–Sulle tuotiin himmeän kokoinen ja painava laatikko kotiovelle, uskaltaako tän avata? tekstasi mies eilen kotoa, sieltä Atlanttin kylmemmä...

Unelmahommissa ilmestyi! Lämpimäislahjana alekoodi

24.3.17 Satu Kommentteja: 11

–Sulle tuotiin himmeän kokoinen ja painava laatikko kotiovelle, uskaltaako tän avata? tekstasi mies eilen kotoa, sieltä Atlanttin kylmemmästä päästä.

– No avaa, avaa, avaa! Ja laita mulle paljon kuvia.

Siinähän se oli: Unelmahommissa-kirjan lämpimäiskappaleet. Miten ihanaa!


Tuntuu melkein väärältä hengata täällä all inclusiven huomassa, syödä pannukakkuja aamiaiseksi ja juustokakkuja illalliseksi, kun samaan aikaan se viime vuoden yksi hauskimmista työprojekteista on konkretisoitunut meidän ahtaaseen eteiseen. 

Ja Instagrammiin! Voi luoja miten ihania viestejä ihmiset ovat laittaneet. Olen täällä öisin lapsen nukkuessa hengannut älypuhelimen kanssa sängyssä ja surffannut #unelmahommissa-hashtagin saattelemana ennakkotilaajien ensifiiliksiä kirjasta:

- Tämä on yksi niistä kirjoista, joita tänä keväänä olen kaikista eniten odottanut!
- Kolmasosa tuli jo eilen luettua ja yksi pieni ajatus kasvoi vähän isommaksi samalla (mutta jäi vielä hautumaan) - älyttömän hyvää ja inspiroivaa tekstiä!
- Mahtava kirja!
- Parasta lukemista tähän päivään ja huomiseen.
- Tunnen muutoksien tapahtuvan jo solutsasolla elämässäni.

Ja näitä mahtavia kommentteja on vaikka miten paljon lisää!! Enkä minä ole vielä edes pitänyt kirjaani käsissä. Ja sen virallinen ilmestymispäivä on vasta ensi viikon tiistai. En ehkä kestä!! Miten mahtavaa!! Jeijj!!

Pahoittelen suurta huutomerkkien määrää, mutta onhan tämä nyt ihan käsittämättömän mahtavaa. 


Painostatulotarjouksena kustantaja hommasi meille alekoodin, jolla voi tilata kirjaa maaliskuun loppuun 10 %:n alennuksella Adlibriksestä (eli hinta noin 19 euroa). Käytä tilatessasi koodia unelmahommissa niin pääset hyödyntämään tarjouksen. Digilukijoille ja etenkin ulkomailla asuville tiedoksi: e-kirjakin on ilmestynyt. E-kirjaa saa nyt jo Adlibriksestä  ja Google Playstä. Pian myös mm. Elisa Kirjasta.

PS. Ulkosuomalaiset fyysisten kirjojen ystävät: olen tilannut varastoon kirjaa Islannin-toimistolleni ja myyn sitä tuttuun tapaan postikuluineen ulkosuomalaisille. Heti kun saan kirjat toimitettuna, laitan viestiä tänne blogin puolelle hinnasta ja toimitusajasta.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kävipä hauskasti loman ensimmäisenä päivänä. Huomasin Facebookista, että tuttuni Suomesta on tullut samana päivänä Teneriffalle kuin me ja...

Terveisiä teneriffalaislähiön autotallista

23.3.17 Satu Kommentteja: 3

Kävipä hauskasti loman ensimmäisenä päivänä. Huomasin Facebookista, että tuttuni Suomesta on tullut samana päivänä Teneriffalle kuin me ja yöpyy ihan muutaman kilometrin päässä. Tuttuni on crossfityrittäjänä Kirkkonummella - eli tottakai hän ehdotti...no tietysti crossfittreffejä.


Miten siistiä! En tullut ajatelleeksikaan liittää mitään urheiluun liittyvää tälle lomalle. Olenhan lapsen kanssa matkassa kahden enkä halua lähteä näinä yhteisinä lomapäivinä mihinkään lenkeille ja jättää lasta yksin. Hän ei oikein viihdy niissä bamse-kerhon kaltaisissa äänekkäissä ryhmäleikeissä ilman kaveria, jonka hän tuntisi ennestään.

Mutta kaverillani oli omaani vähän vanhempi lapsi mukana matkassa. Hmm. Hehän voisivat leikkiä sillä välin salin pihalla tai odotustilassa, kun me treenaisimme. Hmm. Niin. Sehän voisi kyllä itse asiassa olla sairaan siistiä meille kaikille. Leikki- ja treenikaverit samasta porukasta.



Niinpä laitoin jalkani matkakenkinäni käyttämiin lenkkareihin ja kaivoin matkalaukusta päälle ne eniten urheilullisimmat shortsit ja teepaidan. Päräytimme taksilla hotellilta Crossit Teideen. Se on uudehko ja siisti, mutta hengeltään oldskoolmainen treenisali, joka tuntui isolta autotallilta. Ympäröivällä teollisuusalueella näkyi lähinnä autokorjaamoja ja isoja verstaita. Juuri sellainen rosoinen ja yksinkertainen, millaisia crossfit-salit ovat alun alkaen olleet. Ei ollut isoja pukukoppeja, höyrysaunaa tai hiustenkuivaajaa talon puolesta. Vaan pelkästään hyvät treenit, yksinkertainen ohjelma, hauska valmentaja, painavat laatikkohyppylaatikot ja iso kasa levypainoja. 

Sillä välin kun me treenasimme, lapset leikkivät keskenään ulkona, istuivat soutulaitteissa ja harjoittelijvat seinäpiirroksesta bongaamiaan venyttelyliikkeitä. Söivät sipsejä ja ottivat mutseistaan kuvia. Jotain kikatustakin sieltä halli toisesta päästä välillä kuului.


Crossfitissä on se(kin) ihana puoli, että näitä treenipaikkoja löytyy lähes mistä tahansa ja vierailevat treenaajat ovat kai melkein poikkeuksetta tervetulleita. Liikkeet ovat tuttuja mutta vaihtelua tuo ohjelma, joka on talon käsialaa. Ryhmässä on hyvä fiilis ja niin nytkin: treenien jälkeen oli itsestäänselvyys että vieraiden kanssa otetaan ryhmävalokuvat kaikkien kameroilla vuorotellen. 

Sitten taksilla takaisin hotellille ja suoraan buffetpöytään. Päivällä paistanut aurinko tuoksui vielä iholla, hiukset olivat hiestä sekaisin ja vartalo oli sopivasti turtana että tipautin täyden haarukan lattialle kahteen keratan. Lapsen mielestä oli hauskaa, kun näytin vähän homssuiselta illallispöydässä. Hah, ei se mitään. Nyt ollaan lomalla, saa habitus vähän repsottaakkin. Pääasia on hauska tunnelma ja se, että ketään ei isosti harmita mikään.

Eikä ole muuten se yksi kylmä kalja maistunut näin hyvältä pitkään aikaan.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Un cortado por favor ja mistäs meille löytyisi auringonottotuolit? Seisomme hotellimme allasalueella rantapyyhkeet kädessä ja katselemme y...

