Näin ilahdutat yksityisyrittäjää lahjalla

Ajattelin ensin tähän jutun alkuun jotain pientä pehmennystä. Että on tosi mukavaa saada joululahjoja. Ja että arvostan paljon sitä, että joku on ajatellut sinua, nähnyt vaivaa sinun eteesi ja antanut sinulle lahjan. 

Mutta se olisi niin kovin tasapaksua. Kyllähän kaikki tajuavat mikä joululahjan idea antajalle ja saajalle noin pääpiirteissään on.


Kyllä minä nimittäin vähän jouluna yllätyin, kun kahdelta islantilaiselta ystäväperheeltämme saamamme joulupaketit avasin.  

Toisesta löytyi Suomen tunnetuimman designtalon kynttilälyhty. Toisesta paketista muumiaiheinen esiliina. Yllätyin. Kas, tuttuja tuotteita. Näitähän mekin kaupassamme myymme.

Kuten täkäläiseen lahjanantoperinteeseen kuuluu, niin näissäkin lahjoissa oli kiinni vaihtotarra, joka kertoi lahjan ostopaikan ja sen, mihin mennessä lahjan sai joulun jälkeen vaihtaa kaupassa toiseen. Tarrasta huomasin, että ne oli ostettu meidän oman yrityksemme kilpailijalta.

Siinä tilanteessa minun olisi luultavati pitänyt ajatella näin: Suomalaisten tuotteiden ostaminen suomalaiselle ulkomailla asuvalle ihmiselle on oikein hauska ja sydämellinen idea. Pala vanhaa kotimaata joulupaperissa.

Mutta sen sijaan minä ajattelin näin: Yrittävätkö nuo vittuilla?

Se ajatus karkasi selkäytimestä ja solahti sensurisihtini läpi. Pongahdusalustana toimivat ajatukset vuosien saatossa tehdyistä sairaan pitkistä työpäivistä, taloudellisista riskeistä, ainaisesta parantamisen tarpeesta, paremmin tekemisestä, tehokkaammasta tekemisestä, nopeammin toimimisesta. Siitä että tuleeko tarpeeksi myyntiä, voiko kuluissa puristaa, mitä laskuja pitää seuraavaksi maksaa. Verot, eläkemaksut, palkat, vuokrat, mainoskulut, vessapaperipaketit takahuoneen vessaan. Saatanan vitun henkilökunnan sairastumiset, saatanan vitun omat sairastumiset, omat muut hoidettavat työt. Jaiiiiikkksssargh. Etenkin joulun alla aina enemmän tekemistä mitä ehtisi tehdä, pitkät aukioloajat, jatkuva kilpailu ja jokapäiväinen puskeminen parempaan asiakaspalveluun kuin kilpailijoilla. Se työ on kaikki kyllä oikein mukavaa, vaikka se onkin välillä tosi raskasta.

Ja sitten sun hyvät ystäväsi ostavat sinulle joululahjaksi tuotteita sinun oman firmasi isoimmalta kilpailijalta. Vievät katteet sinne, eivätkä siihen myymälään, jossa heidän ystävänsä on mukana omalla henkilökohtaisella riskillään. Olo tuntui avattujen lahjojen äärellä paitsi vittuuntuneelta, myös pettyneeltä. 


Yllätyin itsekin, kuinka tälläinen tavallaan aika pieni asia otti minua niin paljon päähän kiireisen työpäivän myöhäisiltana (avasimme islantilaisten ystäviemme ja sukulaistemme lahjat kotonamme Reykjavikissa ennen joululomalle lähtöä).

Otin lahjojen avaamisen jälkeen lasin viiniä ja hengähdin. Istuin suosikkinojatuoliini. Rauhoituin. Höyryjen laskiessa järkevä minä alkoi vähitellen kallistua sille kannalle, että ystävämme eivät vain olleet lainkaan tulleet ajatelleeksi tätä puolta asiassa.

Vaikka minulle ei tulisi mieleen ostaa S-ryhmän lahjakorttia ystävälle, joka työskentelee Keskossa johtotehtävissä tai hankkia 40 eurolla hiustenhoitotuotteita kampaamoa pitävälle ystävälleni saman kadun varrella olevasta toisesta hiushoitolasta, niin ehkä jollekin toiselle tulee mieleen ja he pitävät ideaansa hyvänä. 

Me emme kaikki ajattele asioista samalla tavalla. Joka kerta eivät asiat tai ihmiset kohtaa, ja se pitää vain hyväksyä. 

Tässä samassa lajissa muuten tapahtui myös yksi aivan ihana juttu. Kerron sen tähän loppuun, ettei mene ihan mörökölliksi koko juttu.

Anoppini tuli pari päivää ennen joulua ostamaan tyttärilleen kaupastamme villapeitteet. Ostoksia maksaessaan hän kysyi, että enkös minäkin haluaisi tällaista vilttiä kotiimme. Minä voisin ostaa sen nyt saman tien. 

Joskus kahdeskankymppisellä kotitalousopettajalla on enemmän bisnesymmärrystä kuin nelikymppisillä it- ja hyvinvointialan yrittäjillä. 

Hauskaa vuoden viimeistä päivää ja kaikkea hyvää alkavaan vuoteen!

Tunnisteet: