Islannissa sumardagurinn fyrsti  eli Kesän ensimmäinen päivä on iso juttu. Sitä juhlistetaan ensimmäisenä torstaina, jo...

Kesä on siis asennekysymys

21.4.17 Satu Kommentteja: 6


Islannissa sumardagurinn fyrsti eli Kesän ensimmäinen päivä on iso juttu. Sitä juhlistetaan ensimmäisenä torstaina, joka osuu 18. huhtikuuta jälkeen. Tänä vuonna siis eilen. Sumardagurinn fyrsti on vapaapäivä. Koulut ja päiväkodit ovat kiinni, ja suurin osa toimistotyöläisistä on vapaalla. Ne kaupat, jotka päättävät pitää ovensa auki, ovat auki yleensä sunnuntaiaikataululla. 

Kesänaloituslahjojakin annetaan: puolisot ostavat jotain kivaa toisilleen ja vanhemmat usein kesäleikkeihin liittyviä leluja lapsilleen. Paikalliset rautakaupat mainostavat kaasugrillejä koko huhtikuun alun.


Kaupungit ja kunnat järjestävät ohjelmaa lapsille, ja esimerkiksi paikallisilla kuoroilla on ensimmäisenä kesäpäivänä tapana järjestää kirkkokonsertti, jossa lapset laulavat kesän alkavaksi. Illalla juhlivat aikuiset. Meidänkin kotipihalle kaikui eilen vielä yhdentoista jälkeen jossain Reykjavikin ahtaassa baarissa pidetty livekeikka.

Ulkokonsertteja ei ihan huhtikuussa sentään uskalleta järjestää. Kuin kohtalon oikusta kesän ensimmäisenä päivänä nimittäin sataa melkein aina lunta ja rakeita. Tottakai. Mutta huonosta säästähän ei islantilaisten juhlahumu vähene, vaan päinvastoin. Täällä on keksitty, että jos ensimmäisenä kesäpäivänä on tosi huono ilma, se tarkoittaa hyvää kesää. Että ihmiset: NYT ON KESÄ, NYT NAUTITAAN.


Jos nyt sattuisikin niin omituisesti, että ensimmäisenä kesäpäivänä paistaisi vain aurinko ja ulkona tarkenisi sytyttelemässä huurteiselle nurmikolle raahattua pienen henkilöauton kokoista kaasugrilliä ilman käsineitä ja pipoja, kukaan ei muistuttelisi siitä kansanuskomusta, että vain huono sää ensimmäisneä kesäpäivänä tuo hyvän kesän. Silloin nautittaisiin siitä, että kesä on ihan oikeasti alkanut, ja aurinko paistaa. Ja blaablaa sille, mitä joku uskomus sanoo.

Näinhän niitä kansanuskomuksia ja kaikenlaisia ohjeita pitäisi muutenkin noudattaa: ronskisti soveltaen ja rusinat pullasta poimien. Tärkeintähän on pitää hauskaa ja nauttia elämästä, eikä orjallisesti noudattaa jotain ulkoapäin annettua Tärkeiden Opetusten Listaa.

Meidänkin kodissamme vietettiin kesäpäivää. Kävimme anopin luona kesäkahvilla muun lähiperheen kanssa; olisikohan meitä ollut yhteensä viitisentoista ihmistä siellä anopin kotoisassa vanhustentalokaksiossa. Pannukakkuvuori hupeni silmissä, ja kahdesta täytekakusta saatiin tuhottua yli puolet.

Kahvien ja hyvänkesäntoivotusten jälkeen lähdimme miehen ja lasten kanssa muutaman kilometrin päässä olevaan metsään kävelylle. Kaikilla talvitakit päällä, kumpparit ja villasukat jalassa ja se onneton joka unohti lapaset autoon (eh, minä), toivoi ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, että käännytään jo takaisin ja laitetaan penkinlämmitin päälle. Enemmistö kuitenkin muisti hanskat ja halusi jatkaa. Niinpä me kävelimme laaksoa ja metsää halkovan joen rantaa pitkin pienelle putoukselle ja otimme siellä tämän vuoden ensimmäiset kesäkuvat. Näistä kuvista muuten suorastaan huokuu lämpö. Talvitakin sisällä.


Illalla kaivoimme grillin kaiken talven aikana kertyneen rojun alta esiin ja tuikkasimme siihen pihamaalla tulen. Samalla ymmärsin, miksi näissä kaasugrilleissä on tukeva kansi. Kun alkaa kesken kaiken sataa lunta, lampaankyljykset eivät jäähdy.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Seuraapi pieni oma mainos. Tänne blogiin nimittäin tullaan aika usein Islanti-aiheisilla hakusanoilla. Ja mikäs sen mukavampaa - Islantiha...

