Instagrammissa hengailu on minulle kahvitauko. Avaan sovelluksen, jos istun yksin kahvilassa, lounaalla tai odottelen kyytiä tai seuralais...

Uuden-Seelannin timanttiset vaellusreitit

25.4.17 Satu Kommentteja: 18

Instagrammissa hengailu on minulle kahvitauko. Avaan sovelluksen, jos istun yksin kahvilassa, lounaalla tai odottelen kyytiä tai seuralaista. Jos työpöydän ääressä ajatus takkuaa ja tarvitsen pienen tauon, klikkaan yleensä Instaan.



Instassa seuraan enimmäkseen kavereitani ja työkollegoita ja muutamaa sellaista yritys- tai bränditiliä, jotka postaavat sopivasti vinksahtaneita kuvia. Seuraan säännöllisesti muutamaa hashtagia: kirja-häsärillä merkittyjä kuvia sekä kahteen maahan liittyviä juttuja. Toinen niistä on Islanti. Ja toinen on...haaveideni Uusi-Seelanti! Janoan Uudessa-Seelannissa otettuja kuvia. Haluan nähdä, mitä muut ovat siellä tehneet ja miltä siellä juuri nyt näyttää.

Nyt ei ole sunnuntai, mutta nyt on oikea aika vähän mehustella Uudella-Seelannilla. Matkapostaussarjassa käytiin aikaisemmin keväällä Fidzillä ja Samoalla.

Muutaman vuoden takaisella maailmanympärimatkalla vietimme Uudessa-Seelannissa kuukauden. Se oli oikea reissujen reissu ja matkamme kohokohta. Ajoimme matkailuautollayli 3 000 kilometriä ja teimme monta vaellusta. Matkan aikaan nelivuotias esikoinen käveli reippaasti itse muutamat ensikilometrit ja kulki loppupäivän Deuterin kantorinkassa.


Uusi-Seelanti oli ällistyttävä paikka. Se jäi mieleeni ja muistuttelee itsestään edelleen. Maan sijainti kahden mannerlaatan lähenemiskohdassa näkyy maisemassa tulivuorina, laajoina laavapeltoina ja kuumina lähteinä. Sieltä löytyy myös palmurantoja, jäätiköitä, vehreitä niittyjä ja huikeita vuoristoja. Puolimetriset vuonopingviinit asuvat eteläsaaren lounaisrannikon lauhkealla sademetsäalueella. Kuvailenkin usein Uusi-Seelantia paikaksi, joka on luonnon kannalta ja maisemiltaan yhtä ihana kuin Islanti, mutta sillä on kaksi asiaa paremmin: kesät ovat lämpimämpiä ja maalla on omaa viinintuotantoa. 

Koska meitä kiinnostivat matkamme aikana ennen kaikkea vuoristovaellukset, aion kertoa nyt niistä.


Uusi-Seelanti ja vaelluskohteet



Maassa on vaellusreittejä huikea määrä. Yhdeksän monipäiväistä vaellusreittiä, "The 9 Great Walks", lupaavat kipeytyneitä pakaralihaksia kokeneillekin patikoijille. Meillä ei ollut aikaa eikä nuorimman matkalaisen iän takia - esikoinen oli tuolloin nelivuotias - mahdollisuutta noihin pitkiin vaelluksiin, joten teimme tukun pienempiä. Kävelimme päivät ja illat hengasimme matkailuautossa ruokaa tehden ja korttia pelaten. Onneksi päiväretkistäkin löytyy mistä valita: on haastavista vuoristopolkuja ja leppoisia rantaretkiä.

Tongariron ylitys (20 km) on maan suosituin päivävaellus mutta myös yksi rankimmista. Pohjoissaaren vuoristossa sääolosuhteet vaihtelevat nopeasti, joten eväiden lisäksi piti matkaan pakata myös riittävästi vaatteita. Vaikka aamulla paistoi aurinko, meillä oli varmuuden vuoksi myös paksummat ulkotakit, hanskat ja pipot rinkassa.

