Kävin tänään toimittajana ja tietokirjailijana haastattelemassa erään Islantilaisen puoleen puheenjohtajaa. Täällä järjestetään kuukauden ...

Perheen sisäisestä tasa-arvosta

3.10.17 Satu Kommentteja: 25

Kävin tänään toimittajana ja tietokirjailijana haastattelemassa erään Islantilaisen puoleen puheenjohtajaa. Täällä järjestetään kuukauden kuluttua parlamenttivaalit, ja uusimpien mielipidemittausten valossa ei näytä yhtään mahdottomalta, että tästä puheenjohtajasta voisi tulla maan seuraava pääministeri.


Hän on ollut mukana Islannin politiikassa niin kauan kuin minä muistan: kansanedustajana, ministerinä ja puoleen puheenjohtajana. Niin. Ja hän on minua muutaman vuoden vanhempi kolmen pojan äiti. 

Siinä muun haastattelun ohessa sivusimme myös islantilaista vanhempainvapaajärjestelmää, joka tunnetaan 3+3+3-mallina. Äidit pitävät kolmen kuukauden mittaisen vanhempainvapaan, isät samoin. Viimeisen kolme kuukautta puolisot saavat jakaa kuten parhaaksi katsovat. 

Tuossa järjestelmässä on kyllä parannettavaa, sen myönsimme molemmat, mutta siinä on myös mahtavia vahvuuksia. Niistä yksi on perheiden sisäinen tasa-arvo. Tasa-arvo yhteiskunnassa kun ei voi tapahtua, jos tasa-arvo ei toteudu perheen sisällä. 

Niin kauan kuin naisen on pitänyt valita työn ja lasten, tai vuosikymmeniä sitten avioliiton ja työn välillä, ei tasa-arvo yhteiskunnassa ole voinut toteutua. Tämä haastattelemani pääministeriehdokas tokaisi tänään ihan suoraan, että jos hänen olisi pitänyt jäädä lasten kanssa vuosiksi kotiin, ei hän olisi koskaan harkinnutkaan kolmen lapsen yrittämistä. 

Jäin miettimään tuota havaintoa, koska tunnistin siinä niin paljon itseäni.


Kehtaan nimittäin kyllä itsekin myöntää, että olen tässä asiassa itsekäs. Ei minun tarvitse vakuutella, että rakastan kyllä näitä maailmaan tulleita lapsiani ja välitän heistä enemmän kuin mistään muusta. Mutta en minä olisi harkinnut toisen lapsen hankkimista, jos meillä ei olisi niitä tukiverkostoja, mitä meillä täällä Islannissa on. Jos puolisoni ei olisi vakuuttanut minua halullaan olla tasavertainen vanhempi, en olisi varmaan koskaan edes ajatellut koko lapsiasiaa kovinkaan vakavasti.

Jos minä asuisin kotiäitiyhteiskunnassa, joka pyörii sen voimin että nainen jää lasten synnyttyä kotiin taloutta pyörittämään, koska päivähoito on törkeän kallista ja systeemi toimii sen varassa, että joku (siis äiti)  keittää bolognesea päivästä toiseen, olisin tehnyt tietoisen päätöksen siitä, että en yritä hankkia lapsia. Tai sitten oltaisiin yhdessä harkittu uutta osoitetta.

En voi enkä edes halua yrittää laittaa elämäni tärkeimpiä asiota tärkeysjärjestykseen. Haluan tämän perheen, mikä minulla nyt on. Haluan tottakai myös terveyden, omaa vapaa-aikaa, oman työn, haluan hyvän parisuhteen, sopivasti vaurautta ja  mahdollisuuden hullutella välillä. Haluan turvallisuutta ja tiedon siitä, että jos joku menee perseelleen, ympärillä on joku verkko, joka pitää minua pystyssä.

Osan noista asioista voi laittaa tärkeysjärjestykseen, kaikkia ei mitenkään. En halua valita yhtä, vaan haluan saada kaiken. Tai ainakin kaikesta kohtuullisesti. Demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa se on mahdollista. Mutta tasa-arvoinen yhteiskunta ei ole mahdollinen ilman, että perheiden sisälläkin vallitsee tasa-arvo. Juuri tässä on se jaetun vanhemmuuden mehukas ydin: tasa-arvo.


No mitä muuta tänään tapahtui? Sen haastattelun jälkeen kävin urheilemassa. Sitten tulin kotitoimistolle kirjoittamaan ja ajattelemaan. Laitoin muutaman tunnin sanoja toistensa perään. Sitten lopetin, koska kello läheni neljää. Suljin läppärin. Esikoinen tuli koulusta kotiin, minä lähdin samalla ovenavauksella hakemaan kuopusta päiväkodista. Illalla syötiin yhdessä lihapullia, jonka jälkeen makasin vatsallaan olohuoneen lattialla ja lapset takoivat minua muovivasaroillaan ja kävelivät päälläni. (Olin pyytänyt hierontaa ja sehän järjestyi helposti. Lihakseni vetreytyivät huomattavasti.)


25 kommenttia:

  1. Junttipulla Savosta10/04/2017 12:46 ap.

    Tasa-arvoa ei voi määritellä ulkopuolelta. Se on kokemus. Pään peittäminen voi olla muslimille tasa-arvoa, mutta se voi yhtä hyvin olla alistamista. Ratkaisevaa on musliminaisen kokemus.

    24/7 BDSM-suhteessa alistuvaa osapuolta voidaan rääkätä, nöyryyttää ja määräillä tavoilla, jotka ulkopuolisten silmin saattavat vaikuttaa suorastaan sairailta, mutta silti kumppanit voivat kokea suhteensa tasa-arvoiseksi.

    Nykyaikana tasa-arvoa on ruvettu tuputtamaan ideologiana, jolla on sisältö. Ideologia ei kuitenkaan voi olla tasa-arvoa, koska se nostaa joitain ääniä esiin ja pyrkii vaimentamaan toisia. Ideologia ei kohtaa ja hyväksy moninaisuutta vaan yrittää tukahduttaa sen.

    Kun valitsee kirjoituksensa teemaksi tasa-arvon, niin ensin pitäisi varmistaa, tahtooko sitä itsekään. Monet tasa-arvoisiksi julistautuvat eivät tahdo. He eivät halua, että ihmisillä on omat arvonsa ja kokemuksensa ja tarpeensa, joita nämä saavat mahdollisimman vapaasti toteuttaa, vaan he laativat ulkoiset kriteerit, joilla pyrkivät mittaamaan oman ideologiansa toteutumista.

    On jotenkin surullista katsoa, millaisella vimmalla monet koulutetut naiset ajavat ideologiaansa. Heillä on usein aseenaan kieli, jota vastaan heikommin koulutetut eivät pärjää. Siksi koulutettujen liberaalien naisten jankkaamisesta ja ideologisesta hurmoksesta tulee vallankäytön väline, jolla tukahdutetaan ja alistetaan erilaisuus.

    Milloin myös konservatiivit tai uskonnollisesti miehen ja naisen aseman perheessä kokevat saavat tasa-arvon? Ajatteko heidänkin tasa-arvoa, vaikka se sotii omaa käsitystänne vastaan, vai kelpaako teille ainoastaan tasa-arvo, jonka itse koette tasa-arvoksi?

    Olkaa rehellisilä itsellenne ja myöntäkää, että olette ideologeja ettekä tasa-arvoa tavoittelevia. Tuntuu epäreilulta, että nimeätte itsenne aatteeseen, jonka pitäisi palvella kaikkia, kun kuitenkin pyritte sulkemaan niin monet ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On lähinnä surullista lukea näitä kommentteja, joissa ei osata erottaa kokemusta lainsäädännöstä ja käytännöistä.

      Poista
    2. Tasa-arvo perustuu kansainvälisesti sitoviin ihmisoikeussopimuksiin, joita suurin osa maailman maista, Suomi mukaanlukien, on ratifioinut. Tämä on ihan peruskauraa kenelle tahansa, joka on käynyt peruskoulun ja ollut hereillä.

