Ensi syksyn siistein juttu: Unelmaduunarit-podcast

Työurastani on takana noin suunnilleen kolmannes - tai vähän enemmän tai paljon vähemmän. Riippuen siitä, kuinka hyvin elämä kohtelee kroppaa ja pääkoppaa viimeiset vuodet. Tämän ensimmäisen parinkymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon hurjia juttuja. Toki takana on läjäpäin tylsiä, peruspuurtamista suorittavia päiviä, mutta sekaan mahtuu myös niitä tajuttoman siistejä aamu- ja iltapäiviä, jolloin tuntuu että parin tunnin aikana ehtii tapahtua enemmän kuin yhden vuoden aikana yhteensä.


Viime viikolla pääsin kokemaan tällaisia päiviä kolme peräkkäin. Minä ja Hanne teemme podcast-sarjaa Unelmaduunarit, jonka podcastyhtiö Wecast julkaisee ensi syksynä. Ennen syksyä lupaan kirjoittaa lisää podcastista mediana ja siitä miten sitä käytetään ja miksi ihmeessä tällainen(kin) sisältökanava on iloksi ja hyödyksi. Olen nimittäin itse solahtanut podcastien ystäväksi tämän kevään aikana kuunnellen pääasiassa suomalaista sisältöä (esim. EVAn Matti Apusen podcast-jaksot ovat todella hyviä, vaikka podcastisännän kanssa harvoin olen mistään täysin samaa mieltä).

Unelmaduunarit on itsenäistä jatkoa keväällä ilmestyneelle Unelmahommissa-kirjalle, jossa kerromme käytännön esimerkkien ja omien kokemustemme kautta, kuinka tehdä mukavaa työelämää. Eli kuinka lähteä tavoittelemaan ja saada itselleen työ, josta oikeasti pitää.

Unelmaduunarit-podcastissa viemme näitä kirjan teemoja eteenpäin ja syvemmälle timanttisten vieraidemme kautta, joita tenttaamme heidän oman unelmaduuninsa todellisuudesta, joiden kanssa väittelemme työelämästä ja joilta kinuamme järkeviä käytännön vinkkejä. Ja nyt pääsen asiaan: niihin vieraisiin.

Meidän tavoitteenamme oli alusta asti saada Unelmaduunarit-podcastiin vieraiksi superhyvät, fiksut ja keskenään erilaiset tyypit. Erityisen tärkeää oli, että keskustelemme itseämme viisaampien ihmisten kanssa. Koska niinhän se on, että jos on jatkuvasti huoneen välkyin ja kaikkien kanssa samaa mieltä oleva tyyppi, on jatkuvasti väärässä huoneessa. Vain itseään kokeneempien ja keskenään erilaisten ihmisten seurassa kehittyy, saa uusia ajatuksia, innostuu ja tajuaa katsoa asioita muustakin kuin siitä omasta näkökulmasta.

Äänitimme viime viikon alussa ensimmäisten tuotantokautemme jaksoista puolet. Voi jösses, miten hienoja niistä kaikista jaksoista tulikaan!! Koin jokaisen jakson aikana useamman kerran sellaisia onnellisuuden ja havahtumisen hetkiä, joista joutuisi tavallisesti maksamaan maltailta jollekin superpuhujakonsultille. Nyt vain kuuntelimme, kun studioon tulleet vieraat puhuivat.

Ai sen voin tehdä noinkin? Ei hittolainen, miten hyvin vedetty! Aaargh, miksi mä en ole ajatellut tätä aikaisemmin niin? Välillä menin vain sanattomaksi.


Saimme jututtaa lahjakasta valokuvaajaa, oman erinomaisesti menestyvän design-merkin luonutta yrittäjää, poliisia joka kirjoittaa ”vapaa-ajallaan” rikoskirjoja, näyttelijä-kirjailija-koomikkoa, yhtä Suomen suosituimmista bloggaajista ja erästä superkokenutta työhyvinvoinnin asiantuntijaa. Syksyllä meillä on vielä kuusi muuta vähintään yhtä huikeaa tyyppiä avautumassa työelämän eri puolista. Lupaamme mm. konkreettisia vinkkejä oman työn hinnoitteluun ja palkkaneuvotteluihin, välineitä oman lahjakkuuden löytämiseen, tositarinoita siitä kun hommat menee välillä päin persettä ja omien liikavarpaiden hoitokin pitää aikatauluttaa, jotta sen ehtisi tehdä ja siitä, kuinka tuntemattomasta harrastelijasta noustaan muutamassa kuukaudessa starojen toimeksiantajaksi.

Pysähdyin usein viime viikolla ihmettelemään, kuinka avoimesti ja kiinnostavasti nämä ihmiset puhuvat itsestään ja ajatuksistaan meille. Miten me voimmekin olla niin etuoikeutettuja, että saamme kuulla kaikki nämä jutut ja oppia kaikki nämä asiat? Ja sitten vielä kertoa niistä muille ja jakaa tätä tietoa eteenpäin!

Miksi ihmeessä? Ei meillä ei ole tarjota Teslan takapenkkiä tai rahaa haastateltaville, emme ole megaluokan julkkiksia, joiden kanssa kannattaa hengata saadakseen tuotteensa tai brändinsä oikeaan paikkaan näkyviin. (Ei ole luvassa edes mittavaa insta-famea for real: mulla on alle 5 000 Intagram-seuraajaa, kaikilla vieraillamme on moninkertaiesti enemmän.)

Vieraiden mukaan lähteminen tuntuu ihan mielettömältä, mutta on silti niin kovin yksinkertaista. Kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin auttamisesta. 


Ihminen saa vahvan verkoston, kun toteuttaa omaa unelmaa ja samalla auttaa muita toteuttamaan heidän omat unelmansa. Auttaminen lisää omaa onnellisuutta. Tutkimusten mukaan toisia auttavat elävät onnellisempina ja pidempään. Oma mieliala kohoaa, kun pystyy jeesaamaan muita mäessä. Useimmissa ihmisissä on sisäänrakennettu ominaisuus vastavuoroisuuteen: kun jotakuta autetaan, hän haluaa antaa takaisin. Hyvä verkosto ja – eli siis myös hyvät ystävät – heittävät takaisin vähintään sen, mitä sinne itse on antanut. 

Unelmaduunarit-podcastin kautta me Hannen kanssa olemme vain yksi lenkki tässä jeesaamisen ketjussa. Me heitämme toimitettuna, sopivanmittaisena ja korvahierontaan asti tuotettuna äänenä eteenpäin sitä, mitä me olemme saaneet: hyviä neuvoja, timanttisia ajatuksia ja vertaistukea, joka auttaa jaksamaan paitsi niissä superpallohetkissä myös silloin kun tekee vain mieli vetää verhot kiinni ja painua peiton alle.

Vieraitamme on jeesattu, joten he jeesaavat meitä. Meitä on jeesattu, joten me haluamme tottakai jeesata eteenpäin. Ja niin se jatkuu.

Kääks. Nyt tuli tätä kelaillessa kyllä itsellekin niin hyvä mieli, että alkoi melkein itkettää. Kysymyksiä podcastista? Vieraista? Asioista, joihin haluaisitte vastauksia? Tai ihan vaan virtuaalikiljahdus. (Multa pääsi just yksi, iiik!).

Tunnisteet: , , ,