Hulvattoman hauskaa äiti-esikoislapsireissua Teneriffalla on jäljellä vielä pari päivää. Tämä matka on ollut aivan käsittämättömän hieno j...

Äidin ja lapsen kahdenkeskeinen aika

30.11.17 Satu Kommentteja: 6

Hulvattoman hauskaa äiti-esikoislapsireissua Teneriffalla on jäljellä vielä pari päivää. Tämä matka on ollut aivan käsittämättömän hieno ja hauska ja upea ja ja ja....adjektiivit loppuu -tyylinen kokemus. 


Tottakai on ollut ihanaa olla auringossa, istahtaa valmiiseen ruokapöytään eikä huolehtia mistään muusta paitsi siitä, että menee oikeaan ruoka-aikaan ravintolaan. Eikä sekään haittaa jos ei mene: all inclusivesta saa hodareita, hedelmiä ja leivonnaisia aterioiden välillä.

On ollut aikaa rentoutua, lukea kirjoja, tehdä vähän töitä ja urheilla. Ollaan nukuttu pitkiä yöunia ja pukeuduttu kevyesti. Se kaikki on ollut upeaa.

Kaikkein tärkeintä ja hienointa tässä reissussa on kuitenkin ollut se, että me - minä ja esikoinen - olemme olleet täällä kahdestaan. Olemme saaneet keskittyä vain toisiimme.

Tämän takia pariskunnat niitä parisuhdelomiakin pitävät: että on aikaa vain toiselle, aikaa olla yhdessä ja keskittyä vain siihen toiseen eikä mihinkään muuhun. 

Meille äiti-tytärreissu on toiminut ihan samalla tavalla: kerrankin meillä kahdella on ollut aikaa jutella yhdessä ilman keskeytyksiä. On ollut niin paljon luppoaikaa, että kaikkea ei ole tarvinnut sanoa minuutissa, eteisessä ja keskellä arjen askareita. Me olemme molemmat ehtineet ajatella, puhua tyhjänpäiväisiä hauskoja juttuja ja välillä diipimpää kamaa. Olen tämän reissun aikana tullut yllätetyksi useampaan kertaan. Yksi kiinnostavimmista keskusteluista käytiin eilen, kun kävelimme hotellin omalle kiipeilyseinälle, jossa oli alkamassa ohjaajien vetämä kiipeilyhetki.

Esikoinen nosti esille sanan pæja.

En ymmärtänyt moista slangisanaa, joten pyysin selitystä. Sain lyhyen luennon siitä, mitä pæja tarkoittaa. Esikoinen elehti hyppelehtien ja selitti, kuinka sellaisella joka yrittää olla pæja on paljon rannekoruja, korviksia, se katsoo itseään usein peilistä ja huokailee omalle peilikuvalleen, pitää itseään kauniimpana kuin muita ja tsirkuttelee, hihittelee ja kuiskii. Sellainen siis on hän, joka kovasti yrittää olla pæja. Sitten tuli se koko asian pointti:  sellainen  joka on ihan oikeasti pæja, ei tarvitse esittää mitään.


No niin! Ymmärsin lapseni puhuvan "tsikseistä". (Tälle saattaa olla nyky-Suomessa joku coolimpikin nimitys, minä vain en sitä tiedä...)

Kysyin lapselta, kokeeko hän olevansa pæja ja vastaus tuli epäröimättä. Tottakai hän on! Hän on omasta mielestään cool-tyyppi, koska hän tekee asioista, joista oikeasti itse pitää. 

Esikoinen vetää välillä ylleen mahdollisimman vaaleanpunaisen pitsikoristellun rimpsumekon ja kampaa peilin edessä hartaasti hiuksiaan. Sitten välillä hän laittaa tukan ponnarille ja lähtee kiipeilemään, eikä halua nähdäkään niitä vaaleansinisiä muovikoristeisia hiuspinnejä. Näissä asioissa ei (tietenkään) ole mitään ristiriitaa. Välillä on kivaa leikkiä prinsessaa, välillä pientä ninjaa.

Silloin kun tekee (itselleen) eikä esitä (muille), saavuttaa tsikseyden syvimmän olemuksen. 