Reykjavik-kaupunkikierros by Satu Rämö

19.4.17 Satu Kommentteja: 2

Seuraapi pieni oma mainos. Tänne blogiin nimittäin tullaan aika usein Islanti-aiheisilla hakusanoilla. Ja mikäs sen mukavampaa - Islantihan on ihana! Ehkä osa teistä jo tietääkin, mutta osa omaa unelmaduunipalettiani ovat myös yksityisopastukset, hevosmatkat ja ns. vip-ryhmien ohjelmat täällä Islannissa. 


Olen pyörittänyt tätä osaa firmastani viitisen vuotta, mutta hevosmatkoja lukuunottamatta en olekaan juuri möyhinyt tätä aihetta blogissani. Nyt viimeistään oli aika! Jos tarvitset Islannin-matkailuun liittyviä varauspalveluita, ohjelmatuotantoa tai opastusta, niitä tarjoilee Meet & Greet Reykjavík. 

Tänä kesänä otin ohjelmaan yksityisopastusten ja hevosmatkojen lisäksi myös Reykjavíkin kaupunkikierroksen muutamalle kesälauantaille. Luvassa on parin tunnin mittainen kävelykierros, jonka aikana tutustutaan lyhyesti kaupungin tärkeimpiin rakennuksiin (niitä ei montaa ole), mutta ennen kaikkea paikallisten arkeen ja elämänmenoon. Yritämme kiertää sopivan välimatkan päästä suurimmat turistimassat ja keskittyä niihin juttuihin, jotka tekevät juuri Reykjavíkista omanlaisensa kaupungin. Kirkkoja ja kansallismuseoita on joka kaupungissa ja niihin löytää ilman opastakin, joten jätämme ne vähemmälle huomiolle. Tällä reissulla tarkoituksena on tutustua Reykjavíkiin paikallisen silmin.


Niin, ja sitten on vielä tuo maksuton Tripsteri-matkaopas, joka on oikea paikka etsiä konkreettisia ja jatkuvasti päivittyviä matkavinkkejä ja kysellä matkaneuvoja. Elokuussa ilmestyy sitten se kauan odottamani uusi Islanti-aiheinen matkaopaskirja eli Tripsteri Islanti.

Oukeih. Nyt on Islanti-eväät jaettu. Kertokaahan, jos alatte kärsiä yliannostuksesta. Voin yrittää hillitä itseäni, mutta en ole ihan varma millaisella menestyksellä.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Avauduin vähän aikaa sitten yrittäjän kuivan kauden kirouksesta. Se juttu lähti lentoon ja on heittämällä yksi viime kuukausien luetuimpia...

Työelämän yksinkertaisten asioiden lista

17.4.17 Satu Kommentteja: 77

Avauduin vähän aikaa sitten yrittäjän kuivan kauden kirouksesta. Se juttu lähti lentoon ja on heittämällä yksi viime kuukausien luetuimpia juttuja. Vähänkö hienoa! Niinhän se vaan on, että hedelmää pitää puristaa välillä vähän lujempaa, että sieltä tulee mehua. Sekin on aloittavan ja miksei jo pidemmällekin ehtineen yrittäjän hyvä tietää, että aina ei tosiaan ole helppoa. Niin kuin ei ole palkkatöissäkään.


Olen valtavalla riemulla seurannut viime kuussa ilmestyneen Unelmahommissa-kirjamme saamaa lukijapalautetta. Erityisesti käytännönläheistä sydäntäni ovat lämmittäneet useat kiitokset kirjan realistisesta ja todenmukaisesat otteesta. Emme ole unohtaneet unelmoida, mutta emme ole unohtaneet sitä taskulaskintakaan. Ne kun mahtuvat ihan hyvin yhteen ja samaan kouraan.

Mikään ei saa minua yhtä paljoa kihisemään harmituksesta kuin ympäripyöreät lötinät yksisarvisista, positiivisen ajattelun voimasta, ilon kautta tekemisestä, lujan lempeästä, happamanmakeasta ja suolattomasta mutta kuitenkin vähän suolaisesta sanojen vääntelystä. Jos sanoo jotain, pitää olla jotain konkreettista sanottavaa. Eli jos suunnittelee tekevänsä jotain, pitää myös tehdä jotain.


