Onko teillä tapana antaa isänpäivänä kortteja tai lahjoja? Meillä Islannissa ei isänpäivää (tai äitienpäivää) juhlisteta samaan tyylii...

Lahjalista isänpäivään - anna hyvä kirja

25.10.17 Satu Kommentteja: 11


Onko teillä tapana antaa isänpäivänä kortteja tai lahjoja? Meillä Islannissa ei isänpäivää (tai äitienpäivää) juhlisteta samaan tyyliin kuin Suomessa, mutta  onhan tämä silti juuri oikea vuodenaika ja hetki puhua kirjoista. Niinpä esittelen nyt muutaman tämän hetken asiaproosasuosikkini. Lue itse tai kääräise pakettiin!


Henry Marsh. Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. S&S. 2017. (Suomentaja: Ulla Lempinen)

Tätä kirjaa olen kehunut aikaisemminkin. Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta kertoo arvostetun aivokirurgin Henry Marshin työstä. Siis työstä, jossa joskus onnistuu pelastamaan jonkun elämän, joskus ei. Jokaisessa luvussa käsitellään yksi potilas ja potilaan sairaus - ja mitä sitten tapahtui. Tavattoman mielenkiintoinen, inhimillinen, hauska ja yhteiskunnallisesti kantaa ottava kirja.

Kenelle: Kyselijälle, jota kiinnostavat toisten ihmisten ammatit. Aiheestaan huolimatta suosittelisin tätä vilpittömästi  myös vakavasti sairaille.


Alexander Stubb & Karo Hämäläinen. Alex. Otava 2017.

Mahtava sekoitus poliittista muistelmateosta ja kestävyysurheilijan päiväkirjaa.  Pisteet erinomaisesta kirjoitustyylistä: Vallan linnake -tyylistä juonipyöritystä, mielenkiintoisella tavalla kuvattuja henkilöhahmoja ja välillä hyvinkin suorapuheista tilistystä poliitikon työstä. Erityisen kiinnostavia ja uusia näkökulmia avaavia olivat ne kohdat, jossa Stubb kertoi poliitikkojen ja median välisistä suhteista. Kirjassa ei tylytetä ketään, mutta tarinoista käy kyllä ilmi, minkälaisten ihmisten kanssa sitä välillä joutuu töitään tekemään. Huhhuh.

Olin tavattoman iloinen huomatessani, että myös Stubb diggasi Jutta Urpilaisesta. Vaikka en demareihin tai muuhunkaan puolueeseen kuulu, ottaa minua vieläkin päähän se tapa, jolla Urpilainen savustettiin ulos puolueen johtotehtävistä. Kirjassa erityisen vetoavaa oli tarinoiden ainakin näennäinen suoruus: tällainen olen, ota tai jätä.

Kenelle: Sille, joka jakaa ja kommentoi some-kanavissaan politiikan uutisia. Omalla poliittisella näkemyksellä ei ole väliä. Kirja ei yritä asetella kokoomuksen ylle kultahippuja, joten vasuritkaan eivät saa tästä allergista reaktiota.


Aarnio-kirjat:
Minna Passi & Susanna Reinboth. Keisari Aarnio. HS-kirjat. 2017
Jari Aarnio & Vepe Hänninen. Myrkky. WSOY. 2017.

Olen lukenut viime vuosien aikana kaikki eteeni tulleet Jari Aarnion oikeudenkäynteihin liittyvät uutiset. En tiedä, mistä mielenkiintoni kumpuaa, mutta sotku on sen verran sekava, että se pitää otteessaan. Ikävä juttu on tietysti se, että tämä ei ole fiktiota vaan kyse on todellisista ihmisistä.

Luettuani Keisari Aarnion olin varma, että Aarnio on syyllinen ja käräjäoikeuden tuomio oikea. Kirjan lukijalle ei jäänyt siitä mielestäni pienintäkään epäilystä. No sitten kului hieman aikaa, ilmestyi Myrkky, jonka luin heti. Se on Jari Aarnion puheenvuoro aiheesta. Sen luettuani olin varma, että hän on syytön ja käräjäoikeuden tuomio väärä. Kirjan lukijalle ei jäänyt siitä mielestäni pienintäkään epäilystä.


Tämä aihekokonaisuus on sellainen eldorado, että se ei edes kahdesta kirjasta tyhjene. Huumejutun oikeuskäsittely hovioikeudessa alkoi juuri, eli aiheesta ei ihan heti eroon päästä.

Keisari Aarniossa on erinomainen lähdeluettelo ja kirjoitustyö on tarkkaa ja tyyliltään toteavaa. Myrkyssä kielenkäyttö on roisimpaa eikä lähteitä ole samalla tavalla merkitty, mutta tuskin se mahdollista olisi ollutkaan:  lähteet ovat pääosin haastatteluja ja Aarnion omia havaintoja. Myrkyn valokuvaliite on järkyttävän hyvä - se käänsi ainakin minulle lukijana monta Keisari Aarniosta tietooni saanutta asiaa ihan päälaelleen.

Jos ostat Aarnio-kirjan, on ihan pakko ostaa molemmat!

Kenelle: Hänelle, joka on lukenut Aarnio-uutisia ja murjaissut mielipiteensä miehestä. Oikein passelia luettavaa myös fiktiivisten dekkareiden ystävälle.


