Olen Satu, olen passiivinen kummi


Haluan kertoa teille oman kummitarinani. Minulla on Plan International Suomen kautta kummilapsi Ugandassa. Tämä kummilapsi ei ole perheeni yhteinen projekti. He eivät tiedä siitä mitään. Me emme katsele kummilapsen kuvaa omien lasteni kanssa enkä minä ole vielä edes ehtinyt kertoa heille, että minulla on Planin kautta kummilapsi, jonka elämää tuen joka kuukausi 30 eurolla.

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi ja Suomen Blogimedia


Miksi näin on? En ole ehtinyt kertoa asiasta. Ei ole ollut aikaa syventyä ja selittää lapsilleni tästä. En myöskään lähetä lahjoja kummilapselleni, enkä lue kovin tarkkaan kummiraportteja, jotka kertovat kummilapseni kuulumisia ja kasvutarinaa. En lähetä joulukortteja joka vuosi postissa edes omalle äidilleni, joten jouluisinkaan en kummina aktivoidu.

Olen sellainen passiivinen kummi – ja se on ihan ookoo. Halusin kertoa tästä passiivisesta kummiudestani, koska luulen että meitä on muitakin. Siis meitä, jotka haluamme auttaa ja tehdä osamme, mutta emme omistautua jollekin asialle sen enempää. Koen velvollisuudekseni sen, että minä, paksu ja hyvinvoiva länkkäri autan niitä, joilla ei mene yhtä hyvin kuin minulla. Toki taustalla vaikuttaa myös itsekkyys. Minä haluan auttaa, koska tulee itselleni hyvä mieli, kun pystyn tekemään jollekin jotain, missä on järkeä. 


Olen siis Ugandassa asuvan lapsen kummi. Haluan auttaa häntä ja hänen lähiyhteisöään. Tärkeintä minulle on, että apuni menee perille. Tässä elämäntilanteessa en jaksa ”fiilistellä” asialla sen enempää. Minä en tarkalleen tiedä edes sitä, missä kummilapseni sijaitsee. Piti ihan tätä postausta varten kysyä Google Mapsilta. Kas, Kamuli sijaitsee Ugandan keskiosassa. Vuoden keskilämpötila on yli kahdenkymmenen asteen. No niin, nyt tiedän nämäkin asiat. Planin Oma Plan –sivustolleni tulee säännöllisesti kummipostia, jossa kerrotaan alueen kuulumisia ja on kuvia kummilapsesta ja hänen perheestään. Klikkaan näitä viestejä auki melko harvoin.

Minulle tärkeintä kummiudessani juuri nyt on se, että suoraveloitus menee tililtäni kerran kuukaudessa. Tiedän ja luotan siihen, että apuni menee perille. Kummius on helppo tapa auttaa, eikä se vaadi aikaa eikä tietämystä, jos kummiksi ryhtyy luotettavan järjestön kautta. Toki kummiuteen voi ja saa omistautua isostikin, lähettää kortteja ja vaihtaa kuulumisia. Minusta on hienoa, että jotkut omistautuvat kummiasialleen paljon. Minä en juuri nyt tässä elämäntilanteessa ehdi, mutta sehän ei estä sitä itse auttamista.



Halu auttaa nimenomaan kuukausilahjoittavana kummina johtuu siitä, että koen pitkäjänteisen tukemisen järkeväksi tavaksi viedä eteenpäin tärkeiksi kokemiani asioita, kuten vaikkapa tyttöjen kouluttamista, joka on Planin toiminnassa keskeistä. Lahjoituksilla saa aikaan enemmän, kun ne tulevat ennustettavan suuruisina, ne kootaan yhteen ja käytetään asioihin, joilla on suuria vaikutuksia. Maailman muuttaminen on pitkäjänteistä työtä, jota tehdään suunnitelmallisesti ja johon tarvitaan sitoutunutta rahoitusta. Siksi minä olen kummi.

Kysyin Planilta, mitä kummirahalla on saatu aikaan tuolla minun kummilapseni alueella. Kummilahjoitusten ideahan siis on, että kummin tukea ei kanavoida vain sille yhdelle lapselle, vaan osa tuesta menee kummilapsen asuinyhteisön tukemiseen. Auttaessasi yhtä autat montaa. Näin ei myöskään pääse syntymään kateutta ja pahaa mieltä siitä, että muutamia onnekkaita kylän lapsia autetaan ja tuetaan vaikkapa koulussa, mutta muut eivät saisikaan sitten mitään.

Plan sai viimeisen vuoden aikana Kamulin alueella, jossa omakin kummilapseni siis asuu, aikaan monia asioita. Tässä niistä ihan muutama konkretisoimaan  kummitukirahojen vaikuttavuutta.

Tyttöjä osallistunut mentorointitapaamisiin, joissa vanhemmat ja työssäkäyvät naiset kertovat tytöille kokemuksistaan: 2 124 tyttöä.
Erityisen heikossa asemassa oleville tytöille suunnatut stipendit, jotka mahdollistavat opiskelun: 75 tyttöä.
Nuorille aikuisille suunnattua maatalouteen, erityisesti kanojen pitoon, liittyvää koulutusta: 62 naista, 50 miestä.
Aliravitsemuksen eteen tehtyä työtä: 1 404 tyttöä ja 1 090 poikaa. (250 aliravitulle lapselle suunnattu ravinto-ohjelma ja lisäravinto).


Olisi yksi juttu, jota pyytäisin teiltä kaikilta. Se vie vain hetken aikaa, eikä mihinkään tarvitse sitoutua eikä mitään hankkia, jos ei tahdo. Haluaisin, että kävisitte katsomassa Planin sivuilla Koulukalenterin avoimia luukkuja ja kertoisitte, minkä lahjoituksen te valitsisitte ja miksi.

Minä voin aloittaa. Oma valintani on Syntymätodistus (12 e). Pitkän pohdinnan jälkeen valitsin sen. Syntymätodistus on lahja, joka vaikuttaa saajansa koko elämään. Vain puolella kehitysmaiden alle viisivuotiaista lapsista on syntymätodistus. Se todistaa, kuka olet, minkä ikäinen ja mistä kotoisin. Ilman sitä on vaikeaa saada koulutusta, terveydenhoitoa, työpaikkaa tai perätä omia oikeuksiaan. Ilman papereita kun ei oikein ole edes olemassa. Paperittomaksi jäänyt joutuu elämänsä varrella moniin ongelmiin. Todistus tytön iästä on myös hyvä väline lapsiavioliittojen ehkäisyyn.

Olisi hienoa, jos osallistuisitte. Tietysti vieläkin hienompaa, jos lahjoitatte (tai ryhdytte vaikka kuukausilahjoittajiksi, mutta ennen kaikkea haluaisin kuulla, minkä Koulukalenteri-luukuista valitsisitte.

Kiitos!

Tunnisteet: , ,