasvoilleni.


Toinen kuoppaamani asia on kuorintavoide. 

Tanja kertoi minulle hydrolipidikalvosta. Se on sellainen ihon oma suojavaippa ja sen suojaamisesta vouhkataan ihan aiheesta. 

Iho voi paremmin, jos se pysyy ehjänä. 

”Kaikki voimakkaat pesuaineet, kuorinnat, hankaavat aineet jne. vahingoittavat tätä kalvoa. Siksi suosittelen aina puhdistusta muulla kun geelillä tai vaahdolla.”

Ikääntyvää ja kuivaa ihoa ei suositella kauheasti kuorimaan ainakaan mekaanisesti eli rakeisilla kuorintageeleillä ja -voiteilla, koska iho ohenee muutenkin ikääntyessä. "Huvin vuoksi" -kasvojenkuorinta ei ole kasvoille hyväksi.

Ja tähän tulee nyt taas se JOS: Jos omassa ihossa on paljon epäpuhtauksia tai esimerkiksi maksaläisikä, niin esimerkiksi hedelmähappokuorinta voi olla hyödyksi. 

Kosmetiikkakaapissani alkaa olla jo ihana väljää! Jäljellä on tosiaan viisi tuotetta. No okei, kuusi – koska käytän silloin tällöin kosteuttavaa kasvonaamiota. 

Tuotevinkit ikääntyvän ja kuivan ihon hoitoon (by me) 


Putsari. Pesun pitää olla hellävaraista, että ihon oma suojakerros ei vaurioidu. Se tarkoittaa käytännössä puhdistusmaitoa tai puhdistusvoidetta. Ne estävät ihon kuivumista ja suojaavat sitä ihon omaa hydrolipidikalvoa. 

Tanjan vinkistä olen siirtynyt nyt talvella käyttämään puhdistusvoidetta.

Puhdistusvoide on rasvaisempi eli samalla myös hoitavampi ja ravitsevampi kuin puhdistusmaito, koska siinä on tiiviimmässä muodossa iholle hyödyllisiä aineita kuin puhdistusmaidossa. Levitän Antipodesin tymäkän puhdistusvoiteen kosteille kasvoille, pyyhin sen pois kostealla puuvillarätillä (eli ihan tavallisella pyyhkeellä) ja sen jälkeen painelen ihon kuivaksi pyyhkeeseen. Voiteen poispyyhkiminen vie enemmän aikaa kuin puhdistusmaidon käyttö, mutta olen nyt laittanut sen pari ekstraminuuttia tähän iltaisin, koska ihoni kuivuu talven tultua enemmän. 

Antipodes on uusiseelantilainen merkki ja minulle uusi tuttavuus. Tätä suositeltiin minulle - kuivalle ja ikääntyvälle iholle - koska merkin tuotteiden raaka-aineissa on erittäin korkea antioksidanttipitoisuus (tarkemmin antioksidanteista, katso seuraava kappale). Tuotteissa on korkea aktiiviaineiden osuus ja suuri luomupitoisuus. Tykkäämme.




Kasvovesi. Ensinnäkin; kasvovesi ei siis ole puhdistusta varten. Sillä ei putsata meikkiä, vaan sen tarkoitus on kosteuttaa ihoa samalla lailla kuin vedellä kastellaan kuiva kasvi. Ilman kasvovettä kuivan ihon hoitaminen on mahdotonta. Satsaan siis tähän. 

Ihonhoidossa puhutaan aika paljon antioksidanteista. Ne on siis niitä pikkuisia olentoja, jotka taistelevat vapaita radikaaleja vastaan. Iho altistuu vapaille radikaaleilla päivittäin esimerkiksi liikenteen, saasteiden, tupakansavun jne. kautta. Antioksidantteja sisältävät ihonhoitotuotteet suojaavat ihoa näiltä pikkuterroristeilta. 

Tanja neuvoi minulle kasvoveden valinnassa seuraavaa: 

”Valitse sellainen, jossa on useampaa kuin yhtä ainetta. Esimerkiksi kukkaisvedet kuten ruusuvesi ovat kyllä ihan hyviä, mutta ikääntyvä iho hyötyy kasvovedestä, jossa on muitakin aineita, yleensä kosteuttavia ja antioksidanttisia.” 

Herkkäihoiset huom! (itse en ole herkkäihoinen): Herkkäihoiselle kukkaisvesi voi olla parempi vaihtoehto, koska iholle tulee vähemmän mahdollisesti herkistäviä ainesosia.

Olen käyttänyt viime kuukaudet tätä putsarin kanssa samaa sarjaa olevaa uusiseelantilaista Antipodes-kasvovettä juurikin tuon antioksidanttivaikutuksen ja sen sisältämien rasvojen takia (kasvovedessä on vadelman siemenöljyä). Pullo on riittoisa ja tässä on todella hyvä suihkusumutin: kahdella painalluksella kasvovesi leviää kasvoille tasaisesti. Vanu- tai puuvillalappuja ei tarvita. 


Antipodes panostaa todella paljon tutkimukseen ja kehitykseen, ne valitsee tuotteisiin raaka-aineita, joiden teho on todistettu tieteellisesti. Se toki näkyy hieman hinnassakin. Tämäkin kasvovesi on yli kolmekymppiä. 

Älyttömän hyvä toinen kasvovesi on Patykan Essential Lifting –kasvovesi, joka sisältää mm. kosteuttavaa hyaluronihappoa. Tämä on sitten jo jonkin verran Antipodesiakin kalliimpi tuote. 


Kasvoseerumi. Seerumi tuo tiiviissä muodossa iholle sen tarvitsemaa  kosteutta ja antioksidantteja. Oikeanlaisen seerumin avulla voi myös hoitaa esimerkiksi aknea, maksaläiskiä jne. ongelmia. Kannattaa ostotilanteessa kertoa näistä erityistarpeista, niin sopivat tuotteet löytyvät varmemmin (Jos et pääse käymään myymälässä Turussa paikan päällä, on hyvä tietää, että Biodellyn sivuilla on chätti, asiakaspalvelumeiliin vastataan nopeasti, samoin Biodellyn Facebookin kautta jätettyihin viesteihin ja myymälään voi soittaa sen aukioloaikoina, yhteystiedot löytyvät sivuston alaosasta). 

Itselleni tärkeintä on nyt se ihon kosteutus, siksi valitsen seerumin, jossa on todella tehokkaasti kosteuttavia aineisosia. Hyaluronihappo on Tanjan mukaan yksi harvoista kosmetiikan ainesosista joka ihan oikeasti tehoaa ikääntymiseen sen kosteuden sitomiskyvyn takia. Niinpä minäkin yhä edelleen käytän tätä alle kahdenkymmenen euron Lué-seerumia. Olen kokeillut monia muita luonnonkosmetiikan seerumeita  tässä välissä, mutta mikään ei ole ollut itselleni yhtä sopiva kuin tämä. Naama kiittää, lompakko kiittää. 


Rasvat - kasvoöljy. Iho tarvitsee ravintoa, jota se saa rasvahapoista. Kasvoöljyn alle kuuluu aina laittaa kasvovesi (ja seerumi), koska pelkkä öljy ei yksinään auta yhtään. Se on vähän sama kuin yrittäisi tehdä hiton hyvän gintonicin ilman giniä. 