      Poista
  2. Kaikkea kun EI voi saada. Niin se vain on.
    Luulin itsekin nuorempana niin, kunnes monien virheiden kautta viisastuin, kun sen tajusin...

    Noona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole ihan varma, mihin asioihin viittaat, joten en voi kommentoida yksittäisesti tarkemmin. Se on fakta, että kaikkea maailmassa ei voi saada, mutta monta asiaa voi saada - ei ole pakko olla vain joko-tai-vaihtoehtoja.

      Poista
  3. Mä tajuan junttipullan pointin, mutta tässä asiassa sen perusongelma on se, että tasa-arvo rinnastetaan vapauteen valita. Ja vielä, oletetaan, että nykytilassa ihmisillä ja perheillä on vapaus valita lastenhoitoratkaisunsa. Oletus ei kuitenaan kestä kriittista tarkastelua, koska yhteiskunnissa harvoin mistään vapaasti valittavasta asiasta valitaan yli 90-prosenttisesti yksi kahdesta vaihtoehdosta (puhun nyt perhevapaiden käytöstä). Samalla logiikalla irakilaisten mielestä Saddam oli vaan helvetin hyvä presidentti, koska yli 90% kansasta äänesti häntä.

    Lopputavoitteena perhevapaa-asioissakin tulisi olla perheiden vapaa valinta, mutta koska olemme siitä niin kaukana, on ihan perusteltua tehdä poliittisia päätöksiä, jotka ohjaa nykyisen tilanteen muutokseen (joka myös poliittinen päätös, jolle ei löydy sen kummempia tieteellisen tarkastelun kestäviä perusteita).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä tähän vanhempainvapaa-asiaan poliittinen päätös tarvitaan.

      Poista
  4. Junttipulla Savosta10/04/2017 10:04 ap.

    Mitä tarkoitat, että tasa-arvo perustuu kansainvälisiin sopimuksiin? Kokemukseenhan se perustuu.

    Suurin osa miehistä ei koe pakollista asepalvelusta epätasa-arvoiseksi, vaikka siihen on osallistuttava vankeusrangaistuksen uhalla. Epätasa-arvoiseksi sitä eivät myöskään koe monet naiset, eivät edes feministit, koska jos kokisivat, asia olisi polttava ongelma, josta jauhettaisiin jatkuvasti ja kaikkialla.

    Jos asepalvelusta punnitsee ulkoisin kriteerein, on se räikeä epäkohta. Monet miehet arkailevat tai jopa pelkäävät sitä. He kokevat autoritaarisen ympäristön epämiellyttävnä, eikä heitä viehätä rymyäminen metsässä, palelu tai ryhmämajoitus. Tehokkaampaa keinoakaan kuin pakollinen asevelvollisuus ei pitkärajaisen Suomen puolustamiseen kuitenkaan ole.

    Samalla tavalla kuin miehille ja naisille kuuluvat yhteiskunnassamme eri velvollisuudet, monet kokevat parisuhteessaan, että miehille ja naisille kuuluvat eri velvollisuudet. He eivät koe velvollisuuksia epätasa-arvoisina niin kuin eivät monet miehetkään asevelvollisuutta. Roolijako on heille vain tapa toteuttaa omia tarpeitaan ja omaa identiteettiään.

    Te pyritte kieltämään perheiden sisäisen roolijaon. Ette kunnioita ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin te. Ei teitä kiinnosta ihmisten vapaus tehdä valintoja, vaan tahdotte ulkopuolelta kertoa, mitä kukin saa valita. Olette päättäneet muiden puolesta, mitä tasa-arvo on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä oikein höpäjät? Pelkkiä miehiä koskeva asevelvollisuushan on suunnilleen kaikkien mielestä epätasa-arvoista. En tiedä yhtään vakavasti otettavaa feministiä, joka ei kannattaisi siitä luopumista. Ongelma taitaa olla se, että asian ongelmaksi mieltävät miehet ovat päättäneet mieluummin marista siitä, että naiset eivät kirjaimellisesti nouse sen takia barrikadeille, kuin tehdä itse jotain asialle, esim nousta sinne itse.

