Kotikaupungissamme Reykjavíkissa on tänään juhlittu kellon ympäri. Kulttuuriyö eli Menningarnótt on kesän suurin biletyspäivä. Se alkoi a...

Esikoisen kanssa kaupungilla

19.8.17 Satu Kommentteja: 5

Kotikaupungissamme Reykjavíkissa on tänään juhlittu kellon ympäri. Kulttuuriyö eli Menningarnótt on kesän suurin biletyspäivä. Se alkoi aamuvarhaisella Reykjavíkin maratonilla, puolimaratonilla ja muutamalla muulla lyhyemmällä juoksukilpailulla. 


Sen jälkeen bändit alkoivat viritellä kajareita ja valmistautua keikkoihin, joita on riittänyt pitkin kaupunkia. Reykjavik 101:n kadut ovat pursunneet kaikkea muutakin ohjelmaa: vohvelikahveja, pop-up-kauppoja, skumppatarjoilua urheiluvaatekaupassa ja ilmaista kahvia kleina-munkkeineen naapurikortteliin pystytetyssä katukojussa. 




Kuopus meni anopille hoitoon ja mies on Grönlannissa kuvauskeikalla. Niinpä minä ja esikoinen päätimme lähteä nauttimaan päivän tarjonnasta. Yhteisen juoksulenkin (osallistuimme naamiaisluokkaan), sushiövereiden, pannukakkukahvien ja hattaroiden jälkeen kierreltiin kauppoja ja kioskeja. Kotimatkalla huomasimme, että meidän lähistöllä olevan vanhan vankilan pihalle oli tuotu katuliituja - lapset saivat värittää vankilan julkisivun ja katukivetyksen uusilla sävyillä. Mahtava idea!

Illalla yhdeltätoista, kun elokuun hämärä on laskeutunut jääkokkareemme ylle, käydään vielä katsomassa kaupungin järjestämä ilotulitus.



Pakko myöntää, mutta on kyllä vähän outoa kirjoittaa tällaista kevyttä viikonloppukuulumista, kun viikko on ollut niin hirveä. Sysipaskat väkivaltaiskut ensin Barcelonassa vanhoilla kotikulmilla ja sitten Turussa, ihan mutsin naapurissa. Mutta sitten toisaalta. Ehkäpä juuri siksi tänään tarvittiin tällainen hauska ja täysin arkirutiinien vastainen päivä.

En kuitenkaan ihan täysin voinut olla ajattelematta, että mitä jos. Tänään ensimmäistä kertaa täällä Reykjavíkissakin huomasin nimittäin lyhyen aikaa miettiväni, että onpa meitä tosiaan paljon ihmisiä ahtautuneena samaan tilaan ja että ne muutamat poliisit, joita me päivän aikana näimme ihmisvirtoja ja liikennettä ohjaamassa, eivät islantilaiseen tapaan kanna edes käsiaseita. Että miten helppoa täällä olisi tapahtua se jos.

Voi maailma. Oli pakko keskeyttää pohdinta ja käydä ostamassa toinenkin hattara. Ei siitä ainakaan mitään haittaa voi olla.

5 kommenttia:

  1. Joo, nyt tarvitaan nimenomaan iloa. Tuo turun isku osui kyllä aivan liian lähelle: olin tuntia ennen ensimmäistä puukotusta seisoskelemassa tasan siinä kohdassa, jossa myöhemmin makaai ruumis. Jos kaverini ei olisi lintsannut luennolta, olisi hän tullut hakemaan minua tuntia myöhemmin torilta, jolloin olisin seissyt siinä kohdassa juuri tapahtuma-aikaan. Vähän turhan paljon saa miettiä, olenko esim kävellyt vastaan puukottajaa, joka on kuitenkin päättänyt ensin vielä käydä jätskillä.

    Ennen sitä aina mietti, että eihän meillä Suomessa, tai ei nyt Turussa ainakaan. Niinpä.

    VastaaPoista
  2. Olen sen verran pessimisti (vai realisti?), että odotin tätä tapahtuvaksi jonain päivänä. Valitettavasti. :( Yllätys itselleni oli lähinnä se, että se tapahtui Turussa eikä Helsingissä. Poliisin tiedossa on 350 riskihenkilöä, eikä tämä mies ollut edes listoilla. Koska terrorismi on nyt tällaista, nähtäväksi jää kai se, koska tämä mahdollisesti tapahtuu Suomessakin uudelleen? Islantiin ei ole ollut samanlaista vapaata kulkua, joten etteköhän te siellä Reykjavikissa ole tämän asian suhteen todennäköisemmin turvassa. Viikonloppunne kuulosti varsin mukavalta. Ja niinhän sen pitää ollakin: tulevaa ei voi ennustaa, joten miksi murehtia liikoja? En itsekään aio jättää yhtään kiinnostavaa pk-seudun yleisötapahtumaa väliin sen takia, että jotain saattaisi tai ei saata tapahtua. Ei kiinnosta antaa kenellekään sellaista voittoa, että alkaisi varoa tai vihata mitään ihmisryhmää. Elämä ja arki jatkuu, mutta joitain yhteiskunnallisia muutoksia on silti tehtävä ja hyväksyttävä tehtävän tällaisen tilanteen edessä.

    VastaaPoista
  3. Missä alkaa tapahtua, riippuu aika paljon siitä, mistä paikosita Isiksen tyypit on puhuneet omissa medioissaan ja keskenään. Supon tietojen mukaan Suomi oli jo mainittu ja siksi valmiustila nostettiin kesäkuussa ykkösestä kakkoseen. Että nyt sitten vaan kysymään Islannin suojelupoliisilta, joko pahikset on hokanneet Islannin olemassaolon. Epäilen... saari keskellä ei mitään ihan pohjoisessa. Lienette hyvinkin turvassa :_D

    VastaaPoista
  4. Hattara on parasta vastamyrkkyä maailman pahuudelle! Ei anneta pelon voittaa.

    VastaaPoista
  5. Heavy... Mutta postauksen ekassa kuvassa on ihan mahtavaa asennetta! Mikäpä ei tekisi päivästä parempaa kuin hattara ja pinkki puuhka kaulan ympärillä!! 😀 Tää on niitä hyvän mielen kuvia, millainen tekee mieli laittaa taustakuvaksi!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?