Kuopus aloitti päiväkodin elokuun lopussa . Se on tuonut arkeen mahtavia rutiineja ja yhä enemmän iloa. Päivät mörssäri posottaa saparot ...

Syksy tuli saarelle

27.9.17 Satu Kommentteja: 16

Kuopus aloitti päiväkodin elokuun lopussa. Se on tuonut arkeen mahtavia rutiineja ja yhä enemmän iloa. Päivät mörssäri posottaa saparot heiluen päiväkodissa muiden lasten kanssa, alkuilta sujuu kotona leppoisasti leikkien, illalla tulee uni kahdeksalta ja yöunet venyvät keskeytyksettä aamuseitsemään. Voi universumi, miten ihanaa!


Toki hän yhä kiipeilee tuoleille, kirjahyllyille ja törmäilee tanssiessaan huonekaluihin niin että maljakot välillä lentelevät. Mutta se on erilaista, se on tyynempää. Se on iloisempaa sekoilua. 

Päiväkodin alkamisen jälkeen tuo lapsi kukoistaa vieläkin enemmän kuin aikaisemmin. Tämän tyypin ympäriltä ei ole koskaan puuttunut naurua, vitsailua ja iloa muista ihmisistä, mutta nyt sitä kaikkea on vielä enemmän. Oikeastaan minusta tuntuu vähän hassulta puhua hyvästä sopeutumisesta päiväkotiin, sillä mielestäni kyse on enemmästä. Päiväkoti on voimaannuttanut tyttöä entisestään. Hänestä on tullut jotenkin kokonaisempi, iloisempi ja myös piirun verran rauhallisempi.

Muutaman ensimmäisen päiväkotiviikon jälkeen tuntuu kuin mörssäristä olisi tullut kaveri kaikkien kanssa. Kun haen häntä päiväkodista, hän moikkaa kaikille tarhakavereille hyvästit - ja muistaa ne nimeltä! Kun tarharakennuksen käytävillä tulee vastaan henkilökuntaa tai lapsia hakevia vanhempia, tyyppi morjestelee niillekin. Hän on ikään kuin ottanut paikan omakseen. Tarhan pihalla tyyppi kävelee siihen malliin, kuin olisi ollut siellä aina. 



Päiväkodin aloituksen jälkeen miinuspuolelle on jäänyt vain yksi tyyppi: anoppi, jonka rooli energiapallon positiivisen säteilyn vartijana on nyt vähentynyt. 

Me yritämme kuitenkin tavata mahdollisimman usein, vähintään viikonloppuisin. Välillä käymme kylässä arki-iltaisinkin, sillä anopilla on upea arkeamme helpottava tapa kutsua meidät kaikki luokseen syömään. Yhtenä syksyisenä iltana olimme jälleen matkalla tuttua tietä pitkin paistetulle kalalle. Ilmassa oli niin raikkaan nättiä syksyistä tunnelmaa, että päätimme käydä ikuistamassa illan ottamalla kuvia matkan varrella meren rannalla.


PS.

Näissä kuvissa minulla ja kuopuksella oli päällä suomalaisen Mellin vaatteita. En ole tämän syksynä aikana käyttänyt mitään muuta vaatetta yhtä paljoa kuin tuota pitkähihaista mustaa mekkoa. Pitkähihainen ja polvimittainen tencel-mekko ei purista mistään, mutta istuu täydellisesti. Se ei rypisty, se on lämmin ja sen sivussa olevissa taskuissa voi lämmittää syystuulen kylmäksi puhaltamia käsiä.

Hauska yhteensattuma, kun huomasin, että Lähiömutsin Hanne oli juuri tällä viikolla testannut näitä saman merkin vaatteita. Kurkkaa Hannen tontille, jos haluat tietää designmerkistä enemmän. Hanne tarjoaa myös 20 prosentin alekoodia Mellin verkkokauppaan.

Kuvissa esillä olevat kuopuksen housut ja pusero ja minun mekko ovat saatuja.