Kukkia ja irtokarkkibaari - hengähdystauko Teneriffalla

21.3.17 Satu Kommentteja: 29

Un cortado por favor ja mistäs meille löytyisi auringonottotuolit? Seisomme hotellimme allasalueella rantapyyhkeet kädessä ja katselemme ympärillemme. Kymmeniä espanjalaisia, tanskalaisia, islantilaisia ja suomalaisia lapsiperheitä juoksee auringonottoalueelta kohti uima-allasta. Lapset edellä ja vanhemmat perässä kompastellen. Lounaan ja illallisen välissä allasbaarista saa burgereita ja limuhanat ovat vapaassa käytössä. Illalla ravintolan alakerrassa on lasten disco ja alkoholijuomaa saa (yli 18-vuotiaat) ranneketta vilauttamalla illalla yhteentoista asti. Sen jälkeen mojito irtoaa juomalistan mukaan viidellä eurolla.


Hotellialueen pohjoispuolen pihalta näkee Teneriffan vuoristoon. Iso, komea ja monta röpelöistä huippua näyttää ihan kutsuvan vaeltajia paksupohjaisie vaelluskenkineen. Siellä odottelisi suloisen tuskallinen hiki irotamistaan. Seikkailu tuntuu jo ihan varpaissa asti. Eteläpuolella reilun kilometrin päässä välkehtii meri. Sama Altantti kuin meilläkin, mutta vähän lämpimämpänä.

Rouhkean vuoriston ja vaahtoavan meren väliin on rajattu tämä meidän lomaparatiisimme, jossa juomat tarjoillaan söpöistä pienistä muovimukeista.

Niin. Ne muovimukit ja paperilautasilta tarjoiltavat allashodarit. Eih, eih, eih. Päätän ihan ensihommikseni, että tällä matkalla nyt en mieti mitään tuollaisia asioita. En vaikka ihan kauheasti mieli tekisi päivitellä sitä, kuinka tuonne vuorille olisi ihana päästä. Enkä aio miettiä sitäkään, kuinka puolisoni ei kestäisi tässä lomakomplseksissa kahta tuntia kauempaa (siksi hän ei tällaisille lomille tulekaan mukaan). Tai kysynyt itseltäni puoliksi ärtyneenä, että miksi kaikista maailman värivaihtoehdoista tämän all inclusive -rannekkeen on pakko olla mahdollisimman kirkas neonoranssi.


Mutta tiedättekö mitä? Päätän, että iha sama. Me nautimme nyt tästä, mitä täällä on. Lapsi bongaa heti kukkapuskan, josta oli tipahtanut kävelypolulle pari kukkasta. Tehdään niistä pinneillä hieno hiuskoriste. Sitä on nyt ihailtu kaikista vastaantulevista heijastavista pinnoista. Iltapäiväburgereita mutustellessamme pieni pulu parkkeeraa meidän pöydän alle murusia metsästämään. Esikoinen on varma, että se valitsi hänet tarkoituksella. Se haluaa tulla meidän lomalinnuksi! Tyypillä on jo nimikin: Raketti-Söpöläinen. "Koska se on söpö ja koska se syö niin nopeasti", kuuluvat perustelut. 

Voisihan sitä pululla pöllömpikin nimi olla.


Illallisbuffetissa bongaamme molemmat ensimmäisenä jälkkäripöydän vierestä irtokarkkibaarin!  Ääk, emme ehkä kestä! Äkkiä risotot naamaan ja erivärisiä esanssimarjoja seivästämään.

Iltaan mennessä olemme ehtineet käydä läpi koulukavereiden kuulumiset, lapsen opettajien lempiharrastukset, syyn sille miksi lentokone tuntuu kulkevan yläilmoissa niin hitaasti, miksi lasku ja nousu tuntuvat kehossa erilaisille ja näkyykö pimeällä yötaivaalla Sirius.



Tänne on tultu olemaan kahdestaan; juttelemaan, nauttimaan lämmöstä ja ylipäätään siitä siististä faktasta että juuri me olemme toisillemme mutsi ja lapsi.

Näistä reissuista jää molemmille muistoja. Ei hienoista vaelluksista, hikisistä polkujuoksulenkeistä tai hienosta ravintolaillallisesta vaan tästä yhdessäolosta. Puluista, irtokarkeista ja lentokentän leluautomaatista, joka nielaisee mutsin eurot.


Äiti sun kengistä kuuluu ihana ääni, esikoinen toteaa kun ennen illallista astelemme uima-altaalta laskevassa auringossa takaisin hotellihuoneellemme. Toden totta. Keskityn ihan itsekin kuuntelemaan. Nahkapohjaisista varvastossuista lähtee kivilattiaa vasten sellainen tasaisen pehmeä ja rauhoittava rytmi. Sillä hetkellä jostain muistojen kerroksista vuosikymmenten takaa nousi mieleen havainto, että omankin mutsini rantakengistä lähti muuten meidän perhematkoilla ihan samanlainen ääni. Slips-läps, slips-läps, slips-läps. Silloin oli aina kaikki hyvin. Silloin tiesi aina varmuudella että jotain kivaa tapahtuu pian, koska äiti on tulossa.

29 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Taas tipahti myyntiin kaupamme rekkiin jäänyt yksittäiskappale - ja sekin, kuten viimeksi, koossa XS . Islantilaiset ovat keskimäärin niin...

Design-ale: Papun Kanto-mekko

19.3.17 Satu Kommentteja: 0

Taas tipahti myyntiin kaupamme rekkiin jäänyt yksittäiskappale - ja sekin, kuten viimeksi, koossa XS. Islantilaiset ovat keskimäärin niin pirun isokokoisia, että melkeinpä poikkeuksetta ne varaston kokoa kasvattamaan jäävät hajakappaleet ovat kokoluokan pienimpiä. Extra Smalleja ei voi kuitenkaan jättää kokonaan valikoimasta pois, koska tokihan islantilaisiin naisiin mahtuu muutakin kuin lihaksikkaita, näyttäviä ja tuuheatukkaisia puolijättiläisiä. (Eli siroja, näyttäviä ja tuuheatukkaisia keskimittaisia, heh.). 

Papuhan tunnetanaan erityisesti lastenvaatemerkkinä, mutta tekevät he tyylikkäistä puuvillavaatteita myös aikuisille. Kanto taitaa olla jo monelle tuttu mekko ja ainakin täällä Islannissa siitä on tullut monien suosikkivaate. Se on mukava päällä, materiaali kestää käytössä ja pesussa ja vaatteessa on pieniä jippoja, jotka etkevät vaatteesta erityisen. Sivusaumaan piilotetut taskut ovat ihan hillittömät!

Papun klassikkomekko Kanto. Väri: Burgundy. Koko: XS. Tila: Osta pois. Hinta: 50 €. Kuva: Papu Design Oy.
Mutta siis asiaan. Myynnissä tämä burgundin värinen hauskanmallinen Kanto-mekko hintaan 50 € sisältäen postikulut. Lisätietoja tuotteesta, mitat, osto-ohjeet ja ostoilmoitukset löytyy, kun kurkkaa tänne.