      Poista
    2. Samaa sanoisin asepalveluksesta kuin idris tuossa yllä. Kyllä se koetaan ongelmaksi. Minusta se on iso ongelma. Kaikilla rintamilla ja kaikkien ongelmien eteen ei ehdi mitenkään räksyttää yhtäaikaa, eli olisi kiva jos useampi osallistuisi havaitsemiensa epäkohtien ja vääryyksien parantamiseen.

      Tässä blogissa ei käsitellä armeijajuttuja esimerkiksi siitä syystä, että tämä on perheblogi. Armeija ei liity meidän elämäämme millään tavalla, sillä asun Islannissa ja täällä ei ole lainkaan armeijaa - eli ei myöskään asevelvollisuutta.

      Minun puolestani perheet saavat järjestää leikkiä ja toteuttaa juuri sellaisia roolileikkejä kuin haluavat, mutta valtion ei tarvitse eikä kannata ylläpitää verorahoilla sellaista systeemiä, joka ylläpitää epätasa-arvoa.

      Poista
  5. Jaahas ja päivää. Täällä pitää ensin lukea koko letka tarkkaan, ennen kuin kykenee kommentoimaan. Ajattelin käyttää verrantoa, siis jotensakin kertoa ristiin kaikki kommentit, ja katsoa saadaanko sillä puuttuva tulos eli ymmärrys. Tämä oli pieni kevennys tiukassa tunnelmassa ;) Hyvät on kuitenkin teemat blogissa ylipäätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista! Ja hyvää päivää sullekin :-)

      Poista
  6. Entisenä yrittäjänä ymmärrän oikein hyvin sen, että vanhempainvapaista aiheutuvia kuluja pitää jakaa. Ja jotta asiat oikeasti muuttuvat, niihin on joskus pakko puuttua lainsäädännöllisin keinoin.

    Minulla ei ole lapsia, se on oma valintani. Olen kasvanut kodissa, jossa perheensisäinen tasa-arvo toteutui jo aikana, jolloin kukaan ei edes tiennyt, mitä se tarkoittaa. Molemmat kävivät töissä ja isä osallistui lasten- ja kodinhoitoon ihan yhtä paljon.

    Silti minulla usein särähtää korvaan tämä kummallinen ja halventava suhtautuminen naisiin, jotka haluavat hoitaa lapsensa itse. Kotiäitiys on nimittäin muutakin kuin "bolognesen keittämistä päivästä toiseen", ja tuossa kommentissa kyllä nainen iskee toista naista vyön alle, vaikka se ei ehkä ole tarkoituskaan. Toki miehilläkin pitää olla oikeus samaan valintaan, mutta jos puhe olisi koti-isästä, puhuttaisiinko silloin isästä, joka keittelee bolognesea päivästä toiseen? Epäilen.

    Perheitä ja tarinoita on monia. Kaikilla ei ole samoja turvaverkkoja ja samoja mahdollisuuksia tai vaihtoehtoja, kaikilla ei samanlaisia miehiä.Eikä kaikki halua samoja asioita.

    Olisikin niin hienoa nähdä useammin, että naiset suhtautuisivat toisiin naisiin myötätuntoisesti ja kunnioittaen erilaisia elämäntilanteita ja -valintoja. Aika usein nimittäin tuntuu, että sitä omaa valintaa, mikä se sitten onkin, yritetään oikeuttaa tai perustella kyseenalaistamalla niitä toisin valinneita.
    Onko tosiaankin niin, että tasa-arvokeskustelussa naisen pahin vihollinen on toinen nainen? Tai yleensä vielä toinen äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt tajua alkuunkaan, mistä tuli tämä oletus "nainen on naisen pahin vihollinen". En ole sitä mieltä itse, en missään nimessä. Suurinta solidaarisuutta olen kylläkin kokenut naisten välisessä kanssakäymisessä, mutta se saattaapi johtua ihan siitä, että elämääni on vain sattuman kautta kuulunut enemmän naisia kuin miehiä.