Kasvoöljyjä käytetään paitsi niiden rasvahappojen myös niin kutsutun okkluusion takia – tarkoittaa siis, että kasvoöljy lukitsee ihon alle laitetun kasvoveden ja seerumin ihoon. Muutoin ne haihtuvat pois, eikä niistä ole mitään hyöytä. Eli jälleen se sama baarikaappivertaus: vähän sama kuin yrittäisi tehdä hiton hyvän gintonicin, katselee lasia hetken ja sitten kaataa koko hoidon lasista viemäriin. 

Millainen kasvoöljy sitten on hyvä (minulle)? Tässä pätee sama kuin kasvovedessäkin: on parempi satsata kasvoöljysekoitukseen kuin yhden perusöljyn puteliin. Kasvoöljysekoituksessa on enemmän anti-age-ominaisuuksia kun yhdessä öljyssä. Nämä sekoitukset maksavat tietysti enemmän kuin perusöljyt, ja se johtuu siitä että niiden raaka-aineet on kalliimpia, mutta ne ovat myös tehokkaampia. 

Käytössäni on Lovely Dayn kasvoöljy, jossa on on B-vitamiinia, arganöljyä, helokkiöljyä ja blue tansy -öljyä. Pari tippaa illassa kasvoveden ja seerumin jälkeen riittää. Lovely Dayn tuotteita saa vain Biodellystä. 


Rasvat – kasvovoiteet. Tämä onkin jännä juttu! Tanja on sitä mieltä, että kasvovoidetta ei tässä kyselemässäni ”anti-age”-työssä tarvita välttämättä ollenkaan yöllä. Työ tehdään putsarilla, kasvovedellä, seerumilla ja öljyllä. 

”Jos jossain säästäisin, niin tässä. Eli jos satsaa kasvoveteen, seerumiin ja öljyyn, kasvovoide voi olla edullisempikin tuote ja teho on ihan sama.”

Öljyähän voi käyttää myös päivisin, mutta jos meikkaa niin voi olla, että meikki ei oikein pysy öljytyn ihon päällä, ripsari tarttuu alaluomeen jne. On parempi käyttää aamuisin öljyn sijasta kasvovoidetta. 

Olen alkanut nyt itse tehdä niin, että niinä päivinä kun en meikkaa ja niitä päiviä on aika paljon laitan aamuisinkin kasvoöljyä. Jos on palaveripäivä, treffit tai muuta kivaa ja poistun kotoa vähän laitetumpana, käytän öljyn sijasta Lovely Dayn Glow Juice –päivävoidetta, joka toimii tosi hyvin meikin alla. Päivävoide sisältää ravitsevia aineita: kylmäpuristettuja öljyjä ja antioksidanttista vadelmauutetta. 


Kasvonaamio. Tämä on se minun kuudes vakkarituotteeni, jota käytän. Levitän tätä Lovely Dayn vaaleanpunaista tehokkaasti kosteuttavaa naamiota kerran viikossa ennen nukkumaanmenoa, enkä pese sitä pois ollenkaan. Jätän sen yöksi ja herään aamulla iho poikkeuksellisen kuulaana ja levänneennäköisenä. 

Tanja ei käytä itse kasvonaamioita, koska: 

”Kosteuttava kasvonaamio tekee iholle hyvää, mutta itse en jaksa niitä käyttää. Mieluummin menen vähän aikaisemmin nukkumaan.” 

First things first. 


Paras anti-age tuote iholle on… 


…älä tupakoi ja käytä aurinkovoidetta. Ihoon vaikuttavat hirvittävän paljon geenit ja elintavat. Joillain on luonnostaan kuiva iho, joillakin kostea ja pehmeä. On finnejä, pisamia, ihottumaa ja kuulaanpunaiset posket. Elintavoilla on ihon kuntoon tietysti myös suuri vaikutus. Erityisen huonoa jälkeä tekevät tupakointi ja aurinko. Tupakka on myrkkyä ja auringonotto vanhentaa ihoa. Maailman tehokkaimmat anti age -tuotteet ovat siis se, että ei tupakoi ja että käyttää aurinkovoidetta. 

Miksi valita luonnonkosmetiikkatuote? 


Luonnonkosmetiikka sisältää vain iholle hyödyllisiä ainesosia eikä ns. täyteaineita, eli sellaisia joilla tuotteen koostumus ja tuntu saadaan hyväksi mutta jotka eivät tee iholle oikeastaan mitään. Tavallista kosmetiikkaa ostaessaan on suurempi riski ostaa ilmaa purkissa.  Sellainen hetkellinen ”kylläpä ihoni on nyt sileä kun levitin siihen tätä uutta voidetta” -tunne saadaan aika usein aikaan aineilla, jotka eivät millään tavalla lisää ihon hyvinvointia. Sileys lähtee pois muutamassa tunnissa. 

Luonnonkosmetiikassa voidepohja on tehty kasviöljyistä, jotka jo itsessään hoitavat ja ravitsevat ihoa. Tavallinenkin kosmetiikkateollisuus kyllä käyttää paljon kasviperäisiä ainesosia mutta esimerkiksi voidepohja on hyvin todennäköisesti synteettinen. 

Eettiset syyt ja ympäristötekijät. Luonnonkosmetiikkaa käyttämällä ei ainakaan lisää muovin määrää merissä. 



Tarjoukset lukijoille


Ja nyt ne lupaamani tarjoukset: 

Antipodesin kasvovoide maksutta 
Jos tilaat mitkä tahansa kaksi Antipodesin tuotetta (esimerkiksi nuo omassa käytössä olevat putsari ja kasvovesi ovat osoittautuneet todella hyviksi), saat kaupan päälle Antipodes Rejoice -kasvovoiteen (arvo 39,90 €). Voiteita on rajallinen määrä ja tarjous on voimassa marraskuun loppuun. Edun saa koodilla satuantipodes 

10 %:n ale kun liityt uutiskirjeen tilaajaksi 
Uudet uutiskirjeen tilaajat saavat 10 %:n alennuskoodin Biodellyyn. Uutiskirjeen voi tilata tästä.

Liity kanta-asiakkaaksi 
Kanta-asiakkaaksi  voi liittyä täällä.  Kanta-asiakkaat saavat jokaisesta ostosta asiakaspisteitä, jotka voi muuttaa itselleen alennuskoodiksi eli rahaksi omaan tilaukseen. Jos siis keskittää ostokset Biodellyyn, ostokset saa edullisemmin. 

Yli 50 euron tilaukset tietysti aina ilman postikuluja. 

No niin! 

Onnittelut, jos pääsit tänne asti, wo-hoo! Jäikö kysyttävää?

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Koska joulu lähenee, kaivoin muistojeni mureista arkistoista nämä muutaman vuoden takaiset piparkakkutalokuvat. Ajatuksenahan oli siis teh...

