Tänään aamulla heräsin muistoihin, jotka veivät parinkymmenen vuoden taakse. Ajattelin käydä kertomassa niistä tänne teille heti, etteivät...

Kun iltaisin kävelin kaupungilla

13.10.17 Satu Kommentteja: 10

Tänään aamulla heräsin muistoihin, jotka veivät parinkymmenen vuoden taakse. Ajattelin käydä kertomassa niistä tänne teille heti, etteivät vain unohdu.

Olin nuorena aikuisena aika epävarma. En ollut ihan varma, mitä tästä koko elämästä loppujen lopuksi tulee. Kävin kouluja, opiskelin paljonkin, oli kavereita ja ystäviäkin, mutta silti olo tuntui irralliselta ja ulkopuoliselta. 


Se tunne konkretisoitui kävellessäni ulkona kaupungilla. Muistan kuinka katselin kerrostalojen ikkunoista pimeään kaupunki-iltaan purkautuvia valokiiloja ja mietin, että noissa asunnoissa asuvilla ihmisillä mahtaa olla tosi mukava ja hauska elämä.

Yksi ilta on jostain syystä jäänyt erityisesti mieleen, vaikka silloin ei tapahtunut edes mitään kovin erityistä. Ostin läheisestä S-marketista tuoretta basilikaa ja oreganoa. Olin siellä kaupassa tosi iloinen siitä, että minullakin on nyt vihdoin näitä ruukkuyrttejä, joita kohta kasvattelen pienen opiskelijakämppäni ikkunalaudalla. Kotiin tultuani ostos tuntui kuitenkin ihan turhalta. Mitä helvettiä minä näillä teen? Tungin rehut jääkaappiin. Ja katselin sieltä Sörnäisten sydämestä oman ikkunani läpi pihan toisella puolella olevia naapuritaloja, joiden asunnoissa paloi valot  ja näytti olevan ruukkuyrttejä ikkunalaudalla. Omani jäätyivät harmaiksi siellä jääkaapin ylähyllyllä pakastelokeron alla.

Se oli kummallista aikaa se.

Mitä enemmän vuosia on kulunut, sitä helpommaksi ja mukavammaksi elämä on noin keskimäärin käynyt. Vanheneminen tuntuu upealta. Rypyt syvenee ja vastoinkäymisen kuopat ovat eri mittakaavassa kuin aikaisemmin, mutta toisaalta jousituskin on nyt hirveän paljon parempi. Jos voisin yhden jutun sanoa tuonne vajaan 20 vuoden taakse, sanoisin sen, että kaikki kyllä järjestyy. Tulee vielä ilta, jolloin kävelet kaupungilla ja katselet valokiiloja, mutta et enää kaihoten ajattele, kuinka mahtavaa elämää noiden verhojen takana on. Olosi ei tunnu enää irtonaiselta vaan juurtuneelta. Oma paikkasi on löytynyt ja iltakävelyllä mielessäsi käy korkeintaan ajatus siitä, että oman keittiön ikkunat ovat muuten saakelin kuraiset. Milloinkohan ne ehtisi pestä.

Olisin ajatellut pidempäänkin, mutta lapset heräsivät ja oli aika lähteä laittamaan aamiaista.

10 kommenttia:

  1. Oon 23v opiskelija ja kuulostaa tutulta: aina iltaisin kävelen s-marketista kotiin ja katselen niitä valaistuja ikkunoita ja mietin että niillä on varmaa niin paljon siistimpi elämä kuin mulla. Ja salaa vähän odotan keski-ikää, koska sillon vois ainakin toivoa, että elämä on muotoutunut omannäköiseksi. Ja kasvatan neljää basilikaa ikkunalaudalla, koska oon jostain saanut päähäni (instagramista), että ne ruukkuyrtit on se juttu. Valaistusta ikkunasta näkyvät ruukkuyrtit on mun päässä osa sitä, mistä onnellisuus alkaa. Vaikka tiedän ihan hyvin, että näin ei ole kuitenkaan lopulta. Joku siinä kuitenkin on, sellanen epämääräinen irrallisuuden tunne siitä huolimatta, että on omaa elämää, hyviä hetkiä ja ystäviäkin. Että ihan ilolla odotan sitä aikaa, kun oon vähän vanhempi ja viisaampi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuin mun elämästä :D
      Eikä ne ruukkuyritit muuten ole alkaneet kasvaa vieläkään, näivettyvät hittolaiset joka ikinen kerta kun niitä erehdyn ostaman...

      Poista
  2. Ihana teksti, olen 19v ja juuri tällä hetkellä elän sitä aikaa kun en tiedä yhtään mitä musta tulee "isona" ja mitä haluan tehdä jne. Mutta ehkä kaikki tästä vielä järjestyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se! Mulle itselle tämä koko paketti alkoi avautua vasta lähempänä kolmeakymmentä.

      Poista
  3. Kuulostaa niin kovin tutulta. Miten ihanaa on ihan oikeesti olla sellainen keski-ikäinen ja tosi, tosi tylsä tyyppi.

    Vuosien myötä usko siihen että asiat oikeesti järjestyy on kasvanut ja tarve verrata itseään muihin vähentynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, tämä on ihan loistavaa aikaa <3

      Poista
  4. Itsekin just joku päivä mietin, miten epävarma sitä nuorempana olikaan. Kyllähän nuo harakanvarpaat silmäkulmissa vähän harmittaa, mutta en koskaan haluaisi olla enää 20. Neljäkymppiä lähenee ja näin on just hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon joskus pohtinut, että mitenköhän hienoa tästä tulee vielä vähän myöhemmin, jos kurvi jatkaa nousua samaan malliin :D

      Poista
  5. Nyt kolahti kyllä tähän päätoimiseen opiskelijaan, sivutoimiseen parikymppiseen haahuilijaan. Tää teksti (yhdistettynä sateiseen syysiltaan ja liian myöhäiseen kellonaikaan) sai silmät kostumaan osuvuutensa ja myös lohdullisuutensa takia - kiva huomata ettei ole ainoa ikkunoistatuijottelija laatuaan. Eiköhän niille juurillekin vielä kasvualusta löydy, oli tällä hetkellä kuinka kivistä hyvänsä (lasken luottoni Tehosekottimen lyriikoiden lupaukseen!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti löytyy! Kaupungilla kävely ilta-aikaan on kyllä edelleen ihan mahtavaa hommaa, siihen on vaan niin harvoin enää aikaa. Ehkä mun pitäisi vähentää täällä netissä hengailua ja ottaa vaikka se illan viimeinen puolituntinen kävelynä. :-)

      Poista

Mitä tuumaat?