Olin etukäteen kuullut Tongariron kansallispuiston olevan yksi maailman hienoimmista vaelluspaikoista. Enkä joutunut pettymään. Se oli mahtava paikka! Huipulta avautuivat maisemat joka suuntaan. Alempana kimaltelivat turkoosit kuumat lähteet. Huipulta näkyvä punamusta tulivuoren kraatteri oli kuin paholaisen avautuva kita. Vähän kauempana näkyi Taru Sormusten Herrasta -elokuvista tuttu Tuomiovuori eli Mt Ngauruhoe. Koko vaellusreitti oli yhtä satumaata.


Vinkiksi vaellusta harkitseville: Vaellus kannattaa maisemien ja logistiikankin takia tehdä Mangatepoposta Ketetahiin. Mangatepopoon järjestetään bussikuljetuksia läheisiltä leirintäalueilta, kuten Tongariro Holiday Parkista (www.thp.co.nz). Jos aikoo ajaa reitin aloituspaikalle omalla autolla, voi vaelluksen tehdä puoleen väliin eli punaiselle kraatterille ja palata sen jälkeen takaisin samaa reittiä. Muutamien korkeiden nousujen takia Tongariro vaatii retkeilijältä hyvää peruskuntoa. Reitti on hyvin hoidettu ja erinomaisesti merkitty.



Sitten toinen vaellussuosikki: eteläsaaren Abel Tasmanin luonnonpuiston helpot kävelyreitit , jotka mutkittelevat pitkin Tasmaninmeren rantaviivaa. Luonnonpuiston vetonaula on 51 kilometrin mittainen Coast Track ja se on yksi niistä Uuden-Seelannin yhdeksästä suuresta vaellusreitistä. Reitin varrella on telttailualueita, vessoja, vuoristomökkejä ja tyylikkäitä hotellimajoitusvaihtoehtoja. Alueella järjestetään myös erimittaisia merimelontaretkiä.

Me vaelsimme Coast Trackista vain yhden lyhyen päiväosuuden, koska aika ei riittänyt muuhun. Valinta oli erinomainen. Varjoinen vaelluspolku oli niin helppokulkuinen, että nelivuotias lapsemme käveli omin jaloin noin puolet koko 12 kilometrin päiväreissusta.


Linnut lauloivat ja meri liplatti. Parin tunnin kävelyn jälkeen levitimme hiekkarannalle pyyhkeen ja istahdimme alas syömään eväitä: uusiseelantilaisella lampaanlihalla täytettyjä voileipiä ja pari päivää sitten maanviljelijältä ostettuja avokadoja. Ja lähitilalta mukaan ostettu luksuspiknikkori juustoineen ja pähkinöineen. Ai että!

Pitkät vaaleat hiekkarannat, siellä täällä merestä esiin nousevat kalliot ja rauhallisesti lainehtiva meri toivat mieleen Kreikan saariston. Ei uskoisi, että näistä maisemista on jäätikölle matkaa reilu viisisataa kilometriä.

Vinkiksi matkailijoille: Kansallispuistossa viihtyy hyvin useammankin päivän, mutta se on myös mainio päiväretkikohde. Koska autoilu on alueella kielletty, kansallispuistoon on mentävä lautoilla. Me jätimme oman matkailuautomme Kaiteriterin kylän satamaan. Otimme lauttakyydin Medlands Beachille, josta vaelsimme päivän aikana 12 kilometriä Torrent Bayhin. Päivän päätteeksi lautta haki meidät ja muut vaeltajat alkuillasta ja kuljetti takaisin Kaiteriteriin.


Uudessa-Seelannissa pääsee myös jäätikkövaellukselle, mutta koska puolisoni tekee jäätikönylityksiä työkseen, meitä ei tällä matkalla kiinnostanut jäätikölle nousu. Etenkin kun retket olivat aika kalliita ja jäätikölle pääsy Uudessa-Seelannissa vaivalloista: jäätiköiden vetäytymisen takia osalle vaelluksista pääsi tuollon vuonna 2014 vain helikopterikyydillä.

Kävimme kuitenkin katsomassa jäätikköä. Helpointen se tapahtui suuntaamalla Aorakin kylään. Vietimme siis muutaman päivän eteläsaarella Uuden-Seelannin tunnetuimman vuoristojonon eli Eteläisten Alppien sydämessä. Teimme muutaman tunnin mittaisen vaelluksen Hookerin laaksossa kohti näköalatasannetta, josta on kirkkaalla säällä upea näkymä Uuden-Seelannin korkeimmalle, melkein neljän kilometrin korkuiselle vuorelle Aorakille ja läheiselle jäätikölle. Aluetta mainostavissa postikorteissa ja infotauluissa lumihuippuinen maan korkein vuori tavoittelee taivaita. Me emme kuitenkaan nähneet mitään, sillä oli julmetun pilvistä ja taivaalta tippui lunta.
  


Vaellusmaastot Aorakin kansallispuistossa ovat erinomaiset. Alue on täynnä toistaan upeampia vuoristovaellusreittejä, joista osa vie aivan jäätiköiden läheisyyteen. Kansallispuistosta löytyy myös lyhyitä kävelypolkuja, jotka sopivat perheen pienimmillekin retkeilijöille. Hyvin merkityt vaellusreitit lähtevät pienestä Aorakin kylästä, josta löytyy myös kansallispuiston infopiste ja karttoja.

Tärkeä vinkki vaeltamaan aikoville: Aorakin kansallispuisto Eteläisillä Alpeilla jäätiköiden läheisyydessä on muuten Uuden-Seelannin viileimpiä paikkoja. Tavallisena kesäpäivänä lämpötila saattaa laskea jopa neljään asteeseen. Öisin lämpötilamittari voi helposti tipahtaa alle nollan. Talvivaatteet messiin kesälläkin!


Aorakin kylästä lähteviä vaelluspolkuja pitkin pääsee siis katsomaan jäätiköitä lähietäisyydeltä, mutta oppaiden vetämistä jäätikköretkistä kiinnostuneiden täytyy suunnata Franz Josefin ja Foxin jäätiköille. Ne sijaitsevat saman kansallispuiston länsipuolella. Linnuntietä matkaa kertyisi vain parikymmentä kilometriä, mutta sinne ei silti pääse Aorakista ihan hetkessä. Ajomatkaa kertyy Eteläisten Alppien mutkittelevassa maastossa yli 600 kilometriä. Eteläsaaren upealla länsirannikolla reissatessa kannattaa siis varata matkustamiseen aikaa.


Faktat Uuteen-Seelannin vaelluspoluille

- Uuteen-Seelantiin pitää lentää Suomesta Hong Kongin tai Kuala Lumpurin kautta. 
- Reilun neljän miljoonan asukkaan saarivaltio on kolmanneksen Suomea pienempi. Vuoristoisten maastojen ja mutkittelevien rannikkoteiden takia matkustamiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Molempia saaria ehtii kierrellä autolla kuukauden aikana. Eteläsaari on pohjoista hidaskulkuisempi. 
- Kesä (lokakuusta huhtikuuhun) on parasta ajankohta vaellusretkille. Lämpötila on +20 ja +30 asteen välissä. Talvisin ilma on kylmä ja sateinen kuin suomalainen marraskuu. Eteläsaarelle kannattaa varata mukaan lämpimiä ja sateenkestäviä vaatteita myös kesällä. 
- Käytettyjen telttojen ja makuupussien tuonti Uuteen-Seelantiin on kielletty.
- Monipäiväiset vaellukset vaativat majoituksen takia etukäteisvarauksen. Tiedot The 9 Great Walks -reiteistä ja majoituksista: www.greatwalks.co.nz
- Uuden-Seelannin valtion ympäristöviraston sivuilta löytyy kattava lista kaikista maan patikointireiteistä: www.doc.govt.nz/parks-and-recreation/tracks-and-walks
- Maksullinen Official Camping NZ -applikaatio kertoo Uuden-Seelannin telttailualueet, retkeilymaastot ja luonnonnähtävyydet. Applikaatio toimii iPadeissa, iPhonessa ja Android-puhelimissa.
- Paras tapa kiertää Uutta-Seelantia on vuokrata matkailuauto. Tasokkaita ja hintavia matkailuautoja tarjoavat mm. KEA Campers ja Maui. Pakettiautoista ja farmareista tuunattuja edullisempia matkailuautoja tarjoavat esimerkiksi Lucky Rentals, Hippie Camper ja Mighty Campers.
- Bussiyhteydet ovat saarella hyvät. Intercityn reiteille saa liput edullisesti varaamalla ne etukäteen netistä (www.intercity.co.nz). Bussipasseja myyvät mm. Naked Bus (www.nakedbus.com/nz/bus/) ja Kiwi Experience (www.kiwiexperience.com)
- Pohjoissaarelta eteläsaarelle on päivittäinen lauttayhteys. The Bluebridge Cookin ja Interislanderin alukset vievät autoja ja matkustajia Pictonin ja Wellingtonin välillä useita kertoja päivässä. 
- Maan sisäiset lennot ovat kätevä tapa matkusta, jos ei halua kiertää saaria vaan haluaa nopeasti vaikkapa Aucklandista Queenstowniin. Air New Zealand lentää Aucklandista yli 20 kotimaankohteeseen.
- Uutta-Seelantia kiertäessä säästää pitkän pennin, jos valmistaa ateriat itse (edullinen ruokakauppaketju on esimerkiksi PAKnSave). 
- Teltalla tai asuntoautolla ei saa yöpyä missä tahansa. Maksuttomat free camping -alueet on osoitettu erikseen.
- Uuden-Seelannin matkailutoimiston sivuilta löytyy paljon vinkkejä matkan suunnitteluun: www.newzealand.com


Olisimme voineet jäädä seikkailemaan noille saarille vaikka 12 kuukaudeksi. Minulla on vähän sellainen olo, että jonain päivänä palaamme vielä!

Reissukuvat vuodelta 2014: Björgvin Hilmarsson

18 kommenttia:

  1. Mä kävin kanssa just helmikuussa muutaman viikon reissun Uuteen-Seelantiin siskon ja veljen kanssa. Maan luonto on kyllä just niin mahtava kun osattiin odottaa. Meidän Tongariro kävely peruutettiin päivää aiemmin kreisin sään takia - oltiin vuoren juurella yötä ja valmiita lähtöön mutta helmikuun alussa (keskikesällä!) siellä ihan huipulla tuli lunta ja vähän alempana tyyliin puol metriä vettä 24 tunnin sisään :D Ihan hyvä ettei päästy alottamaan 20 kilsan kävelyä ennen tota säätä..

    Ja jaan ehdottomasti näkökulmasi matkailuauton kätevyydestä - me mentiin henkilöautolla ja yövyttiin motelleissa/hotelleissa ja airbnb kämpissä - mistään ei saa oikein mitään alle 100 dollaria per yö. Tehtiin aina omat sapuskat Airbnb'ssä ja sillä säästää rahaa ja reilusti. Kallis tosta reissusta tuli, mutta oli meillä kivaakin. Rotoruassa pääsee tosi hauskalle rafting-reissulle alle satasella ja käytiin myös katsomassa Fox jäätikköä halvimmalla helikopteriajelulla - niitä jäätikköjä ei ole enää kauaa olemassa, sellasella vauhdilla ne vetäytyy.

    Mahtavia muita pysähdyspaikkoja Eteläsaarella meille oli Hokitika Gorge, Blue pools, Lake Pukaki (sininen vesi viehättää!) ja Mount Cook national park, Milford Sound ja enemmän kun itse vuono se sitä edeltävä kansallispuisto jne. Oli kiva reissu! Asun tässä naapurimaassa Australiassa eli ehkä joutuu lähtemään takasin reissuun pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana reissu teillä!! Toi Tongariro on kyllä tosi epävakaa sään suhteen. Oon kuulut monia jotka ei päivienkään odottelun jälkeen päässyt reitille...

      Mt Cookin kansallispuisto (Aroraki, käytin sitä vanhaa nimeä vahingossa) oli upee!! Pukakin rannalla oltiin yksi yö, voi apua miten upeet värit!

      Milford Soundiin ei keretty, se jäi harmittamaan. Pakko mennä uudestaan :)

      Kallis reissata siellä kyllä on. Meillä oli Uuden-Seelannin matkailusta mediasponsoritukea, mut rahaa paloi silti. Oli kuitenkin sen arvoista.

      Ihanaa että asut noilla "huudeilla", pääsee yksikertaisemmin lentämään.

      Poista
  2. Oi Uusi-Seelanti! Me käytiin vajaa kolme vuotta sitten ja just totesin aamulla miehelle, että meiän on jossain vaiheessa mentävä takas. Kuukausi ei riittänyt alkuunkaan. Että tässä lentotarjouksia tsiikaillessa...

