Jos lapsenlapseni lapsi syntyisi huomenna

Oletko koskaan itkenyt työpaikan palaverissa? Minulla ei ole vielä tullut töissä vastaan niin ikävää ihmistä, hullua aikataulua tai hankalaa keissiä, että niiden takia olisi pitänyt alkaa kyyneleitä vuodattaa.

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi



Kunnes sitten viime viikolla. Kaikki hanat auki.

Pidimme aloituspalaveria Plan International Suomen toimistoväen kanssa. Minä, Valeäidin Hanne ja Mamma rimpuilee –blogin Laura aloitamme Planin Tyttöjen oikeuksien tukijoina. Tämä tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi omissa sosiaalisen median kanavissani tulee näkymään juttuja niistä asioista, joiden parissa ja puolesta Lastenoikeusjärjestö Plan (ja myös minä itse) työskentelee.

Viime viikon palaverissa puhuimme järjestön uusimmasta kampanjasta, joka liittyy lapsiäitiyteen.

Jo pelkkä numerodata saa vatsan vääntymään ympäri. Joka vuosi kehitysmaissa noin seitsemän miljoonaa alle 18-vuotiasta tyttöä tulee äidiksi. Alle 15-vuotiaita tästä joukosta on kaksi miljoonaa. Se on sama, kuin jos jokainen Suomen kansalainen ja vähän päälle tulisi äidiksi lapsena joka ikinen vuosi.

Kun tytöstä tulee äiti liian aikaisin, hän tipahtaa tyhjään välitilaan. Hän ei ole enää lapsi, mutta ei aikuinenkaan. Koulunkäynti jää usein kesken. Kun koulu jää kesken, on vaikea saada työpaikkaa ja toimeentuloa. Kun koulu jää kesken, ei opi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Luku- ja kirjoitustaidottomana on iso riski joutua toisen tossun alle – joku muu siis tulee aina päättämään asioistasi ja itse on vaikeaa saada tietoa mistään. Lapsiäitiyteen liittyy usein myös pakotettu avioliitto huomattavasti iäkkäämmän puolison kanssa.


Opiskelin kauppakorkeakoulun vuosina makrokansantaloustieteestä laajan sivuaineen. Erikoistuin kehitysmaiden kansantaloustieteeseen, koska minua kiinnosti suunnattomasti kysymys siitä, kuinka voisi kestävällä tavalla mutta tehokkaasti ja pysyvästi torjua köyhyyttä ja nostaa kaikissa heikoimmassa olevien ihmisten asemaa. Lähes joka ikinen tutkimuspaperi, jossa näitä teemoja käsiteltiin, nosti merkittävimpänä yksittäisenä asiana sen saman: tyttöjen ja naisten koulutuksen.

Tyttöjen koulutukseen panostaminen on lumipalloefekti. Lumipallo kasvaa liikkeelle lähdettyään moninkertaiseksi. Kerrannaisvaikutukset ovat suuria. Naisten koulutustason nousu monipuolistaa työskentelymahdollisuuksia, mikä nostaa koko perheen tulotasoa. Samalla perheiden lapsikoko pienenee, koska tietoisuus esimerkiksi ehkäisystä kasvaa. Kun lapsikoko pienenee, perheellä on paremmat mahdollisuudet huolehtia jo olemassa olevista lapsista. Käytännössä se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perhe laittaa vanhimman pojan lisäksi kouluun myös perheen tytön. Ja näin seuraavalla sukupolvella on jo huomattavan paljon vanhempiaan paremmat lähtökohdat.

Kun tulee raskaaksi 12-vuotiaana, lumipallo uhkaa sulaa. Koulu on usein pakko jättää kesken. Koululle ei ole aikaa lapsen- ja kodinhoidon takia. Lapsena äidiksi tullutta myös hävetään: tytön perhe ei halua päästää häntä julkisille paikoille vaan piilottelee tyttöä sisätiloissa. Kabulissa työskentelevä siskoni muuten kirjoitti juuri koskettavan jutun tästä aiheesta Afganistanissa.

Kaikki nämä faktat tuntuvat musertavilta. Kyynelhanat aukesivat lopullisesti siinä kohtaa, kun katsoimme Plan International Suomen tuottaman kampanjavideon, joka herättelee lapsiäitiyden ongelmaan.


Videota katsellessani tajusin, että lapsiraskaustilastojen valossa minun oma esikoiseni olisi nyt seitsemän vuoden iässään lähempänä äitiyttä kuin omaa syntymäänsä. Ja hän on käynyt vasta yhden vuoden koulua.

Ja minä tällaisena melko tavallisenikäisenä länkkäriäitinä olisin aika monessa muussa maassa todennäköisesti jo mummo.