Sydämessäni läikähti. Lapsi on päätellyt tai kuullut tämän asian jostain ihan itse. Minä tai puoliso (jonka kanssa innoissani asiasta viestiettelin lapsen mentyä illalla nukkumaan) emme ole tämmöistä asiaa koskaan ottaneet esille. Tuntuu uskomattoman hienolta huomata, että 7-vuotias on tajunnut jotain sellaista, jonka minä tajusin vasta yli kaksikymppisenä. Kaikkein helpointa olla mieletön pæja on olla ihan vain oma itsensä


Se keskustelu oli yksi tämän loman tähtihetkiä. Ja täytyy myöntää, että myös tähänastisen äitiyden kohokohdista. Tällaiset hetket luovat uskoa omaan vanhemmuuteen. Että sehän on mennyt ihan hyvin, vaikka en täysimettänyt, en osannut keskittyä erilaisiin kantoreppumalleihin, olin vauvavuosina univelkainen eli siis kiukkuinen ja pienen suloisen vauvan näkeminen saa edelleenkin minussa aikaan hentoiseen kauhuntunteeseen kietoutuneen olon. 

Monet jutut ovat omassa lapsiperhearjessa menneet loppujen lopuksi oikein hyvin. Minäkin olen vanhempana ihan ookoo ja joissakin asioissa ihan hyvin suoriutunut. Ei näitä asioita aina välttämättä arjessa heti huomaa. Joskus siihen tarvitaan vähän lomaa.

6 kommenttia:

  1. Teidän tyttö vaikuttaa kyllä fiksulta pohdiskelijalta. Ja tuon olen ymmärtänyt sun aiemmistakin teksteistä, että hänelle on teidän perheessä kehittynyt hyvä itsetunto.

    Lomakuvianne on ollut ihana nähdä. Näytätte onnellisilta molemmat.

    VastaaPoista
  2. Mahtava juttu! Inspiroiva ajatus! <3
    Ja onnittelut vanhemmillekin!

    Mun kummityttö oli ottanut onkeensa Vain Elämää 3 kaudella Vesa-Matti Loirin sanoista. Veskua taisi vanhempana kaduttaa jokin soitin, mitä ei olut nuorena kokeillut, eikä enää voinut koska pikkusormi ei toiminut (diabeteksen takia...?!), vaikka toki hän iloitsi niistä monista jutuista,mitä oli tehnyt. (jotenkin näin se meni)
    Kummityttöni, silloin 9v, oli mennyt mukaan luokkansa jalkapallo turnaukseen, koska halusi kokeilla jalkkista, ettei sit vanhana harmita ettei kokeillu.
    Luokka hävisin turnauksen, mutta opettaja oli soittanut kotiin että super hyvä maalivahti. Ei ehkä tyttö tajunnut itsekään kuinka hyvä on.

    Hänestä ei tullut jalkapalloilijaa, mutta hän löysi rakkaan harrastuksen näytelmäkerhosta 11 vuotiaana, jonka kummitäti (köh köh) oli netistä bongannut.
    Ja onneksi on muitakin rakkaita harrastuksia.

    Minä opettelen nyt kolmekymppisenä tätä harrastamista ja kivojen asioitten tekemistä :D

    VastaaPoista
  3. Hieman asian vierestä, mutta kaksikielisyys kiinnostaa minua:

    Pystyttekö käymään esikoisen kanssa näin syvällisiä keskusteluja täysin suomeksi (tuota slangisanaa lukuunottamatta)? Vai joutuuko esikoinen turvautumaan välillä islantiin? Jos käytät jotain suomalaista sanaa, jota esikoinen ei ymmärrä, jaksatko selittää sen suomeksi vai käännätkö sanan islanniksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin kiinnostaisi nämä jutut! :)

      Poista
  4. Heippa Satu! Olen suunnitellut lähteväni 3v lapseni ja äitini kanssa Islantiin muutamaksi päiväksi. Mieheni on nyt kuitenkin vakuuttunut, että Islanti on hengenvaarallinen kohde noin pienelle lapselle syvien rotkojen ja jyrkkien pudotusten vaaniessa joka puolelle. Ajatuksena olisi vuokrata auto ja käydä Golden Circle omin päin, sekä pyöriä Reykjavikissa ja käydä Blue Lagoonissa. Ja tietenkin voidaan sitten autolla pysähdellä katsomaan muuta mielenkiintoista. Eli olisin tiedustellut, kuinka turvallisena noita perus turistinähtävyyksiä pidät pienille lapsille? Jos autosta poistuu luontoon, voi siellä tietenkin tulla vastaan mitä vaan, mutta noin niin kuin yleisesti ottaen, löytyykö todellisia vaaranpaikkoja joka nurkan takaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin vaihdossa Islannissa ja 2v kummityttöni tuli isänsä kanssa minua moikkaamaan.
      Käytiin kaikilla nähtävyyksillä Akureyrin ja Reykjavikin lähellä, mitä muidenkin vierailijoiden kanssa, paitsi pidemmät patikka matkat.
      Keli on marraskuinen, oli lämpöiset vaatteet. Uimaloissa pidettiin pipoa ja kypärämyssyä. (ja ne olivat lapsesta hauskimmat nähtävyydet)

      Poista

Mitä tuumaat?