Kauppias kiittää!

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ja nyt siihen varsinaiseen aiheeseen: Kanarian lomakohteen valintaan! Minä ja esikoinen suuntaamme siis ensi viikolla lyhyelle tyttöje...

Näin valitsimme Kanarian lapsiperhelomahotellin

18.3.17 Satu Kommentteja: 4

Ja nyt siihen varsinaiseen aiheeseen: Kanarian lomakohteen valintaan!

Minä ja esikoinen suuntaamme siis ensi viikolla lyhyelle tyttöjen reissulle Kanarialle. Pohdin pitkään, mille saarelle, minne päin saarta ja mihin hotelliin menisimme. Sain paljon hirvittävän hyviä matkavinkkineuvoja, kiitos tuhannesti niistä! (Mutta kiitos ei niistä kasvatusneuvoista.) Päädyimme saatujen vinkkien ja oman googlaamisen tuloksena ottamaan suunta kohti Teneriffaa, saaren eteläosiin ja hotelli Tagaro Family & Fun -hotelliin.


Lennot Gran Canarialle Islannista maksoivat varaustilanteesta johtuen melkein kolmanneksen enemmän kuin Teneriffalle. Se naulasi saarivalinnan.

Moni vinkkasi Teneriffan etelärannikon olevan saaren keskellä olevan vuoriston takia varmuudella vähemmän sateisempi kuin saaren pohjoisosa. Puerto de la Cruzissakin on varmasti tosi hyvä sää jo näin maaliskuun lopussa, mutta sijainnissa mietitytti ennen kaikkea yksi asia: yli tunnin ajomatka lentokentältä. Koska olemme reissussa vain vajaan viikon, on hotellille kiviempi päästä niin nopeasti kuin mahdollista. Sitä paitsi esikoinen alkaa voida pahoin autossa etenkin mutkaisemmilla teillä. 

Valitsin hotellin, jonne on reilun vartin taksimatka kentältä. Isot uima-altaat, lämmitetty lastenallas ja tilava piha-alue olivat tärkeitä. Hotellin ei tarvitse olla rannalla, koska meistä kumpikaan ei viihdy hiekalla tuntia tai paria pidempään montaa päivää peräkkäin. 

Moni teiltä lukijoilta vinkkiääniä saanut hotelli oli harmikseni jo täynnä. Pienen hakemisen jälkeen päädyin - meteliassosiaatioita herättävästä nimestään huolimatta - sellaiseen hotelliin kuin Tagaro Family & Fun. Hotellin on saanut Tripadvisorissa ja Booking.com:ssa sekä todella ylistäviä että todella pettyneitä arvioita. Huomasin kuitenkin suuren osan dissauskommenteista olevan peräisin ilman lapsia matkustaneilta aikusilta ("ruokasalissa on jäätävä meteli"), päättelin heidän olleen kiukkuisia päätyessään aivan väärään hotelliin.  Jos haluaa rauhalliselle pariskuntalomalle, ei ehkä kannata valita paikkaa, jossa on iso lastenallas ja nimessä sanat "Family & Fun".

Allasalue näytti kivalta, rannalle pääsee hotellin omalla taksilla. Hintaan kuuluvat kaikki ruoat ja juomat ja lastenaltaassa on muun muassa liukumäki. 

Ah, kyllä tämäkin nyt pitää kerran elämässä kokeilla.


Kuva: Björgvin Hilmarsson

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Islantilaista muotoilua kuvaa erinomaisesti eräs mainio vertaus. Kun Alvar Aalto teki loisteliasta uraa Suomessa ja maailmalla, Islannin k...

Islantilaista designia: uudet tuolit keittiöön

16.3.17 Satu Kommentteja: 9

Islantilaista muotoilua kuvaa erinomaisesti eräs mainio vertaus. Kun Alvar Aalto teki loisteliasta uraa Suomessa ja maailmalla, Islannin kielessä ei ollut edes sanaa muotoilulle (hönnun). Siksi tulikin aika yllätyksenä, että keittiömme ruokapöydän tuoleiksi päätyi islantilaista klassista designia 1950-luvulta. En edes tiennyt, että sellaista on.


Meidän pienen avokeittiömme sydän on - tekisi mieli sanoa jäähdyttävä viinikaappi, mutta sellaiselle ei ole kyllä tilaa - saareke. Saarekkeen alla on laatikoita, kaappeja ja tilaa kaasuhellan vaatimalle kaasusäiliölle. Saarekkeen äärellä laitetaan ruokaa, luetaan, leivotaan ja ruokaillaan. Tämänhetkiseen miniasuntoomme ei mahdu isoa erillistä ruokapöytää tuoleineen, eli keittiösaareke on kovassa käytössä.

Se asettaa paljon vaatimuksia tuoleille. Millä tahansa kiikerillä baarijakkaroilla viihtyy kyllä kahvikupillisen tai parin oluen ajan, mutta ruokaillessa ja iltaa istuessa on oleellista että istuminen on mukavaa.

Kun muutimme tähän asuntoon, hankimme paikallisesta Jyskin tyylisestä nopeasti baarijakkarat. Äkkiä vain jotain, että ei tarvitse syödä pitsaa seisaaltaan! Ei varmaan yllätä, että ne heräteostokset olivat susirumat ja käytössä hirveän huterat. Heti kun olimme saaneet viimeisetkin muuttolaatikot sisään ja asetuttua kodiksi, hankimme uudet tuolit. Olin nähnyt muutamien sisustusblogien sivuilla tanskalaisen HAY-merkin tuoleja ja jakkaroita. Ihanan linjakkaita, tukevannäköisiä ja kauniita. Oli fiilis, että sellaiset minäkin haluaisin.

Suuntasimme Epaliin, Islannin suurimpaan ja melkeinpä ainoaan design-huonekalukauppaan katsomaan valikoimaa. Sieltä löytyi HAYn baarituolejakin kahdessa koossa. Ne näyttivät juuri niin kivoilta kuin kuvissakin. Ja miten mukava niissä olikaan istua. 

Kaupassa. Niissä oli kiva istua kaupassa. Voi pettymysten pettymys, mutta pakkohan se oli myöntää: keittiöntuoleina nuo tuolit olivat aivan toivottomat. Ei kunnollista selkänojaa tai tukevaa alustaa, jolla lepuuttaa jalkoja. Pari senttiä liian korkeat. Aargh. Muutaman viikon käytön jälkeen kirosimme harhaostosta ja mietimme todella pitkään ja todella hartaasti, mitä voisi hankkia tilalle.


Sitten sen keksin. Näin Instagrammissa naapurikorttelissa asuvan puusepän, joka rakentaa upeita pöytiä, jakkaroita, hyllyjä ja tuoleja yksittäiskappaleina. Kuvissa vilahti myös muutama selkänojallinen (!) baarituoli. Laitoin heti puusepälle viestiä ja kysyin, mistä tuollaisia ihania tuoleja saa. Kópavogurista, kuulemma (se on vähän kuin Suomen Espoo, pääkaupungin väkirikas naapurikaupunki), Stáliðjanista, kolmen miehen omistamalta metallipajalta. Siellä tehdään kuulemma Islannin parhaat ei-puiset huonekalut.

A-haa. Sinne siis.

Hurautin autolla saamaani osoitteeseen. Googlen karttasovellus vei teollisuusalueelle. Siellä autojen varaosaliikkeiden, bensa-asemien, varastojen, lasinleikkuustudion ja yhden thaimaalaisen take away -ravintolan seassa seikkaillessani usko meinasi loppua. Ei näytä ihan designympäristöltä nyt kyllä. Olenkohan ihan väärässä osoitteessa?

Kyllä se ihan oikea paikka oli. Metallipajan ränsistyneen ulko-oven edessä oli pari vanhaa kumaraselkäistä miestä tupakalla. Ne katsoivat vähän turhan liian pitkään perääni. Mielikuvat hitsaajahaalareista ja seinillä roikkuvista rasvaisista tissikalenteista valtasivat mieleni. 

Sisällä pajassa ei ollut tissikalenteita, mutta hitsaustyö siellä haisi. Myyntitila oli erotettu itse pajasta ohuella seinällä. Myyntipöydät olivat postimerkin kokoisia ja naarmuuntuneita. Pöydillä designvalaisimia? No ei tietenkään. Vaan sellaisia söpöjä vanhanaikaisia kirjoituspöydän reunaan kiinni ruuvattavia lukulamppuja.  Myyntipöytiä vastaapäätä olevalle seinälle oli nosteltu kymmeniä suuria rullia eriväristä nahkaa. Niistä voisi valita tuoleihin päällyksen, selitti minua palvelemaan tullut myyjämies. Tuolin runko voisi olla ihan mitä vain: harjattua terästä, kromia, ihan minkä tahansa väristä terästä. Voidaan tehdä tuoleista vaikka kaikista eri näköisä ja sekoittaa rungoissakin keskenään noita värejä. Istuin ja selänoja voivat olla keskenään erivärisiä. Ihan miten vain sinä haluat!

Ennen kuin ehdin katsastaa värivalikoimaa sen tarkemmin mies vilahti takahuoneeseen ja palasi sieltä kantaen mukanaan ikivanhaa tuolia. Sen valkoinen nahka oli käpristynyt koppuraksi ja jalat olivat naarmuilla. Suloinen pikkuinen tuoli. Myyjä kehotti istahtamaan. Ajattelin, että romahtaakohan pikkuruinen tuoli allani, mutta kokeilin. Jösses! Se oli aivan mahtava istua. Selkänoja tuki selkää juuri oikeasta kohdasta. Siinä sai hyvän ryhdin ja istuma-asennon helposti.

Se on islantilainen koulutuoli 1950-luvulta! Hemmetin hyvä istua, helppo pinota ja nopea valmistaa, myyjä lateli faktaa pöytään. Kestää käytössä vaikka kuinka kauan. Istuimen päällinen kannattaa vaihtaa noin 10 tai 20 vuoden kuluttua riippuen kuinka paljon niitä käytetään. Me tiedetään se, koska ollaan tehty näitä tuoleja monta vuosikymmentä.

Vakuuttavia faktoja. Kerroin keittiösaarekkeestamme ja tarpeesta saada mukavat mutta nätit tuolit. 


Kuule tässä on sulle just semmoinen tuoli, myyjä innostui. Esitin epäilykseni, koska tuolihan on ihan liian matala 90-senttisen ruokapöydän ääreen.

Ei kun me tehdään tästä sulle just sellainen tuoli kuin sä haluat! Koska kukaan tietty suunnittelija ei omista tämän tuolin designia, sitä saa muokata ihan miten tahansa.  Kerrot vaan pöydän korkeuden, niin me mitataan tämä siihen sopivaksi. Voit valita värit, päällysteet, jalkatuen paksuuden, istuimen leveyden...

No helvetti sentään. Otin mitat ja valittiin värit. Päädyimme miehen kanssa siihen klassisista klassisimpaan: krominen runko ja valkoinen istuin. Ne sopivat keittiömme väritykseen hyvin ja ovat samalla osa sitä jatkumoa 1950-luvun koululaistuoleista.  

Valmistettu käsin Islannissa siinä naapurikaupungin pajassa. Korkeudeltaan juuri se, mitä pyötämme vaatii. Hintakaan ei päätä huomannut. Sain niistä HAY:n baarituoleista käytettynä saman verran mitä nämä uudet, Islannissa valmistetut klassikot maksoivat.

Hinta oli oikeasti huokea: vain  noin kolmanneksen kalliimmat kuin Ikean hintavimmat jakkarat. Näillä tuolilla istuessani tajuan sen selvemmin kuin koskaan: tämä on designia parhaimmillaan. Nämä on suunniteltu ja valmistettu juuri tähän tarkoitukseen. Minun ei tarvitse koota niitä itse. Tiedän tuolien alkuperän, metallisepän ja kauppiaan. Näitä ei kuljetettu hämärissä rekoissa pitkin Aasiaa ja Eurooppaa - eikä niiden hinta ole överikallis vaan sellainen, mihin useimmilla on varaa.

Raha on hyvä arvon mitta, mutta se ei ihan aina kerro tuotteen todellista arvoa ja hyötyä käyttäjälleen. Alvar Aallonkin huonekaluihin oli useimmilla varaa 1960-luvulla. Aallon jakkaroita oli ihan tavallisissa kodeissa ja valtion virastoissa. Nyt niistä on tullut korkean elintason merkki ja tuote, joihon vain hyvätuloisimmilla on varaa. 

Brändi on lupaus ja sisältää tarinan. Mutta onneksi välillä voi käydä niinkin, että lupauksen ja tarinan voi saada myös ilman sitä brändiä. Niin meille kävi näiden tuolien kanssa. 


Ai niin! Kun palasin kotiin sieltä metallipajalta tajusin, miksi ukot olivat tuijottaneet niin kiinteästi perääni. Takkini sivutaskusta lepatti metrin verran vessapaperia. Eikä muuten mitään käsitystä, miksi.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Juhuu! Nyt on saavutettu se yksi vanhempien alaselkää eniten rasittavista rajapyykeistä lapsen kehittymisessä. Nimittäin alle metrisen tai...

Lapsen kehitys - 18 kk

14.3.17 Satu Kommentteja: 7

Juhuu! Nyt on saavutettu se yksi vanhempien alaselkää eniten rasittavista rajapyykeistä lapsen kehittymisessä. Nimittäin alle metrisen taito heittäytyä ylikypsäksi spagetiksi sekunnin kymmenesosassa. Olin jo ihan unohtanut tämän.

Lapsi oli tässä yksi päivä lempipuuhissaan eli tukimassa kotitaloutemme kaappien sisältöä. Alle minuutissa - siis siiä ajassa kun minä olin käymässä pikaisesti vessassa - se oli ehtinyt avata kaapin, ottaa sieltä muropakkauksen, tyhjentää pakkauksen sisällön lattialle ja kauhoa muronpyöryilöitä suuhunsa kaksin käsin. Ihailtavaa reippautta!


