Ihmiset, syökää kalaa!

Luin syömiseen liittyviä tilastoja ja hämmästyin. Arvaatteko, kumpaa Islannissa syödään enemmän: broileria vai kalaa? Ainakin minut yllätti tieto, että broilerin kulutus ylittää kalan kulutuksen täällä saarivaltiossa melkein puolella.


Siis Islannissa! Tällä saarella, jolla on järkyttävän isot kalavedet. Maan yksi tärkeimpiä elinkeinoja on aina ollut kalastus. Kalastus työllistää edelleen paljon ihmisiä ja suurimmat rahatkin liikkuvat siellä. Kala on pitänyt islantilaiset hengissä vuosisatoja ja nyt modernina aikoina tehnyt monista miljardöörejä. Silti täällä syödään broileria noin 30 kiloa henkilöä kohti vuodessa ja kalaa vain 17 kiloa. 

Itse en juuri syö broileria, koska täällä ei tavallisesta ruokakaupasta tahdo saada kuin sitä tehotuotettua, jota en halua ostaa. Kalaa meillä syödään sen sijaan reippaasti yli keskiarvon: ainakin neljä ja joskus viisikin kertaa viikossa eli lähes neljä kertaa enemmän mitä keskivertoislantilainen.

Jos meidän keittiössä syödään lihaa, syömme melkein aina lammasta. Sitä islantilainen syö noin 20 kiloa henkeä kohti vuodessa (hevosta 1,5 kg, nautaa 14 kg ja sianlihaa 20 kg). Kun näitä lihan- ja kalansyöntitilastoja vertaa suomalaisiin tilastoihin, näkee heti, että me syömme kovin samalla tavalla. Lihaa menee kurkusta alas noin 80 kiloa vuodessa per henkilö. Broileri ja nauta ovat yhtä suosittuja molemmissa maissa. Ainoa ero on lampaan ja possunlihan kulutuksessa. Suomessa ei juuri kokata lampaanlihasta illallista, vaan ostoskärryyn päätyy useimmiten porsaanlihaa. Täällä se on toisinpäin.



Suomi ei ole samanlainen kalastusmaa kuin Islanti. Siksi minusta onkin perin kummallista, että molemmissa maissa syödään yhtä paljon meren antimia: noin 17 kiloa vuodessa leukaparia kohti. Lihaa syödään siis molemmissa maissa viisi kertaa enemmän kuin fisua. Ihmeen lihaisaa menoa.

Kala on maukasta, terveellistä ja yleensä sen tuottaminen kylmätiskiin ja pakastealtaaseen on ympäristöystävällisempää kuin lihantuotanto. Sitä paitsi kalasta saa helpolla ja nopeasti hyviä aterioita tällainen peruskeittiöpirkkokin, jolla ei ole aikaa keskittyä kokkaamiseen tai kärsivällisyyttä kokeilla keskittymistä vaativia ruokalajeja.  

Koska minä onnistun kalan kokkaamisessa, niin onnistuu kyllä moni muukin. Aionkin nyt kantaa ruotoni tähän soppaan ja hehkuttaa kalaa. Koska meillä syödään kalaa eri muodoissa useita kertoja viikossa,  aion jakaa täällä blogin puolella silloin tällöin kala-aiheisia reseptejä. Aloitan kestosuosikillani, joka yleensä hurmaa kaikki kylässäkäyneet kalanpurijat.

Valkoista kalaa aasialaisittain


3–4 ruokailijalle
1 kg vaaleaa kalaa (ostan itse useimmiten koljaa tai turskaa, mutta tähän käy mainiosti esim. myös pakasteseiti)
Iso nippu korianteria tai lehtipersilijaa
3 valkosipulinkynttä
1 dl kalakastiketta
1 dl ruskeaa sokeria (esim. fariinisokeria)
3 mehukasta limeä
1 punainen chili (tai 2-3 jos pidät tulisesta ruoasta)
1 sitruunaruohoa
Merisuolaa
Oliiviöljyä





Sulata kala huoneenlämmössä, jos ostat pakastekalaa. Levitä kalan/kalafileiden päälle noin 0,5 dl kalakastiketta. Anna maustua vartti. Tee sillä välin lisukekastike.

Jos keittöstä löytyy mortteli, käytä sitä! (Jos ei, melkein saman asian ajaa kestävä kulho ja perunamuusinuija). Murskaa valkosipulinkynnet ja korianteri/lehtipersilija sekä merisuola (1 rkl) tahnaksi. Lisää renkaiksi pilkottu chili ja jatka murskaamista. Kun seos on tarpeeksi hienoa, lisää sokeri ja sekoita kunnen sokeri on liuennut. Lisää mukaan limen mehu ja kalakastike (3 rkl) ja sekoita taas. Maista ja lisäile oman makusi mukaan sokeria (jos kaipaat makeutta), limeä (jos diggaat happamasta) tai chiliä (jos olet tulisen ystävä). Lopuksi pilko sitruunaruoho pieniksi renkaiksi terävällä veitsellä ja sekoita kastikkeeseen. Lykkää kastike jääkaappiin odottamaan.

Pyyhi kalojen päältä kalakastike ja hiero kalan pintaan sokeria ja suolaa. Öljyä kalan pinta ja grillaa tai laita uuniin ja käytä grillitoimintoa korkealla lämpötilalla. Kalan pinnan kuuluu tulla vähän rapsakka, mutta kala ei saa kuivahtaa. Itse pidän kalaa uunissa noin 180 asteessa noin 10 minuuttia, josta vähitään 5 minuuttia grilliasetuksella ja lämpötila 220:ssä. Noin kuuden minuutin jälkeen alan jo tarkastella kalan kypsymistä ja leikkaan testipaloja. Kalan kuuluu olla sisältä kypsää, mutta kuitenkin vielä märkää.

Keitä lisukkeeksi esimerkiksi riisiä ja tarjoile jääkaapissa odottavan kastikkeen kanssa.



Annoksen juju on nopeudessa ja siinä, että pannulla ei tarvitse käristää mitään. Kalan ei tarvitse olla tuoretiskiltä, vaan pakastefisu käy yhtä lailla. Muista vain sulattaa pakastettu kala hitaasti huoneenlämmössä. Vielä kertaakaan kukaan ei ole poistunut pöydästä kiittelemättä vuolaasti ja pyytämättä kastikkeen reseptiä. 

Syökäämme siis kalaa. Ensi kerralla tehdään paikallista pyttipannua eli plokkfiskuria.

--
Jutussa mainitut tilastolähteet:
Islantilaisten lihankulutus, Islannin tilastokeskus Hagstofa
Islantilaisten kalankulutus, Landlaeknir
Suomalaisten kalankulutus, Maaseudun Tulevaisuus
Suomalaisten lihankulutus, Luonnonvarakeskus

Tunnisteet: ,