Haluan kertoa teille oman kummitarinani. Minulla on Plan International Suomen kautta kummilapsi Ugandassa. Tämä kummilapsi ei ole perhe...

Olen Satu, olen passiivinen kummi

19.12.17 Satu Kommentteja: 11

Haluan kertoa teille oman kummitarinani. Minulla on Plan International Suomen kautta kummilapsi Ugandassa. Tämä kummilapsi ei ole perheeni yhteinen projekti. He eivät tiedä siitä mitään. Me emme katsele kummilapsen kuvaa omien lasteni kanssa enkä minä ole vielä edes ehtinyt kertoa heille, että minulla on Planin kautta kummilapsi, jonka elämää tuen joka kuukausi 30 eurolla.

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi ja Suomen Blogimedia


Miksi näin on? En ole ehtinyt kertoa asiasta. Ei ole ollut aikaa syventyä ja selittää lapsilleni tästä. En myöskään lähetä lahjoja kummilapselleni, enkä lue kovin tarkkaan kummiraportteja, jotka kertovat kummilapseni kuulumisia ja kasvutarinaa. En lähetä joulukortteja joka vuosi postissa edes omalle äidilleni, joten jouluisinkaan en kummina aktivoidu.

Olen sellainen passiivinen kummi – ja se on ihan ookoo. Halusin kertoa tästä passiivisesta kummiudestani, koska luulen että meitä on muitakin. Siis meitä, jotka haluamme auttaa ja tehdä osamme, mutta emme omistautua jollekin asialle sen enempää. Koen velvollisuudekseni sen, että minä, paksu ja hyvinvoiva länkkäri autan niitä, joilla ei mene yhtä hyvin kuin minulla. Toki taustalla vaikuttaa myös itsekkyys. Minä haluan auttaa, koska tulee itselleni hyvä mieli, kun pystyn tekemään jollekin jotain, missä on järkeä. 


Olen siis Ugandassa asuvan lapsen kummi. Haluan auttaa häntä ja hänen lähiyhteisöään. Tärkeintä minulle on, että apuni menee perille. Tässä elämäntilanteessa en jaksa ”fiilistellä” asialla sen enempää. Minä en tarkalleen tiedä edes sitä, missä kummilapseni sijaitsee. Piti ihan tätä postausta varten kysyä Google Mapsilta. Kas, Kamuli sijaitsee Ugandan keskiosassa. Vuoden keskilämpötila on yli kahdenkymmenen asteen. No niin, nyt tiedän nämäkin asiat. Planin Oma Plan –sivustolleni tulee säännöllisesti kummipostia, jossa kerrotaan alueen kuulumisia ja on kuvia kummilapsesta ja hänen perheestään. Klikkaan näitä viestejä auki melko harvoin.

Minulle tärkeintä kummiudessani juuri nyt on se, että suoraveloitus menee tililtäni kerran kuukaudessa. Tiedän ja luotan siihen, että apuni menee perille. Kummius on helppo tapa auttaa, eikä se vaadi aikaa eikä tietämystä, jos kummiksi ryhtyy luotettavan järjestön kautta. Toki kummiuteen voi ja saa omistautua isostikin, lähettää kortteja ja vaihtaa kuulumisia. Minusta on hienoa, että jotkut omistautuvat kummiasialleen paljon. Minä en juuri nyt tässä elämäntilanteessa ehdi, mutta sehän ei estä sitä itse auttamista.


Halu auttaa nimenomaan kuukausilahjoittavana kummina johtuu siitä, että koen pitkäjänteisen tukemisen järkeväksi tavaksi viedä eteenpäin tärkeiksi kokemiani asioita, kuten vaikkapa tyttöjen kouluttamista, joka on Planin toiminnassa keskeistä. Lahjoituksilla saa aikaan enemmän, kun ne tulevat ennustettavan suuruisina, ne kootaan yhteen ja käytetään asioihin, joilla on suuria vaikutuksia. Maailman muuttaminen on pitkäjänteistä työtä, jota tehdään suunnitelmallisesti ja johon tarvitaan sitoutunutta rahoitusta. Siksi minä olen kummi.

Kysyin Planilta, mitä kummirahalla on saatu aikaan tuolla minun kummilapseni alueella. Kummilahjoitusten ideahan siis on, että kummin tukea ei kanavoida vain sille yhdelle lapselle, vaan osa tuesta menee kummilapsen asuinyhteisön tukemiseen. Auttaessasi yhtä autat montaa. Näin ei myöskään pääse syntymään kateutta ja pahaa mieltä siitä, että muutamia onnekkaita kylän lapsia autetaan ja tuetaan vaikkapa koulussa, mutta muut eivät saisikaan sitten mitään.

Plan sai viimeisen vuoden aikana Kamulin alueella, jossa omakin kummilapseni siis asuu, aikaan monia asioita. Tässä niistä ihan muutama konkretisoimaan  kummitukirahojen vaikuttavuutta.

Tyttöjä osallistunut mentorointitapaamisiin, joissa vanhemmat ja työssäkäyvät naiset kertovat tytöille kokemuksistaan: 2 124 tyttöä.
Erityisen heikossa asemassa oleville tytöille suunnatut stipendit, jotka mahdollistavat opiskelun: 75 tyttöä.
Nuorille aikuisille suunnattua maatalouteen, erityisesti kanojen pitoon, liittyvää koulutusta: 62 naista, 50 miestä.
Aliravitsemuksen eteen tehtyä työtä: 1 404 tyttöä ja 1 090 poikaa. (250 aliravitulle lapselle suunnattu ravinto-ohjelma ja lisäravinto).


Olisi yksi juttu, jota pyytäisin teiltä kaikilta. Se vie vain hetken aikaa, eikä mihinkään tarvitse sitoutua eikä mitään hankkia, jos ei tahdo. Haluaisin, että kävisitte katsomassa Planin sivuilla Koulukalenterin avoimia luukkuja ja kertoisitte, minkä lahjoituksen te valitsisitte ja miksi.

Minä voin aloittaa. Oma valintani on Syntymätodistus (12 e). Pitkän pohdinnan jälkeen valitsin sen. Syntymätodistus on lahja, joka vaikuttaa saajansa koko elämään. Vain puolella kehitysmaiden alle viisivuotiaista lapsista on syntymätodistus. Se todistaa, kuka olet, minkä ikäinen ja mistä kotoisin. Ilman sitä on vaikeaa saada koulutusta, terveydenhoitoa, työpaikkaa tai perätä omia oikeuksiaan. Ilman papereita kun ei oikein ole edes olemassa. Paperittomaksi jäänyt joutuu elämänsä varrella moniin ongelmiin. Todistus tytön iästä on myös hyvä väline lapsiavioliittojen ehkäisyyn.

Olisi hienoa, jos osallistuisitte. Tietysti vieläkin hienompaa, jos lahjoitatte (tai ryhdytte vaikka kuukausilahjoittajiksi, mutta ennen kaikkea haluaisin kuulla, minkä Koulukalenteri-luukuista valitsisitte.

Kiitos!

11 kommenttia:

  1. Juuri samanlaisen asenteen ja suhteen takia olen jo vuosia maksanut Unicefin maailmanlapsilisää. Se on siis samanlainen kuukausilahjoitus, mutta ilman tuota minua ahdistavaa henkilökohtaisuutta. En kestäisi sitä että minullakin olisi yksi tietty lapsi, jonka asioista voisin (pitäisi?) kiinnostua tai jolle voisin (pitäisi?) lähettää jotain pientä. Geneerinen maailmanlapsilisä = ihanan passiivista. Unicefin infokirjeenkin peruin :D onko tämä nyt se shut up and take my money -tilanne? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä :) Mutta ei siinä mitään huonoa ole, vaan päinvastoin :-)
      On loistavaa, että on olemassa erilaisia tilanteita ja tapoja täyttää omaa auttamisentarvettaan. Mulla on tässä elämänvaiheessa ihan tarpeeksi henkilökohtaisia kontakteja asioihin ja ihmisiin, en halua sellaisia juuri nyt lisää. Siksi on mahtavaa, että voi toimia tälla tavalla passiivisena kummina.