      Jos tasa-arvon tavoitteleminen on sinun mielestä halventavaa suhtautumista naisiin, niin tämän keskustelun jatkaminen on aiha työlästä - me katsomme asiaa ihan toisista suunnista.

      Ei tämä ole mitään naiset vastaan miehet -peliä vaan sitä, että saadaan aikaan mahdollisimman hyvä tilanne taikille. Kun isät viettävät enemmän aikaa kotona lasten kanssa, isien suhde lapsiinsa muotutuu paljon paremmaksi ja läheisemmäksi. Kun lapsilla on hyvät suhteet molempiin vanhempiinsa, lapset ovat onnellisempia. Kun äitien työmarkkina-asema on parempi, elämä nyt ylipäätään on parempaa: vakituinen työsuhde, parempi palkkaus, parempi asema työpaikoilla on parempi asia kuin huonompi palkka, huonommat työsuhteet ja jatkuvat määräaikaispompotukset. Kyllä niillä kaikella on väliä.

      Sitä paitsi bolognesehan on hyvää. Siis jos se on oikein keitetty.

      Poista
  7. Muistan lukeneeni täältä, että Islannissa lapsi pääsee 2-vuotiaana päivähoitoon (vai oliko teidän valinta,?). Alkoi siis kiinnostaa missä lapsukaiset ovat sen 3+3+3 ajan jälkeen, ennen päivähoitoa?

    Ja minustakin suomessa aika alkaa olla kypsä uudistuksille, hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, juuri tämä vuoden gäppi on se ongelma, joka pitäisi täällä poistaa. Monet tekevät osa-aikatöitä tuon ajan eli jompi kumpi vanhemmista on kotona palkattomalla ja hoitaa lasta, osan viikkoa töissä. Tai sitten hankitaan perhepäivähoitaja, mutta ne ovat Islannissa kortilla ja kalliita.

      Sitten on se laajennettu perhe, joka jeesaa. Kaikilla ei tietenkään tätä vaihtoehtoa ole, mutta aika monella isovanhemmat ottavat nassikat päivähoitoon vanhempien työpäivien ajaksi. Näin esimerkiksi meillä tehtiin.

      Poista
    2. Ok, mielenkiintoista. Tätä just jäin pohtimaan, että miten se vuosi hoituu. Tiedätkö onko asiaa tutkittu mitenkään? Siis että kaatuuko vastuu pääasiassa naisille, vai onko vanhempainvapaamalli auttamassa myös gäpin tasa-arvoiseen jakautumiseen, kun asenteet on muuttuneet?

      Siellä vaikuttaa olevan myös suvuissa yhteisöllisempää menoa, kun taas täällä kolkassa pohjolaa pitää pärjätä ite, prkl! Tuli vaan mieleen, kun omaa sukua mietin :D

      Poista
  8. Tuon korteni kekoon. Huippua olisi tasa-arvon nimissä seuraavan huomioiminen: se mies ja nainen perheessä, jossa ei ole lapsia kasvatettu ja hoidettu, saisivat jotakin kevennystä pitkiin työuriin, koska eivät ole koskaan olleet työelämästä pois kyseisen asian vuoksi. Oikeasti, jollekin paussille, perhevapaalle ja sitten takaisin sorvin ääreen. Tämän tulisi toimia jonkinlaisena happirenkaana hyvissä ajoin ennen eläköitymistä. Toki tämä edellyttää ajattelun avartumista ja uudistumista ylipäätään siihen suuntaan, että perhe käsitteenä ei määrity enää vain ulkoapäin. Kokemuksellisuus ja asioiden esiin nosto on polku uudistuvaan lainsäädäntöön. Myös tiede tutkii sitä, mikä ihmistä kiinnostaa, onneksi näin. Ja jos päättäjät, aivan kuin äänestäjät, kuulevat tulokset oikein ja lisäävät siihen omat vuorovaikutukselliset pohdinnat, voi se olla toiminnallinen tie tasa-arvoasioiden päivittymiseen.
    Siksi on tärkeää myös ajatella esimerkiksi yhtenä mallina tuota 3+3+3 -mallia, joka blogin alkukirjoituksessa mainittiin. Ihan vaan siksi, että kaikki jaksavat souvata tahoillaan. Tämäkään ei ole irrallaan tavallaan mistään, kysehän on länsimaissa laajemmastakin ilmiöstä, kuten eliniän hurjasta kasvusta: jaksaa, jaksaa! Siinä määrin asian ei tarvitse olla ainoastaan sukupuolitettu(voi ja ihmis- ja lapsenoikeus konteksteissa pitääkin olla)kysymys. Jos taas ajatellaan ja halutaan ajatella asiaa yksilön eli yhden naisen ja miehen, naisen ja naisen tai miehen ja miehen oikeusnäkökulmista, sitä ajattelua ei lienee kukaan riistä toinen toisiltaan, mutta todellakin kauas katsominen näissä asioissa on järkevää, niin hyvinvointiin kuin ekonomiaan laajalti kytkeytyen. Näin ollen vihollisia ei olisikaan, ne hävisivät tällä verrannolla, ensin supistus ja sitten kerrottiin ja lopulta tasajako :D Tämmöstä aatosta.
    Ja ps. Ryhdyn vasta selvittämään, että mitä hittoja tuo kolmen plussan malli tarkemmin pitää sisällään. Hyvä blogi, hyvät lukijat, ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko vakavasti ajattelet että lapset perheessä tuo "kevennystä työuraan"? Voit kokeilla sitä kevennetyllä simulaatiolla:

