Tulivuorenpurkausko tuloillaan?

Islannissa on tällä viikolla kaksi aihetta hallinnut uutisia: hallitusneuvottelut ja poikkeavat lämpötilamuutokset Vatnajökullin jäätikön eteläpuolella. 

Molemmat ovat erityisen jännittäviä aiheita, mutta jälkimmäinen on mietityttänyt viime päivinä enemmän.


Alueen nimi on tarkemmin sanottuna Öræfin jäätikkö. Se on osa Euroopan suurinta jäätikköä Vatnajökullia ja sijaitsee siinä ihan jäätikön eteläisimmällä reunalla, missä kohti korkeuksia nousee Islannin korkein vuori, Hvannadalshnúkur. Samalla alueella sijaitsee Skaftafellin luonnonpuisto, joka on jäätikköretkineen yksi Islannin suosituimmista  matkailunähtävyyksistä. 

Paikalliset maajussit huomasivat alueella liikkuessaan tavallista voimakkaamman "kuumien lähteiden hajun" eli kananmunaa muistuttavan tuoksun. Samoihin aikoihin huomattiin, että alueella tapahtui enemmän maanjäristyksiä kuin tavallisesti. Ei mitään taloja rikki repivää räminää vaan sellaisia tyypillisiä islantilaisia maanjäristyksiä eli melko pientä liikettä. Ja sitten huomattiin, että alueen joissa oli tavallista enemmän vettä: jäätiköltä siis kulkeutui merta kohti sulamisvesiä enemmän kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta.

Jäätikön alla lämpötila on noussut ja jää alkanut sulaa. Jäätikön pinnalla muutos näkyy jäätikön hienoisena vajoamisena. Arvioiden mukaan jäätikkö on vajonnut noin 15-20 metriä eli sen  näkee esimerkiksi lentokoneen ikkunasta kirkkaalla säällä selvästi. Tuon vajoamisalueen halkaisija on noin kilometrin mittainen, eli mikään ihan pieni alue se ei ole.  Siellä jään alla siis tapahtuu juuri nyt jotakin, mutta se ei ainakaan vielä ole tulivuorenpurkaus. Viimeksi tuolla alueella purkautui tulivuori 1720-luvulla ja sitä ennen 1300-luvulla. Eli tämä seuraava olisi sitten järjestyksessä kolmas...


Islannissa on kymmeniä aktiivisia tulivuoria ja niitä purkautuu noin viiden vuoden välein. Edellisestä purkauksesta on kulunut nyt jo melkein nelisen vuotta, eli kuka tietää, milloin se seuraava tulee. Kun se purkaus seuraavan kerran tapahtuu, ei oikeastaan ole kuin yksi isompi toive: että se ei purkautuisi jäätikön alla. Siitä seuraa isot jäätikkötulvat ja todennäköisesti myös iso tuhkapilvi. Jos tulivuori purkautuu paljaalla maalla, olisi tietysti kiva että ei ihan kenenkään takapihalla.

Oman jännityksensä tähän tuo se, että puoliso on lähdössä parin päivän mittaiselle kuvausreissulle noille suunnille. Eivät he kuulemma matkaa viitsi tämän takia perua, kun ei siellä vielä mitään merkittävää ole käynnissä. Ja jos purkaus alkaa näyttää todennäköiseltä, niin toki he saavat siitä nopeasti tiedon ja pääsevät sukeltamaan tuhkapilven alta ajoissa pois. 

Tänään illalla paikallinen tulivuoriasiantuntija Islannin yliopistolta totesi iltauutisille antamassaan haastattelussa: "Emme oleta, että tässä olisi taivas ja maa mihinkään häviämässä." 

Minulla on vielä jonkin matkaa kuljettavana, että pääsen osaksi tätä islantilaista kokolailla lunkia suhtautumista.


Jos tämä tilanne tästä johonkin suuntaan kehittyy, päivittelen siitä blogini Facebookiin, kannattaa siis ottaa se seurantaan, jos aihe kiinnostaa.

Kuvat (Björgvin Hilmarsson) ovat tuolta mainitulta "vajoamisseudulta" reilun vuoden takaa. Alueella seikkailee etenkin keväisin paljon pidempiä ja lyhyempiä reissuja tekeviä jäätikkövaeltajia.