Hulvattoman hauskaa äiti-esikoislapsireissua Teneriffalla on jäljellä vielä pari päivää. Tämä matka on ollut aivan käsittämättömän hieno j...

Äidin ja lapsen kahdenkeskeinen aika

30.11.17 Satu Kommentteja: 6

Hulvattoman hauskaa äiti-esikoislapsireissua Teneriffalla on jäljellä vielä pari päivää. Tämä matka on ollut aivan käsittämättömän hieno ja hauska ja upea ja ja ja....adjektiivit loppuu -tyylinen kokemus. 


Tottakai on ollut ihanaa olla auringossa, istahtaa valmiiseen ruokapöytään eikä huolehtia mistään muusta paitsi siitä, että menee oikeaan ruoka-aikaan ravintolaan. Eikä sekään haittaa jos ei mene: all inclusivesta saa hodareita, hedelmiä ja leivonnaisia aterioiden välillä.

On ollut aikaa rentoutua, lukea kirjoja, tehdä vähän töitä ja urheilla. Ollaan nukuttu pitkiä yöunia ja pukeuduttu kevyesti. Se kaikki on ollut upeaa.

Kaikkein tärkeintä ja hienointa tässä reissussa on kuitenkin ollut se, että me - minä ja esikoinen - olemme olleet täällä kahdestaan. Olemme saaneet keskittyä vain toisiimme.

Tämän takia pariskunnat niitä parisuhdelomiakin pitävät: että on aikaa vain toiselle, aikaa olla yhdessä ja keskittyä vain siihen toiseen eikä mihinkään muuhun. 

Meille äiti-tytärreissu on toiminut ihan samalla tavalla: kerrankin meillä kahdella on ollut aikaa jutella yhdessä ilman keskeytyksiä. On ollut niin paljon luppoaikaa, että kaikkea ei ole tarvinnut sanoa minuutissa, eteisessä ja keskellä arjen askareita. Me olemme molemmat ehtineet ajatella, puhua tyhjänpäiväisiä hauskoja juttuja ja välillä diipimpää kamaa. Olen tämän reissun aikana tullut yllätetyksi useampaan kertaan. Yksi kiinnostavimmista keskusteluista käytiin eilen, kun kävelimme hotellin omalle kiipeilyseinälle, jossa oli alkamassa ohjaajien vetämä kiipeilyhetki.

Esikoinen nosti esille sanan pæja.

En ymmärtänyt moista slangisanaa, joten pyysin selitystä. Sain lyhyen luennon siitä, mitä pæja tarkoittaa. Esikoinen elehti hyppelehtien ja selitti, kuinka sellaisella joka yrittää olla pæja on paljon rannekoruja, korviksia, se katsoo itseään usein peilistä ja huokailee omalle peilikuvalleen, pitää itseään kauniimpana kuin muita ja tsirkuttelee, hihittelee ja kuiskii. Sellainen siis on hän, joka kovasti yrittää olla pæja. Sitten tuli se koko asian pointti:  sellainen  joka on ihan oikeasti pæja, ei tarvitse esittää mitään.


No niin! Ymmärsin lapseni puhuvan "tsikseistä". (Tälle saattaa olla nyky-Suomessa joku coolimpikin nimitys, minä vain en sitä tiedä...)

Kysyin lapselta, kokeeko hän olevansa pæja ja vastaus tuli epäröimättä. Tottakai hän on! Hän on omasta mielestään cool-tyyppi, koska hän tekee asioista, joista oikeasti itse pitää. 

Esikoinen vetää välillä ylleen mahdollisimman vaaleanpunaisen pitsikoristellun rimpsumekon ja kampaa peilin edessä hartaasti hiuksiaan. Sitten välillä hän laittaa tukan ponnarille ja lähtee kiipeilemään, eikä halua nähdäkään niitä vaaleansinisiä muovikoristeisia hiuspinnejä. Näissä asioissa ei (tietenkään) ole mitään ristiriitaa. Välillä on kivaa leikkiä prinsessaa, välillä pientä ninjaa.

Silloin kun tekee (itselleen) eikä esitä (muille), saavuttaa tsikseyden syvimmän olemuksen. 

Sydämessäni läikähti. Lapsi on päätellyt tai kuullut tämän asian jostain ihan itse. Minä tai puoliso (jonka kanssa innoissani asiasta viestiettelin lapsen mentyä illalla nukkumaan) emme ole tämmöistä asiaa koskaan ottaneet esille. Tuntuu uskomattoman hienolta huomata, että 7-vuotias on tajunnut jotain sellaista, jonka minä tajusin vasta yli kaksikymppisenä. Kaikkein helpointa olla mieletön pæja on olla ihan vain oma itsensä


Se keskustelu oli yksi tämän loman tähtihetkiä. Ja täytyy myöntää, että myös tähänastisen äitiyden kohokohdista. Tällaiset hetket luovat uskoa omaan vanhemmuuteen. Että sehän on mennyt ihan hyvin, vaikka en täysimettänyt, en osannut keskittyä erilaisiin kantoreppumalleihin, olin vauvavuosina univelkainen eli siis kiukkuinen ja pienen suloisen vauvan näkeminen saa edelleenkin minussa aikaan hentoiseen kauhuntunteeseen kietoutuneen olon. 

Monet jutut ovat omassa lapsiperhearjessa menneet loppujen lopuksi oikein hyvin. Minäkin olen vanhempana ihan ookoo ja joissakin asioissa ihan hyvin suoriutunut. Ei näitä asioita aina välttämättä arjessa heti huomaa. Joskus siihen tarvitaan vähän lomaa.

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tiedätkö, mitä hyötyä rikoskirjailijan urasta on poliisinammatissa? Paljonkin! Entä onko pakko valita kahden erilaisen työuran väliltä jos...

Unelmaduunarit: Marko Kilpi ei halua valita vain yhtä työtä

30.11.17 Satu Kommentteja: 0

Tiedätkö, mitä hyötyä rikoskirjailijan urasta on poliisinammatissa? Paljonkin! Entä onko pakko valita kahden erilaisen työuran väliltä jos ei halua? No eipä tietenkään.


Uusimman podcast-jaksomme vieraana on tämä tehokas ja tosi mukava kuopiolaismies, poliisi, kirjailija, kunnanvaltuuston jäsen ja crossfit-harrastaja Marko Kilpi.

Olen kirjoittanut Kilven hienoista dekkareista aiemmin tänne blogiini, katso vaikka tämä juttuni kirjailijan tähän asti mielestäni vaikeimmasta romaanista Kuolematon.

Siitä asti kun tutustuin Marko Kilven tuotantoon, hän on tuntunut tulevan vastaan joka paikassa: televisiossa, uutisissa, poliisin arkea käsittelevässä dokumenttisarjassa, elokuvatuotannoissa ja kolumneissa. Asiantuntijana, kirjailijana, poliisina, yksityishenkilönä. Kuinka ihmeessä hän ehtii tekemään tämän kaiken ja olemaan niin monessa mukana? Missä ihmeen välissä hän kirjoittaa kirjansa, kun vuorotyö on kuitenkin aika vaativaa, eikä poliisin ammatissa koskaan voi etukäteen tietää, millainen setti työpäivästä muotoutuu.

Kuuntele tämä podcast-jakso. Lupaan, että se laajentaa tietoisuuttasi jostain kulmasta. 

Ai niin, muistathan! Meillä on teille kuulijoille pieni kuulijalahja ääni- ja sähkökirjasovellus BookBeatilta. Saat rekisteröityessäsi koodilla unelmaduunarit kuukauden maksutonta kuuntelu- ja lukuaikaa. (Jos halut tietää lisää siitä, mikä on BookBeat, siihenkin löytyy vastaus täältä itse oman elämäni wikipediasta...)



Jos haluat jättää palautetta, aihetoiveita tai muuten vain avautua, voit toki jättää viestejä tänne bloginkin puolelle, mutta meillä on Unelmaduunareille myös oma Facebook-sivu, josta löytyy kootusti kaikki podcastiimme liittyvät jutut ja päivitykset.

Ehkä kiinnostuit myös näistä: 




Aikaisemmat jaksot:











0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kirjoitin syksyllä yhden kaikkien aikojen suosituimmista lehtijutuistani Ylelle. Työskentelen heille freelancerina eli teen silloin tä...

Sata joulutorttua turvakodille Islannissa

28.11.17 Satu Kommentteja: 5


Kirjoitin syksyllä yhden kaikkien aikojen suosituimmista lehtijutuistani Ylelle. Työskentelen heille freelancerina eli teen silloin tällöin uutisjuttuja Islannista Yleisradion ulkomaanuutisille. Se moneen kertaan luettu ja paljon jakoja saanut juttuni käsitteli Islannin nurjaa puolta: seksuaalirikoksia, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Juttu oli tietysti kamala aiheensa takia, mutta se oli myös minulle itselleni hyvin tärkeä juttu.

