Kesä on siis asennekysymys


Islannissa sumardagurinn fyrsti eli Kesän ensimmäinen päivä on iso juttu. Sitä juhlistetaan ensimmäisenä torstaina, joka osuu 18. huhtikuuta jälkeen. Tänä vuonna siis eilen. Sumardagurinn fyrsti on vapaapäivä. Koulut ja päiväkodit ovat kiinni, ja suurin osa toimistotyöläisistä on vapaalla. Ne kaupat, jotka päättävät pitää ovensa auki, ovat auki yleensä sunnuntaiaikataululla. 

Kesänaloituslahjojakin annetaan: puolisot ostavat jotain kivaa toisilleen ja vanhemmat usein kesäleikkeihin liittyviä leluja lapsilleen. Paikalliset rautakaupat mainostavat kaasugrillejä koko huhtikuun alun.


Kaupungit ja kunnat järjestävät ohjelmaa lapsille, ja esimerkiksi paikallisilla kuoroilla on ensimmäisenä kesäpäivänä tapana järjestää kirkkokonsertti, jossa lapset laulavat kesän alkavaksi. Illalla juhlivat aikuiset. Meidänkin kotipihalle kaikui eilen vielä yhdentoista jälkeen jossain Reykjavikin ahtaassa baarissa pidetty livekeikka.

Ulkokonsertteja ei ihan huhtikuussa sentään uskalleta järjestää. Kuin kohtalon oikusta kesän ensimmäisenä päivänä nimittäin sataa melkein aina lunta ja rakeita. Tottakai. Mutta huonosta säästähän ei islantilaisten juhlahumu vähene, vaan päinvastoin. Täällä on keksitty, että jos ensimmäisenä kesäpäivänä on tosi huono ilma, se tarkoittaa hyvää kesää. Että ihmiset: NYT ON KESÄ, NYT NAUTITAAN.


Jos nyt sattuisikin niin omituisesti, että ensimmäisenä kesäpäivänä paistaisi vain aurinko ja ulkona tarkenisi sytyttelemässä huurteiselle nurmikolle raahattua pienen henkilöauton kokoista kaasugrilliä ilman käsineitä ja pipoja, kukaan ei muistuttelisi siitä kansanuskomusta, että vain huono sää ensimmäisneä kesäpäivänä tuo hyvän kesän. Silloin nautittaisiin siitä, että kesä on ihan oikeasti alkanut, ja aurinko paistaa. Ja blaablaa sille, mitä joku uskomus sanoo.

Näinhän niitä kansanuskomuksia ja kaikenlaisia ohjeita pitäisi muutenkin noudattaa: ronskisti soveltaen ja rusinat pullasta poimien. Tärkeintähän on pitää hauskaa ja nauttia elämästä, eikä orjallisesti noudattaa jotain ulkoapäin annettua Tärkeiden Opetusten Listaa.

Meidänkin kodissamme vietettiin kesäpäivää. Kävimme anopin luona kesäkahvilla muun lähiperheen kanssa; olisikohan meitä ollut yhteensä viitisentoista ihmistä siellä anopin kotoisassa vanhustentalokaksiossa. Pannukakkuvuori hupeni silmissä, ja kahdesta täytekakusta saatiin tuhottua yli puolet.

Kahvien ja hyvänkesäntoivotusten jälkeen lähdimme miehen ja lasten kanssa muutaman kilometrin päässä olevaan metsään kävelylle. Kaikilla talvitakit päällä, kumpparit ja villasukat jalassa ja se onneton joka unohti lapaset autoon (eh, minä), toivoi ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, että käännytään jo takaisin ja laitetaan penkinlämmitin päälle. Enemmistö kuitenkin muisti hanskat ja halusi jatkaa. Niinpä me kävelimme laaksoa ja metsää halkovan joen rantaa pitkin pienelle putoukselle ja otimme siellä tämän vuoden ensimmäiset kesäkuvat. Näistä kuvista muuten suorastaan huokuu lämpö. Talvitakin sisällä.


Illalla kaivoimme grillin kaiken talven aikana kertyneen rojun alta esiin ja tuikkasimme siihen pihamaalla tulen. Samalla ymmärsin, miksi näissä kaasugrilleissä on tukeva kansi. Kun alkaa kesken kaiken sataa lunta, lampaankyljykset eivät jäähdy.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: , ,