Pientä Suomi-tunnelmointia Islannissa

Esikoinen kuikuilee välillä olkani ylitse, kun teen koneen ääressä töitä ja juttelen kavereiden kanssa. Siinä sivussa hän tulee oppineeksi kaikenlaista Suomesta. Yksi mieleenpainuvimpia juttuja hänelle ovat olleet kuvat pääsiäisnoidista ja virpomisesta. Viimeiset pari pääsiäistä hän onkin kysellyt, miksi meillä ei Islannissa ole virpomispäivää. Saisi pukeutua hassuihin vaatteisiin, vaellella kaupungilla ja pinota vielä herkkujakin koriin. 



Islannissa kun ei tällaista palmusunnuntain pääsiäisperinnettä ole ollenkaan. Täällä hassuihin asuihin pukeutuneet lapset keräävät ovelta ovelle pyytämässä karkkia öskudagur-päivänä eli tuhkakeskiviikkona. Se sijoittuu laskiaisen aikoihin helmikuulle. 

Palmusunnuntain puuttuminen on vähän hiertänyt. Että miksi me ei voida virpoa. Miksi ei voisi pukeutua noidaksi ja "meikata". Lapsi on ehdottanut, että voitaisiinhan me mennä kaksin, vaikka muut eivät menisikään.

Suomalaisella vakavuudella olen tyrmännyt ajatuksen. Me ei kyllä tosiaankaan miksikään noidiksi pukeutuneina lähdetä kolkuttelemaan vieraitten ihmisten ovien taakse. Jotenkin vaivaannuttavaa tunkeutua naamiaisasuun pukeutuneena ihmisten eteisiin ja huitoa heitä risuilla. 


Mutta sittenpä löytyi ratkaisu. Suomalainen kanssamutsini nimittäin ehdotti tänä viikonloppuna, että tulisimme esikoisen kanssa heille virpomaan. 

Totta tosiaan. Virpomisestahan voi sopia virvottavien kanssa etukäteen. Onpa hölmöä, kun en ole tullut tätä ajatelleeksi aikaisemmin. Soitin saman tien anopillekin ja kysyin, olisiko hänellä vähän karkkia kaapissa, jos me tulisimme heiluttelemaan eteiseen vitsaa. Kerroin, että ideana on kuunnella runo, ottaa vastaan koristeltu oksa ja laittaa lapsen kahvipannuun joku pieni herkku.



Käytiin hakemassa Tigerista askartelutarpeet (pari tipua, sulkia ja ohutta rautalankaa) ja takapihalta puusta talven aikana pudonneet kuivat oksat.  Kaivoin keittiön laatikosta kirkkaimmanvärisen esiliinani ja meikkipussista punaisen huulipunan ja mustan rajauskynän. Itse sonnustauduin pääsiäisajelulle vetämällä jalkaan pupulenkkarit.

Opeteltiin lapsen kanssa se lyhyin mahdollinen virpomisruno (virvon varvon, tuoreeks terveeks...) ja kruisattiin naapurikaupunkiin Kópavoguriin ja sieltä anopin luo kaupunginsairaalan naapurustossa olevalle kerrostaloalueelle. Kópavogurista saatiin mahtava islantilainen pääsiäismuna, jonka sisältä löytyy perinteiseen tapaan karkkia ja mietelause.  Anoppi oli pelannut islantilaisena varman päälle ja ymmärsi ajatukseni "pienestä herkusta" kahdeksi suklaamunaksi ja jättikokoiseksi karkkipussiksi.  


Esikoinen oli saalistaan enemmän kuin otettu. Pohdimme myös, mitä tarkoittaa se, että joku ihminen on "tuore ja terve". Kaksi vierailupaikkaa riitti tekemään päivästä muistettavan. Paluumatkalla kotiin ehdotin, että käytäisiin samoilla dieseleillä vielä ruokakaupassa hakemassa pyykinpesuainetta ja ensi viikon ruokaostokset. 

Joo mene sinä vaan, minä odotan autossa. En minä kehtaa sinne näissä vaatteissa tulla hengaamaan jos tulee vaikka joku tuttu vastaan.  

Aah. Minun oma suomalainen pääsiäistrollini.

Tunnisteet: , , ,