Kaupallinen yhteistyö: Dronningholm ja Suomen Blogimedia


Islanti on useiden tilastojen valossa maailman parhaita paikkoja naisille asua. World Economic Forum on esimerkiksi nostanut Islannin ykköseksi maailman parhaana maana naisille jo kymmenen vuotta peräkkäin. Monien YK:n tilastojen valossa Islannissa asuu maailman onnellisimpia lapsia, täällä vanhempien suhde lapsiinsa on parhaita maailmassa. Ja monet uutiskanavat ovat Suomessakin viime aikoina uutisoineet siitä, kuinka islantilaiset nuoret - tytöt ja pojat - eivät enää käytä niin paljoa alkoholia ja huumeita kuin aikaisemmin.

Tässä kaikessa on kuitenkin semmoinen juttu, että paratiisejahan ei ole olemassa. Ei ole sellaista paikkaa, jossa ei olisi jonkinsortin sortoa, väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Osa ihmisistä on kansallisuudesta ja sijainnista riippumatta pihalla kuin lumiukko, osa sairaita ja osa ilkeitä (jonkin sortin sairautta ja pahaa oloa sekin on). Kun jotain pitää sortaa ja näyttää keskisormea, valikoituu uhriksi yleesä itseä heikompi. Harva uhittelee sellaiselle, jonka kokee itseään vahvemmaksi. 

Vaikka Islannissa ovat  muihin maailman maihin verrattuna monet asiat todella hyvin, täällä on varjonsa ja ongelmansa. Koska islantilaisilla on hellyyttävä tapa pitää itseään maailman parhaina asiassa kuin asiassa, heikoimmilla olevien tilanne on monille sokea piste. Kun kaikki toitottavat, miten hyvin meillä menee, on hankala kenenkään nähdä, että se "hyvin meillä menee" ei (tietenkään) koske kaikkia.


Ja nyt se otsikossa luvattu torttuasia: Hilloistaan tunnetulla Dronningholmilla on käynnissä Tähtitorttukampanja. Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi Dronningholm on nostanut esille yhdessä tekemisen ja yhteisen hyvän. Kampanjan ideana on ilahduttaa jotain itselle tärkeää tahoa ja leipoa heille 100 torttua. Minäkin halusin osallistua. Leivoin yhdessä ystäväni kanssa ja kohde oli yksi Islannin turvataloista.

En saa enkä edes halua kertoa, missä se turvatalo täällä Reykjavikissa sijaistee. En voi kertoa myöskään sen paikan tarkkaa nimeä, koska google ja googlen käännöspalvelu voisi auttaa paljastamaan paikan ihmiselle, jonka takia se ystäväni, jonka kanssa tortut leivoimme, joutuu itsekin nyt asumaan siellä turvatalossa lapsensa kanssa.

Ystävälläni on lapsi islantilaisen miehen kanssa. He erosivat ja hän suomalaisena äitinä ja hänen islanninsuomalainen pieni lapsi päättivät muuttaa Suomeen. Isä suhtautui siihen hyvin - olen itse ollut todistamassa tällaista keskustelua. Sitten kaikki muuttui ja isä haastoi ystäväni oikeuteen lapsikaappauksesta. Ystäväni ja hänen lapsensa pakkopalautettiin Islantiin loppukesästä. Siitä asti he ovat joutuneet uhan takia asumaan turvakodissa odottamassa paikallista oikeudenkäyntiä huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista, ja siinä koko prosessissa on kestänyt luvattoman kauan. Se on vieläkin kesken. Se on niin surullista, että joka kerta kun mietin tätä asiaa, vähän itken. Vaikka se en ole edes minä, mutta kun se on niin väärin. Ja sitäpaitsi se voisin ihan hyvin olla myös minä. 



Siellä turvakodissa asuu paljon naisia ja naisia lapsineen. Heistä moni on ulkomaalainen kuten minäkin ja ystäväni on: koska muita turvaverkkoja on vähän, on turvakoti ainoa paikka, jossa voi elää ja olla rauhassa. Yleensä naiset pakenevat sinne henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, ja tekijänä on usein entinen puoliso.

Näistä naisista osa ei uskalla käydä talon ulkopuolella ilman vapaaehtoisia turvaajia. Osa naisista on asunut talon suojissa useita kuukausia. Nyt kun olen tutustunut turvakodin toimintaan ystäväni kokemusten kautta, katson Reykjavíkin katukuvaa hyvin uusin silmin. Kuvaava esimerkki viime viikolta. Olin kuopuksen kanssa leikkipuistossa keinumassa. Siellä oli nuori nainen parivuotiaan lapsena kanssa - ja heidän seurassaan kaksi ukonkörilästä, jotka eivät hetkeksikään poistuneet paria metriä kauemmaksi lapsesta ja äidistä. Aikaisemmin olisin ihmetellyt moista kokoonpanoa: mitä nuo vanhat partasuu-ukot tuota äitiä ja lasta oikein kyttäävät. Nyt tiedän, että ne miehet olivat vapaaehtoisia turvaajia, jotka tulevat turvakodissa asuvien äitien ja lasten turvaksi ulos. Entisten puolisojen tai muiden vihaa pitävien ihmisten hyökkäyksiä näitä turvakodeissa asuvia kohtaan tapahtuu täälläkin. Joillekin ainoa tapa liikkua turvallisesti ulkona vaikkapa leikkipuistossa on mennä sinne yhdessä isokokoisten köriläiden kanssa.


Yritämme tavata ystäväni kanssa niin usein kuin mahdollista. Käymme yhdessä ulkona leikkimässä lastemme kanssa, lounaalla, hoitamassa asioita ja ihan vain hengailemassa. Tapaamme aivan liian harvoin ja syyhän siihen on minä ja omat "kiireeni", jotka vetävät etenkin näin joulun ja vuoden lopun lähestyesssä suuntaan ja toiseen. 

Siksi ajatus yhteisestä leipomishetkestä tuli juuri oikeaan aikaan. On mukavaa tehdä asioita yhdessä ja siinä leipoessa on rauhallista aikaa jutella ihan mistä vain.

Toin Suomesta mukanani torttutaikinat ja Dronningholmin hillot ja ryhdyimme leipomishommiin. Teimme luumuhillo- ja omenakanelihillotäytteisiä perinteisiä joulutorttuja. (Ihan sivutarinana pakko mainita, että voi jösses niistä omenakanelihillotäytteisistä tortuista tuli hyviä! Aivan mahtava vaihtoehto perinteiselle luumutortulle!!) Siinä väkerrellessä ehdimme jutella paljosta: turvatalosta, meneillään olevasta tilanteesta, muista kuulumisista, politiikasta, kirjailijuudesta, kirjoista ja lähenevästä joulusta. Tuntuu tosi pahalta, että ystäväni tuskin pääsee lapsensa kanssa jouluksi kotiin. He luultavasti joutuvat monista byrokratiasyistä ja tapauksen tahallisesta venyttämisestä johtuen viettämään näissä olosuhteissa vielä jonkun aikaa.


Leivoimme tortut ja veimme ne yhdessä turvatalolle. Talon naiset ja lapset saivat tutustua suomalaiseen perinnejouluherkkuun, ja oli hauska kuulla, että luumuhilloakaan ei juuri vierastettu, vaikka se täällä päin Pohjois-Eurooppaa ei kovin yleinen juttu olekaan. Torttutarjotin tyhjeni saman päivän aikana. 

Tällä kertaa blogissani ei turvallisuus- ja anonymiteettisyistä ole kuin kuvia tortuista, mutta ilahduttavia ja ihania kuvia torttutalkoista ja torttujen saajista löytyy ainakin Muita ihania -blogista ja Si Modan tontilta. Kannattaa kurkata, joulumieli on taattu :-)

Kenet sinä haluaisit yllättää ja kenelle haluaisit jakaa iloa näin joulun alla? Dronningholmin sivuilla on kilpailu, jonne voi osallistua omalla torttuyllätyksellä Insta-kuvan muodossa. Palkinnoksi arvotaan joka viikko Dronningholmin joulutuotteita. Joulu ei ole kaikille joka kerta helppoa aikaa, joillekin ei koskaan. Yritetään me kaikki siksi muistaa, että pienikin teko johonkin yllättävään ja itselle uuteen suuntaan voi merkita jollekin tosi paljon. Se voi olla tämä torttuhaaste tai jotain ihan muuta.

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tänään sanoimme esikoisen kanssa Teneriffan hotellillemme hetkeksi heipat ja lähdimme Siam Parkin vesipuistoon. Sitä on monilla matkailufo...

Siam Park - faktat Teneriffan upeaan vesipuistoon

27.11.17 Satu Kommentteja: 6

Tänään sanoimme esikoisen kanssa Teneriffan hotellillemme hetkeksi heipat ja lähdimme Siam Parkin vesipuistoon. Sitä on monilla matkailufoorumeilla kehuttu hienoksi vesipuistoksi, jopa maailman parhaaksi. 


