Yhden hemmetillisen pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen vajosin sohvakoomaan. En jaksanut mitään . Pohdiskelin siinä puolimakaavassa asenn...

Tee mitä teet, mutta muista nauraa

11.9.17 Satu Kommentteja: 10

Yhden hemmetillisen pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen vajosin sohvakoomaan. En jaksanut mitään. Pohdiskelin siinä puolimakaavassa asennossa työtä ja työpäivien pituutta.


Mietiskelin kavereitani, jotka tekevät paljon töitä ja vaikuttavat stressaantuneilta. Mietin itseäni, joka välillä väsähtää töissä ja alkaa sen takia äyskiä. Sitten toisaalta ajattelin heitä, joilla duuni näyttää soljuvan hyvällä fiiliksellä eteenpäin, vaikka tekemistä olisi miten paljon. 

Mikä erottaa toisistaan uuvuttavan työnteon ja energisoivan työnteon? Ei ainakaan työpäivän pituus tai työn vastuullisuus. En minä tuona sohvakoomapäivänä ollut rättipoikkihalkopinossa päivän pituuden takia (olin tehnyt töitä ihan tavalliset 7 tuntia). Olin sikapoikki ja nuupahtunut, koska oloni ei tuntunut hyvälle. Kaikki sujui tahmeasti.

Mietin tuttavaperhettämme, joka pitää Pohjois-Islannissa hevostilaa. Heillä on maatila ja matkailualan yritys: satoja lampaita, satoja hevosia, kanoja, koiria, kissoja, kaneja ja vuoden aikana useita tuhansia ratsastusasiakkaita. Valtavat pellot, joista on pidettävä huolta. Melkoinen repertuaari autoja ja peltokoneita, joita pitää huoltaa ja korjata. Teitä, jotka pitää kunnostaa. Laitumia, joiden pitää olla hevosenkestäviä. Rakennuksia, joista pitää korjata kattoa, laittaa lattiaa, maalata, sahata ja kunnostaa. 

Järjetön määrä tekemistä koko ajan, vuoden jokaisena päivänä. Aamuseiskalta aloitetaan ja vasta iltakymmeneltä päärakennuksen ovi menee kiinni.

Silti nämä tyypit eivät ole koskaan huonolla tuulella. Siinä kohtaa kun minä puhallan pilliin eli kuntoni loppuu seitsemän tunnin mittaisen hevosvaelluksen jälkeen, tilan isäntä lähtee vielä vuorille keräilemään lampaita, kengittää pari hevosta ja korjaa yhden traktorin.



Ja nyt tulee se pihvi: hänellä koko ajan on pirun hauskaa. Ei ole niin lyhyttä kahvitaukoa, että hän ei ehtisi kertoa paria vitsiä tai nauraa jollekin hassulle mieleen juolahtaneelle jutulle. Aina ehtii heittää jonkun läpän, nauraa katketakseen ja sitten jatkaa töiden tekoa. Sitä ehtii ihan hyvin juosta evästauolla läheisen pellon ojanpientareelta hakemaan pari linnulta tippunutta sulkaa, kiinnittää ne oman ratsun suitsiin ja vitsailla loppupäivä nopeasta hevosesta, jolla on siivet. 

Kerran kysäisin, että miten hän jaksaa kehitellä näitä läppiään päivästä toiseen.

Mikäs järki tässä koko hommassa sitten olisi, jos ei olisi hauskaa? Kun on hauskaa, aika menee kuin itsestään ja elämä on kivempaa.

No hemmetti. Näinhän yksinkertaista se tosiaan on.

Onnellisuus ja hauskuus ovat paitsi tavoiteltavia tunnetiloja, ne myös edesauttavat työssä jaksamista. Kun kesken raskaan päivän hauskuuttaa itseään ja ympärillä oleviaan, oma olo alkaa väkisinkin tuntua tyytyväiseltä, jopa onnelliselta. Ja kas vaan, tekeminen maistuu taas.

Tätähän voi soveltaa myös perhe-elämän kiemuroihin. Kun homma alkaa vaatteita pukiessa, syöttäessä tai uhmaikäisen hampaita pestessä valahtaa lapasesta, aikataulut pettää, kitinä lisääntyä ja hermot paukkua, kannattaa vetää homma läskiksi ja saada porukka nauramaan. 

Naurun kautta voittoon -väitteelle on ihan tieteellisestikin todistettua faktaa: Muutama vuosi sitten tehty Happiness and Productivity -tutkimus (Andrew Oswald) nimittäin osoitti, että onnellisuus nostaa ihmisten tuottavuutta 12 prosenttia.

Olisi upea juttu, jos muistaisi jättää joka päivä tarpeeksi paljon aikaa ihan kunnon läpänheitolle. Siinä hihitellessä ne vittumaisetkin hommat valmistuvat kuin huomaamatta ja projektit kukoistavat. Kannattaa siis pyrkiä naureskelemaan tehdessään sitä kuuluisaa matkaa pankkiin. Vartti vitseille, tonni tilille ja kaikilla parempi mieli.