Yritin tietysti saman tien keskeyttää homman. Ajattelin nostaa lapsen syöttötuoliin, siivota lattian ja ottaa imurin kanssa pienimmät murut. Lapsella oli toiset suunnitelmat. Kaappi-invaasioiden lisäksi se on ilmeisesti salaa harjoitellut täysrentoutusta ja pani nyt kaikki taitonsa peliin.

Yrittäessäni nostaa lasta pois liiskaantuneiden murojen keskelta tyyppi valahti niin löysäyksi, että siitä ei saanut  mitenkään otetta. Ihmeen kätevästi taapero pääsee irti otteesta kuin otteesta valahtamalla löysäksi madoksi. Kissat pystyvät tunkemaan itsensä mitä matalimpien aitojan alitse. Taaperoilla on sama taito. Luut tuntuvat menevän kasaan ja lihakset rentoutuvan pehmeäksi lölleröksi. Lopputulos on sellainen tulikuuma löysä spagetti, josta ei saa pyydystettyä mitenkään. Aina kun luulee saavansa narun sormien väliin, se valahtaakin takaisin kattilaan ja samalla kuumaa keittovettä lentää sormille.

Siellähän sitten lattianrajassa nosto-otetta äheltäessäsi yrität pitää mielessä, että älä hyvä ihminen nosta selkä kumarassa. Selkä suoraksi ja nosta jaloilla, hioop

Sitten kuuluu omien jalkojen alla ritrats. Murot paukkuvat ja pian keittiön lattia lainehtii korppujauhoista. Lasta omaan sänkyyn kantaessa vaaleanruskea ydinpöly leviää nätisti sukkien pohjassa pitkin asuntoa. Koko kämppä vaatii imurointia.

Kyllä nyt muuten vähän kadehdin. Tuollaisen pikarentoutumisen taidon haluaisin nimittäin oppia myös itse. Miten ihanaa olisi vaikka kesken stressaavan puhelun, tylsän sähköpostin kirjoittamisen tai muuten vain megakiireisen päivän yhtäkkiä valahtaa lattialle kikattamaan ilman että kukaan saisi mitään tolkkua tapahtuneesta.  

Lapsen kehitys -jutut:


Vauva 1 kk
Vauva 2 kk
Vauva 3 kk
Vauva 4 kk
Vauva 5 kk
Vauva 6 kk
Vauva 7 kk
Vauva 8 kk
Vauva 9 kk
Vauva 10 kk
Vauva 11 kk
Vauva 12 kk
Vauva 13 kk
Vauva 14 kk
Vauva 15 kk
Vauva 16 kk
Vauva 17 kk

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Islannissa on ollut tämän koko talven aivan käsittämätön sää. Yhden kuukauden aikana kaikki vuodenajat puristuivat kasaan: helmikuusta hei...

Flow-hoitovinkit kevättalven kuivalle vartalolle ja 20 %:n ale

12.3.17 Satu Kommentteja: 6

Islannissa on ollut tämän koko talven aivan käsittämätön sää. Yhden kuukauden aikana kaikki vuodenajat puristuivat kasaan: helmikuusta heinäkuuhun yhdessä yössä ja takaisin. Ilman lämpötila- ja kosteusvaihtelut ovat laittaneet ihon koville.



Talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin. Nurmikko on vihertänyt eikä lunta ole saatu juuri ollenkaan. Lämpömittari nousi tammikuussa samoihin lukemiin, mitä se näyttää joskus viileinä kesäiltoina: kahdeksaan asteeseen. Auringossa taisi olla jopa kymmenen. Itä-Islannissa paukkui yhtenä talvipäivänä rikki yli 20 asteen lämpöraja. Ilmastossa on tapahtunut todella omituisia asioita. Jäätiköistäkin on sulanut isoja palasia tänä talvena. Hienoja jääluolia joita mieheni oli edesllistalvena kuvaamassa asiakkaidensa kanssa Vatnajökullilla, ei suurimmilta osin enää ole olemassa, koska ne ovat sulaneet. Pari viikkoa sitten kuvattiin taas - piti vain ensin löytää uudet luolat.

Eikä ole tarvinnut mennä edes jäätikölle asti. Meidän kodin takapihan ja talonedustan tulppaanit puskivat lämpötilojen takia mullan läpi jo loppiaisen jälkeen. Linnut visersivät ja ruoho alkoi kasvaa. Sitten yhtenä aamuna herättiin hiljaisuuteen: koko pääkaupunkiseutu oli kuoriutunut paksuun lumivaippaan. Lunta tuli kerralla enemmän kuin Islannissa koskaan aikaisemmin. Olo oli vähän niin kuin että mitähän hemmettiä.

Sitten iski pakkasen ja metrin mittaiset jääpuikot talojen katoille. Tuli lämpöä ja vesisadetta, lunta ja navakkaa tuulta. Lumi suli, mutta talvi ei vieläkään ole väistynyt. 

Vuodenkierto tuntuu olevan ihan sekaisin, ja niin on myös mun iho. Islannissa hanavesi on pehmeämpää kuin Suomessa. Lämpimässä vedessä on kaikenlaisia terveisiä kuumista lähteistä ja siksi lämmin suihku jättää iholle lähes liukkaan fiiliksen. En ole tottunut täällä päivittäin käyttämään vartalonkosteuttajia. Suomen talvessa vartalonvoitelu taas oli jokapäiväistä.

Vuodenaikojen sikermä kuitenkin yllätti tänä vuonna. Urheilutrikoot alkoivat kutittaa päällä. Selkä oli niin kuiva että se tuntui puseroa varten karhealta. Se kuulosti karhealta. Kyynärpäitä ja polvia kutitti julmetusti. Ihoni ei ole nähnyt aurinkoa sitten marraskuun, joten kalvakkahan se on. Kun harmaanvalkeaan lisää kuivuuden, näkymä kokovartalopeilistä on aika väsähtänyt. Ja kyllä vaan kuiva ja löysä vatsanahka näyttää erilaiselta kuin kostea ja löysä vatsanahka.

Kieppuvat säätilat eivät ole vaikuttaneet kasvoihin juuri ollenkaan. Mádaran, Bioeffectin ja  Sóleyn kasvojenhoitotuotteet ovat päivittäisessä käytössä. Mutta nyt vartalonkin iho vaati kosteutusta.


Suomalainen Flow-kosmetiikka tuli mulle tutuksi täällä Reykjavikissa pitämämme suomalaisen design-putiikkin myötä. Otimme myyntiin jo pari vuotta sitten Flow'n tuotteita, ja niitä on tullut testailtua. 

Lemppareitani ovat ehdottomasti öljyt: ne on nopea levittää ja ne todella kosteuttavat. Flow'n kylmäpuristettu Seesamiöljy (noin 11 €)* kosteuttaa hetkessä, mutta ei jätä ihoa tahmeaksi. Lähes tuoksuton öljy lämmittää hieman. Siksi sitä varmaan suositellaan myös hierontaöljyksi. Reilun kympin maksava pullo on todella riittoisa. Käytän tätä öljyä päivisin käytyäni treenien jälkeen suihkussa. Treenikassiin riittää vai yksi puteli, sillä laitan tätä päivisin myös kasvoille ja hiuksiin.