    Tongariro oli mahtava, mutta lumen takia ei nähty punaista kraateria. Me tehtiin Abel Tasmanissa kolmen päivän/kahden yön vaellus. Todella hieno paikka. Myös Wanaka oli kaunis paikka, siellä ois viihtynyt vaikka viikon pelkästään maisemia tuijotellessa. Me vuokrattiin joku 90-luvun Nissan Sunny (kun kerran halvalla sai!). Yövyttiin pääasiassa DOCin telttailualueilla teltassa ja laitettiin ruuat trangialla. Hostelliyöt oli sitten totaalista luksusta, kun pääsi sisälle ja suihkuun.

    Me saatiin kyllä viedä omat makuupussit ja teltta mukana. Teltta kävi jonkin sortin desinfioinnissa lentokentällä mutta muuten ei mitään ongelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama. Kuukausi oli liian lyhyt. Wanaka on muuten tosi upea! Vähintään yhtä hieno luonto kuin Queenstownissa mutta paljon rauhallisempi ja vähemmän turisti eli hinnat hieman edullisemmat joka paikassa.

      Abel Tasmanissa olisi mukava tehdä pidempi reissu, se oli niin kaunis ja aurinkoinen paikka.

      Meille sanottiin että käytettyjä ei saa tuoda - mutta säännöthän saattavat muuttua ja jos desinfioi niin mitään pöpövaaraahan ei pitäisi käytännössä olla.

      Poista
  3. Ou jee, tämä postaus ei kyllä yhtään helpottanut Uuden-Seelannin matkakuumetta. :D Joku päivä mekin vielä lähdetään tuonne koko perheellä, toivottavasti useammaksi kuukaudeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jee! Uusi-Seelanti on mahtava. Mä toivon että mies saisi sinne jonkun eräopaskoulutuskomennuksen ja pääsisin lasten kanssa siivellä vähän pidemmäksi aikaa :D

      Poista
  4. Ohhoh, kiitos, tulipa sopivasti postauksesi, tässä olen viikon verran tutkinut Tongariro Crossingia! Teinipoikani kanssa toivon pääseväni patikalle. Mies ja tyttö saavat ottaa jonkun pienemmän lenkin sillä aikaa. Onko mielestäsi hyvä peruskunto riittävä? (teen 5 km kävely/juoksulenkkejä 2kr/vk + 3 krt/vk bodypumppia). Poika kyllä pärjää, mutta oma kunto ei ole niin kova.
    Mennään touko-kesäkuun vaihteessa. Olin paikalliseen oppaaseen yhteydessä, tuumasi että toukokuun lopulla säästä ei tiedä. Jos on lunta, en välttämättä menisi. Tongariron tasaisella pikkupatikka olisi vaihtoehto.
    Tosi kiva että pääsitte asuntoautolla kiertelemään, se on varmasti paras tapa. Meillä ei ole hommaan hyvää kuskia, ja kahden teinin (toinen superteinivaiheessa) kanssa nyt ei ole paras aika viettää aikaa niin pienessä yksikössä. Valitettavasti.
    Olemme kk reissussa, Singapore Sydney-kautta. Aika paljon aikaa vietämme Wellingtonin ympäristössä, pieniä puskakävelyjä ottaen. Olikohan silloin jo se Zealandia Wellingtonissa kun kävitte.. Se on aidattu alue jolta on predatorit poistettu, lyhyessä ajassa natiivilinnut lisääntyneet paljon, tuatara, veta ja kiwikin voisi näkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hyvä peruskunto riittää, jos sää on hyvä. Kävelee vaan vähän hitaammin ja ottaa hengitystaukoja noissa jyrkimmissä kohdissa.

      Mutta jos sataa, tuulee tai on tosi huono ja sumuinen ilma, jättäisin väliin. Silloin reitti voi olla vaativa ja jopa vaarallinen.

      Mahtavan kuuloinen reissu teillä tulossa! Me emme onnistuneet näkemään Kiwi-lintua ollenkaan... Se jäi ensi kertaan :)

      Poista
  5. Täysin aiheeseen liittymättä. Katsoin eilen islantilaisen dokkarin Case - eipä juuri kiinnostanut, mutta huomasin islanninkielen olevan "jokseenkin helppoa", josko taitaa ruotsin/norjan kielen. Ainoastaan nimien antaminen/ottaminen/periminen on tuskaa, mutta mutta, tuon kielen voi selvästi oppia, mutta mitä sillä sitten tekisi! Nim. kielet hallussa, puhuttuja 7 tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsekkaa sellainen sivusto kuin Icelandic Online. Siellä voi opiskella ilmaiseksi monta tasoa.