10 kommenttia:

  1. No just näin!! Viisi vuotta jaksoin varsin stressaavassa työpaikassa (ja huonosti johdetussa), kun työkavereiden kanssa jaksettiin vetää huumorilla. Tässä olen viime ajat kamppaillut huonon olon kanssa, liekö ihan uupumustakin. Työkaveri totesi, että ota masennuslääkkeet vasta, kun sun huumori loppuu - lupasin :) Mulla on nyt haussa joka tapauksessa se unelmaduuni, koska hiukan se huumori on ollut koetuksella, joten yritän pitää huolta, että se ei pääse loppumaan.

    Hyvän työpäivän sijaan toivotan tänään hauskaa työpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja kommentista. Huono johtaminen on huono hiiva, se lätistää pahimmillaan ihan kaiken. Tsemppiä ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä unelmatyön löytymiseen!

      Poista
  2. Loistava elämänohje tuttavallasi! Juuri näinhän sen pitää mennä. Meillä on täällä töissä äärettömän hyvä porukka ja kahvitunnit kyllä kuulee. Naurunremakat ovat mahtavia. Sen vuoksi täällä varmasti tulee myös tuottavaa työtä ja ilmapiiri on tosi hyvä. Joku joskus koettaa vähän olla allapäin, mutta hänet nostetaan ruotuun nopeasti. Kahvitunnit eivät ole masennuksen vaan ilon lähde.
    Mukavia työpäiviä sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari! Jo tämä tuttavani on kyllä aivan killerihyvä näine elämänohjeineen. Hevostilallinen, käytännön näkökulma kaikkeen :-)

      Poista
  3. Olen itse tavallisessa (no jaa, tavallisuus kaukana) palkkatyössä. Voin itse vaikuttaa paljonkin omaan työhöni, tai ainakin työryhmiin ja -järjestykseen. Mutta on esimies, alaisia, kollegoita, yhteistyökumppaneita ja kaikki ei aina ole kivaa. Joskus pitää tehdä vaikeita päätöksiä, jotka vaikuttavat ihmisiin. Joskus pitää kommunikoida negatiivisia viestejä jne.
    Mutta jo aikanani, yhden vaikean jakson aikana (kun p***aa oli enemmän kuin jaksoi lapioida), päätin, että mun ei ole pakko mennä töihin, jos en halua. Että joka aamu teen tietoisen päätöksen töihinmenosta ja siitä, että töissä on mielekästä. Tähän nyt on helppo sanoa, että kaikki ei voi päättää jättää menemättä töihin. Koska asuntolaina ja lapset ja ja ja. Ihan sama tilanne minullakin oli/on, että kyllä kolmannenkin kerran pitäisi miettiä, ennenkuin jättäisi menemättä. Mutta pointti on se, että vastuu omasta työhyvinvoinnista on (myös) itsellä. Ja itse pitää päättää viihtyykö työssään. Jos ei viihdy, niin millä ehdoilla silti jää. Ja tyytyy siihen. Eikä valita. Ei saa uhriutua. Ja kun joka aamu tämän käy läpi, on helppo pitää töissä hauskaa. Nauraa ja nauttia työstään. Koska se on itsestä kiinni.
    Vähän niinkuin avioliitossa. Sekin on tahdon asia.
    - Toinen Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Word! Ihan kaikkeen, mitä sanoit! Uhriutuminen ja valitus joka ei johda mihinkään kuin enempään valitukseen, ei muuta mitään eikä varsinkaan omaa olotilaa.

      Poista
  4. Toi on siis niin totta! Ihan mahtavaa, että oikeesti on olemassa naurun kestäviä työpaikkoja, joilla viihdytään ja tehdään yhdessä hyvää tulosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl! Tietysti näin itsensä työllistäjänän on suhteellisen helppoa naureskella kesken työpäivän, kun voi aika vapaasti valita kahvitteluseuran ja monessa määrin työkaveritkin ja sen työnkin, mitä tekee. Mutta kyllä siellä ihan siellä formaaleimmassakin työpaikassa, jossa noudatetaan vielä 1960-luvulla "hyviksi havaittuja käytäntöjä", voi ainakin yrittää tehdä työpäivästä vähän pirteämmän ja omissa ohjaksissa olevan nauramalla ja kertomalla hyviä juttuja. En yhtään ihmettele, miksi ihmiset katsovat työaikana kissavideoita.

      Poista
  5. Toteanpahan vaan, että onpa päheät pinkit suitset ja ohjakset hepalla. Ratsastuksen ilo senkun lisääntyy moisilla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repertuaariin kuuluu myös kuulemma vaaleanpunaiset ratsastushanskat ja samanvärinen takki. Kuusikymppinen miesratsastaja, luonnollisesti....

      Poista

Mitä tuumaat?