Ja sehän sanoo minulle ihan yhtä paljon carting-radan laatujärjestelmä. Ei minulla ole mitään aavistusta siitä, mikä erottaa hyvän huonosta.

Ennakko-odotuksia tälle päivälle oli pyöreä nolla. En odottanut mitenkään hirveän hauskaa päivää. Päinvastoin tunsin oloni jopa vähän tylsistyneeksi. Vesipuistoon koko päiväksi - woot? Nakkeja lounaaksi, kamala ruuhka ja liian kuuma. Liikaa ihmisiä. Vesiliukumäissä vääntyneitä sormia ja kadonneita pukukoppien avaimia. Mutta esikoinen näki Siam Parkista mainosvideon hotellin aulassa ensimmäisenä iltanamme ja siitä asti olen kuullut ehdotuksia sinne menemistä. Äiti pliiiis.


Se oli sellainen äititytär-kompromissi. Ajattelin, että olkoon menneeksi. Menen lapsen takia. Kyllä minä nyt yhden vesipuistopäivän jaksan, vaikka ajatus kirjan lukemisesta uima-altaalla keihtoikin aika paljon enemmän.

Varmaan jo arvaatte, kuinka siinä kävi. Minähän innostuin siitä vesipuistosta ihan tavattomasti. Kuinka paljon hienompi se olikaan mitä kuvittelin ja miten älyttömän hauskaa meillä siellä oli. En olisi ikinä uskonut, että olisin koko päivän ajan voinut nauraa niin paljon kuin nyt. Se liukumäissä, vesipuiston kävelypoluilla ja energiaa pursuvissa jonoissa koettu riemu oli niin primitiivistä.

Me nauraa räkätimme lapsen kanssa koko päivän ilman, että kumpikaan olisi kertonut mitään järjettömän hyviä juttuja. Me vain olimme ja teimme kivoja juttuja yhdessä. Ilo oli niin kuplivaa ja riehakasta, että kertaakaan en tullut edes ajatelleeksi, naurankohan liian kovaa. Häiriintyvätköhän muut samassa laskurenkaassa istuvat? Onkohan tämä bikineiden alaosa jäänyt vähän pieneksi? Hitto, unohdin ajella kainalokarvat! Näytänköhän kirkkaankeltaisen rinkilämunkin päällä ihan hassulta kun törmäämme vesiputoukseen?


Lapsethan eivät tällaisia toissijaisia asioita onneksi mieti ollenkaan. Enkä minäkään tänään. Räkätys  ja hyväntuulisuus lähtivät mahasta asti, eikä meno meinannut rauhoittua edes kello viisi, kun oli aika ottaa taksi takaisin hotellille. 

Tällainen nauruterapia täytyy kokea toistekin. Ihanaa hohotusta ja lapsekasta riehumista vailla ajatuksia yhtään mistään muusta. Läsnä olivat vain me ja meidän hauskuus ja ne kaikki sadat muut, joilla tuntui olevan yhtä hauskaa.

Jos mietitte Teneriffan-lomalle tekemistä, menkää tänne vesipuistoon. Teidän on ihan pakko! Eritasoisissa liukumäissä näkyi niin aikuisia, kaveriporukoita, pareja, lapsiperheitä kuin teinejäkin ja kaikki tuntuivat viihtyvän.


Tässä muutama fakta Siam Parkista ja juttuja, joita kannattaa ottaa retkipäivänä huomioon:

Ajankohta. Menkää tarpeeksi aikaisin eli heti vesipuiston auetessa. Täällä kuluu väkisinkin useampi tunti. Useammallakin matkailufoorumilla varoiteltiin pitkistä jonoista ja kehotettiin ostaaman jonojen ohi päästävä Fast Pass. Jokaiseen suurempaan vesiliukumäkeen pitäisi kuulemma odottaa jopa puolisen tuntia. Me emme joutuneet kuitenkaan jonottamaan missään kahta minuuttia kauempaa. Vietimme puistossa seitsemän tuntia ja teimme molemmat ainakin 30 laskua. Vierailuajankohtamme on toki ihan täydellinen: marraskuussa ainakin Etelä-Teneriffalla on vielä todella lämmin, mutta toisaalta joululomalaisten ruuhkat eivät ole vielä alkaneet. Joka paikassa on tuntunut mukavan väljältä, jopa täällä vesipuistossa.

Tee pieni etukäteissuunnitelma, koska alue on aika iso. Me päätimme ensin kiertää koko puiston kertaalleen ja laskea kaikki ne mäet, jotka uskaltaisimme. Sen jälkeen lounastauko ja sitten valikoiden ne kaikkein hauskimmat mäet uudestaan kerran tai viisi kertaa.

Unohda eväät. Siam Parkin kahvilat ja pikaruokaravintolat olivat yllättävän mukavasti hinnoiteltuja: patonkilounas limuineen ja jälkkärimuffinseineen kahdelle maksoi alle kymmenen euroa. Eväitä ei siis kannata ottaa mukaan. Vettä voi ostaa kioskeista, mutta kannattaa  kuitenkin varata pari pulloa mukaan, koska rappusia liukumäille noustessa ja auringon alla hengatessa nestettä kuluu.

Suunnittele logistiikka porukkanne mukaan. Koska olin matkassa esikoisen kanssa kahden ja me molemmat laskimme mäkiä, oli fiksua vuokrata lokerikko. Pienen lokerikon hinta (sinne mahtui hyvin pari reppua) on 8 euroa, ja 5 euroa saa takaisin palauttaessa avaimen. Jätimme sinne kaiken: pyyhkeet, lompakot, kamerat, vesipullot, kengät, rahat. Laskiessa ei saa olla mukana mitään "käsimatkatavaroita" eikä liukumäkien lähellä ole luotettavia tavaransäilytyspaikkoja. Siksi kannattaa liikkua kevyesti ja käydä välillä lokerikolla juomassa tai hakemassa rahaa. Yhden kerran jätimme täysinäisen vesipullon odottamaan meitä liukumäen laskupaikan lähettyville, mutta se lähti jonkun janoisen ja pitkäkyntisen matkaan. Ei siis kannata jättää mitään tavaroita vartioimatta, vaan kaikki lukkojen taakse laskujen ajaksi. Jos liikutte isommalla porukalla, on hyvä ottaa laskemisessa vuoroja siten että yksi vahtii kamoja.


Valitse itsellesi sopivat liu'ut. Liukumäkiä on kymmeniä. Osa niistä on jyrkkiä, osa hitaita, osa nopeita ja osassa hypitään. Liukujen vaikeusaste ja pituusrajat on selkeästi merkitty. Me laskimme pääasiassa keskitason mäkiä ja lapsi kävi yksinään helpoimmissa liukumäissä, joita löytyi etenkin siitä lapsille suunnatusta vesileikkikompleksista Lost Citystä. Pitkän maanittelun jälkeen suostuin kokeilemaan yhtä vaikeimman tason mäkeä, mutta jalkani vispasivat jännityksen ja kovan vauhdin jälkeen niin paljon, että en suostunut kokeilemana toista. Esikoinen olisi tietysti halunnut...

Bussi, taksi vai oma vuokra-auto? Siam Parkissa on aika hyvä parikkipaikka-alue, josta veloitetaan muutaman euron suuruista parkkimaksua. Perille pääsee myös Siam Parkin maksuttomilla busseilla. Vaivattomintaja nopeinta on ottaa taksi. Taksi hotelliltamme San Blasista läheltä lentokenttää noin 15 km päähän puistoon maksoi reilu parikymppiä.


Vauvankin kanssa ok! Lapsille suunnattu Lost City on täynnä liukumäkiä, kiipeilytelineitä ja muita vesileikkejä yli 2-vuotiaille, mutta näin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta uskoisin, että vauvojenkin kanssa Siam Parkissa pärjää ihan hyvin. Lastenaltaan matalassa vedessä on hauska huljutella pieniäkin varpaita ja puiston kävelypolut ovat vaunukävelylle mukavia: polut ovat tasaisia ja kovia, eli pienipyöräisilläkin matkarattailla pääsee helposti liikkumaan liukumäkien välillä. Tuoleja, penkkejä ja auringonottopetejäkin oli runsaasti.

Löträä aurinkorasvalla. Aurinko paistaa voimakkaasti. Aurinkorasvaa on aivan välttämätöntä laittaa aamulla paksu kerros ja lisäillä sitä pitkin päivää, ettei iho vain pala.


Älkää tunkeko päivään muuta ohjelmaa. Siitä hetksestä kun lapset (ja sinä itse) astutte sisään Siam Parkiin ja olette ehtineet laskea yhden mäen, on ihan turha yrittää saada porukkaa lähtemään takaisin hotellille parin tunnin jälkeen. Varaa siis vierailulle suosiolla koko päivä. Ja koska tämä ei ole ihan halpa paikka (peruslippu 1 aikuinen ja 1 lapsi vähän yli 50 €/päivä), kannattaa ottaa tarjonnasta kaikki irti eikä edes yrittää yhdistää tätä johonkin muuhun aktiviteettiin. Me menimme sisään puistoon kymmeneltä aamulla ja kello viideltä poistuimme alueelta viimeisten vieraiden joukossa. 

Näin äkkiseltään kun mietin, en kyllä kykene muistamaan, milloin minulla olisi viimeksi ollut yhtä naururikas päivä. Tämä oli hiton hauskaa!

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Nauti pienistä asioista. Koska jonain päivänä huomaat, että ne olivatkin niitä isoja asioita. Luin tämän yhdysvaltalaisen kirjailijan Ro...

Kirjailijan tietoturva

26.11.17 Satu Kommentteja: 0

Nauti pienistä asioista. Koska jonain päivänä huomaat, että ne olivatkin niitä isoja asioita. Luin tämän yhdysvaltalaisen kirjailijan Robert Braultin lauseen some-feedistäni, ja se jäi  mieleen aika pitkäksi aikaa. Koska se on niin kovin totta.


Minulle sellainen alkujaan pieni juttu on ollut kirjoittaminen. Ainekirjoitus oli yksi suosikkiaineitani jo ala-asteella. Muistan vieläkin yhden tikkukirjaimin siniseen A5-kokoiseen ruutuvihkoon rustaamani tarinan terotinhirviöstä. Terotinhirviö oli pieni tummanvihreä nelijalkainen kirppu, joka asui terotinsäiliössä ja jyrsi henkensä pitimiksi lyijykyniä. Se suututti kaikki kynien terottajat, koska tyyppi tykkäsi järsiä myös sen lyijyosan.

Kirjoittamisen into jatkui. Lukiossa kävin kaikki mahdolliset äidinkielen ja kirjallisuudenkurssit, eikä laudatur ollut ylioppilaskirjoituksissa toive vaan tavoite. Kauppiksessa asioiden sanoittaminen ja selittäminen kiinnosti edelleen. Niinpä opiskelin bisnesviestintää ja pidin opinnoista välivuoden, että ehdin työskennellä ylioppilaskuntamme Kylteri-lehden päätoimittajana.



Pienistä asioista kasvoi isompia. Huomasin nimittäin, että hei hetkonen. Nythän alkaa löytyä ihmisiä ja yrityksiä, jotka haluavat lukea ajattelemiani ajatuksia kirjoitetussa muodossa.

Täällä sitä ollaan edelleen - kirjoittamassa. Tällä hetkellä työpöytäni isoin projekti on Kodinonnen käsikirjoitus. Se alkaa olla ensimmäistä editointikertaa vaille valmis ja järjestyksessään kymmenes kirjoittamani kirja. Juttua on riittänyt, vaikka tekeminen on välillä ollut yhtä hikoilua, kiroilua ja gangsta rapin huudattamista. Vaikka välillä on raskasta ja raivostuttavaakin, se on silti kivaa ja työn valmistuttua tuntuu että plussan puolelle jäi muutakin kuin pankkitili.

Kirjoittaminen on työ, joka on kulkenut mukanani joka paikassa, minne olen mennyt. Ei ole lomaa tai matkaa, jonka aikana en olisi kirjoittanut jotakin. Jos ei ole ollut nettiä tai sähköä, olen raapustellut mieleen pulpahtaneita ajatuksia, hassujakin ja ihan keskeneräisiä, taskussa kulkevaan pieneen ruutuvihkoon.

Tätä nyt työn alla olevaa kirjaa olen kirjoittanut Pohjois-Islannin maaseudulla (nimen keksin islanninhevosvaelluksella tölttisuoralla), Reykjavikissa, Hellassa ja Höfnissä. Ja työmatkojen takia välillä Suomessa Helsingissä, Vantaalla, Turussa. Kööpenhaminassa viikonloppumatkalla ennen kaverien hääjuhlan alkua. Nyt täällä Teneriffalla aurinkovarjon alla tarkastelen viimeisiä faktoja ja täydentelen köykäisiksi ja omituisiksi jääneitä kappaleita sillä välin kun lapsi pulikoi lastenaltaassa tai piirtelee lehtiöönsä.



Kuten olen aikaisemminkin täällä blogin puolella nostanut esille: liikkuvan toimistoni työpaikkaturvallisuus on yksi tärkeimpiä työnteon mahdollistavia asioita. Yhä edelleen minä ja läppärini olemme F-Securen asiakkaita. Käytössäni on jo yli vuoden verran ollut F-Securen verkkotietoturva SAFE, jonka ansiosta uskallan käyttää esimerkiksi hotellien ja kahviloiden langattomia verkkoja ja pystyn nopeasti skannaamaan koneeni eli tarkistamaan, onko tänne päässyt jotain sellaista, jota siellä ei kuuluisi olla kuten nyt vaikka haittaohjelmia. Perkasin SAFEn plussat ja miinukset omassa jutussaan täällä.

Tuon verkkoturvan lisäksi olen ladannut itselleni myös FREEDOME VPN -tietosuojasovelluksen. Sen ansiosta surffaan netissä anonyymisti: se mitä netissä teen, ei näy muille.

En halua, että kukaan näkee, mitä tarkkaan ottaen teen silloin kun käytän nettiä. Enhän minä halua että kukaan näkee jatkuvasti olohuoneeseemme ja kuulee mitä minä ja perheeni päivittäin siellä juttelemme ja teemme. Vedän iltaisin verhot eteen, etteivät ohikulkiat kurki sisälle ja kun puhun tärkeitä puheluita, en kailota niitä koko kadulle. Sama juttu netissä toimiessani: haluan jakaa vain sen, jonka tietoisesti haluan jakaa. Sen mitä en halua jakaa koko maailmalle, haluan pitää omana tietonani. Juttelen ystävieni kanssa, teen töitä, pyörittelen julkaisemattomien kirjojen käsiksiä, pidän yhteyttä perheeseeni, teen laskutusta, viestin luottamuksellisista asioista ja etsin kaikenlaista tietoa. VPN lisää yksityisyydenturvaa.

VPN:n avulla pystyn myös kiertämään maarajoituksia ja saan vähemmän kohdennettua mainontaa ja hinnoittelua. Käytännössä tuo kohdennettu hinnoittelu voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että joku hotellien varaussivusto tajuaa minun sijaitsevan Suomessa eikä vaikkapa Saksassa ja hotellia varatessani saan suomalaisena korkeammat hinnat kuin Saksassa samaa sivustoa käyttävä matkan suunnittelija. Se on ihan normaalia bisnestä tietysti että hinnat vaihtelevat markkinoittain, mutta anonyymisti surffatessa on todennänköisempää saada säästettyä muutama euro.



Jos et ole aikaisemmin kokeillut F-Securen palveluita, saat F-Secure TOTALin (eli tuon SAFE-tietoturvan ja VPN:n) yhden kuukauden ajaksi maksutta. Kokeilujakson aikana ei tarvitse antaa luottokorttitietoja eli tilaus ei jatku automaattisesti ellei sitä itse uusi.

Jos luulet, että tarvitset tätä, kannattaa ostoksia tehdä tänään, sillä nyt maanantaina F-Securen TOTAL-turva vuodeksi kolmelle laitteelle maksaa 39,99 €. Se on edullinen, sillä normihinta on 80 €.  Jos turvan haluaa useammalle laitteelle, hinta on hieman kalliimpi, jos harvemmalle laitteelle, hinta on edullisempi. Hyödynnä alennus ja tilaa tästä. Tämä tarjous on voimassa vain maanantaihin 27.11. asti ja alekoodi on BLACKFRIDAY. Ja vähän harmi juttu, mutta tämä tarjous koskee siis vain uusia asiakkaita...

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Käväisin lyhyellä työmatkalla Helsingissä. Viipotin kaksi vuorokautta asiasta toiseen pientä Delseyn matkalaukkua perässäni vetäen. Torsta...

Omituisimmat asiat, joita olen kuljettanut matkalaukussa

25.11.17 Satu Kommentteja: 16

Käväisin lyhyellä työmatkalla Helsingissä. Viipotin kaksi vuorokautta asiasta toiseen pientä Delseyn matkalaukkua perässäni vetäen. Torstaina lähtöaamuna join Hannen kanssa kahvia Kampin Story-ravintolassa ja kaikki matkatavarat tietysti mukanani, koska tiukka aikataulu pakotti lähtemään suoraan palaverista lentokentälle.

Hanne tiedusteli, mitä ihmettä laukussani oikein on, kun se oon kokoonsa nähden niin kovin painava.

Sadan joulutortun ainekset, tietysti!

No tottakai.