Jouluinen muumipiparkakkutalo

13.11.18 Satu Kommentteja: 8

Koska joulu lähenee, kaivoin muistojeni mureista arkistoista nämä muutaman vuoden takaiset piparkakkutalokuvat. Ajatuksenahan oli siis tehdä muottien avulla muumitalo myynninedistämistarpeisiin. Myimme piparimuotteja suomalaisen designin myymälässä ja ajattelin että jos väsäisin yhden malliksi kaupan hyllylle (myynninedistämisseikkailun muumien joulupipartalosta  voi lukea täältä).

Ihan mielenkiintoinen idea!


Jos joku miettii, kauanko meidän kotiremontti vielä kestää, niin aika kauan. Koska teemme pääosin kaiken itse. Tai siis - ehhehh - mieheni tekee. Ollaan sovittu, etten minä koske mihinkään, mistä jää pysyvä jälki.


Oletteko kuulleet avaruudellisesta hahmotuskyvystä? No minä en oikein koskaan ole ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa.


Voi muumipeikko rukkaa. Korvat kärysivät eikä hän mahdu edes ovesta sisään.


Pikku-Myy on tainnut nyt suosia ulkomaalaisen sidevalmistajan tuotteita. Aijjai.


Ostin sellaisia pursotettavia, sokerista valmistettuja piparkakkuvärejäkin. Jokin saattoi mennä hetkellisesti vähän pieleen,  koska ei tästä nyt ihan samanlainen tarjoiluehdotus tullut kuin pakkauksen valokuvassa. Näistä pursotettavista koristeväreistä on muuten ollut lähiaikoina muutamia kaupallisia yhteistyöpostauksia blogeissa. Minäkin ilmoittauduin halukkaaksi mainoskampanjaan, mutta en sitten tullut valituksi. Kumma juttu.

Tehkää toki perässä. Ja tsemppiä koristelujuttuihin!

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Toivottelen kivaa isänpäivää kaikille täältä laavakökkäreen rannikolta. Meidän isänpäivätraditioista ei ole mitään kerrottavaa, koska tääll...

Islantilaisen huumorin lähteillä

11.11.18 Satu Kommentteja: 6

Toivottelen kivaa isänpäivää kaikille täältä laavakökkäreen rannikolta. Meidän isänpäivätraditioista ei ole mitään kerrottavaa, koska täällä Islannissa ei vietetä isänpäivää (syyt siihen ovat aika lailla samat kuin siihen, että meillä ei vietetä myöskään äitienpäivää). Juhlia riittää sitten muina päivinä.

Joulu lähenee.

Hauska päivä tämä on silti ollut. Olen nukkunut pitkään, tehnyt töitä ja lapset ovat olleet anoppilassa leikkimässä. Illalla laitetaan lasten kanssa joulukoristeet ikkunaan. Olemme vähän velmuja, ja teemme tämän kodin joulukoristelun juuri tänään, puolison ollessa jokasyksyisellä poikien maastopyöräreissulla. Hän ei liiemmin välitä joulukoristeista, on enemmän sellaisen yksinkertainen on parasta -linjan ihminen myös jouluna. En usko, että hän tietää mitään rumempaa joulukoristetta kuin ikkunalle laitettava miniatyyritalo, jonka pihalla pyörii vilkkuvaloinen kuusi. 

Ja sellaisen me eilen ostimme yhteistuumin tyttöjen kanssa.

Eihän hän sitten enää jaksa koristeesta pahastua, kun se on paikallaan. Ideallemme hihitellen pakkasimme glitteritalon ja muutaman muun joulukoristeen ostoskärryihin sunnuntai-iltaa odottamaan. 

Tällaista on perheemme huumori. Pienten jippojen tekemistä ja ei-niin-vakavilla asioilla härnäämistä. 

Minkäs sille voi, ihminen tulee ympäristönsä kaltaiseksi. Islantilainen huumori on aika usein juuri tällaista: asioilla leikkimistä ja ykstyiskohtiin menevää tilannekomikkaa. Niin kuin esimerkiksi nämä maitopurkit. Kävin tänään ruokakaupassa ja sain tilaisuuden ilostua kylmäkaapissa. Joulumaidot ovat näköjään tulleet taas kauppoihin. Islannin suurin meijeri painattaa joulun alla joulupakkaukset, joissa on koristeina islantilaisia joulupukkeja. 

Näissä on aika paljon sellaista...hmm...symboliikkaa. No niin. Minua kyllä naurattaa ihan kamalasti joka kerta kun avaan jääkaapinoven.  Kun joulupukki suukon ja semmoista sai. Niin. Köhköh. Ehkä te voitte vaan katsoa nämä kuvat. 






6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Iha-haa, että nämä ensi kesän islanninhevosmatkat ovat nyt vihdoin myynnissä. Tässäpä siis lyhyet infot ensi kesän hevosreissuista. Tarkem...

Kesän 2019 islanninhevosretket ovat myynnissä

9.11.18 Satu Kommentteja: 9

Iha-haa, että nämä ensi kesän islanninhevosmatkat ovat nyt vihdoin myynnissä. Tässäpä siis lyhyet infot ensi kesän hevosreissuista. Tarkemmat tiedot löytyvät Saga-Matkojen sivuilta. Olen kirjoittanut matkakuvaukset itse, eli jos kaipaat tarkennusta tai tekee mieli kysellä jotain muuta, niin minulle saa ilman muuta laittaa viestiä meilissä, facessa, instassa tai täällä blogissa.




Tällä reissulla ratsastamme, mutta teemme myös paljon muuta. Ohjelmassa on uimalakäyntejä eli kuumissa vesissä rentoutumista, kävelyjä vuoristossa ja tulivuorimaisemissa, vesiputouksella pällistelyä, islantilaista maatilameininkiä ja tietysti myös niistä islanninhevosvaelluksia. Tällä reissulla on mahdollista jakaantua ratsastusretkillä kahteen eritasoiseen ryhmään, eli mukaan voi tulla vasta-alkaja kuin kokentutkin. Tälle matkalle voi muuten ihan  hyvin tulla lapsenkin kanssa (hinta tosin on sama, lapsialennuksia ei valitettavasti ole). Hinta 2 159 €.




No tällä matkalla ei sitten muuta tehdäkään kuin ratsasteta ja mahdollisimman lujaa. Mutta ei ihan koko aikaa tarvitse mennä neliä tai rajua tölttiä, jos ei halua, koska vapaana kulkevan hevoslauman takana tulevat pitävät vauhtin hieman hitaampana (minä olen vähän nössönä ratsastajana itse useimmiten siellä takana). Reitti on osittain uusi, eli uudestaan tulijoille osaltaan tuttuja maisemia mutta myös päiviä, jolloin mennään tuoreissa maastoissa. Yhtenä päivänä ratsastamme aivan Atlantin rantaviivalla. Yes-yes-yes! Hinta 3 030 €.

Haluatko tietää enemmän islanninhevosvaelluksesta vapaan lauman kanssa? Kirjoitin siitä Q&A-tyyppisen jutun viime kesänä.




Kolmosreissu on sekä  hinnaltaan että ratsastusmäärältään kahden ensimmäisen välissä. Mukana ei kulje vapaata hevoslaumaa, mutta ratsastuspäivät ovat silti aika pitkiä. Satulassa keikutaan noin viisi tuntia joka päivä. Matkan huippukohta ainakin itselleni on se, kun ratsastamme kahdeksi päiväksi vuoristoon ja yövymme vuoristomajassa suuren joen ääressä. Se on maaginen paikka. 2 335 €.