      Laita kello herättämään 4 tunnin välein ympäri vuorokauden. Kellon soidessa hae 2kg jauhosäkki ja kanna sitä ympäriinsä. 10 minuutin välein saat heittää noppaa, jos lukema on parillinen, saat mennä nukkumaan, muussa tapauksessa jatka kanniskelua seuraavat 10 minuuttia.

      Jatkettuasi tätä kaksi kuukautta, voit alkaa heittää iltaisin noppaa, nopan lukema määrää pisimmän välin jonka voit laittaa herätysten väliin. Puolen vuoden jälkeen saat ottaa yön ajaksi joka toisen herätyksen pois, aamuherätys on kuitenkin viimeistään seitsemältä. Tässä kohtaa sinun tulee myös huolehtia että ruokaa on tarjolla kolmen tunnin välein, aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Niiden tulee olla kevyitä ja terveellisiä eivätkä ne saa sisältää suolaa tai maitoa. Jos heität nopalla 1 tai 2, et saa syödä ruokaa itse vaan se tulee heitellä pöydän ympäristöön.

      9kk jatkettuasi saat palata happirenkaalta takaisin sorvin ääreen. Eikö ollutkin virkistävää? Ainiin, tässä vaiheessa simulaatio jatkuu vielä niin että tarvitset n. 10kg painoisen objektin, hieman iäkkäämmän eroahdistuksesta kärsivän koiran adoptoiminen sopii hyvin tarkoitukseen. Tehtäväsi on varmistaa että joku vastuullinen henkilö on tämän objektin kanssa kokoajan, vuorokauden kaikkina aikoina seuraavan kuuden vuoden ajan. Voit myös kuljettaa objektia mukanasi.

      Simulaatiota saa kokeilla yksin tai yhdessä, kanssaihmisiä voi yrittää rekrytoida mukaan käyttämällä hyväksi rahaa, vastapalveluksia tai velvollisuuteen, tunteisiin tai sukulaisuussuhteisiin vetoamista. Simulaatio on kevennetty versio todellisuudesta, mutta valitettavasti siitä puuttuu myös vahvasti osallistujien tunteisiin perustuva palkitsemisjärjestelmä. Hard-core suorittajat voivat kokeilla useaa simulaatiota samaan aikaan. Jotkut jopa nauttivat siitä.

      Toivottavasti tämä avartaa ajatteluasi. Voin rehellisesti tunnustaa että minäkin lapsettomana kuvittelin äitiysvapaan olevan "keventävä paussi töistä" (huomaa imperfekti).