Seesamiöljy laittaa latvat taipumaan nätimmin ja sen ansiosta myös ponnari laskeutuu mukavammpin kun kuivat latvat eivät vedä koko ponihäntää veltoksi rotaksi. (En ole kokeillut tätä hiuspohjaan vaan pelkästään latvoihin ja ihan pieniä määriä kerrallaan.) 

Viime viikkoina olen iltaisin ennen nukkumaanmenoa tehnyt tujumman miksin. Sekoitan seesamiöljyyn Flow'n arktisten marjojen siemenöljyjä sisältävää vartalovoidetta Arctic Berries Body Butter (hinta noin 35 €)*.Tässä voiteessa on upea tuoksu, sellainen kirpeän sitruunan ja makean hubbabubbapurkan sekoitus: mansikkaa, vaniljaa, kookosta ja taitaa olla hieman sitruunaakin.

Sivelen öljyrasvaseosta koko vartalolle mutta etenkin polviin, kyynärtaipeisiin ja käsivarsiin ja jalkoihin polvista alaspäin. Päälle pitkähihainen pyjama ja jalkaan paksut villasukat. Sitten nopea sujahdus peiton alle ja vajoan uneen marjojen tuoksussa, seesamiöljyn lämmittäessä ihoa.


Flow'lla on vartalonhoitotuotteiden lisäksi tuotesarjat kasvoille ja hiuksille. Valikoimista löytyy myös saippuoita (mm. kasvosaippuoita ja palashampoota) ja mineraalimeikkejä. Diggaan brändin tuotteista ja erityispointsit kotimaisuudesta: kaikki tuotteet valmistetaan Hyvinkäällä yrityksen omalla pienellä tehtaalla.

Hyvinvoinnin tavaratalossa on tämän viikon ajan kaikki Flow-tuotteet 20 %:n alennuksessa* (eli 13.–20.3.) kun käytät koodia FLOW11. 

* ) Affiliatelinkki, eli ostaessasi tuotteen saan provikan myynnistä.

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Muistatteko Kanarian saaret -keissin? Tai Lontoon-matkan? Kirjoitin molemmissa jutuissa kivalla mielellä siitä, kuinka olen tehnyt muuta...

Hei isi, älä unohda sormiruokailua!

10.3.17 Satu Kommentteja: 41

Muistatteko Kanarian saaret -keissin? Tai Lontoon-matkan? Kirjoitin molemmissa jutuissa kivalla mielellä siitä, kuinka olen tehnyt muutaman päivän mittaisia reissuja ekaluokkalaisen ikään ehtineen esikoisen kanssa kahdestaan. Meidän flikkojen reissatessa puolisoni eli lasten isä on ollut kotona kuopuksen kanssa. 


Molemmilla kerroilla lomalasiin nousi ainakin minut yllättänyt pieni myrsky. Sitä pidettiin jotenkin omituisena, että isä on kotona kuopuksen kanssa sillä välin kun minä ja isompi tyttö reissataan kahdestaan. Kumpikaan reissukertomuksista ei ollut tyyliltään "tehkää tekin ihmeessä näin" ja tämä on ainoa oikea tapa toimia. Koska mikä minä olen muille kertomaan, miten heidän kannattaa lomailla ja perheasiansa järjestää. Kummastuttaa moinen neuvominen.

Siis kummastuttaa, mutta ei harmita. Olen itse asiassa ottanut kommentoinnin kumuloituessa popcornit esiin ja hymyssä suin lukenut niitä hurjimpiakin "olet huono äiti" -kommentteja. Tirsk. 

Koska enhän minä ole.


Tiedämme oman perheemme aikuisten kesken paremmin kuin kukaan muu, kuinka perheemme parhaiten nämä jutut hoitaa. Vaikka emme ole tehneet kaikkea ihan perinteisimpien kaavojen mukaan, lapsistamme on kasvanyt aika tavalla fiksuja tyttöjä. Vaikka äiti ei täysimettänyt, vaikka äiti kävi välillä työmatkalla ja lomalla ilman vauvaa ja vaikka isäkin oli vuorostaan poissa töiden ja muiden menojen takia ja välillä pitkiäkin aikoja. Silti kaikki on mennyt yllättävän hyvin.

Yksi kaverini kävi lukaisemassa Kanaria-jutun perässä ollutta keskustelua ja kommentoi facebookissa sen jälkeen niin osuvasti, että sitä on pakko lainata tähän:

Uskon tasa-arvoon vasta sitten, kun miehet käy blogissasi arvostelemassa miestäsi isänä.

No nimenomaan.

Lapsenkasvatushommia ja kodinhoitoasioita pidetään edelleen vahvasti naisten asioina. Ja sehän on ihan pehvasta.  Eihän isä ole mikään lapsenhoitaja tai joku sankari, joka joskus äitienpäivänä imuroi ja hoitaa tiskit. Tasa-arvoisihan meidän pitäisi olla näissä koti- ja perheasioissakin.

Kaverini huomion innoittamana aloin mehustella tällä anonyymit isät pimahtavat netissä -ajatuksella. Kun vanhemmuuden roolit äidin ja isän välillä tasapuolistuvat - uskon, että niin tulee ennemmin tai myöhemmin tapahtumaan - keskustellaankohan lapsenkasvatusasioista kohta tähän tapaan: 



Nimimerkki "huolestunut isä" on nähnyt Facebookin luomuisiryhmässä yhdellä jäsenellä uuden auton (siitä näkyy osa Facebookin profiilikuvassa): 

Ootsä nyt ihan varma, että teidän kannatti hankkia just tuonmallinen auto? Tietty jos sillä turvaistuimen oikeinkiinnityksellä ei ole sulle väliä, niin mikä ettei. Onhan tossa hieno väri ja hyvät hevosvoimat, mutta kannattais ehkä joskus laittaa lapsen edut omien mieltymysten edelle. Sähän oot nykyään vastuussa myös toisesta ihmisestä.


Nimimerkki uraisi nimimerkille koti-isi vauvapalstalla:

Miksi ihmeessä sä jäät kotiin himmaamaan lapsesi kanssa noin pitkäksi aikaa? Toi ei voi tehdä hyvää sun urakehitykselle. Ethän sä saa ees bonuksia ensi vuonna jos koko vuoden konttaat hoitoavapaalla pitkin olohuoneen lattioita ja keräilet legoja. Kai äitikin voisi jäädä välillä kotiin? Vai onks se jo lähtenyt käveleen kun oot tollainen hissukka vvittu.


Nimimerkki koti-isi vastaa:

Tajuatko sä ollenkaan, että tässä maailmassa on muullakin väliä kuin rahalla? Meillä suositaan lapsentahtista kasvatusta ja jään sen takia tämän palleron kanssa kotiin. Yhteiskunnan tänhetkinen tila on ihan sairas just siksi, kun on niin paljon just sun kaltaisia isejä, jotka tunkee lapsensa sinne homeiseen päiväkotiin nenä räkää valuen vain päästäkseen itse töihin. Älä ole noin itsekäs. Sitä paitsi vittu kirjoitetaan yhdellä v:llä! 