 
Yritin tehdä kaikkeni karsiakseni kuluja ja olen toivonut että valuuttakurssi halpenisi huomattavasti ja hinnat laskisivat, mutta aika lailla turha toivo. Kaiken hinta nousee täällä jatkuvasti; palkat (paitsi oma, hehheh), ruoka, kuljetuskustannukset ja  etenkin lentojen hinnat (öljyn hinta on noussut reippaasti ja huomaan sen vaikuttavan lippujen hintoihin aika tavalla). Olen kuitenkin koittanut leipoa reissuihin sisään mahdollisimman paljon hyvää sisältöä (voi miten kököltä tuo kuulostaa auki kirjoitettuna, pahoittelut ü), että rahalle saa myös vastinetta.



Unohtomattomia elämyksiä Islannissa, ihania hevosia, hauskoja ihmisiä ja loistavaa matkaseuraa.  Hiljaisuuden hetkiä ja hauskaa tekemistä sopivassa suhteessa. Viime kesän ja syksyn reissuista jäi minulle itsellenikin niin monta niin hyvää muistoa, että vaikka näiden matkojen tekeminen vie paljon aikaa eikä niistä jää isoja rahatukkoja omaan taskuun, olen silti edelleen halunnut näitä järjestää. Ihan kaikkia asioita kun ei voi rahassa mitata.

Hevoset ja luonnossa ratsastaminen on mulle yksi niistä. <3

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Meillä oli tänään crossfit-salilla hieman erilaiset harjoitukset. Päivän kaikki treenit oli omistettu itsemurhan tehneen nuoren miehen mui...

Muistotreeneissä surua ja hikeä

8.11.18 Satu Kommentteja: 4

Meillä oli tänään crossfit-salilla hieman erilaiset harjoitukset. Päivän kaikki treenit oli omistettu itsemurhan tehneen nuoren miehen muistolle. Hänen puolisonsa työskentelee tällä samalla salilla valmentajana, ja siksi salilla oltiin päätetty, että tänään hautajaispäivänä työpaikka osallistuu muistopäivään pitämällä tämän kuolleen miehen nimelle omistetut treenit.


Treenit oli rakennettu hautajaispäivästä ja vainajan iästä. Ensin tehtiin painonnostotangolla erilaisia liikkeitä ensin 8, sitten 11, 20 ja 18 toistoa. Tänään on 8.11.2018. Sen jälkeen  pyöräiltiin 35 kaloria (mies kuoli 35-vuotiaana), tehtiin voimisteluliikkeitä sarja 8-11-20-18 ja juostiin 35 kaloria.

Treenien ajan soitettiin täysillä islantilaista räppiä ja 80-luvun poppia.

Järkytyin nuoren miehen kuolemasta, hän oli etäisesti tuttu. Miehen puoliso on vetänyt minulle monet treenit. Heillä on kaksi pientä lastakin, joita näin salilla usein. Vaikka en tuntenut läheisesti, tällainen pysäyttää silti ja tuntuu surulliselta. Kuinka pienestä se onkaan kiinni, että ensin on ja sitten ei enää olekaan.

Omaa suruani ei voi tietenkään mitenkään verrata omaisten ja läheisten suruun. Se on erilaista, hukuttavaa surua, joka painaa ja jonka sulautuminen arkeen vie aikaa. Kaltaiselleni ulkopuoliselle suru on tunne, joka tulee mutta menee nopeasti ohi. Mutta surua yhtä kaikki.

Ajatukseni muistotreeneistä olivat aluksi ristiriitaiset. Täällä me hikoillaan tankojen kanssa ja liikutaan kelloa vastaan ja heitetään yläfemmoja samalla kun omaiset valmistautuvat hautajaisiin. Se tuntui aluksi jopa vähän rienaukselta. Että onko tämmöinen nyt ylipäätään edes sopivaa?

Mutta sitten lopetin sen ajatuskulun siihen ja nipistin itseni pysähtymään ja ajattelemaan. Kuka sitä on määrittelemään, millainen muistotilaisuuden kuuluu olla ollakseen oikeanlainen? Kun on jonkun ihmisen kanssa joku pieni yhteinen tekijä ja se toinen ihminen poistuu, niin onko se muka rienausta tehdä joku vainajan tai omaisten toivoma asia sen toisen ihmisen muistolle? Ei tietenkään! Muistotreenit olivat ihan hirvittävän hyvä idea, ja vaikka ennen niitä itkettikin koko tilanne, jälkeenpäin olo tuntui paremmalta. 

Kuolema tulee tutuksi jokaisen elämässä eikä suru poistu sillä, että asiasta ei puhuta tai sitä ei käsitellä mitenkään. Kamalampaa se varmasti olisi ollut vainajan lähipiirille, että kukaan työpaikalla ei olisi sanonut mitään, asiakkaille ei oltaisi kerrottu mitään ja kaikki näyttäisi jatkuvan aivan kuten ennenkin, vaikka niin ei olekaan ja monen ihmisen elämä on nyrjähtänyt hetkeksi sijoiltaan.

Oli yleisesti ottaen lohduttavaa katsella niitä noin 120 ihmistä, jotka tänään keskipäivän tunneilla olivat treenaamassa ja kuuntelemassa treenien syytä. Aika moni pyyhki silmäkulmiaan myös ennen treenejä ja jopa vielä tavallista enemmän ihmiset auttoivat tosiaan painojen siivoamisessa.

Olen iloinen, että menin. 

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaupallinen yhteistyö: Kustantamo S&S Oi että, luin aivan mahtavan kirjan. Hyvin erityisen lukukokemuksesta teki myös se, että...

Lasitehdas näyttää palan sinunkin elämästäsi

6.11.18 Satu Kommentteja: 4

Kaupallinen yhteistyö: Kustantamo S&S


Oi että, luin aivan mahtavan kirjan. Hyvin erityisen lukukokemuksesta teki myös se, että kirja on ystäväni kirjoittama. Olen seurannut sivusta kirjan tekoon liittyviä ajanjaksoja. Pääsin julkkareihinkin, kun ne osuivat juuri sellaiseen ajankohtaan, että olin käymässä Helsingissä työasioissa. Niinpä oli erityisen hieno hetki ottaa kirja käteen ja alkaa lukea.

Ja ihan siitä heti ensimmäiseltä sivulta minä lukijana tunsin suuren ymmärryksen peiton laskeutuvan päälleni.

Katja Lahti. Lasitehdas. 2018. Kustantamo S&S.

Tätä on vähän vaikea selittää, mutta yritän. Kuvittele tilanne, että katsot itsestäsi tehtyä dokumenttielokuvaa. Sellaista, että joku on sanotaan nyt vaikka vuoden ajan kuvannut sinun arjesta yksityiskohtia, sellaista ihan tavallista tekemistä ja tavallisissa yhteyksissä sanottuja asioita. Sitten se materiaali on koottu dokkariksi, jossa ulkopuolinen havaintojen tekijä korostaa muutamia yksityiskohtia, jotka triggeröivät esiin tarinoita isommista asioista. Sitten katsoessasi sitä dokumenttia ymmärrät itse omasta elämästäsi enemmän, koska joku on tehnyt sellaisia juttuja näkyväksi, joita ei ole aikaisemmin tullut funtsittua sen enempää. 

