Ensin tehdään hyvä makuuhuone

Aloitimme kotona remontin yli puolitoista vuotta sitten. Rakennusluvan saamisessa kesti vajaa vuosi, ja kohta vuosi on koitettu tökkiä projektia eteenpäin sieltä, mistä on ehditty. Kituuttavan hitaastihan tämä on edennyt, etenkin kun vertaa muiden tahtiin. Valeäidin tontille on noussut upea talo luultavasti ennen kuin meidän alakerran kylpyhuone saadaan käyttövalmiiksi. Mutta sellaista se nyt on, kun on puolisona ihminen, joka haluaa tehdä kaiken itse. Tehköön. Onhan tässä aikaa.

Porin Villa ja Peite -tuotteet saatu alennuksella.


Yhden jutun halusin kuitenkin repäistä tämän vuoden alussa valmiiksi: makuuhuoneen. Pinnani on jossakin asioissa pitkä kuin venyvä purkka. On tilanteita, joissa voin mukautua kuin käsissä lämmennyt muovailuvaha. Voin tehdä töitä räjähtäneessä työhuoneessa. Jos asunnossa ei ole väliaikaisesti (olkoonkin, että väliaikaa on kestänyt nyt jo pari vuotta) ruokapöytää, kestän senkin. Eteisessä voi keskeneräisyyden keskellä laittaa silmät kiinni. Mutta makuuhuoneessa niin ei voi tehdä. Epäjärjestelmällisessä ja keskeneräisessä makkarissa on mahdoton nukkua hyvin. Ja jos en nuku hyvin, kaikki muukin yrittäminen on turhaa.

Siksi remontoimme aivan ensimmäisenä uuden makuuhuoneemme asuntomme pohjakerrokseen. Hioimme vanhan lautalattian, maalasimme seinät ja laitoimme ikkunaan peittävimmän mahdollisen pimennysverhon. Vihdoin meillä oli myös neljä tilavaa vaatekaappia. Koska meillä on 2.0 kodissamme melkein tuplamäärä neliöitä, voimme olla väljemmin joka huoneessa. Ihanaa! Karsimme siis uudesta makkarista pois kaiken sellaisen, mitä emme tarvitse nukkumiseen: kirjahyllyt, pyykkikorit, tuolit ja varastolaatikot. Jäljelle vain sänky ja pieni yöpöytä (ja vielä hetken aikaa tässä remontin ollessa kesken myös mörssärin sänky).


Sängyn eteen onkin sitten nähty vaivaa. Olin saada slaagin kun tajusin, että meidän peittoja ja tyynyjä ei ole vaihdettu uusiin kertaakaan meidän yhteisenä Islannin-aikananmme. Ja sitä on kulunut kohta - köh - kymmenen vuotta. Olemme kyllä pesettäneet pesulassa tyynyt ja peitot kerran vuodessa, mutta se ei ole enää riittänyt tekemään niistä kunnolla puhtaita. Tyynyjen ja peittojen väri on muuttunut keltaiseksi ja pinttyneen niskahien pystyi melkein haistamaan. Hyi yök.

Uudet joustinpatjat ja uuden rungon hankimme muutama vuosi sitten. Niitä ei siis ollut tarve uusia, mutta kaikki muu piti laittaa vaihtoon: peitot, tyynyt, patjansuojukset ja petauspatjat.

Suurimpia tarpeita oli kolme. Puolisoni hikoilee nukkuessaan enemmän kuin minä juoksulenkillä. Etsimme sänkymateriaaleja, jotka vähentäisivät hikoilua. 

Toisekseen kaipasin peittoja, jotka eivät pyöri rullalle ja myttäänny pussilakanan alanurkkaan, vaan pysyvät nukkuessa päällä ja nätisti pussilakanan sisällä ojennuksessa. Halusin painavat peitot ja lämpimät peitot, koska alakerran uudessa makkarissa on aavistuksen viileämpää kuin vanhassa makuuhuoneessamme.

Ja kolmantena ja kaikkein tärkeimpänä itselleni: halusin tukevamman nukkumisalustan. Kärsin niska-, yläselkä ja hartiajumeista eli halusin hemmetin hyvän tyynyn. Kaipasin myös jäyhempää patjaa. Muutama vuosi sitten hankittu joustinpatjamme on aavistuksen liian pehmeä makuuni. Halusin jämäkämmän paikan nukkua, mutta ajatus muuten kelpo patjan uusimisesta kokonaan tuntui vähän haaskaukselta.

Kun jaabatin ystävälleni Katjalle makkaritarpeistani, hän ihmetteli, miksi en ole jo tsekannut suomalaisen Porin Villa ja Peitteen tuotteita. Se on suomalainen yritys, joka on valmistanut patjoja, peittoja ja tyynyjä luonnonmateriaaleista jo 85 vuoden ajan.

Katja kertoi, että hän sai yövilkkaan lapsen nukkumaan paremmin, kun patja oli vaihdettu suomalaisyrityksen valmistamaan villapatjaan. Sitten muistelin, että aika moni muukin bloggaaja on viime vuosina hehkuttanut Porissa patjoja ja peitteitä valmistavan yhtiön tuotteita: parempia yöunia, vähemmän hikoilua, matskuina puhtaita luonnonmateriaaleja (luonnonkumia, hevosenjouhia, villaa, luomupuuvillaa) ja kotimaista tuotantoa. Siis kaikkea sitä, mitkä saavat omankin käden tarttumaan luottokorttiin. Ostopäätös varmistui kun tajusin, että hintalapuissa ei ollut poskettomia lukuja. 


Tein nimittäin saman tien hintavertailua ja huomasin, että Islannissa myytävät paremmat patjamerkit, kuten Hästensin paksut hevosenjouhitäytteiset petauspatjat, joita tarvitsisin nykyisen joustinpatjamme jämäkkyyden lisäämiseen, maksoivat jopa yli kaksi kertaa sen, mitä Porin Villan ja Peitteen kasettisijauspatjat.

Porin Villa ja Peite alkoi siis kiinnostaa kovasti. Ostoaikeeni olivat kuitenkin kaatua siihen, että yhtiö ei toimita tuotteita ulkomaille. Ymmärrän sen kyllä: lähetykset ovat suuria ja lähetyskulut samoin. Etenkin EU:n ulkopuolelle menevissä lähetyksissä paperityöt vievät aikaa.

Mutta kun minä niin halusin ne. Tiesin, että investointi näihin materiaaleihin kannattaisi. Makuuhuone on talon tärkein paikka ja hyvin nukkuva minä on pirteämpi, hyväntuulisempi ja energisempi kuin väsynyt.

Päätin yrittää tuoda ne itse maahan matkatavaroina Suomesta Islantiin matkustaessani. Tiesin, että se ei tulisi olemaan ihan mutkatonta saati halpaa, koska tilaukseni koko oli kolme syntisen suurta säkkiä yhteispainoltaan melkein 60 kiloa.

Sovimme Porin Villan ja Peitteen kanssa alennuksesta, jos kirjoittaisin sänkykamojen käyttökokemuksestani tänne blogiin. Sillä alennuksella katoin sitten parit bisnesluokan lentoliput, joiden turvin sain tuoda tuplamäärät matkatavaroita kotiini.


Tilasin tuotteet, lähetytin ne Helsingissä asuvan ystäväni luokse. Varastoin villaa, luonnonkumia ja hevosenjouhia sisältävät suuret säkit ystäväni olohuoneessa Lauttasaaressa (kiitos vielä kärsivällisyydestä, Sini!). Ajoitin kevään työmatkani siten, että frendini olisi kotona, jotta pääsisin hakemaan säkkejä lentokentälle hurauttaessani. Taksikuski katseli molemmilla kerroilla neidin matkatavaravuorta hieman epäillen. Jälkimmäisellä kerralla kuski ei edes noussut etupenkiltä vaan sain survoa parinkymmenen kilon suuruisen ja pesukoneen kokoisen säkin Mersun tavaratilaan omien habojen voimin. Huh.

Kevään ja kesän aikana roudasin Islantiin nämä seuraavat tuotteet:

- Kaksi hevosenjouhitäytteistä kasettisijauspatjaa. Noin 5–6 senttiä paksut petarit jousipatjojen päällä ovat tuoneet sänkyyn todella paljon jämäkkyyttä. Ihan kuin meillä olisi uudet patjat! Hevosenjouhitäyte oli tarjolla olevista patjatäytteistä kaikkein kovin. 
Luonnonkumitäytteinen kasettisijauspatja esikoiselle. Luonnonkumi on joustava materiaali ja patja muotoutuu nukkujan mukaan. Se on hevosenjouhitäytettä pehmeämpi. Kasettisijauspatja tavallisen vaahtomuovipatjan päällä on tehnyt reilu 20-kiloisen esikoisen sängystä todella paljon vanhaa sänkyä paremman. Plussaa siitäkin, että nyt hän nukkuu luonnonmateriaalin eikä muovin päällä.
- Kaikkien kasettipatjojen päälle sentin paksuiset villatäytteiset patjansuojukset, jotka voi pestä pesukoneessa. Villa haihduttaa imemänsä kosteuden tehokkaasti. Yöhiet eivät siis enää jää pyörimään patjan ja selän väliin ja ryttää lakanoita.
Vauvan futon-setti (patja & petari), joka sopii kuopuksen pinnasänkyyn. Materiaalina on tässä villa, jonka vaikutuksesta pikkulapsen nukkumiseen on tehty tutkimustakin. Ipanat itkevät tutkitusti vähemmän nukkuessaan villan päällä. Kemikaalicocktailin Noora kirjoitti tästä aikanaan perusteellisen jutun, kannattaa vilkaista, jos kotona on pikkulapsia ja patjavalinnat kiinnostavat. 
Kaikille paksut villapeitteet ja villatäytteiset tyynyt (puolisolle tämä perusmalli, minulle niskatuellinen ja lapsille ohuemmat lasten villatyynyt). Villa on ihmeellinen matsku paitsi villapaitana (jos muistatte tämän suosikkiulkoilupuseroni, joka on 100 % lampaanvillaa) myös sänkymateriaalina: se lämmittää kylmällä ilmalla mutta on viileä lämpimällä. Se imee kosteutta ja vapauttaa sitä nopeasti. Valitsin itselleni niskatuellisen tyynyn, jossa on taitettava alaosa. Liikkuvan alaosan ansiosta saan niskan tuettua paremmin yön ajaksi. Koska herään usein samasta asennosta, mihin olen nukahtanut, niskatukikin pysyy paikallaan. Aamuiset niskajumit ovat vähentyneet huomattavasti.


60 kiloa matkalaukuissa ei kulkenut ihan helposti Atlantin yli, mutta kyllä se kaikki hikoilu olin sen arvoista. Nyt ei nimittäin enää hikoilla.

Takana on kaksi kuukautta nukkumista uusissa tuotteissa ja yhtään liioittelematta fiilis on mahtava. Joka yö, jota en nuku kotona, ikävöin tuunattua sänkyämme. Petareiden, peittojen ja tyynyjen vaihdon jälkeen olen joka aamu herännyt ilman, että vieressäni on hikilammikkoa. Puolisoni ei enää heräile öisin selkä märkänä hankalasta nukkumisasennosta. Mörssäri on lähes poikkeuksetta aina nukkunut hyvin. Suurimman eron huomasin hänen kohdallaan peiton pysyvyydessä. Suhteellisen painava villapeitto pysyy lapsen päällä läpi yön paremmin kuin polyester-täytteinen vanha peitto. Esikoinen on digannut luonnonkumitäytteisestä kasettipetauspatjasta, joka toi paljon lisää tukevuutta: kun tavallisen vaahtomuovipatjan päälle laittoi paksun luonnonkumipatjan, oli lopputuloksena kunnollinen, reilu 20-kiloiselle lapselle sopiva sänky.



Jatkan tuotteiden testailua ja kirjoitan myöhemmin syksyllä perusteellisemman jutun tuotteiden käyttökokemuksista, mutta jo nyt tiedän, että olen supertyytyväinen. Ainoa asia mikä itseäni on Porin Villan ja Peiton kanssa harmittanut on se, että en tajunnut hankkia näitä aikaisemmin.

Tuotteet eivät ole ihan halpoja, mutta ne ovat samassa laatuluokassa markkinoiden edullisimpia. Kaikki tuotteet tehdään alusta asti Suomessa käsityönä luonnonmateriaaleista. Jo ihan pelkkä peittojen ja tyynyjen laatuero tuntuu hurjan suurelta entiseen verrattuna. Yrityksellä on näyttelytilat Porin lisäksi myös Turussa, Helsingissä ja Kuopiossa. Oulussa aukeaa näyttelytila syyskuun alussa. Jos olet hankkimassa uusia patjoja tai petauspatjoja, suosittelen lämpimästi testaamaan näitä. 

PS. Saat alekoodilla Salamatkustaja, 5 %:n alennuksen kaikista verkkokaupan tuotteista. Alekoodi on voimassa 30.9.2017 asti.

Hyviä unia! Góða nótt! Pääsisipä jo nukkumaan!

(Seuraavaksi sitten rakennetaan se sauna valmiiksi. Voi luoja, mikä vetelä suo se onkaan ollut. Palaan asiaan heti, kun pystyn ajattelemaan asiaa saamatta päänsärkyä.)

Tunnisteet: ,