Pasi on tullut isäksi ja kysyy neuvoja Porin seudun isukit -facebook-ryhmässä :

Mikäköhän sosemerkki olisi paras? Vauvamme on nyt puolivuotias ja voitaisiin pikku hiljaa alkaa miettiä noita kiinteitä. Kiitos avusta!


Pasi saa noin 40 vastausta ensimmäisen minuutin aikana:


Purkkioseita? Oletko hullu?


MIKSI ET SOSEUTA ITSE? Kamalaa tunkee lapsensa täyteen jotain myrkyllisiä säilöntäaineita. Haluutsa tappaa lapsesi lisäaineilla?



Meillä syödään vain itsetehtyjä muuseja. Kun lapsi nukkuu päiväunia niin älä pelaa sitä pleikkaa vaan keitä, survo ja soseuta! Kai sä ny sen verran voit tehdä lapses eteen kun kerran sen oot hankkinutkin?



Huono isä !!!



Huostaan otto.



Ei ehkä kannattais hankkia lapsia jos ei niistä jaksa huolehtia. Sanonpa vaan.




Nimimerkki isukki on kotona itkuisen lapsen kanssa ja hakee vertaistukea lasten unta käsittelevän artikkelin kommenttiosiossa Iltalehden verkkosivuilla (hän ei ole vielä oppinut, että sinne ei kannata koskaan kommentoida _yhtään mitään_):

Meidän lapsi huutaa lähes tauotta iltakuudesta aamukolmeen. Se ei nuku kunnolla vatsakipujen takia. Mä alan olla ihan poikki. Lastenlekuri sanoi että tämä mahavaiva menee ohi, mutta mä en jaksais enää. Haluaisin just nyt vain mennä leffaan, juoda yhden kylmän bissen ja olla hiljaisuudessa. Yksin. Huh.


Faijuli vastaa:

Miten sä voit edes ajatella noin? Sun lapsi on ihan avuton ja täysin susta riippuvainen ja sä kelaat leffaan lähtöä? Ihan hullua.


Veli23vee komppaa faijulia:

Kannattaako noita lapsia sit niinku ees hankkia, jos ei niitä tee mieli hoitaa? Sun ois kannattanu miettiä tätä vähän aikaisemmin. 


Isoisätalvisota ottaa osaa keskusteluun:

Kyllä sitä ennenkin kuule lapset hoidettiin vaikka ei ollut edes juoksevaa vettä niissä pienissä mökeissä. Nykyajan isät ovat ihan ihmeellistä löllerösukupolvea. Imette jotain lattea ja tuijotatte kännykkää kun pitäis katsoa lasta silmiin. Voi jumalauta saatana, Suomi olisi Putinin kesämökkikunta jos sun kaltaiset itkupillit olisi ollut nuoria miehiä 80 vuotta takaperin. Luulen, että sä et käynyt edes armeijaa. Saletisti oot joku sivarihomo.

....

Jep. No toivotaan että se ei mene ihan näin kuitenkaan.

Käyttäydytään mieluummin kaikki kivasti eikä vittuilla toisillemme täysin turhasta. Hyvää viikonloppua!

41 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kun näistä raha-asioista ja yrittämisestä on tässä tullut jaapateltua useampaankin otteeseen, on vielä ihan pakko ottaa esille yksi juttu...

Oho, loimme oman matkailumedian! Tripsterin verkko-opas, kirjasarja, sovellus

9.3.17 Satu Kommentteja: 16

Kun näistä raha-asioista ja yrittämisestä on tässä tullut jaapateltua useampaankin otteeseen, on vielä ihan pakko ottaa esille yksi juttu. Tai ainakin, tämä yksi juttu. Nimittäin se, että kannattaako töitä tehdä ilmaiseksi? Tästä aiheesta on luvassa oma perusteellinen lukunsa pian ilmestyvässä Unelmahommissa-kirjassa, koska onhan oman työn hinnoittelu yksiä lempiaiheitani, mutta en malta olla heilauttamatta lasia vähäsen jo nyt.


Monille yksityisyrittäjille, ammatinharjoittajille ja freekuille tarjotaan välillä keikkaa saatesanoilla, että me ei tästä voida maksaa mitään, mutta saat näkyvyyttä ja jos tämä onnistuu, saat lisää duunia tulevaisuudessa. 

Yeah right. Eikä nämä pyytäjät usein edes ole niitä pieniä serkunkaiman kivijalkayrityksiä vaan myös isoja toimijoita. Ilmaista työtä ei kannata tehdä koskaan. Tai tarkennan: ainakaan melkein koskaan. On olemassa muutamia poikkeuksia. Yksi niistä on se, kun teet ilmaista työtä itsellesi. Kun nostatat omaa pullataikinaa, ei ihan joka vaivausliikkeestä saa alussa rahaa. Raaka-aineetkin pitää melkein aina maksaa itse. Kun pulla alkaa käydä kaupaksi, tulee aika rahastuksen. Ainahan ei pulla nouse tai sen suosion syrjäyttää joku kilpaileva viineri. Mutta ei voi tietää, jos ei kokeile.

Kerronpa kuvaavan esimerkin. Eli seuraavaksi erinomainen aasinsilta siihen, mitä kovasti haluan interwebsille nyt kertoa.

Perustimme pari vuotta sitten muutamien kokeneiden matkailutoimittajien kanssa osuuskunnan, joka pyörittää Tripsteri.fi matkailumediaa. Kirjoitin siitä täällä. Meitä oli aluksi kymmenkunta tekijää, "Tripsteriä", ja nettisivuilla matkaoppaat mm. Skotantiin, Barcelonaan, Prahaan, muutamaan muuhun eurooppalaiseen kohteeseen ja Islantiin. Minun hauska roolini on ollut luonnollisesti se Islannin-kirjeenvaihtaja ja matkailuneuvontapiste. 

Osa Tripstereistä (kuva taitaa olla matkamessuilta 2016).

Pikku hiljaa toimintamme on kasvanut: kohteita on nyt jo kolmisenkymmentä. Olemme ottaneet mukaan uusia tekijöitä vain harkiten. Pitää olla hyvä ja asiastaan kiinnostunut kirjoittaja ja oma kohde täytyy tuntea hyvin. Melkein kaikki meistä asuvat tai ovat asuneet maissa, joista he tekevät opasta. Yksi Tripsteriä tehneistä voitti muuten viimeksi Tieto Finlandian! Ei tosin Tripsteri-sivustollaan vaan erinomaisella Kiinaa käsittelevällä tietokirjallaan Yhden lapsen kansa (Mari Manninen).

Hyvän webmasterin ansiosta – sekin löytyy meidän omasta osuuskuntaporukasta – homma toimii ja sivuston bugit saadaan hoidettua kuosiin nopeasti. Mikään taho (iso meditalo, matkailualan firma tms.) ei maksa meille oppaidemme tekemisestä. Saamme rahaa myymällä sivustolle mainoksia ja blogimaailmastakin tutulla affiliate-mainonnalla. Tuloja kilahtaa opastekijän tilille esimerkiksi sivustomme kautta tehdyistä hotellivarauksista. (Kiitos siis ihan älyttömän paljon kaikille teille, jotka olette etsineet ja varailleet vuokra-autoja ja Islannin-loman majoituspaikkoja Tripsterin kautta. Se on mahdollistanut sen, että olen voinut tehdä Tripsteriä myös työajalla.)