Niin. Tästä Lasitehtaasta tulee juuri semmoinen ymmärtämisen olo.

Kuten varmaan aika moni meistä, myös minä olen kokenut ulkopuolisuutta. Nyt vaikka yhtenä esimerkkinä eräs kesäkoulu. Tykkäsin opiskella historiaa ja yhteiskuntaoppia ja niinpä pääsin yhtenä lukiokesänä yhteiskuntaleirille Päivölään, jossa kokoontui "kaltaisiani nörttejä". Asiat kyllä kiinnostivat kovasti, mutta ihmiset pelottivat. Enhän minä ollut tottunut puhumaan tällaisista asioista muiden ihmisten kanssa. Huh, miten nuo muut tietävätkin niin paljon. Eikä näistä aiheista kyllä oppikirjoissa mitään puhuttu. Mistä ne sitten tietävät? 

Niin. Siellä oli aika paljon akateemikkojen kakaroita, joiden kotona oli seinäkaupalla kirjahyllyjä.

Muutto maalaispaikkakunnalta Helsinkiin opiskelemaan oli minulle todella kaivattu muutos, mutta iso. Olo tuntui aluksi kömpelöltä ja nololta. Niin monella oli vanhempien järjestämät iltatyöpaikat, isin sijoitusasunto Etu-Töölössä ja jokavuotiset hiihtomatkat Alpeille. Jo pelkästään yliopistorakennuksen pääaula oli älyttömän pramea. En ollut koskaan aikaisemmin edes nähnyt yhtä suuria peilejä ja korkeaa kattoa. Norsuna lasitavarakaupassa ja niin edelleen...

Nykyään viihdyn ihmisten kanssa ja olen sosiaalisissa tilanteissa energinen ja pidän siitä, että saan kuunnella kiinnostavina pitämieni ihmisten juttuja ja hekin kuuntelevat minua. Olen löytänyt omat mielenkiinnonkohteeni, tajunnut vahvuuteni ja elänyt aika rohkeasti omannäköistä elämää. Ne valinnat ovat tuoneet minulle varmuutta ja mahdollistaneet oman luokkaretkeni. 

Tuntuu silti joka kerta vähän epätodelliselta, kun joku kertoo haaveilevansa samanlaisesta työstä tai arjesta kuin minulla on tai saaneensa jutuistani inspiraatiota omaan tekemiseen. Kun vielä niin elävästi muistan ne hetket, jolloin katsoin uutisia televisiosta ja mietin jokaisen uutisankkurin kohdalla, kuinka tuollakin on niin mielenkiintoinen työ ja varmasti tosi upea ja mukava elämä. En silloin osannut ajatella omaa tulevaisuuttani oikein missään. Tulevaisuuteen ylettyvä suunnitteluhorisontti alkoi pysyä käsissä vasta paljon myöhemmin.


Näitä luokkaretkiä pystyy nykyään tekemään helpommin kuin meidän vanhempiemme ollessa nuoria, tai heidän vanhempiensa kohdalla. Melkein joka toinen omista kavereistani ja ystävistäni on lähtöisin samanlaisista taustoista. Aiheesta on käyty monia pitkiä keskusteluja, eikä vähiten Katjan kanssa. 

Lasitehdasta lukiessani näin läheltä paljon itselle tuttuja asioita, joita en ollut aikaisemmin katsonut tai miettinyt sen tarkemmin. Huomasin pieniä yksityiskohtia ja tapahtumia lapsuudenkodista, opiskelijakodista, omasta parisuhteesta, ystävistä, ystävien parisuhteista, ammatinvalinnoista, tuttujen ihmisten toimintatavoista. Lasitehtaan varjossa tapahtuva kirja valaisi elämässäni muutamia nurkkia ja näytti, miksi olen tässä asiassa tällainen enkä jotain muuta. 

Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja shampanjalasit voivat olla samaa ainetta - tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla.

Tai lukemalla tämän kirjan, olisin minä vielä lisännyt takakansitekstiin.

Lasitehdas on luokkaretkiromaani, mutta ei sellaisella perinteisellä rikkauksista ulosottoon  tai toisinpäin -tavalla. Tarkasti rakennetut ja samastuttavat henkilöhahmot ovat täysin erilaisista taustoista mutta yllättävän samanlaisia. Kahdella eri taustoista tulevalla ihmisellä saattaa olla täysin samat motiivit ja samat umpisolmut elämässään, mutta umpisolmuista vain tullaan eri tavalla ulos. Ja mikä hienointa: tausta ei määritä lopputuloksen laatua tässäkään kirjassa.

Kaikkea ei voi hallita, vaikka kuinka yrittää. Se vikaan menokin on osa prosessia. Turha siitä on loputtomiin jauhaa. Katsoisivat mieluummin kauneutta.

Loppujen lopuksi oma onnellisuus ja elämän tasapaino riippuun niin kovin monesta asiasta. Tämä nousee upeasti esiin kirjan lempikohtauksessani. Ollaan jouluaterialla, jossa saman pöydän ääreen istuvat kaukaa maalta tulleet työläiset ja korkeastikoulutettu hienostoväki. Sitten ryhdytään availemaan punaviinipulloa. Oi että, miten herkullisen täydellisia sivuja tässä kohtaa sai lukea!

Kirjan vahvuus on henkilöhahmoissa ja niistä keskeisimmäksi nousee lasitehtaalla uran tehnyt Juhani. Katja on onnistunut tässä henkilöhahmossa valtavan hyvin, ihan täyskymppi! En ole sitten Petri Tammisen Miehen ikävän novellien lukemisen jälkeen tavannut yhtä koskettavaa ja vahvanherkkää mieshenkilöä kuin Lasitehtaan Juhani. Juhanissa on kaikki: 1990-luvun lama, konkurssin häpeä, lottoaja, rakentaja, hiljaisuus, aikaansaavuus, rakkaus, välittäminen, hölmöys, periksiantamattomuus, jurotus, isä ja isoisä.

En keksi yhtäkään ihmistyyppiä, jolle tämä kirja ei sopisi.


Pianhan on isänpäivä. Älä välitä, vaika kirjakauppojen isänpäiväpöytien asetelmat ovat aika mieskirjailijavoittoisia. Lasitehdas nimittäin kuuluu sinne ihan ehdottomasti. Jos tilaat tänään, Adlibriksestä ehtii ennen viikonloppua* (hinta vähän vajaa 23 euroa lähetyskuluineen). Teos on toki saatavilla kaikissa kivijalkakirjakaupoissa ja kirjastoissa. Lasitehdasta saa myös suoraan kustantajan kirjakaupasta (25 euroa). Myös e-kirja ja äänikirja löytyvät.

*) Affiliate-linkki, Adlibriksen kautta ostetusta kirjasta saan pienen provision. 