Oli pakko kaivaa tämä vanha ihana kuva melkein neljän vuoden takaa. Esikoinen on nelivuotias ja me olemme juuri palaamassa pitkältä matkalta kotiin.

Hanne ehdotti, että tekisin postauksen omituisimmista asioista, joita olen matkalaukuissani kuljettanut. Noh tässäpä tällainen viiden kohdan lista. Siitä varmasti puuttuu jotain todella oleellista, joten pidätän oikeuden jatkopostaukseen.

1. 60 kiloa villaa, hevosenjouhia ja luonnonkumia. Tämän sänkytuotepaketin kanssa piti vähän tarinoida Islannin komeille tullivirkamiehille (läpi pääsin!)

2. 20 metrin sähköjohto. Tämän vein mukanani Suomesta Barcelonaan, enkä todellakaan ymmärrä, miksi ihmeessä.

3. 25 kovakantista kirjaa. Jätin Kuuban- lomamatkan jälkeen vaatteet ja matkakosmetiikan paikalliselle perheelle ja täytin laukun laittomilla sikareilla ja espanjankielisillä Castro-aiheisilla kirjoilla. En osannut silloin espanjaa. Enkä nyt edes tiedä, missä nuo kirjat ovat. Sikarit olivat niin kuivia, että edes punaista norttia suosiva kaverini ei pystynyt polttamaan niitä.

4. Reykjavikista Helsinkiin tyhjällä laukulla ja Helsingistä Reykjavikiin laukussa viisi paria kumisaappaita, kolmet farkut, käsipainot, kolme hierontapalloa ja parikymmentä vauvan bodya. Suomi on halpa ja lämmin maa, kun Islannista tulee.

5. Harjattuja halkoja. Islantilaisella tutullani on takka, ja koska Islannissa ei juuri kasva puita, ovat takkapuut täällä julmetun kalliita. Hän ihastuu suomalaisista haloista joka kerta niin paljon, että tuon näitä aina kun mahdollista. Nyt ei mahtunut, kun oli niitä torttuja.

Tänään minä ja esikoinen lähdimme Kanarialle. Katsotaanpa sitten viikon päästä, minkälaisin eväin tullaan kotiin...

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Damn! Tiedättekö mitä? Biodelly-luonnonkosmetiikkaverkkokaupasta myytiin loppuun se kehumani LUÉ-hyaluronihapposeerumi. Myytin joku tu...

Tehokasta luonnonkosmetiikkaa ikääntyvälle iholle ja 20 % alennus

23.11.17 Satu Kommentteja: 3


Damn! Tiedättekö mitä? Biodelly-luonnonkosmetiikkaverkkokaupasta myytiin loppuun se kehumani LUÉ-hyaluronihapposeerumi. Myytin joku tuote loppuun, koska kirjoitin siitä blogissani? Whaat?! En voi uskoa tätä. Tulipa tämäkin päivä siis nähtyä. Mutta erinomainen tuote se kyllä onkin, joten en ihmettele.

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly ja SBM Kipinä. Postaus sisältää affiliate-linkkejä.


Tuo seerumi on osoittautunut ryppytestissäni todelliseksi aarteeksi, ja sen edullinen vajaan 20 euron hinta kummastuttaa minua vieläkin. Kasvoseerumien hinnat kun voivat olla aika suolaisia. Tehokkaista seerumeista voi joutua pulittamaan lähemmäs sata euroa putelilta.

LUÈ-seerumit pääsivät yllättävän kysyntäpiikin ansiosta loppumaan, mutta Biodelly sai tällä viikolla uuden lähetyksen Yhdysvalloista, eli seerumivarasto on jälleen täynnä. Nyt näitä hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia kasvoseerumeita taas saa.  Hintaa tuolle jää tämän viikonlopun alen jälkeen vähän yli viisitoista euroa. (Kaikissa Biodellyn tuotteissa on tämän viikonlopun yli Black Friday -tarjous eli kaikki tuotteet 20 %:n alennuksella. Alekoodi löytyy jutun lopusta.)

Takana on reilun kuukauden mittainen naaman kosteutushoito ja hyvin on mennyt. Kuten näissä hotellivalaistuksessa kännykän etukameralla otetuissa postauksen kuvissa näkyy, ihoni voi nyt mielettömän hyvin. 

Pesen iltaisin kasvot puhdistusmaidolla ja läträän sen jälkeen kasvovedellä. Aamuisin käytän vain kasvovettä. 


Aamuisin laitan LUÉ-seerumin ja sen päälle voiteen (minulla on vielä vähän jäljellä islantilaisen luonnonkosmetiikkamerkin Sóleyn yövoidetta, käytän sen loppuu ja katson mitä seuraavaksi kaapista löytyy). Illalla laitan kasvoveden ja seerumin jälkeen Sukin öljyn. Nyt kun tuulet ovat nousseet ja lämpötila ulkona laskee, koen että tuon kasvoöljyn jälkeen on hyvä tuutata naamaan vielä joku todella paksu ja runsas voide ennen nukkumaanmenoa.

Olen kokeillut tällaista The Gentle Labelin mehiläisvahaa sisältävää melko edullista hoitobalsamia. Vaikka se on kunnon tököttiä, olen levittänyt sitä kasvoilleni joskus päivälläkin, etenkin silloin kun olen lähtenyt lenkille tai lasten kanssa ulos.  


Viimekertaiseen tuotelähetykseen Tanja oli laittanut mukaan muutaman Orgaid Antiage Sheet mask -naamion. Nämä ovat siis niitä Hannibal Lecter -kasvosuojia, joille olen repeillyt kavereiden Instoissa jo hyvän tovin. Toki minunkin piti kokeilla. Ylin kuva on ennen naamiota, sitten naamiolla ja lopussa puoli tuntia naamion vaikuttamisajan jälkeen.



Naamio on kokonaisena levynä tuon pussin sisällä. Naamio sisältää mm. superkosteuttavaa hyaluronihappoa ja turvotusta laskevaa taikapähkinää (englanniksi witch hazel). Yksittäispakatun maskin voi käyttää vain kerran. 

En tiedä miten pitkään kehtaan kohkata tästä nykyisestä ihon kunnosta. Mutta onhan se nyt aika törkeän mahtava juttu, että kasvojeni iho on nyt näin marraskuun lopussa paremmassa, pehmeämmässä ja eloisamman näköisessä kunnossa kuin vaikkapa viime kesällä. En tiedä, ovatko juovat pienentyneet vai eivät, mutta ainakin minä omissa silmissäni luulen näyttäväni pirteämmältä eikä kasvoja kirstä.

Koodilla black saa koko Biodellyn valikoimasta 20 %:n alennuksen 24.-27.11. Jos et itsellesi tarvitse, niin käytä alekoodi vaikka joululahjahankintoihin.


Tuolla Instani puolellakin ehdinkin jo julkaista pienyrittäjäpropagandaa, mutta laitanpa vielä uudemman kerran: jos hankit joululahjoja, olisi kiva jos hankkisit niistä ainakin osan pienemmistä, yksityisyrittäjän itsensä pyörittämistä liikkeestä. Pienikin ostos on oman kaupan pyörittäjälle tanssin paikka takahuoneessa. Ostaessasi paikalliselta yrittäjältä, tuot hyvän mielen paitsi lahjan saajalle, myös myyjälle. Meidän takahuoneessamme Suomi-kaupalla kilisytetään päänsisäistä kauppakelloa, kun tehdään hyviä kauppoja. Joulu on siinäkin mielessä hauskaa aikaa!


3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tänään oli teatteri-ilta. Se tapahtui vähän puoliyllättäen, mutta joskus juuri sellaiset suunnittelemattomat jutut ovat niitä parhaita.  ...

Ilta teatterissa

21.11.17 Satu Kommentteja: 5

Tänään oli teatteri-ilta. Se tapahtui vähän puoliyllättäen, mutta joskus juuri sellaiset suunnittelemattomat jutut ovat niitä parhaita. 


Tulin Helsinkiin tosi lyhyelle työmatkalle. Ehdin olla tällä kertaa kaupungissa vain pari päivää. Siinä ehtii sovitut palaverit ja viimeistellä Hannen kanssa Unelmaduunarit-podcastin ensimmäisen tuotantokauden juttuja. Pikkuisen ehdin Helsinkiäkin kurkata.

Päivän töiden jälkeen tänään illalla minun olisi periaatteessa pitänyt istua koneen ääressä hotellihuoneessani. Pitäisi viimeistellä Kodinonnen käsistä. Aikaa on vielä pari viikkoa, mutta hommaa on aika paljon. Työsähköpostissa on kaikennäköistä pyyntöä ja asiaa, joita pitäisi edistää, arkistoida ja viimeistellä. Verottajaltakin oli tullut joku selvityspyyntö. Forwardoin sen kirjanpitäjälle, koska islanninkielinen virkamieskieli on niin kapulaa, että saan siitä päänsäryn.