Pyyhin räkää paidanhihaan ja kirjoitin muistiinpanoja. En tiedä, porasivatko muut, koska Skype toi vähän etäisyyttä palaverihuoneen pöydän ympärille. Puhuimme vielä jonkin aikaa Planista, tästä kampanjasta ja siitä, mitä Plan tekee toisaalta taistellakseen lapsiäitiyttä vastaan koulutuksen, tyttöjen asemaa parantavien lakimuutosehdotusten ja asennekasvatustyön kautta ja toisaalta auttaakseen heitä, jotka ovat tulleet lapsena äidiksi. Lapsiäitejä tuetaan palamaan kouluun ja saamaan tutkinto ja heitä jeesataan pääsemään neuvolapalveluiden pariin.

Palaverin lopussa suljin videopuhelun, laitoin läppärin kiinni ja lähdin ulos kävelylle kokoamaan itseäni ja tuulettamaan ajatuksia.


Pari tuntia palaverin jälkeen siivoilin eteistä. Tyhjensin ensi viikolla kouluun palaavan esikoisen koululaukun sivutaskuja pienistä kivistä ja oksanpätkistä, kun video palasi taas yhtäkkiä mieleeni. Vatsanpohjaan laskeutui ikävä tunne, kuin kasa painavaa kylmää metallia.

Tajusin, että ei, minä en siis olisi tässä neljääkymmentä lähenevässä iässäni tuon videolla näykvän Fridahin ensi kuussa syntyvän lapsen mummo, vaan isomummo. Esimerkiksi tuolla Sambiassa Fridahin kotikylässä minä siis voisin ikätilastojen puolesta olla vastasyntyneen mummon äiti, ennen kuin täyttäisin 40.

Äitiys on upea asia. Mummous on upea asia. Isomummous on vieläkin upeampi asia. Ollapa joku päivä se sukujuhlien matriarkka, joka voisi mukavassa nojatuolissa istuen katsella ympärilleen ja miettiä, että ilman minua ei olisi noita muitakaan. Äidin, mummon ja isomummon rooleihin ei kuitenkaan kuulu joutua 12-, 24- ja 36-vuotiaina. Liian nuorena koettu äitiys tuhoaa tulevaisuuden ja rikkoo nykyisyyden. Esimerkiksi ihan jo siitä yksinkertaisesta syystä, että moni 12-vuotias ei fyysisesti kestä synnytystä. Joka vuosi noin 70 000 tyttöä 10–19 vuoden iässä kuolee raskauden ja synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin.

Eihän siinä ole mitään järkeä. Tälle asialle pitää tehdä jotain, koska sille voi tehdä jotain.


Itse olen ajatellut tehdä nyt ainakin alkuun sen, että liityn joko kummiksi tai kuukausilahjoittajaksi. Plan International Suomi tarjoaa molempia vaihtoehtoja.

Kehitysmaalapsen kummiudesta minulla on jo kokemusta. Olin yli kymmenen vuotta Perussa asuneen pojan kummina. Hetki sitten sain kirjeen, joka kertoi tuon kummisuhteen päättymisestä. Kummilapseni oli kasvanut isoksi ja ulos kummituen piiristä. Samaan aikaan hän muutti perheineen toiselle paikkakunnalle. Uskon, että minunkin avullani oli vaikutusta lapsen perheen parantuneeseen tilanteeseen ainakin vähän: oli hieno tunne tuntea itsensä tarpeettomaksi.


Olin kummina aika passiivinen. Taisin kymmenen vuoden aikana kirjoittaa kaksi joulukorttia. Nyt mietin, alkaisinko anonyymiksi kuukausilahjoittajaksi ilman sidettä tiettyyn kylään ja tiettyyn lapseen. Rahani menisivät tukemaan tyttöjen koulutusta ja maailman köyhimpien lasten tilannetta yleisesti.

Kummius kiinnostaisi kuitenkin konkreettisuudellaan: voisin tukea yhtä tiettyä aluetta ja kylää ja siellä asuvia lapsia. Kummina voisin edistää tätä asiaa yhdessä omien lasteni kanssa. Esikoista kiinnostaa suuresti maailman meno ja muut ihmiset. Etenkin ulkomaanmatkojemme jälkeen hän usein kyselee paljon köyhyydestä, siitä miksi on kerjäläisiä ja missä niiden lapset asuvat. Kummius voisi olla yksi tapa käydä näitä asioita läpi käytännön esimerkin kautta.

Lisäksi minulla on mielessä yksi idea kerätä kasaan suurempi kertalahjoitus, mutta palaan siihen kun tiedän, voisiko suunnitelmani onnistua.


Sinäkin voit liittyä Planin kuukausilahjoittajaksi (alkaen 10 €/kk). Ryhtymällä kummiksi autat kummilapsen lisäksi hänen koko yhteisöään (alkaen 30 €/kk). Tai voit auttaa kertalahjoittamalla 15 € tekstaamalla PLAN15 numeroon 16499.

Mitä sinä tekisit?

Tunnisteet: , , ,