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

On ollut naurussa viime päivinä pitelemistä. Kuopus on nimittäin oppinut sanomaan r-kirjaimen ja sen tietää nyt ihan jokainen, joka on vii...

Kolmevuotiaan itsetunnolla

5.11.18 Satu Kommentteja: 16

On ollut naurussa viime päivinä pitelemistä. Kuopus on nimittäin oppinut sanomaan r-kirjaimen ja sen tietää nyt ihan jokainen, joka on viime päivinä nähnyt meidät edes vilaukselta.


Yhtenä aamuna pampula heräsi normaaliin tyyliinsä eli nousemmalla nopeasti istuma-asentoon, heittämällä peiton lattialle ja avaamalla äänensä kertoakseen jotain juttua. 

Äitii!! Pabbiii!! Mä olen oppinut sanomaan ärrän. Ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro-ro.

Hampaidenpesu, vaatetus, aamiainen:

ro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-ro

Päiväkotiin kävely:

ro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-ro

Päiväkodin eteisessä:

ro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-roro-ro-ro-ro-ro-ro

Lasta päiväkodissa hakiessa päiväkodin ope tuli eteisessä vastaan iloisena:

"Hän on ilmeisesti oppinut sanomaan r-kirjaimen."

Hehhehheee. Täälläkin on huomattu.

Tällä hetkellä jokainen sana alkaa ro-ro-tavuilla.

Ro-ro-koiRRRRRRA
Ro-ro-RRRRuokaa.
Ro-ro-ro-mennään jo.
Ro-ro-ro-ro-roooooo.

Naapurit tietävät. Leipomossa tiedetään. Kadunmiehet tietävät. Ruokakaupan kassa, pankkivirkailija ja kirjakaupan myyjä ovat myös siirtyneet tietäjiin.

Ro-ro-roooo.

Hän osaa pitää omasta osaamisestaan meteliä ilman pienintäkään nolostelua. Tänään aamulla kaurapuuron ääressä pampula katseli lusikkaa kädessään ja sanoi puuRRRRRo. Sanoi vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Söi pari lusikallista ja hihkaisi sitten iloisella äänellä:

Ég er svo kláRRRRR.
(Olen niin fiksu.)

Ihana tyyppi. 

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tänä viikonloppuna olen syönyt pääosin pullaa. Pullaa kanelilla, pullaa mantelilla, pullaa suklaakastikkeella, uppopaistettua pullaa, uppo...

Pullaa jokaisella aterialla

4.11.18 Satu Kommentteja: 0

Tänä viikonloppuna olen syönyt pääosin pullaa. Pullaa kanelilla, pullaa mantelilla, pullaa suklaakastikkeella, uppopaistettua pullaa, uppopaistettua pullaa kreemillä ja niin edelleen. Kiitos meidän luottoleipomomme ruokavalio ei ole päässyt yksipuolistumaan, vaikka olemmekin tehneet viikonlopun ruokaostokset pääosin vain tässä yhdessä ja samassa paikassa.


Viikonloppu on ollut ihanalla tavalla poikkeuksellinen. Meillä on ollut aikaa ja tilaisuuksia tavata ystäviä viikonlopun jokaisena päivänä. Ja koska viikonloppu alkoi jo perjantaina lasten koulun ja päiväkodin ollessa kiinni, päätimme ottaa koko kolme päivää pullansyönnin ja oleskelun kannalta. Että ei tehdä mitään, paitsi kuunnellaan mitä meidän kavereille kuuluu ja jutellaan mukavista asioista kevyesti. Sellaista romenttista komediaa in real life.

Ja se onnistui!

Tähän viikonloppuun osui yllättävän paljon kaverikohtaamisia. Kaukaisimmat ystävät tulivat  olohuoneeseemme Kaliforniasta asti. He olivat Islannissa perhelomalla ja sattumalta poikkesivat Reykjavikissakin. Sitten viime näkemän heidän perheensä oli kasvanut kahdella tyypillä, mutta muutoin jutut jatkuivat siitä, mihin ne viimeksi yhteisellä telttailureissullamme jäivät.


Sukulaisen synntärit, yhdet nopeat kahvittelutreffit ohikulkumatkalla olevien kavereiden kanssa ja muutaman tunnin mittainen jutustelusessio naapureiden kanssa.

Sitten yksi hyvä ystävämme, jonka ansiota on, että ylipäätään minä ja puolisoni olemme tavanneet,  oli Reykjavikissa pyörähtämässä ja sovimme deitsit eiliselle. Koska hän on vegaani ja lähileipomomme ei ole, teimme yhden poikkeuksen viikonlopun ruokavalioon. Hän kokkasi meille falafeliä. Enpä ole aikaisemmin syönyt niin herkullisia itse valmistettuja falafelejä. Toivottavasti saan joskus reseptin, niin voin jakaa sen tännekin. 


Huomaan tässä viikonlopun loppumetreillä, että kolmipäiväinen pulladieetti ja hyvien ystävien hauska seura rentouttaa niin mukavasti kehoa, että voisin ihan hyvin luiskahtaa tähän olotilaan koko loppukuuksi ja katsella niitä kaikkia velvollisuuksiksi ja rutiineiksi kutsuttuja juttuja sitten joskus joulukuun puolella. 

Olen pullasta turta ja se on ihanaa. Elämän tarkoitus on syödä mahdollisimman paljon pullaa ja silloin kun ei syö pullaa, miettii, milloin sitä taas seuravan kerran saisi.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olotilani, kun pitäisi löytää olohuoneeseen lamppu: Remonttimme etenee hitaasti, mutta se etenee. Teemme samalla periaatteella rem...

Aika sytyttää taskulamput

1.11.18 Satu Kommentteja: 35

Olotilani, kun pitäisi löytää olohuoneeseen lamppu:


Remonttimme etenee hitaasti, mutta se etenee. Teemme samalla periaatteella remonttia kuin millä minä kirjoitan kirjaa. Yksi kappale kerrallaan. Yksi nurkka kerrallaan. Nyt on menossa aika kinkkinen nurkkaus nimeltään olohuoneeseen lamppu.

Olemme - yhtään liioittelematta - suunnitelleet olohuoneen valaistusta kymmenen kertaa pidempään, mitä kerrosten välisten rappusten suunnitteleminen ja tuotanto kesti. Kesällä oli niin valoisaa, että lamppujutut eivät paljoa kiinnostelleet. Viime kevät ja talvi menivät onnettoman sähköjohdosta roikkuvan lampun varassa. Se oli sellainen "väliaikainen ratkaisu". Ja nyt ollaan siinä samassa tilanteessa. Katosta roikkuu surkean narun varassa joku energiatehokas lamppu. 

Tässä on aika monta haastetta.

Ensinnäkin. Tykkään kyllä kauniista kodeista mutta en ole kovin hyvä sellaista sisustamaan. Sekoittelen tyylejä ja värejä ja huonekaluja ihan miten sattuu. Muodolla tai merkeillä ei ole juurikaan merkitystä. Kunhan ruokapöytä on tukeva ja kirjat mahtuvat jotenkuten kirjahyllyyn. Ne muut asiat järjestäytyvät omalla painollaan pieneksi kaaokseksi. Hyvä esimerkki on lastenhuoneen verhot. Ompelutin Marimekon kankaista lastenhuoneeseen verhot KUVIO VÄÄRIN PÄIN. Ompelija kysyi työtä tilatessani, että olenko aivan varma, että haluan ne juuri pyytämälläni tavalla. Joo-joo. Tajusin mokan vasta pari kuukautta verhoja iltaisin tuijoteltuani.

