Miten paljon on tarpeeksi leluja lapselle?

Blogin alkuaikoina eli siis niinä ihanan viattomina aikoina, jolloin meillä oli yksi vauvaikäinen lapsi, vannoin, että meille kotiin ei kyllä ikinä tule mitään leluvuorta. Taisin uunottaa itseäni ihan kunnolla lupaamalla viiden lelun säännön: kerralla viisi leikkikalua, loput varastossa ja kaikki ylimääräinen lahjoitettaisiin heti pois vaikkapa Punaisen Ristin keräykseen.

Muahhhahhaaa.


Voitte varmaan arvata, kuinka sen säännön kävi sitten kun lapsi kasvoi. Ja kun tuli toinen lapsi. Sille kävi kuten sateenvarjolle islantilaisessa syysmyrskyssä. Täysin tarpeeton. Ei ollut mitään mahdollisuuksia säilyä kuivana.

Ensimmäinen fakta ovat synttärit ja joulut. Lahjoiksi tulee lelujakin, joka ikinen vuosi. Toisekseen lelut ovat tarpeellisia kasvatusmielessäkin. Leikkiminen kehittää motoriikkaa, muistia ja sosiaalisia taitoja. Enkä sitä kolmattakaan syytä väheksy: lelut pitävät lapset ainakin jonkin aikaa siellä lastenhuoneessa.

Haluaisin kysyä seitsemän vuoden takaiselta itseltäni, miten ihmeessä se viiden lelun raja edes lasketaan, kun kuvioihin tulee pikkuautot, legot, puuvärit ja pelikortit. Aloittelevat vanhemmat tekevät naurettavia yleistyksiä ja asettavat itselleen käsittämättömiä ja täysin epärealistisia tavotteita. Olin itse tästä malliesimerkki.

No miltä näyttää tilanne nykyään? Väittäisin, että ei kovin pahalta. Leluja - jos kaikki yksittäiset legopalikatkin lasketaan - on nurkissa luultavasti satoja, mutta tilanne ei ole millään mittapuulla kaoottinen.

Kaikista omituisimmat leluhäröilyt ovat peräisin - kuinka ironista - omista mielihaluistani. Minä ostin muutama vuosi sitten jossain hulluudenpuuskassa Walleni.us-matkablogin Sannalta jäätävän määrän eli useamman muovipussillisen käytettyjä Pet Shop -esineitä ja Pet Shop -talon. 

Toinen heikko kohtani ovat olleet erikokoiset My Little Ponyt ja sellaiset isosilmäiset pehmolelut ja pehmoavaimenperät. Niitä on kertynyt kotiimme pari korillista ja syy on yksinomaan minun. Se syy on ihan käytännönläheinen: näitä ylikansallisia pehmoelälimiä saa lentokentiltä, ja koska en ehdi työreissuilla lelukauppoihin, tuliaisostosten teko jää sinne tax free -kauppaan. Näin jälkeenpäin huomaan, että periaatteeni on ollut se, että mitä pidempi poissaolo, sitä isompi poni.


Kohta kahdeksan täyttävä esikoinen on alkanut jo asettaa mutsilleen rajoja. Hän ei kuulemma enää halua näitä "pikkulasten juttuja". Parasta leluseuraa ovat nykyään pelit, erikokoiset pienet kivet, lasiset ja muoviset timanttijäljitelmät, askarteluvälineet ja hiiren nukkekoti, jota hän tykkää sisustaa. Esikoinen teki yhdellä askartelukurssilla pahvista seinälleen kiinnitettävän nukkekodin mallin. Sellaisen hän kuulemma halusi rakentaa hiirelleen, jonka oli saanut lahjaksi Tanskassa asuvalta ystävältämme. 

Viime kerralla Suomen-työmatkalla tein "paras äiti" -peliliikkeen ja järjestin aikaa käydä hankinnoilla. Hain helsinkiläisestä Laatikkokaupasta muutaman puisen laatikon (nuo kuvassa näkyvät laatikot on siis saatu). Hiirikodin huoneet pistettiin ruuveilla seinälle ja esikoisen toiveesta tarpeeksi korkealle, jotta mörssäri ei pääsisi pilaamaan leikkejä. Tämän rakennelman parissa vietetään aikaa joka ilta.


Parivuotiasta kuopusta kiinnostaa kaikki mahdollinen, mitä esikoisen huoneesta löytyy. Suosikkijuttuja ovat kirjat, joita saa repiä, tussit, joilla voi piirrellä omaan naamaan ja puseroon dadaa, isokokoiset legot ja asiat, jotka kulkevat pyörillä. 

Itse rakentamamme lasten kiipeilyseinä on molempien mimmien käytössä. Samoin miehen itselleen ovenkarmin yläpuolelle kiinnittämä leuanvetotanko. Siinä on hauska roikkua isän avustuksella ja laskea sekunteja.


Lelumäärä kodissamme on siis todellakin yli viisi mutta se ei ole mahdoton: kaikki roina mahtuu muutamaan pärekoriin, pariin pahvilaatikkoon ja parin metrin levyiseen kirjahyllyyn. Olen huomannut, että lapset diggaavat toiminallisista leluista ja vempeleistä ja pikkukrääsän osalta sellaisista leluista, jotka jättävät tilaa omalle mielikuvitukselle. Hienoa!

Ne ainoat mikrosirun kokoiset muovikrääsät ja isosilmäiset violetit glitterillä kuorrutetut lemmikkieläimet ja soivat ponipehmolelut ovat siis omia hankintojani. Hahhah.

Tunnisteet: ,