Esikoisen kanssa kaupungilla

Kotikaupungissamme Reykjavíkissa on tänään juhlittu kellon ympäri. Kulttuuriyö eli Menningarnótt on kesän suurin biletyspäivä. Se alkoi aamuvarhaisella Reykjavíkin maratonilla, puolimaratonilla ja muutamalla muulla lyhyemmällä juoksukilpailulla. 


Sen jälkeen bändit alkoivat viritellä kajareita ja valmistautua keikkoihin, joita on riittänyt pitkin kaupunkia. Reykjavik 101:n kadut ovat pursunneet kaikkea muutakin ohjelmaa: vohvelikahveja, pop-up-kauppoja, skumppatarjoilua urheiluvaatekaupassa ja ilmaista kahvia kleina-munkkeineen naapurikortteliin pystytetyssä katukojussa. 




Kuopus meni anopille hoitoon ja mies on Grönlannissa kuvauskeikalla. Niinpä minä ja esikoinen päätimme lähteä nauttimaan päivän tarjonnasta. Yhteisen juoksulenkin (osallistuimme naamiaisluokkaan), sushiövereiden, pannukakkukahvien ja hattaroiden jälkeen kierreltiin kauppoja ja kioskeja. Kotimatkalla huomasimme, että meidän lähistöllä olevan vanhan vankilan pihalle oli tuotu katuliituja - lapset saivat värittää vankilan julkisivun ja katukivetyksen uusilla sävyillä. Mahtava idea!

Illalla yhdeltätoista, kun elokuun hämärä on laskeutunut jääkokkareemme ylle, käydään vielä katsomassa kaupungin järjestämä ilotulitus.



Pakko myöntää, mutta on kyllä vähän outoa kirjoittaa tällaista kevyttä viikonloppukuulumista, kun viikko on ollut niin hirveä. Sysipaskat väkivaltaiskut ensin Barcelonassa vanhoilla kotikulmilla ja sitten Turussa, ihan mutsin naapurissa. Mutta sitten toisaalta. Ehkäpä juuri siksi tänään tarvittiin tällainen hauska ja täysin arkirutiinien vastainen päivä.

En kuitenkaan ihan täysin voinut olla ajattelematta, että mitä jos. Tänään ensimmäistä kertaa täällä Reykjavíkissakin huomasin nimittäin lyhyen aikaa miettiväni, että onpa meitä tosiaan paljon ihmisiä ahtautuneena samaan tilaan ja että ne muutamat poliisit, joita me päivän aikana näimme ihmisvirtoja ja liikennettä ohjaamassa, eivät islantilaiseen tapaan kanna edes käsiaseita. Että miten helppoa täällä olisi tapahtua se jos.

Voi maailma. Oli pakko keskeyttää pohdinta ja käydä ostamassa toinenkin hattara. Ei siitä ainakaan mitään haittaa voi olla.

Tunnisteet: