Kirjojani ja aikaisempia blogijuttujani lukeneet eivät varmasti ole voineet välttyä vanhalta islantilaiselta sananlaskulta, jota käytän ai...

Aidosti islantilainen - osa 11

2.7.17 Satu Kommentteja: 0

Kirjojani ja aikaisempia blogijuttujani lukeneet eivät varmasti ole voineet välttyä vanhalta islantilaiselta sananlaskulta, jota käytän aika usein: Þeir fiska sem róa. He jotka soutavat, saavat kalaa. Eli se joka tekee jotain ja lähtee merelle, saa saaliin. Jos ei tee mitään, ei saa mitään.


Tuo vanha sananlasku on teipattuna meidän crossfit-salilla jopa kaikkiin soutulaitteisiin. Älä siis nillitä, vaan ryhdy tekemään. Se on niin pätevä ja niin islantilainen läppä, ja syitä on ainakin kaksi. 

Ensimmäinen fakta on, että Islanti on hirmu pieni maa. Täällä ihmiset tuntevat toisensa ja asiat järjestyvät aina jonkun tutun tai tutun-tutun kautta. Kun joku haluaa jotain, se useimmiten järjestyy tavalla tai toisella. 

Toinen fakta on, että Islannissa on myös hirmu paska sää, noin yleisesti ottaen. Kun täällä tuulee kovaa, silloin ei mennä ulos vaan pysytään sisätiloissa ja siirretään sinne myös kevyet pienesineet puutarhasta. Kun täällä on kunnolla myrsky, tieyhteydet ovat poikki, lennot eivät kulje, postia ei jaeta ja koulut ovat kiinni. Täällä tunnetaan jopa sellainen sääilmiö kuin jäätikköjokitulva eli jökulhlaup. Sen syntymiseen tarvitaan jäätikön alla purkautuvat tulivuori. Ihan perus, heh.

Islannissa on siis kautta aikojen ollut tällaista: vahvat verkostot ja huono ilma. Nämä kaksi asiaa liittyvät tähän soutamiseen ja kalan saamiseen. Ne ovat molemmat muovanneet paikallista mentaliteettia kuin pauhaava meri laavaisia kallioita.

Koska työnteko-olosuhteet ovat olleet vaikeat, on vene pitänyt tyrkätä vesille heti, kun sää sen on sallinnut. Vaikka islantilaiset työskentelevät nykyään pääosin sisätiloissa tietokoneen ääressä, ovat he edelleen mestareita käyttämään hyväkseen olosuhteet. Eli: rahaa tehdään silloin kun siihen on mahdollisuus ja elanto otetaan sieltä, mistä sen juuri sillä hetkellä saa. Suunnitteluun ja pitkäjänteiseen pohtimiseen ei pistetä aikaa vaan aletaan heti tehdä. 

Mahdollisuuksien kimppuun hyökkääminen seiväs ojossa pistää asioita tapahtumaan mutta se aiheutta toki myös kaikenlaisia haittapuolia ja etenkin nykypäivänä: talous ylikuumenee helposti ja nykivät liikkeet vievät välillä lujaa ylös ja sitten lujaa alas. Kun kaikki lähtevät yhtäaikaa samalle lammelle kalaan, lampi tyhjenee ja homma törmäää seinään. Näin täällä on ollut aina. 

Koska ihmisiä on vähän ja kaikki tuntevat toisensa, nopeat liikkeet ja siirtymät alalta toiselle ja työstä uuteen ovat todella yleisiä. Aina on joku joka jeesaa, eikä muodollisuuksien perään ihan ensimmäisenä kysellä. Asioita tehdään nopeasti ja verkostot antavat vauhtia. Huomaan itse islantilaistuneeni tässä vuosien saatossa aika paljonkin: teen työkseni mitä moninaisempia juttuja. Kokeilen sitä ja tuota ja vähän tätä, jos vasemmalta ei juuri nyt tule myyntiä, oikealta ehkä tulee. Tai sitten kurotan ihan uuteen suuntaan ja kokeilen, tuntuisiko sen tekeminen kivalta ja irtoaisiko sieltä laskutettavaa. Ei ole pakko keskittyä vain yhteen asiaan, eikä se välttämättä pidemmän päälle edes kannattelisi.

Näistä ajatuksista syntyi myös tämä YLE:n sivuilla tänään julkaistu juttuni Islannin matkailubuumista. Käykää toki lukemassa, jos aihe kiinnostaa.

Nyt nukkumaan, että huomenna jaksaa taas töltätä. Tämänpäiväinen hevosvaellus vapaan hevoslauman kanssa meni törkeän hyvin: suu on korvissa ja polvien sisäpinnan nahka vähän rullalla. Se oli hauskempaa kuin osasin odottaa ja pysyin selässä, vaikka sitä aluksi vähän epäilinkin. Päässä pyörii sellainen määrä upeita hevosmaisemia, että ei tosikaan. Lupaan kirjoittaa hevosreissusta kuvien kera lisää mahdollisimman pian. 


****
Islantilaisuudella muhinoivan Aidosti islantilainen -sarjan jutut blogista löydät tällä tunnisteella: #aidosti islantilainen


0 kommenttia:

Mitä tuumaat?