      Poista
    2. Kiitos jälkimmäiselle anonyymille simulaatiosta, vähän tyrskähtelin täällä kyllä :D

      Ekalle anonyymille: 3+3+3 malli tarkoittaa siis sitä, että vanhempainvapaista 3 kk on korvamerkitty äideille, 3 kk iseille ja 3 kk he saavat jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Yksinhuoltaja saa toki koko 9 kk:n mittaisen vanhempainvapaan itselleen. Sitten on vielä erikseen osa-aikamahdollisuus, eli jos haluaa tehdä 50 % työviikkoa, se 3 kk vanhempainvapa venähtää 6 kk mittaiseksi, koska se pidetään puoliaikaisena.

      9 kk on aika lyhyt aika, ja täällä Islannissa sitä on kaavailtu pidennettäväksi ainakin 12 kuukauteen. Katsotaan miten tilanne etenee, kun maahan saadaan uusi hallitus lokakuun lopussa olevien parlamenttivaalien jälkeen.

      Poista
    3. ...kevennystä työuriin, jolla tarkoitin todella pitkiä kertyneitä työuria, esim.35-40 v. Ei tarkoita, että jokin olisi keveämpää kuin jokin toinen. Nykytilassa eläkkeelle siirtymiset tuntuvat olevan tavoittamattomissa. En ajattele siis, että mikään toisesta ihmisestä huolehtiminen olisi keveää, ei etenkään lapset. Ok :)

      Poista
  9. Mua aina häiritsee tasa-arvokeskusteluissa (tässäkin), että ihmiset eivät osaa erottaa rakenteellista epätasa-arvoa ja omaa elämäänsä. On yksiselitteisen epätasa-arvoista, että miehet joutuvat Suomessa vankilan uhalla armeijaan ja että ylivoimaisen enemmistön vanhempainvapaista käyttää äiti. Se ei tarkoita, että yksittäisen miehen huikee inttikokemus tai yksittäisen perheen kotiäitiysvalinta olisivat jotenkin epävalideja tai huonoja. Ongelma ei ole se, että joku äiti haluaa jäädä kotiin lapsensa kanssa, ongelma on se, että yhteiskunta olettaa äidin aina jäävän kotiin.

    SIKSI tarvitaan poliittista päätöstä, joka murtaisi nämä epätasa-arvoiset rakenteet. Sitten vaikkapa se kotiäitiys pohjaisi aidosti kotiäidin valintaan, eikä siihen, että näin tää elämä on tässä yhteiskunnassa helpointa järjestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen samaa mieltä. Oma kokemus tai mielipide kun ei välttämättä aina ole se kokonaiskuvan kannalta oikea tai paras vaihtoehto.

      Armeijakysymyksestä olen samaa mieltä; miksi se on vain miehille ja miksi ihmeessä esim. yksi uskontoryhmä on vapautettu asevelvollisuudesta? Omassa arjessa mun ei ole tarvinnut tätä juuri pohtia, koska täällä ei ole armeijaa eikä siten asevelvollisuuttakaan (tai palkka-armeijaa).

      Poista
  10. Ehdottaisin podcastiin jaksoa sellaisesta henkilöstä, jonka unelmaduuni on olla kotiäiti tai -isä :) Sellaisiakin ihmisiä varmasti löytyy, ja vapaassa maassa pitäisi kai olla oikeus valita myös niin. Toki se on sitten toinen kysymys, miten paljon yhteiskunnan pitäisi tukea taloudellisesti lastenhoitoa kotona, tai miten tasa-arvo toteutuu tai sitä edistetään yhteiskunnassa yleisesti. Mutta siis joo, siitä voisi tulla mielenkiintoinen keskustelu :)

    VastaaPoista
  11. Yllä oleva ehdotus unelmaduunijaksosta on hyvä oivallus kokonaisuuden kannalta, sen lisäksi saisihan siitä taustatyöllä telkkariinkin kiintoisan Teema-illan ja pohjoismaista vertailua. Kiintoisaa olisi myös tsekata perheiden tilanteita eri maiden työn tekemisen päivä- ja viikkotunteihin työelämän puolella ja eläkeikiin. Tällä kaikella on merkitys pitkäntähtäimen jaksamisessa ja tasa-arvon toteutumisessa.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?