Eva Wahlström. Rajoilla. SKS 2014.

Kirjan julkaisusta on jo muutama vuosi, mutta tätä on silti suositeltava (saatavilla edelleen kirjakaupoissa, ainakin SKS:n omassa kirjakaupassa Kruununhaassa). Wahlström on tajuttoman lahjakas, fiksu ja järjettömän ahkera. Kun nuo kolme ominaisuutta yhdistää intohimoon, ei voi tulla kuin yksi maailman parhaita. Nopeatempoisesti etenevä kirja kertoo ammattiurheilijan elämästä, treeneistä ja siitä, kun kaikki on menossa päin helvettiä ja miten sieltä noustaan. En itse aikaisemmin seurannut nyrkkeilyä - mutta tämän kirjan jälkeen olen katsonut Youtubesta kaikki Evan otteluklipit, mitä löysin.

Kenelle: Penkkiurheilijalle, peruskuntoilijalle ja kovakuntoiselle. Ja etenkin niille miehille, joiden mielestä nyrkkeily ei ole naisten hommaa. Suosittelen myös semmoisille iseille, joilla on tyttöjä. Taidan lähettää tämän kirjan lahjaksi omalle faijalleni.


Panu Rajala. Virvatuli. Eino Leinon elämä. WSOY. 2017.

Melkein 600-sivuinen jättiläinen Eino Leinon elämästä, kavereista ja työstä. Vetävästi kirjoitettu ja huolimatta toooooodella laajasta sivumäärästä, ei kirjaa lukiessa kertaakaan toivonut, että olisipa vähän tiivistetty. Päinvastoin: loppua kohden kasvoi vain nälkä tietää lisää. Että kerrohan Panu please vielä yksi juttu.

Kenelle: Muhkean mahtava lahjakirja kulttuurista, Suomen historiasta ja kirjallisuudesta kiinnostuneelle.


Joonas Laurila. Juoksijan järki. 2017. No tofu publishing. 2017.

Koskettava ja oivaltava kirja ihmisen kyvystä sopeutua. Joonas kertoo kirjassaan syövästä, juoksemisen hurmasta, perhe-elämästä ja elämästä nauttimisesta. On siellä suoria ja käytännöllisiä vinkkejäkin, mutta ne oikeastaan liittyvät elämän koko kuvaan, eivät vain juoksemiseen. Dramaattinen visuaalinen ilme tukee sisältöä mallikkaasti.

Kenelle: Kenelle tahansa, koska jokaisella meistä on tai on ollut kupruisia elämänvaiheita ja meistä kuka tahansa voi niistä kupruista huolimatta - tai juuri niiden kuprujen takia! - nauttia elämästä. Kertoo juoksemisesta, motivaatiosta ja vanhemmuudestakin. Mainio isänpäivälahja!

11 kommenttia:

  1. Kiitos, tämä oli huippu! Sain paljon luku- ja isäinpäivälahja vinkkejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Kiitos kiitoksista! Kirjajutut on ihan best, niitä on vaan niin työläs tehdä (kun ei ole muka tarpeeksi aikaa lukea...). Mutta aina kun hyvää luettavaa on kertynyt, rupattelen kirjahommista enemmän kuin mielellään.

      Poista
  2. Oletpa listannut hyviä kirjoja taas ison pinon. Nämä pitäisi lukea kaikki itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari! Aivan priimaa kyllä kaikki nämä. Taputtelin itseäni olkapäälle, kun en ollut tällä kertaa onnistunut valitsemaan lukupöydälle yhtäkään sellaista, jota ei olisi tehnyt mieli lukea loppuun, joka olisi kyllästyttänyt tai ollut muuten vain itselle sopimaton. Nämä olivat kaikki ihan mahtavia <3

      Poista
  3. Henry March, ihan mahtava. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On. Aivan hervottoman hyvin kirjoitettu ja käännetty teos. Hyvä asiaproosa on parhaimmillaan kuin hyvä lehtijuttu pidemmässä koossa vain: kertoo jostain itselle täysin vieraasta asiasta siten, että viihdyn, tirkistelen ja ehkä vähän opinkin jotain...

      Poista
  4. Kiitos vinkeistä, luotan kirjamakuusi vankasti.

    VastaaPoista
  5. Kiitos vinkeistä, luotan kirjamakuusi vankasti.

    VastaaPoista
  6. Hankin suosituksestasi tuon Henry Marshin ja se on kyllä sanalla sanoen huikea! Uskomatonta, kuinka mielenkiintoisesti voi kertoa aiheesta, joka lähtökohtaisesti ei kiinnosta ollenkaan. Pisteet tosiaan myös kääntäjälle!

    VastaaPoista
  7. Hei tästähän puuttuu yks tärkeä isänpäiväopus: Päätalon elämäkerta! Ostin jo iskälleni. Vähän niin kuin lapsena, kun aina annettiin lahjaks uus Päätalo marraskuun toisena sunnuntaina ��.

    VastaaPoista
  8. Kiitos hyvistä vinkeistä! Meni heti kirjaston suosikkilistalle,johon on kyllä kerääntynyt jo kiitettävä määrä luettavia kirjoja. Keisari Aarnion luin kesällä ja kuten sanoit, ei jäänyt epäilystäkään syyllisyydestä. Todella mielenkiinnolla odotan nyt siis tuota Myrkkyä :).

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?