      Poista
  2. Minulla on myös kummilapsi Ugandassa. Olen lähettänyt parina viimeisenä jouluna joulukortin, mutta muuten olen samanlainen passiivinen kummi. Minä vaan koen siitä kovin huonoa omaatuntoa. Varsinkin kun kahdessa viimeisimmässä kirjeessä kummilapsi on kysynyt että milloin tulisimme häntä tapaamaan... Olen lahjoittanut perheelle henkilökohtaisesti suunnatun rahan kun se on ollut mahdollista, mutta tuntuu että siitä henkilökohtaisempaan ei ole tässä elämäntilanteessa mahdollisuuksia. Ja pidän sitä kuitenkin tekosyynä. Jossain pieni tyttö odottaa että hänen kumminsa tulisi käymään eikä se kummi saa muuta aikaiseksi kuin joulukortin. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän tosi hyvin ton fiiliksen, joka siitä tulee. Mäkin sain edelliseltä kummilapseltani, joka on nyt kasvanut aikuiseksi ja oli toisen kummijärjestön kautta, viestejä ja kuvia, mutta en tainnut vastata kuin kerran. Koen kuitenkin että siitä avustani oli apua yhteisölle ja tälle perheelle.

      Sitten onhan tässä sekin mahdollisuus - tosin en tiedä miten yleistä se on - mutta aika useinhan näitä kummikirjeitä ja kortteja tehdään valmiille pohjille ja ohjatusti, eli vähän sama juttu kuin omien kersojen tekemissä päiväkotilahjoissa ja korteissa: nehän on yleensä ainakin pienemmillä lapsilla kunnan varhaiskasvattajien tekemiä. Eihän se niiden arvoa ja tärkeyttä lahjan saajalle tietenkään laske, mutta sitä meinaan vain, että toisaalta turha ottaa itsekään paineita vastaamisesta. Kaikkea ei vaan ehdi, ja passiivisuus kummina on ihan ookoo.

      Mua kyllä kiinnostaisi nähdä paikan päällä näiden projektien toteutusta käytännössä, ehkä joku päivä sellainen reissu toteutuu.

      Poista
  3. Ehdottomasti hyvä tukikohde! Eikös tuossa tapauksessa voisi kuitenkin lahjoittaa vain normaalin kk-lahjoituksen Planille? Pohdin vain että jos haluaa tukea esim. Planin työtä mutta ei ole energiaa olla kummi niin onnistunee sekin ja jossain päin maailmaa ei ole lasta kirjoittamassa kirjeitä ja odottamassa vastauksia.Olin itse pitkään aktiivinen kummi ja kirjoittelimme lapsen kanssa kunnes hän ikänsä puolesta siirtyi pois kummiohjelmasta. Nyt olen tyytyväinen passiivinen kk-lahjoittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, voi olla kuukausilahjoittajakin itse päättämällään summalla. Mua jotenkin kiehtoo tässä kummiudessa kuitenkin se, että rahani menee yhteen konkreettiseen kohteeseen, joten näen (kai?) konkreettisemmin niitä tuloksia.

      Poista
  4. Tasa-arvo olisi oma valintani. Ehdin jo joulun hyväntekeväisyyspotin käyttää lahjoittamalla mm. äitiyspakkauksen Keniaan ja kodittomien eläinten hyväksi. Naisena ja äitinä on pakko vinkata myös Solidaarisuussäätiön joulunajan kampanjasta Anna lahjaksinturvallinen joulu, jonka avulla tyttöjen sukuelinten silpominen yritetään saada loppumaan Kenian Kisii-yhteisön parissa (blogissani on aiheesta myös postaus).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiitos lukuvinkistä, tulen lukemaan :-)

      Poista
  5. Minä olen miettinyt hyväntekeväisyyskohdetta tässä joulun alla. No nyt valitsin: 25 euron seksuaaliterveyskoulutus terveydenhoitajalle. Kiitos tästä vinkistä. Tuntuu että hyviä lahjoituskohteita on niin paljon ettei kaikkiin jaksa edes perehtyä :)

    VastaaPoista
  6. Joulukalenterista lahjoittaisin ehkä loppu lapsiavioliitoille. Tällä hetkellä olen Naistenpankin kuukausilahjoittaja, sinne voi valita haluamansa summan ja henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse mennä. Naistenpankissa itselleni tärkeintä on juurikin naisten ja tyttöjen aseman parantaminen, yrittäjyyden tukeminen jne.

    -Sup

    VastaaPoista
  7. Valitsin juuri viikonloppuna lahjan, joka kohdistui tyttöjen koulunkäynnin edistämiseen. Arvostan suuresti suomalaista koulutusjärjestelmää ja siksi koin juuri tämän luukun omaksi. Olen viime vuosina ollut tällainen joulunaikainen kertalahjoittaja.
    hanna

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?