Sen yhden meilin forwardoinnin lisäksi en sitten muuta tehnytkään. Päätin, että iha sama! Tänään halusin pitää omaan vapaaillan. Helsinki, marraskuu ja hetki omaa aikaa. En avannut työmeiliä, enkä ehdistänyt mitään.

Mitähän sitten? Urheilla en jaksanut, koska herätys aamuneljältä tuntui vieläkin väsymyksenä koko kropassa. Unta en kuitenkaan vielä seitsemän aikaan saisi. Elokuviin? Tai vielä parempaa: teatteriin? No todellakin!

Muistan jonkun tänä syksynä kehuneen Teatteri Avoimien Ovien Erottaja 1917-1918 -näytelmää. Loppuunmyytyyn näytökseen tälle illalle oli tullut pari peruutuslippua ja ostin niistä aamulla itselleni toisen. Suomenkielinen teatteri on ihanaa balsamia ulkosuomalaisen sielulle. On rajaton ilo katsoa, kuunnella ja kokea suomenkielistä kulttuuria. Minulla oli kaiken lisäksi tästä teatterista erityisen lämpimiä muistoja. Kävin opiskeluaikoina Avoimissa Ovissa katsomassa useampiakin näytelmiä, kun teatteri vielä sijaitsi Töölössä. Nykyään teatterin tilat ovat Erottajalla.


En ole nähnyt tässä teatterissa yhtäkään kylmäksi jättävää näytelmää. Jokainen kerta olen poistunut salista suurten tunnemyrskyjen saattelemana. Erityisen hyvin mieleeni jäi monen vuoden takaa näytelmä Täällä Pohjantähden alla, joka oli rakennettu trilogian naisnäkökulmasta. Se toi minulle täysin uuden ja ravistelevan näkökulman tuohon teokseen. 

Tämäniltaiseen näytelmään olin valmistautunut. Odotin tältä Suomen sisällissotaan sijoittuvalta näytelmältä tuskaa ja surua, ja sitä kyllä sainkin. Mutta sain myös tärkeän muistutuksen siitä, kuinka lähellä ajallisesti ja toisaalta myös edelleen läsnä nuo aiheet edelleenkin ovat. Ajatella, että tuosta tavattoman synkästä, rankasta ja ahdistavasta ajanjaksosta Suomen historiassa on kulunut vasta sata vuotta. 


Ja ajatella, kuinka ajankohtaisia nuo kaikki aiheet edelleen ovat. Kuinka kaikkien päämäärä kiistan alussa on alunperin hyvä. Halutaan tehdä muutosta ja saavuuttaa sitä. Kuinka minä olen oikeassa, mutta nuo muut eivät. Vihapuhe ei aina jää siihen puheeseen. Syntyy eripuraa, sitten huudetaan, tapellaan - ja lopulta ammutaan. Viha, väkivalta ja sorto alkaa yleensä siitä, kun jotain ihmisryhmää aletaan nähdä toisena, alempana ja syyllisenä. Harakka ei ole lintu ja piika ei ole ihminen. Nuo näytelmän sanat jäivät esityksen jälkeen kaikumaan mieleni tiloihin ja kuuluvat siellä varmasti vielä pitkän aikaa.


Heini Tolan ohjaama ja tositarinoihin perustuva Erottaja 1917-1918 oli kamala, erinomaisella tavalla. Pienellä teatteriporukalla oli tehty suuri, hieno työ. Pääroleissa ollut punainen pariskunta Miika Laakso ja Maija Andersson raapivat tiensä ainakin tämän katsojan ihon alle. Valkoisten puolella ollutta ylimielistä rehtorismiestä näytteli pistävän hyvin Jukka Pitkänen. Tämän näytelmän jälkeen olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että Teatteri Avoimissa Ovissa tehdään todella hyvää teatteria.

Suosittelen! Käykää ihmiset teatterissa, se on kamalaa ja ihanaa.   

Kolme alinta kuvaa: Teatteri Avoimet Ovet, kuvaaja Mitro Härkönen

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Blogiani säännöllisemmin seuranneet muistavat ehkä meidän kesäiset reissumme Hankoon. Koska suurin osa perheestämme asuu muualla kuin Suom...

Unemaduunarit: joogasta tuli työ

21.11.17 Satu Kommentteja: 2

Blogiani säännöllisemmin seuranneet muistavat ehkä meidän kesäiset reissumme Hankoon. Koska suurin osa perheestämme asuu muualla kuin Suomessa, meillä on yhteisen kesäloman aikana tapana vuokrata Hangosta viikoksi talo ja oleskella siellä kaikessa rauhassa merituulessa ja aurinkoisella hiekkarannalla. Ne ovat vuoden parhaita päiviä ne.


Yksi kivoimpia juttuja, joihin Hangon kesissä aikanaan ihastuin, olivat siinä Hangon Casinon edustan rannalla järjestettävät aamujoogat. Siitä on yli kaksi vuotta aikaa, kun osallistuin ensimmäiselle Hanko-joogalle. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin kuka oli opettajana: vanhoista työkuvioistani tuttu Johanna Pawli. Olemme Johannan kanssa molemmat aikanaan käyneet kauppiksen ja opiskelleet myös samoja aineita, markkinointia ja viestintää. Opiskelujen jälkeen tapasimme saman palaveripöydän ympärillä korporaatioviestintäprojektien parissa.

Sitten seuraavalla kerralla pyllistelimme samaan tahtiin hiekalla. Johanna veti meille kesähankolaisille ja muille innokkaille aamujoogaa. Kesäisen rantajoogan lisäksi tarjolla on muunkinlaisia joogatunteja ja talvisin hyvinvointiviikonloppuja.

Jumbe mikä uramuutos, mietin silloin.



Johanna siis sanoi morjens ekonominhommille ja perusti oman joogayrityksen Merijoogan. Koska Johanna on tehnyt rakkaasta harrastuksestaan työn, halusimme kovasti saada hänet vieraaksemme Unelmaduunarit-podcastiin. Ja tässä jaksossa hän nyt on!

Keskustemme tällä kertaa esimerkiksi siitä, mitä harrastukselle tapahtuu, kun siitä tulee työ. Tuleeko ihmiselle uusia harrastuksia sen vanhan tilalle? Mitä kaikkea joogayrittäminen käytännössä tarkoittaa? Mistä raha tulee? Jos muutoksen viestintäpäälliköstä joogayrittäjäksi tekisi nyt, mitä Johanna aikoisi tehdä toisin?

Jos olet koskaan harkinnut totaalista alanvaihtoa tai haaveillut vaikka liikunta-alan yrittäjyydestä, kanattaa kuunnella tämä podcast-jakso.

Ai niin! Meillä on teille kuulijoille tällä kertaa pieni kuulijalahja ääni- ja sähkökirjasovellus BookBeatilta. Saat rekisteröityessäsi koodilla unelmaduunarit kuukauden maksutonta kuuntelu- ja lukuaikaa. 



Jos haluat jättää palautetta, aihetoiveita tai muuten vain avautua, voit toki jättää viestejä tänne bloginkin puolelle, mutta meillä on Unelmaduunareille myös oma Facebook-sivu, josta löytyy kootusti kaikki podcastiimme liittyvät jutut ja päivitykset.

Ehkä kiinnostuit myös näistä: 


Aikaisemmat jaksot:










2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen tässä neljääkymppiä lähetyessäni huomannut, että maallisen osani vanheneminen on väistämättä käynnissä ja meno nopeutuu. Lyhyeksi...

Biotiini - vitamiini joka kohentaa ulkonäköä? (+ arvonta)

19.11.17 Satu Kommentteja: 56


Olen tässä neljääkymppiä lähetyessäni huomannut, että maallisen osani vanheneminen on väistämättä käynnissä ja meno nopeutuu. Lyhyeksi jääneet yöunet nostavat nopeasti kasvoille harmahtavan värin ja päähän jomotuksen. Krapulaa en pysty edes ajattelemaan, sillä ne fyysiset oireet, jotka aamuneljään valvominen ja kymmenen drinkin kaataminen kurkusta saavat aikaan, ovat niin kuvottavia. Kunto ei nouse enää yhtä nopeasti kuin nuorena. Eli se "nelikymppisenä paremmassa kunnossa kuin kolmekymppisenä" -päämääräni on kyllä mahdollinen, mutta vaatii hitokseen hommaa.

Kaupallinen yhteistyö: Bioteekki ja Suomen Blogimedia


No mitä tässä voisi tehdä? Hoidan ihoa nykyään paljon enemmän kuin kolmekymppisenä. Satsaan nukkumisolosuhteisiin. En polta yölamppua enää aamuyhteen. Nipistän urheilulle aikaa. Yritän syödä suhteellisen hyvin ja juoda paljon vettä ja vähän vähemmän kahvia. Koitan olla paremmalla tuulella.

Hyvinvointiin liittyvät asiat ovat alkaneet kiinnostaa, koska on näköjään pakko. En halua, että kaikki käyrät alkavat osoittaa alaspäin tässä kohtaa, kun elämää on toivottavasti vielä ainakin puolikas jäljellä. Kaikkeenhan ei voi itse vaikuttaa, mutta aion nyt ainakin yrittää.

Syksyllä suomalainen lisäravinnevalmistaja Bioteekki esitteli minulle kynsien ja hiusten hyvinvointiin kehitettyä biotiini-valmistetta Super Biotiinia.  Kukapa ei haluaisi tuuheampaa tukkaa ja kauniimpia kynsiä? Oma tukkani on se perinteinen suomalainen: hiuksia on kyllä aika runsaasti, mutta yksittäinen hius on kovin ohut ja fleda painuu sen takia helposti kasaan. Kynteni ovat pysyneet lyhyenä jo 37 vuotta: ne vain eivät kasva. Kynnet halkeilevat helposti ja niistä lähtee liuskeita. Jos crossfitin aiheuttamat käsikovettumat eivät riko ohuita sukkahousuja, etusormen kynnet kyllä hoitavat homman loppuun.


Suhtaudun terveen kriittisesti ravintolisiin, jotka lupailevat suuria muutoksia. Sehän on itsestään selvää, että nyt jo päässä oleviin hiuksiin tai nyt jo esillä oleviin kynsiin ei tule lisää runsautta minkäänlaisen ravintolisän ansiosta, koska hiukset kuten kynnetkin ovat kasvaneet siihen jo.

Mutta voisiko biotiinista olla apua tulevaisuudessa kasvaviin hiuksiin ja kynsiin? Tutkimukset viittaavat, että näin olisi. Sveitsiläistutkimuksessa vuodelta 1989 todettiin, että 90 prosentilla tutkimukseen osallistuneista biotiinin käyttö vahvisti kynsiä. Tutkimus oli kuitenkin otannaltaan aika pieni: 45 henkilöä. Tutkimus vuotta myöhemmin tuli samankaltaisiin tuloksiin, mutta siinäkin otanta oli pieni: vain 32 henkilöä. 

Biotiini on siis vitamiini. Se on vesiliukoinen B-ryhmän vitamiini, jota kutsutaan myös H-vitamiiniksi tai B7-vitamiiniksi. "Kauneusvitamiini" nimen se on saanut siksi, että  kyseinen vitaamini on tärkeä hiusten ja ihon hyvinvoinnille. Se edistää hiustenkasvua, ehkäisee hiustenlähtöä ja vahvistaa kynsiä. Biotiini osallistuu myös energia-aineenvaihduntaan ja hermoston toimintaan. 

Ihmisen suoliston mikrobit pystyvät valmistamaan biotiinia itse ja biotiinia myös saa monista ruoka-aineista (kuten munasta, sisäelimistä, lihasta, juustosta, tummanvihreistä vihanneksista....). Puutostiloja voi silti ilmetä. Biotiinin tarve on naisilla suurimmillaan raskauden ja imetyksen aikana. Riski puutokseen kasvaa myös heillä, jotka tupakoivat paljon ja juovat runsaasti alkoholia. 


Olen nyt parisen kuukautta syönyt tätä Super Biotiini -valmistetta ja mikä on tulos?

Hiuksissani en koe mitään eroa. Eniten tukkaolo kohentui, kun kävin pari viikkoa sitten kampaajalla ja raaskin leikkauttaa kerralla kaikki kuivat latvat. Toisaalta kaksi kuukautta on aika lyhyt aika: hius kasvaa noin sentin kuukaudessa, joten tätä pitäisi syödä ainakin parin vuoden ajan, että muutos näkyisi omien hiusteni latvoissa asti.

Kynnet sen sijaan ovat vahvistuneet. Se kynsiosa joka puskee kynsinauhan alta esiin, tuntuu huomattavasti paksummalta kuin aikaisemmin. Kynteni kasvavat parisen milliä kuukaudessa, eli "uusien" kynsien vertailua varten tarvitsisi ottaa uusi tsekkaus vasta lumien sulaessa. En ole vaihtanut biotiini-kuurin aikaan käsirasvaa tai käyttänyt kynsinauhaöljyjä tai lakannut kynsiäni, joten melko todennäköistä on, että syynä kynsien vahvistumiseen on tuo biotiinivalmiste.

Yhdessä Super Biotini -tabletissa on 5,5 mg biotiinia ja sen lisäksi metioniinia, joka auttaa sarveisaineen muodostuksessa (jota on siis kynsissä ja hiuksissa).

Super Biotiini on tällä hetkellä markkinoiden vahvin biotiinivalmiste. Vaikka se on vesiliukoinen eikä suuristakaan vuorokausimääristä (10 mg / vrk) huomattu olevan negatiivisia vaikutuksia, en suosittelisi ottamaan kuin yhden tabletin vuorokaudessa.

Yliannostaminen olisi myös rahanhukkaa. Se kun ei mene niin, että mitä enemmän biotiinia, sitä tuuhempi tukka ja vahvemmat kynnet. Jos keho kärsii biotiinin puutteesta, biotiini-lisäravinteen nauttiminen voi vahvistaa kynsiä ja aktivoida hiuskasvua. Mutta jos biotiinia saa jo tarpeeksi, mitään muutoksia ei välttämättä edes näy.


Tämä on kuitenkin sen verran edullinen tuote, että kokeilu ei vie konkurssiin. Tässä purkissa on 90 tablettia eli se riittää kolmeksi kuukaudeksi, minä aikana ainakin eron kynsissä pitäisi jo näkyä. Tuotteen hinta on mielestäni ihan kohtuullinen: purkki maksaa luontaistuoteliikkeissä ja markettien lisäravinneosastoilla noin 11–13 euroa.

Ja nyt se arvonta! Sain arvottavaksi yhden Super-tuotepakkauksen. Olisi kiinnostavaa kuulla, oletteko kokeilleet biotiinivalmisteita ja jos, niin millaisia kokemuksia teillä on? Arvon tuotepaketin voittajan 25.11. mennessä vastanneiden joukosta ja ilmoitan voittajan tämän postauksen kommenttikentässä. Jos et jätä sähköpostiosoitettasi, niin käy kuikuilemassa, osuiko voitto kohdalle.


Kuvat: Björgvin Hilmarsson

56 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Islannissa on tällä viikolla kaksi aihetta hallinnut uutisia: hallitusneuvottelut ja poikkeavat lämpötilamuutokset Vatnajökullin jäätikön ...

Tulivuorenpurkausko tuloillaan?

18.11.17 Satu Kommentteja: 4

Islannissa on tällä viikolla kaksi aihetta hallinnut uutisia: hallitusneuvottelut ja poikkeavat lämpötilamuutokset Vatnajökullin jäätikön eteläpuolella. 

Molemmat ovat erityisen jännittäviä aiheita, mutta jälkimmäinen on mietityttänyt viime päivinä enemmän.


Alueen nimi on tarkemmin sanottuna Öræfin jäätikkö. Se on osa Euroopan suurinta jäätikköä Vatnajökullia ja sijaitsee siinä ihan jäätikön eteläisimmällä reunalla, missä kohti korkeuksia nousee Islannin korkein vuori, Hvannadalshnúkur. Samalla alueella sijaitsee Skaftafellin luonnonpuisto, joka on jäätikköretkineen yksi Islannin suosituimmista  matkailunähtävyyksistä. 

Paikalliset maajussit huomasivat alueella liikkuessaan tavallista voimakkaamman "kuumien lähteiden hajun" eli kananmunaa muistuttavan tuoksun. Samoihin aikoihin huomattiin, että alueella tapahtui enemmän maanjäristyksiä kuin tavallisesti. Ei mitään taloja rikki repivää räminää vaan sellaisia tyypillisiä islantilaisia maanjäristyksiä eli melko pientä liikettä. Ja sitten huomattiin, että alueen joissa oli tavallista enemmän vettä: jäätiköltä siis kulkeutui merta kohti sulamisvesiä enemmän kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta.

Jäätikön alla lämpötila on noussut ja jää alkanut sulaa. Jäätikön pinnalla muutos näkyy jäätikön hienoisena vajoamisena. Arvioiden mukaan jäätikkö on vajonnut noin 15-20 metriä eli sen  näkee esimerkiksi lentokoneen ikkunasta kirkkaalla säällä selvästi. Tuon vajoamisalueen halkaisija on noin kilometrin mittainen, eli mikään ihan pieni alue se ei ole.  Siellä jään alla siis tapahtuu juuri nyt jotakin, mutta se ei ainakaan vielä ole tulivuorenpurkaus. Viimeksi tuolla alueella purkautui tulivuori 1720-luvulla ja sitä ennen 1300-luvulla. Eli tämä seuraava olisi sitten järjestyksessä kolmas...