Mutta eihän pelkkä verkkosivusto meille riitä. Me haluamme olla monikanavainan matkailumedia: haluamme myös ihmisten taskuihin, mobiiliin. Osa tripstereistä teki valtavan duunin tänä keväänä osallistuessan Helsingin Sanomain säätiön Uutisraivaaja-mediainnovaatiokilpailuun. Ja arvatkaa, mitä: me pääsimme finaaliin! Saimme kymppitonnin Tripsteri-sovelluksen kehitystyöhön ja pääsemme kilpailemaan muiden finalistien kanssa 250 000 euron pääpalkinnosta syksyllä. Aivan mahtavaa!



Vaikka iso osa matkailutiedosta on muodossa verkko ja kännykkä, on myös paljon heitä, jotka haluavat matkalle mukaan kirjan. Sellaisen, joka toimii vaikka ei ole sähköä tai mobiilidataa, wifiä tai laturia. Kirjaan voi tehdä omia muistiinpanoja, sitä voi lukea missä vain ja se ei mene rikki, jos se tipahtaa rinkasta jäätikölle tai riippumatosta uima-altaaseen. 

Tripsterin verkko-oppaan rinnalla kulkivatkin pitkän aikaa Mondon mainiot matkaopaskirjat, joita monet meistä tripsteriläisistä ovat aikanaan tehneet. Mainostimme oppaita sivustollamme ja vinkkasimme kohteista kiinnostuneita ostamaan verkko-opasta suurmpaan tiedonnälkään niitä. Kirjan kansien välistä löytyy taustoittavampia juttuja, kattavampia listauksia ja syvällisempiä tarinoita, jotka johdattelevat matkaajan kohteeseen hyvän ystävän lailla.

Mondon matkaoppaat, joita minulla itselläkin on kirjahyllyssä pitkälle toistakymmentä, olivat minun mielestäni ensimmäinen oikeasti laadukas suomalainen matkaopassarja. Kirjat olivat hirveän hyviä. Valitettavasti niitä ei kuitenkaan enää juuri saa kaupoista; kun painokset on myyty loppuun, niitä ei enää tehdä lisää. Islanti Mondo loppuunmyytiin viime vuonna, eikä sitä saa enää kuin kirjastoista ja hyvällä tuurilla divareista. 


Ja voi että sitä on kyselty. Saan tasaisin väliajoin Mondo-oppaaseen liittyvää viestiä Facebookissa. Meiliin kilahtaa tuon tuosta postia, jossa kysellään mistä sitä Islanti-opasta voisi vielä saada. Olen myynyt viime kuukaudet ei oota ja ohjannut ihmisiä kirjastoon.

Vaan kohtapa ei tarvitse myydä tyhjää. Me tripsteriläiset teimme nimittäin maaliskuussa sopimuksen omasta opaskirjasarjasta. Se kuulostaa juuri niin mahtavalta kuin se tuntuukin. BOOM! Osuuskuntamme alkaa julkaista Tripsteri-oppaita Bonnierin konserniin kuuluvan Readme-kustantamon kanssa. Sarjan ensimmäinen on Islanti ja se ilmestyy loppukesästä. Kirjoitin toissapäivänä oppaan markkinointitekstin, siitä tuli tällainen: 

Unelmien luontokohde – vain kolmen tunnin päässä Helsingistä! Tripsteri Islanti -matkaopas auttaa tekemään täydellisen matkan unelmien Islantiin.
 Islanti on yksi maailman maagisimpia  paikkoja. Missään muualla ei voi saman päivän aikana nähdä valaita, vaeltaa jäätiköllä, valokuvata tulivuoren ja kävellä laavapellolla. Ennen nukkumaanmenoa ehtii vielä polskahtaa salaiseen lämpimään lähteeseen. Tämä opas kertoo, miten unohtumaton Islannin-matka toteutetaan.
Oppaassa esitellään saaren upeimmat luontokohteet ja vaellusreitit, käydään sukeltamassa ja ratsastetaan islanninhevosella. Tripsteri Islanti kertoo asiantuntevat vinkit parhaimpiin majapaikkoihin ja autovuokraamoihin. Se johdattelee Reykjavíkin kapeille kaduille ja paikallisten suosimiin ravintoloihin. Käydään illallisella ainakin siellä, minne Björk vie seuralaisiaan ulos syömään!
 Hyödyllisten matkavinkkien lisäksi kirja kertoo islantilaisesta mielenmaisemasta. Tapaamme menninkäisiä, kansanparantajan ja pankkiirin, joka ryhtyi lastentarhanopettajaksi.  Kirjan luettuasi tiedät myös sen, miksi tien 643 päähän kannattaa ehdottomasti ajaa.



Ai hittolainen, kuulostaapa hauskalta paikalta tuo Islanti. Melkein tekisi mieli lähteä käymään ;)

Kevään aikana omaan työkalenteriin on siis puskettu aika paljon Islanti-aiheista kirjoitustyötä. Ensi viikolla otetaan kansikuva ja kässäri valmistuu kevään aikana.

Kyllähän me silloin kaksi vuotta sitten jo uumoilimme Tripsteri-porukalla, että kun yhdistää osaavat tekijät ja innon tehdä, saattaa syntyä vaikka mitä. Ja joskus tosiaan kannattaa tehdä alusta asti itse. Ainakin se on paaaaljon parempi vaihtoehto kuin jättää kokonaan tekemättä. Kun tuotteensa omistaa itse, sen eteen kannattaa tehdä myös niitä ilmaisia töitä, joista ei ihan heti saa rahaa. Kun se tilipäivä, pieni tai iso, sitten joskus koittaa, se koittaa ennen kaikkea tekijöille itselleen. 



Jos ette ole vielä käyneet tutustumassa Tripsteri-matkasivustoon, käykää ihmeessä nyt! Siellä on vinkkejä Pekingistä Tukholmaan, hotelli-ideoita, listauksia parhaista vegaaniravintoloista ja vinkit siihen, miten lentokentiltä pääsee helpointa reittiä hotellille. Paljon reissaavan näkökulmasta Tripsterin yksi ominaisuus on ylitse monen muun matkailusivuston: Tripsteri.fi:ssä voi kysellä mitä tahansa matkustamiseen liittyvää ja me oppaiden tekijät olemme siellä itse vastailemassa kysymyksiin.



Islannin kielessä on muuten yksi mahtava jippo, joka paljastaa matkustamisen ja seikkailun tärkeyden. Islanninkielinen sana heima tarkoittaa suomeksi "kotona". Se juontaa sanasta heimskur, joka tarkoittaa tyhmää. Eli tyhmä se on, joka jää vaan kotiinsa kökkimään eikä kokeile siipiään turvallisten rajojen ulkopuolella.

Jepu jee! Kyllä se nyt vähän siltä näyttää, että Tripsteristä alkaa monta kivaa matkaa.

Kuvat (paitsi Tripsteri-ryhmäkuva ja logo): Björgvin Hilmarsson.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?