16 kommenttia:

  1. Kuulostaa edelleen Pampulalta :D <3 Miten se Saariston lapset -kirja alkoikaan? Melker saapuu Saltkråkanille ja katselee vuoroveneen rantautuessa kun laiturilla seisoo sateessa yksi ainoa ihminen, pieni lapsi joka omistaa koko saaren. Jotenkin sillai. Pampula on ihan mieletön hahmo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nyt niin hirveä saariston lapset -kuume, että on pakko löytää ne kirjat jostain ja alkaa lukea <3

      Poista
  2. Ihana mekko! Juuri tuollainen on ollut etsinnässä. Osaatko sanoa kuinka reiluja koot ovat? Sinulla se näyttää tosi hyvältä (ja sopivalta) kun taas Mellin sivuilla mallilla oli tosi väljä enkä halua sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Nämä ovat tooooosi isoja numeroita. Mulla on XS ja normielämässä käytän aina M-kokoisia vaatteita (olen noin 163 cm ja 66 kg). Tämä on siis sieltä valikoimast se college-mekko, hinta muistaakseni 105 € (jos hankit nyt, hyöydynnä ihmeessä tuo lähiömutsin blogissaan antama alekoodi, sillä saa parikymppiä hinnasta pois) :)

      Poista
  3. Ihana tuo sinun mekkosi. Minä haluan nykyisin aina pukeutua sellaisiin kiristämättömiin vaatteisiin. Varsinkin työssä ne ovat ihania, kun ei kiristä mistään eikä tarvitse miettiä rypistymistä.
    Hauska kuulla, miten helposti teidän neiti on sopeutunut päiväkotiin. Hän on kyllä varmasti sellainen kaikkien auringonpaiste, että jos hän tuntee kaverit, he varmasti tuntevat myös hänet. Niin suloinen hän on saparoissaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa näin. Kun ei tarvitse päivän mittaan miettiä, että rypistiikö vaate tai jääkö se hassusti rullalle jostain kohtaa, on olo paljon kivempi ja kotoisampi.

      Poista
  4. Mulla on idea: Ottakaa suomikaupan valikoimaan Ommellisen vaatteita. Ne on todella ihania, kauniit kuosit ja kivan mallisia!

    Sonja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Sonja! Pitääkin katsastaa tuo liidi. :)

      Poista
  5. Hei pystyisitkö lisäämään blogiteksteihin jonkin ns. tykkäyspainikkeen? Käyn usein lukemassa kirjoituksiasia mutta en vaan jaksa kommentoida ja olisi kiva kuitenkin ilmoittaa että hei mä luin tän ja tykkäsin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tirppa! Sellainen tykkäysnappi olisi kyllä tosi kiva! Nythän tuolla on tuo Facebookin tykkää-nappula postausten lopussa, mutta kaikkihan eivät välttämättä facea käytä...

      Poista
  6. Ihana kuvaus, suloinen mörssäri :) Jouduin näin sairasvuoteelta heti mainoksen uhriksi ja tilasin mekon :O Pitäähän sitä paikallista tuotantoa tukea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kyllä, hyvään paikkaan meni rahat. Kotimaista tuotantoa alusta loppuun.

      Poista
  7. Hih, ihana, että tuo mun Pampulavertaus osui ja upposi. Mä usein kesäisin kuuntelen Saariston lapset äänikirjana ( Tällä hetkellä kuuntelen Islantilainen voittaa aina, ja mua hämää, kun ääni ei oo sun :D).
    Ja voin niin kuvitella Mörssärin ottaneen päiväkodinomakseen, niin vakuuttavaa oli hänen odotuksensa sinne pääsystä. Ja tuo sun mekko on ihan mun näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Venla! Siis löytyykö Saariston lapset äänikirjana? Ihanaa! Mä en tiennyt, tai en edes osannut etsiä. Luulin ettei näitä semi-vanhoja lastenkirjoja tehdä äänikirjoiksi, mutta näköjään olin pahasti väärässä. Pitääkin korjata tämä ja mennä heti BookBeatista ja Elisa Kirjasta kaivelemaan.

      Poista
  8. Persu kytiksessä9/29/2017 2:36 ip.

    Pampulasta kuitenkin kehkeytyi itsekäs lapsi. Hän ei luvannut Pellelle Laivurista kuin takajalan.

    En tiedä, onko hän hyvä esikuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta pieni itsekkyys on elinehto ;)

      Poista

Mitä tuumaat?