Loppupeleissä työnteossa niin kuin elämässä ylipäätään on kyse ihan hirvittävän yksinkertaisista asioista. Jos alkuasetelmat ovat hyvät eli ponnistuslauta kunnossa, ei vaadita ihmeitä. Kun noudattaa näitä seuraavia asioita tai niistä edes muutamia, pääsee minun kokemukseni mukaan jo aika lähelle sitä omaa päämäärää. Eli näkyy siis Snaefellsjökullille saakka. (Tämä on reykjavikilaisten tapa sanoa, että näkeepä pitkälle, kun muutaman sadan kilsan päässä oleva jäätikkö vilkkuu kirkkaalla ilmalla pääkaupungin keskustaan.)

Työelämän yksinkertaisten asioiden lista


1. Tee aina se mitä lupaat. Älä ylitä odotuksia joka kerta, mutta tee se sopivan usein.
2. Älä keksi tekosyitä. Suoruus kannattaa. "En osaa" on paljon parempi kuin "En ole ehtinyt, koska...." 
3. Älä vieritä vastuuta muille - vaikka sinulla olisikin siihen täysi oikeus. Ei ketään loppupeleissä kiinnosta, että homma meni reisille, koska joku teki sinulle oharit. Hyvä tyyppi kantaa vastuun myös omien alihankkijoidensa ja assareidensa mokista. (Muun muassa siksi esimiehelle maksetaan enemmän kuin assistentille.)
4. Älä ole mulukku vaan ole mukava. Se palkitsee itsensä. Ihmisillä on tapana auttaa heitä, joilta ovat itse saaneet apua.
5. Pidä aikataulut. Jos aikataulu murenee, kerro siitä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa (älä siis ota sitä "Tieto ja valtiohallinnon tietojärjestelmäuudistus" -leikin Tieto-roolia).
6. Tee sitä, missä olet hyvä ja tee niiden varmojen tulonlähteiden ohella rohkeampia kokeiluja, jotka vievät sinua uusille poluille ja uusien työtehtävien pariin. Eli konsulttislangilla: pidä aina salkussasi pari rehevää lypyslehmää ja muutamia perhosia vatsanpohjiin tuovaa tähdenalkua. Näin varmistat laskutuksen, mutta et jää junnaamaan paikallesi.
7. Kun tarvitset päätöksen, etsi itsellesi tärkeän asian päätöksentekijä ja keskity häneen. Älä siis puhu proikkarille, jos tunnet divisioonan johtajan. 
8. Etene kokeilemalla älä pelkästään teoriassa suunnittelemalla. Ihan jokaista askelta varten ei kannata perustaa komiteaa hautomaan eteenpäin pyrkivää ideaa kuoliaaksi.


Laura Friman (siis se uusimman Iholla-kauden ässämuija ja Radio Helsingin aamujuontaja, tomittaja, kirjailija jne.) totesi taannoin Facebookissa, että hänen mottonsa elämässä taitaa olla "Vois jo alkaa tapahtua jotain." Se on muuten hieno motto. Suorastaan rakastuin siihen. Lauraan olen ihastunut jo ajat sitten - niin hauska, ahkera, tunnollinen ja hullu tyyppi. Siksi meistä olikin kirjailijakollegani Hannen kanssa ihan mahtavaa, että Laura ehtii osallistua järjestämäämme Unelmahommissa After Work -tapahtuman esiintyjiin. Mukana puhumassa myös media-alan moniosaaja, yrittäjä ja hyvinvointivalmentaja, upea Maaret Tukiainen ja ainutlaatuisen kahvialan busineksen perustanut, Warrior Coffeen perustaja ja toimitusjohtaja Riku Uski. Puhumme unelmaduunien tekemisestä: miten siihen tultiin, mikä ottaa päähän ja miten päästä eteenpäin. Ja miten sen oman unelman ylipäätään edes tunnistaa.



Olisi ihanaa kutsua tuohon tilaisuuteen teidät kaikki hakemaan inspiraatiota ja tutustumaan toisiinsa, mutta valitettavasti tapahtumatilamme on vain muutamalle kymmenelle hengelle ja pystymme molemmat kutsumaan siksi mukaan vain kolme blogimme lukijaa. Siispä - joudumme arpomaan.
 
Täydennä tuota oheista Työelämän yksinkertaisten asioiden listaa omalla neuvollasi. Se voi olla mikä vain: ajatus, ohje tai mielipide. Jätä neuvosi tähän alle kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi kera, niin osallistut arvontaan. Arvomme molemmat blogeissamme kolme kutsua tilaisuuteen sunnuntaina 23.4.