      Poista
  6. Ihana, ihana Uusi-Seelanti! Siellä on tosissaan vaikka ja mitä paikkoja missä vaeltaa, helpompaa ja vaikeampaa. Oliko teillä skidi mukana Tongarirolla?

    Meillä oli todella huono keli siellä, ja siitä tuli loppujen lopuksi aikamoinen horrorkokemus. Muksun kanssa se toi vielä oman lisänsä siihen. Pitää mennä uudestaan kokeilemaan joskus. Storyä täältä niille joka kiinnosta: http://www.matkakuume.net/2016/04/mordorin-porteilla-vaeltamassa.html

    Ihanaa kun kerrot näitä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Uusi-Seelanti on ihan mieletön.

      Joo, meillä oli nelivuotias mukana Tongariron ylityksellä. Mutta meillä oli ihan supermäihä sään kanssa: oli lämmin, ei tuullut, aurinko porotti. Lapsi käveli itse ne suorat osuudet, mäissä se matkusti kantorinkassa. Me ei tehty koko ylitystä vaan kävelimme sinne huipulle ja käännyimme samaa reittiä takaisi. Pääsimme vähemmillä kuljetussäädöillä näin.

      Poista
  7. "- Käytettyjen telttojen ja makuupussien tuonti Uuteen-Seelantiin on kielletty."

    Mitä ihmettä?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin mullan tuonti vaelluskenkien pohjissa ja kasvien ja hedelmien tuonti. Nämä liittyy kaikki siihen, että yritetään estää erilaisten kasvisairauksien ja bakteerien leviäminen Uuden-Seelannin eristyksessä olevaan luontoon. Samasta syystä Islantiin ei saa tuoda koiria isompia eläimiä ollenkaan ja koirat ja kissat joutuvat pitkään karanteeniin ennen saareen pääsyä.

      Poista
    2. Okei, aina oppii uutta! :)

      Poista
  8. Hei, kertoisitko vielä tarkemmin please että mihin asti kävelitte? Ngauruhoen keskivälin 'juurelle'? Näitte ne lammet?
    Paljonkohan tuli kilometrejä siihen asti...

    VastaaPoista
  9. Olipas kiva lukea näin kiva postaus tästä toisesta kotimaastani! Meidän perhe on enemmän biitseillä pötköttelijöitä, mutta Abel Tasmaniin menisin mielelläni ja siellähän olisi sitten kauniit rannatkin lähellä!

    Luonto on täällä kyllä tosi kaunista ja jaksan yhä melkein kahdeksan vuoden jälkeen hämmästellä sitä kauneutta ja sitä kuinka erilaista luonto täällä on Suomeen verrattuna. Onneksi luonnosta pääsee nauttimaan ilman sen suurempaa panostusta - me käydään usein paikallisilla "bush walkeilla" eli tunnin, parin kävelyillä lasten kanssa. Ovat hyviä, koska lapset jaksavat jo itse kävellä ja sitten on kuitenkin koti lähellä jos käy tympimään!

    T. Sanna

    VastaaPoista
  10. Elleivät ole tiukentaneet sääntöjä telttojen, vaelluskenkien, makuupussien ym osalta, niin kyllä käytettyjä saa viedä. Kokenut Uuden Seelannin reissaaja neuvoi meille, että kannattaa pestä kengänpohjat ja puhdistaa teltta. Eli vähintäänkin ravistella pois kaikki ylimääräinen hiekka-multa-sammal-kasvijäte-silppu, mitä teltan pohjalla aina pyörii. Ja kertoa maahantulomuodollisuuksien aikana, että kuljettaa mukanaan ko retkeilyvälineitä, jotka on käytettyjä, mutta putsattu ylimääräisestä roskasta. Ottavat ne sitten sivuun ja desinfioivat. Hyvä niin, vieraslajit (kasvit, elukat ja taudit) on iso ongelma!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?