Toisekseen tässä on hankalaa se, että pitää päättää isosta asiasta. Sehän on sentään olohuoneen lamppu! Vietämme tuossa huoneessa paljon aikaa ja 9 kuukautta vuodesta on pimeää kuin säkissä. Yleisvalaisimen pitää antaa riittävästi valoa. Jalkalamput, lukulamput, seinälamput ja sen sellaiset ovat helpompia, koska niillä ei tarvitse valaista kokonaista suurta tilaa vaan ainoastaan joku tietty alue. Sitä paitsi niiden paikkaa voi vaihtaa kivuttomammin kuin kattovalaisimen.

Sitten ne yksityiskohdat.

Tunnelmallinen seinävalaisin oli helppo löytää, koska sen ei tarvitse kuin miellyttää silmää.  

Yläkertamme paras ominaisuus on huonekorkeus. Tilaa on ylöspäin niin paljon, että en haluisi pilata sitä epätoimivalla tai rumalla valaisimella, joka kutistaisi tilaa. Lamppu ei saisi tulla liian alas, mutta en silti halua mitään loisteputkivaloja tyyliin ala-asteen kässänluokka.

Meillä ei ole telkkaa, vaan katsomme leffoja ja sarjoja videoprojektorilla. Se sijaitsee huoneen keskellä, kätsysti siinä samassa linjassa lampun kanssa. Niinpä lamppu saisi olla korkeintaan 20 senttimetriä paksu, että se ei tule kuvaan mukaan.

Lamppu saisi upota maisemaansa, eli oltava tarpeeksi yksinkertainen. En kaipaa lampusta huomion keskipistettä, vaan lampun pitää tehdä se huomion keskipiste.

Olemme miettineet vaikka minkälaisia vaihtoehtoja. Viimeksi eilen illalla googlettelin puoli yhteen asti lättänöitä kattovalaisimia. Google kertoi, että niitä kutsuttaisiin plafondeiksi. Siis jotain tälläistä.

Ensi viikonloppuna on kai taas jalkauduttava kiertelemään muutamassa kaupassa. Mutta sitä ennen kysyn teiltä - onko teillä vinkkejä mukavannäköisistä litteistä kattovalaisimista, jotka valaisevat hyvin koko huoneen? Ehkä jollain on kotona jotain vastaavaa, joka toimii hyvin ja näyttää kivalta? Olisin vinkeistä tosi kiitollinen! Koska on jo marraskuu ja valot pitäisi kohta laittaa päälle, vaihtoehtoina on joko tosiaan löytää se valaisin tai sitten ostaa muutama tehokas taskulamppu. 

35 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Onko oikein sijoittaa lapsilisiä? Vastaan tähän että kyllä ja ei. Toisaalta on, toisaalta ei ole. Riippuu, kysytkö yksittäisen vanhemman v...

Saako lapsilisiä sijoittaa?

30.10.18 Satu Kommentteja: 45

Onko oikein sijoittaa lapsilisiä? Vastaan tähän että kyllä ja ei. Toisaalta on, toisaalta ei ole. Riippuu, kysytkö yksittäisen vanhemman vai yhteiskunnan näkökulmasta.


Edelliseen rahaa ja säästämistä käsittelevään postaukseen tuli muutama todella mielenkiintoinen kommentti liittyen siihen, eriarvoistavatko lapsille tehdyt sijoitukset yhteiskuntaa. Kun toisilla on varaa säästää lapsilleen ja toisilla ei, voiko se, että itse säästää lapsilleen, olla jollain tavalla väärin kokonaiskuvaa ajatellen. 

Minun mielestäni ei suoranaisesti. Se, että jonkun kaverini vanhemmat säästivät aikanaan lapselleen sata markkaa kuukaudessa 18 vuoden ajan, ei ollut minulta pois. No ehkä sen kautta, että tuo raha ei mennyt kulutukseen ja kasvattanut sitä kautta taloutta ja hyödyttänyt sitä samaa yhteiskuntaa, missä minäkin elin, vaan ne menivät säästötilille. Jos iso osa ihmisiä alkaa säästää yhtä aikaa eikä kuluta, taloudellinen hyvinvointi laskee; ne niin sanotut kerranaisvaikutukset voivat lopulta johtaa  esimerkiksi työpaikkojen vähenemiseen ja palkkatason laskuun. Lapsille säästetyt summat ovat kuitenkin tyypillisesti niin pieniä, että lapselle säästäminen ei ole iso uhka sille, että taloudessa raha ei enää liiku kuluttajilta vaikka pienyrittäjille.

Mutta tässä lapsille säästämisessä on yksi kuuma piste, joka nostaa omia ärsytyskierroksia. Nimittäin lapsilisien säästäminen.

On aika kummallista, että lapsilisä ei ole Suomessa progressiivinen etuus. Monissa perheissä on niin hyvä tulotaso, että lapsilisät eivät mene kulutukseen vaan säästötileille, rahastoihin ja muihin sijoituksiin. Miksi ihmeessä sellaiset lapsiperheet ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukeen? En ihan ymmärrä.

En syytä perheitä, joilla on varaa laittaa lapsilisät sijoituksiin - tottakai niin kannattaa tehdä, jos se on mahdollista. Niin minä varmaan itsekin tekisin rahan napsahtaessa tilille kerran kuukaudessa. Sisään käyttötilille ja samana päivänä suoraveloituksella ulos sijoitusrahastoon. Korkoa korolle pari vuosikymmentä ja  käsissä on lopulta ihan muhkea käsiraha ensiasuntoon. Jea!

Syytänkin järjestelmää. On ihan pim-pom-pimeää, että verorahoista kustannetaan hyvätulosten perheiden kersojen säästöt. Sitten käytöntä perustellaan sillä, että lapsilisät kuuluvat lapsille huolimatta vanhempien tulotasosta. Että on edes joku tukimuoto, jota progressio ei leikkaa tai vedä nollille, kun muutenkin maksan niin paljon veroja ja elätän muita ja blaablaablaa. 

Niin. Voisihan sen tietysti ajatella noinkin ja minäkin voisin hyväksyä logiikan, mutta vain, jos se sama logiikka koskisi myös alimman tuloluokan perheen lapsia. Nimittäin samaan aikaan kun keski- ja hyvätuloisten perheiden lapset rahastoivat "ylimääräiset lapsilisät", ne kaikista pienituloismpien perheiden lapset eivät saa käytännössä lainkaan lapsilisää. Sillä kun hakee toimeentulotukea, lapsilisät otetaan huomioon perheen tuloina, jotka vähentävät toimeentulotuen määrää. 

Saakutti sentään, tämähän on ihan todella epäreilua. 

45 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mielenkiintoinen kysymys, joka nousi mieleeni, kun luin Julia Thurénin mainiota kirjaa Kaikki rahasta.  Kirja on tosi lukijaystäväl...