Islannissa on kymmeniä aktiivisia tulivuoria ja niitä purkautuu noin viiden vuoden välein. Edellisestä purkauksesta on kulunut nyt jo melkein nelisen vuotta, eli kuka tietää, milloin se seuraava tulee. Kun se purkaus seuraavan kerran tapahtuu, ei oikeastaan ole kuin yksi isompi toive: että se ei purkautuisi jäätikön alla. Siitä seuraa isot jäätikkötulvat ja todennäköisesti myös iso tuhkapilvi. Jos tulivuori purkautuu paljaalla maalla, olisi tietysti kiva että ei ihan kenenkään takapihalla.

Oman jännityksensä tähän tuo se, että puoliso on lähdössä parin päivän mittaiselle kuvausreissulle noille suunnille. Eivät he kuulemma matkaa viitsi tämän takia perua, kun ei siellä vielä mitään merkittävää ole käynnissä. Ja jos purkaus alkaa näyttää todennäköiseltä, niin toki he saavat siitä nopeasti tiedon ja pääsevät sukeltamaan tuhkapilven alta ajoissa pois. 

Tänään illalla paikallinen tulivuoriasiantuntija Islannin yliopistolta totesi iltauutisille antamassaan haastattelussa: "Emme oleta, että tässä olisi taivas ja maa mihinkään häviämässä." 

Minulla on vielä jonkin matkaa kuljettavana, että pääsen osaksi tätä islantilaista kokolailla lunkia suhtautumista.


Jos tämä tilanne tästä johonkin suuntaan kehittyy, päivittelen siitä blogini Facebookiin, kannattaa siis ottaa se seurantaan, jos aihe kiinnostaa.

Kuvat (Björgvin Hilmarsson) ovat tuolta mainitulta "vajoamisseudulta" reilun vuoden takaa. Alueella seikkailee etenkin keväisin paljon pidempiä ja lyhyempiä reissuja tekeviä jäätikkövaeltajia.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ihan pian on joulu - enää vähän yli kuukausi aikaa. Lähtölaskenta on alkanut jo hyvän aikaa sitten. Myymälällä käy jo kova säätö jo tohina...

Design-löytö: Marimekkoa ja R/H:ta siroille

17.11.17 Satu Kommentteja: 2

Ihan pian on joulu - enää vähän yli kuukausi aikaa. Lähtölaskenta on alkanut jo hyvän aikaa sitten. Myymälällä käy jo kova säätö jo tohina, kun joulutilauksia saapuu, tavaroita siirrellään, hinnoitellaan ja hyllytetään. Joka marraskuu tämä on ihanan samanlaista: laatikkomeren keskellä kaaos, kova tarve löytää tilaa kaikille sisäänostetuille joulutuotteille ja taikoa jostain muutama neliömetri lisää tilaa, että asiakkaat, tuotteet ja me myyjät mahdutaan kaikki yhtä aikaa kauppaan. 

Jouluni on ollut tällä tavalla yltiökaupallinen viimeiset viisi vuotta eli sen ajan kun olemme Maaritin ja Piian kanssa pitäneet Reykjavikissa suomalaista design-myymälää. En enää oikein edes muista, miten marras- ja joulukuuta vietettiin aikaa ennen kauppiaseläämä. Oliko silloinkin aina julmettu kiire? Minä en muista, joten kertokaahan te. Eletäänkö teillä muillakin vuoden kiireisintä aikaa?

Koko 34. Kuva: Marimekko.
Koko XS. Kuva: R/H.

Nyt takaisin sinne kaupalle! Reippaana tyttönä edesautoin uudelleen järjestämään hyllyjä. Ladoin uutta kamaa esille ja otin hajanaisia yksittäiskappaleita talteen. Ostin itselleni mainion joulupaidan ja ihanan joulumekon (näette ne vähän myöhemmin). Otin viimeisistä hajakappaleista mukaan pari tänne blogin puolelle. Se että nämä ovat pieniä kokoja, ei ole yllätys. Islantilaisista aika moni on keskimäärin aika pitkä ja kookas. Usein ne viimeiset tankoon jääneet vaatekappaleet ovatkin niitä pienimpiä kokoja.

Nyt tuolla blogin design-alen puolella on siis myynnissä yksi ihana oranssinsävyinen viskoosimekko Marimekolta (koko 34) ja bambuinen t-paita R/H-merkiltä (koko XS). Lisätiedot löytyvät design-alesivulta. Eli jos kiinnostuit, klikkaa tänne ja seuraa ohjeita.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mikä on kaksikielisen perheen arjessa vaivalloisinta? Se ei ole jatkuva kahteen kertaan selittämisen tarve. Lapset kyllä puhuvat molempia ...

Kaksikielisen perheen suurin haaste

16.11.17 Satu Kommentteja: 15

Mikä on kaksikielisen perheen arjessa vaivalloisinta? Se ei ole jatkuva kahteen kertaan selittämisen tarve. Lapset kyllä puhuvat molempia kieliä, mutta puolisoni ei.  Kohteliaisuus- ja ihan käytännön syistäkin jotkut minun ja lasten käymistä keskusteluista pitää käydä kahteen kertaan, että isäkin tietää, mistä on kyse.

Se ei oikeastaan haittaa. Tuleepa itsellekin selväksi kaikki asiat ja ne muistaa paremmin, kun kahteen kertaan toistetaan. 


Siihen, että minä ilmaisen itseäni islanniksi aina vähän vajaammin kuin syntyperäinen islantilainen, olen tottunut jo aikoja sitten. Itsetuntoni kestää sen jo, että olen isommassa porukassa se vähän hidas ja lapsekkaasti puhuva. Paljo välii. Sukukokoukset ja sukujuhlat eivät jännitä enää yhtään, pysyn jo kartalla siitä kuka on kukakin, ja pystyn juttelemaan kaikkien kanssa ainakin jostain.

Kaksikieliseen parisuhteeseenkin olemme molemmat tottuneet. Kahdenkeskeinen viestintä on löytänyt yhteisten vuosien saatossa omat muotonsa, vaikka kaikkia sanoja en aina muistaisikaan. 

Minulle vaivalloisin ja itseäni eniten harmittava asia liittyy niinkin arkiseen asiaan kuin uutisiin ja päivittäisiin kuulumisiin.

Selaan joka päivä sekä suomalaiset että islantilaiset uutissivustot ja keskeisimmistä jutuista Twitterissä ja Facebookissa käytävää keskustelua. Islanninkielisistä uutisista ja tapahtumista juttelemme puolison kanssa päivittäin, koska me molemmat seuraamme niitä aktiivisesti ja elämme  yhdessä tätä täkäläistä arkea. Jos Islannissa on tapahtunut jotain merkittäävää, yllättävää, surullista tai omituista, käsittelemme niitä aiheita yhdessä.

Vaikka asun täällä, minua kyllä edelleen todella paljon kiinnostaa myös se, mitä Suomessa tapahtuu. Puolisoni ei kielitaitonsa puolesta voi juuri seurata suomalaisia uutisia. Ei Islannistakaan tehdä kunnollisia uutisia englanniksi - ilman islanninkielen taitoa ei voi käsittää, mitä tässä maassa oikeasti tapahtuu. Täsmälleen sama koskee Suomea: jos ei osaa suomea, on todella vaikeaa seurata päivittäisiä uutisia, äänensävyjä ja puheenaiheita. 

Tässä tulee se kohta, jossa jään usein yksin.

Olisi niin ihanaa jatkaa kotona niiden aiheiden keskustelua, joihin olen päivän mittaan osallistunut virtuaalisesti. Mutta yritä nyt selittää islantilaiselle miehelle suomalaisen isänpäivän merkitystä ja lähimmäisenpäivästä noussutta somemyrksyä. Ei noita asioita ihan kahdella lauseella selitetä. Tai sotea, Jari Aarnion oikeudenkäyntiä tai Finlandia-ehdokkaista käytävää keskustelua. 

Jos tulee eteen sellainen asia, josta tulee hirvittävän paha olo, sitä oloa haluaisi keventää jakamalla se toisen kanssa. Yksi tällainen tilanne oli tällä viikolla. Olisin halunnut jotenkin käsitellä kotona sitä kammottavaa Porvoossa tapahtunutta rikosta, mutta minä en vain pystynyt alkaa omin sanoin selittää juurta jaksaen, mitä on tapahtunut ja missä. Olisin halunnut, että me olisimme aamulla lukeneet samat uutiset ja sitten puhuneet niistä. Haluaisin, että meillä olisi yhteinen tietopohja meidän molempien elämiin liittyvistä ajankohtaisista asioista, jotta niitä voisi yhdessä käsitellä. 

Mutta ei meillä ihan joka asiaan ole. Tähän kaksikieliseen ja kahden kotimaan perheessä elämiseen liittyy hetkittäin tiettyä yksinäisyyttä. Se pitää vain hyväksyä. 

15 kommenttia:

Mitä tuumaat?