Unelmahommissa After Work, Helsingissä 27.4. kello 15–17, M.O.W (Pikku Roba 9). Puhumassa Laura Friman, Maaret Tukiainen, Riku Uski, Hanne Valtari ja minä. Kaikille tilaisuuteen osallistuville on varattu aika herkullinen goodie bag kirjoineen. Ja tarjoiluakin on. Tietysti. Hyvän duunin päälle kuuluu aina skoolata, mehulla tai vaikka ginillä. (No siinä jo tulikin ohje numero 9. Kerro sinä se kymmenes!)

77 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Pääsiäislomamme lähiseudun hotellissa oli melkoinen suksee. Aamuisin anoppi ja kuopus jäivät tekemään palapelejä hotellihuoneeseen kun mi...

Yhteismatka lasten ja anopin kanssa

16.4.17 Satu Kommentteja: 9

Pääsiäislomamme lähiseudun hotellissa oli melkoinen suksee. Aamuisin anoppi ja kuopus jäivät tekemään palapelejä hotellihuoneeseen kun minä ja vanhempi pulikoimme kuumavesialtaissa hotellin sisäpihalla. Päivisin kävimme sukulaisten luona kylässä ja kolusimme hotellimme ympäristössä olevia kahviloita (koska muuten niin kivassa hotellissa oli yksi paha miinus: järkyttävän paha kahvi). Illan tullen anoppi nukutti yhteisessä huoneessamme kuopuksen sillä välin kun minä ja esikoinen istuimme alakerran baarissa happy hourilla piirtämässä ja lukemassa lehtiä. 


Vauhdikkaan matkan kohokohdat voipi tiivistää viiteen kohtaan:

1. Traktorikilpailut sukulaisperheemme maatilan pihalla. Vietimme yhden päivän lähisukulaistemme maatilalla, jossa asuvat mieheni serkut, toisen serkun viisivuotiaat kaksoset ja serkkujen vanhemmat eli siis anoppini sisko aviomiehensä kanssa. Traktorikisassa viisivuotiaat ja esikoinen antoivat kuopuksen voittaa. Sopuvoitto oli lohdutuksena siitä, että kuopus joutui kisaamaan talon pienimmällä muovitraktorilla. Kisan jälkeen häviäjät halusivat piirtää voittajalle lahjan. Kaikki halukkaat pääsivät myös istahtamaan hetkeksi tilan vanhimman islanninhevosen, 33 vuotiaaksi ehtineen pollepapparaisen selkään. 




2. Yllätys! Kuopuksen ilme navetassa, kun se tajusi, että lehmiä on ihan oikeasti olemassa. Täplikäs eläin ei siis olekaan mikään lasten kuvakirjojen tekijöiden punoma salajuoni.


3. Uinti. Kuumat kylvyt jääkylmällä sisäpihalla. Viihdyimme esikoisen kanssa altaissa pidempään kuin taannoisella Teneriffan-lomalla, vaikka ulkoilma oli nyt noin 22 astetta viileämpi. +Rusketuimme!


4. Yllätys #2! Kuopuksen ilme, kun ateriamme jälkeen lautasiamme pöydästä hakemaan tullut tarjoilija kertoi, että lastenannoksiin kuuluu kolmen pallon jäätelöannos. Tätä ilmettä en ehtinyt tallentaa kuvaksi asti. Samalla tuli selväksi, että puolitoistavuotias ymmärtää sanayhdistelmän "kolmen pallon jäätelöannos".

5. Tahto paremmaksi ihmiseksi. Lähtöpäivän aamuna esikoinen keräsi hotellin pihalta taskunsa täyteen mustia kiviä ja kertoi lähtevänsä kotiin palattuamme myymään niitä naapureillemme. Annan sitten sulle ne rahat, hän totesi. Remonttia varten, kuului tarkennus Kiitin vuolaasti, mutta katsoin kuitenkin asiakseni kertoa hänelle, että meillä on kyllä isän kanssa tuloja, että lapsen ei tarvitse lähteä ovelta ovelle myymään pieniä kiviä. Tai ainakaan antaa kaupoista syntyneitä rahoja meille. Joo, mä tiedän kyllä. Mutta mä haluan olla joka päivä vähän parempi ihminen, ja siksi mä ehdotin tätä.


Varmuuden vuoksi tungin autoon nostuamme pääsiäismunan suuhuni, että en sanoisi mitään typerää, mikä olisi rikkonut sen hienon hetken.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Synttärilahjoihin liittyy aina eräs ristiriita. On tärkeää juhlistaa ja muistaa läheisiä tekemällä tai sanomalla jotain ainutkertaista. Ai...