Voiko taloustaitoja periä?

28.10.18 Satu Kommentteja: 8

Mielenkiintoinen kysymys, joka nousi mieleeni, kun luin Julia Thurénin mainiota kirjaa Kaikki rahasta. 

Kirja on tosi lukijaystävällinen ja helposti ymmärrettävä opus säästämisestä, taloudenhallinnasta ja vaurastumisesta. Siinä on pikkuisen huumoriakin, mikä on iso plussa, sillä talousoppaissa harvemmin vitsaillaan. Vaikka pitäisi kyllä! Kaikki nyt vaan on ainakin minun mielestä piirun verran kiinnostavampaa, jos voi välillä vetäistä naurahduksen mittaisen lepotauon.

Thurénin omakohtaiset kokemukset tuovat kirjaan sopivasti tarttumapintaa, mutta juttu ei pyöri kuitenkaan liikaa oman navan ympärillä. Ääneen pääsee moni muukin. Eikä kirja lässytä pienituloisille tai muutoin tiukassa rahatilanteessa olevalle. Se sangen raivostuttava ”kerää metsästä ilmaista ruokaa ja laitat sitten vaan säästyneet rahat puskurirahastoon” -russutus puuttuu kokonaan. Upeaa.

Koska olen opiskellut kauppiksessa numeroita ja raha-asioita seitsemän vuotta ja työskennellyt aina oman firman kautta, sijoitusasiat ja kannattavuuslaskelmat ovat tuttuja. Tunnen itseäni ja markkinoita jo jonkin verran ja tiedän, minne minun kannattaa tämänhetkisellä kärsivällisyys- ja tulotasolla sijoittaa. Kirjasta saa kuitenkin pidemmälle ehtinyt ja ihan aloittelijakin hyviä vinkkejä näihin asioihin. 

Se mikä minuun itseeni kirjassa eniten kolahti oli tekstit, jotka liittyivät perheen ja muun lähipiirin antamaan malliin puhua raha-asioista. Minun oma taustani on aika samanlainen kuin Thurénilla; ei meillä kotona puhuttu sillä tavalla rahasta, että siitä olisi jotain järisyttävää oppinut. Lamasta jäi mieleen lähinnä se, että rahaa ei ollut ja kaikki mikä liittyi rahaan tai pankkiin oli jotenkin kamalan vaikeaa ja tuskaista. Niitä lama-ajan sotkuja korjaillaan tuhansissa suomalaisperheissä vieläkin.


Tässä omakohtainen esimerkki asioiden kerroksellisuudesta.

Keksin kaksvitosena vastavalmistuneena ekonomina loistoidean! Frendini lapsella oli synttärit. Ehdotin kaverilleni, että voisin avata hänen avustuksellaan lapselle säästötilin ja laittaa sinne viisivuotissynttäreiden kunniaksi rahaa tavaranoston sijasta. Saman voisin toistaa joka vuosi. Kerroin tästä mielestäni ainutlaatuisesta ideasta kaverilleni, joka kohteliaasti kiitti hyvästä ideasta, mutta sanoi lapsella olevan jo rahastosijoituksia. Tili oli avattu heti lapsen syntyessä. 

Niin. Jotkut tosiaan osasivat ajatella näitä asioita jo ennen kauppatieteen maisterin papereita.

Jos minulle olisi kerrottu korkoa korolle -periaatteesta kotona, näytetty miksi todellakin kannattaa säästää 50 markkaa joka kuukausi rahastoon tai korkeakorkoiselle pankkitilille, kannustettu asunnonostoon tai avattu osakesijoittamisen logiikkaa, voi olla että olisin nyt paljon nykyistä varakkaampi. Tai sitten en. Olisi voinut ihan hyvin käydä niinkin, että olisin nyt varattomanpi: jos asiat olisi tarjoiltu valmiiksi pilkottuna lautaselta, voi olla etten olisi itse koskaan kiinnostunut näistä asioista. 

Viisitoista vuotta sitten minulla ei ollut omaisuutta mutta ei kyllä velkaakaan (paitsi opintolainaa). Koska ei ollut omaisuutta, ei saanut lainaakaan. Ei voinut hankkia velkavivulla asuntoa, koska ei ollut säännöllisiä tuloja, säästöjä tai takaajaa. Tässä samassa tilanteessa on varmasti moni muukin: asiat pitää tehdä alusta asti itse. Eikä siinä mitään, kyllä niinkin voi päästä hommissa alkuun.


Omista raha-asioista puhuminen tuntuu pikkuisen omituiselta, jotenkin se vieläkin ujostuttaa. Vaikken tiedä oikein, miksi. Olenhan puhunut täällä blogissa omista menkoista, synnytyksestä, lapsenkasvattamisesta, parisuhteesta, remontista - kamalan henkilökohtaisia asioita kaikki. Juliakin avasi omassa kirjassaan omaa taloudellista tilannettaan ja sitä, kuinka hän on saanut asiat sille tolalle, että kymppitonnin säästäminen vuodessa on ihan mahdollista. 

No, niin ne tilanteet sitten muuttuivat. Opiskelijaelämän jälkeen tuli työelämä ja pääsin heti kiinni töihin. Olin onneksi kouluttautunut alalle, joka ei kärsinyt työttömyydestä. Keksin heti perustaa firman ja myydä asiantuntijapalveluitani eri yrityksille sitoutumatta yhteen ja ainoaan. Sitten sain pienen perinnön edesmenneeltä ukiltamme. Tilanteet tosiaan muuttuivat.

Tällä hetkellä minulla on omaa lainaa (opintolainaa on vielä hieman jäljellä), omia säästöjä (kolmen suomalaisen firman osakkeita, yksi indeksirahasto, pieni määrä virtuaalivaluuttoja jotka tuovat minulle sen casino-arpajännityksen ja pieniä osuuksia pienissä listaamattomissa yrityksissä, joista ehkä joskus tulee rahaa jos ilmestyy jostain iso sijoittaja tai sitten ei), yhteistä lainaa muutaman läheisen kanssa (asuntolainat ja yrityslainaa), yhteisiä säästöjä (niitä tarvitaan tällä hetkellä siihen ikuisuusremonttiin, koska remonttilainaa en näillä Islannin-koroilla suostu ottamaan, on taloudellisesti parempi rempata tulo- kuin lainarahoituksella, jos ei vitutusmarginaalia lasketa). Yritän säästää kuukausittain myös lapsille - porvarillisesti käsirahaa ensiasuntoon. Mihinkään reilausreissuihin niitä rahoja ei aikanaan käytetä. 

Ootteko te jo lukeneet tätä kirjaa tai jotain muuta uutta sijoitus-/säästöopasta? Näitähän on ilmestynyt viime aikoina useampia hieman eri näkökulmasta. Rahablogeja ja -podcastejakin löytyy nykyään suomen kielellä. Tosi kivaa, että moni näistä on myös naisten tekemiä, eli rahamaailman miehisyys alkaa pikku hiljaa muuttua heterogeenisemmäksi. Se on hieno juttu se! 

Kuvat: Julia Thurén.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?