Uniikki lahjaidea tärkeälle ihmiselle

14.4.17 Satu Kommentteja: 3

Synttärilahjoihin liittyy aina eräs ristiriita. On tärkeää juhlistaa ja muistaa läheisiä tekemällä tai sanomalla jotain ainutkertaista. Aineettomat lahjat ovat mahtavia, mutta samalla sitä kuitenkin haluaisi, että edes niistä isoimmista merkkipäivistä jäisi joku konkreettinen, kädessä pidettävä muisto. 


Äitini täytti juuri 60 vuotta (kyllä, hän siis aloitti nämä lapsiperhehommat vähän nuorempana kuin minä). Merkkipäiväänsä hän juhlisti luonamme Islannissa ja maailmalla asuvat siskonikin tulivat meille samaksi viikoksi kylään. Teimme kaikkea mukavaa yhdessä. Näissä nykyisissä elämäntilanteissamme tärkeintä tälle porukalle onkin juuri se yhdessäolo.

Silti halusin antaa lahjaksi jotain mieleenpainuvaa, jonka äiti voisi viedä mukanaan kotin. Mutta mitähän ihmettä se voisi olla. Käsilaukku tuntui tavanomaiselta ja niitä hänellä on jo. Kelloa on vaikea ostaa, samoin koriste-esineitä. Vaatteita on kinkkistä ostaa muille paitsi omille lapsille.

Sitten peliin puuttui eräs korumuotoilija. Tiia Arkko laittoi ennen joulua meiliä. Hän kertoi lukevansa blogiani ja seuraavansa Reykjavikissa olevaa design-kauppaamme. Hän kertoi ideastaan tehdä koruja lasten piirustuksista. Joulukuussa en työkiireiltä ehtinyt keskittyä tähän asiaan, joten se jäi.


Nyt keväällä 60-vuotissynttärilahjaideaa miettiessäni muistin Tiian kanssa käymäni sähköpostikirjeenvaihdon ja ehdotin, että voisin tilata sellaisen korun nyt. Sain riipuksen maksutta, koska halusin kertoa siitä täällä blogissa. Normaalisti hinta tällaisille piirustuskoruille lähtee 85 eurosta.

Homma toimii niin, että korun tilaaja lähettää piirustuksen Tiialle. Piirustuksen pohjalta hän sahaa hopealevyyn kuvioita ja tadaa! Taideteos kulkee sen jälkeen mukana kaulalla tai vaikka korviksissa.

Esikoinen on ahkera ja pedantti piirtäjä. Tytön tuotantolinjalla kuluu kyniä ja paperilehtiöitä jäätäviä määriä ja piirustuslehtiö kulkee aina mukana. Mutsillakin on jo kasa tytön tekemiä taideteoksia ja osa niistä on kehystetty seinälle olohuoneen paraatipaikalle.  Esikoisen itsesuunnittelema hopeakoru kuullosti loistavalta idealta. Piirrustus ikuistettuna hopealevyyn on lahja, joka on osittain tehty itse, ammattilaisen laadukkaista materiaaleista valmistama, arvokas, uniikki - ja menee pieneen tilaan. Lähetimme Tiialle esikoisen kuvan, jonka hän oli nimennyt "Sateen jälkeen".


Esikoinen oli piirrustuksensa muuttumisesta hopeakoruksi ihan tohkeissaan. Pikkutarkkaa piirrustusta piti tekovaiheessa ymmärrettävästi hieman pelkistää, mutta sekään ei haitannut pikkutaitelijaa. 

Tämähän on killerihyvä lahjaidea isompaan merkkipäivään. Yhteystiedot ynnä muut löytyvät täältä: Tiia Arkko Design. 

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lähtisitkö anoppisi kanssa ainoina aikuisina yhdessä reissuun? Minäpä lähden, tänään kiirastorstaina. Islannissa pääsiäinen on tavatto...

Pääsiäiseksi hotellilomalle

12.4.17 Satu Kommentteja: 10

Lähtisitkö anoppisi kanssa ainoina aikuisina yhdessä reissuun? Minäpä lähden, tänään kiirastorstaina.

Islannissa pääsiäinen on tavattoman iso juttu. Juhla ei ole merkittävä niinkään uskonnollisesti vaan pitkän loman takia. Koko maa hiljenee melkein puoleksitoista viikoksi alkaen viime viikon perjantaista. 


Koulut ovat kiinni koko tämän viikon ja ensi viikon alun. Etelänmatkojen hinnat ovat huipussaan ja maaseudun vuokramökit varattuja. Toimistoytöntekijöitä on vaikea saada kiinni, koska kaikki ovat jo lomalla ja jos eivät vielä ole, yrittävät kuitenkin jo henkisesti luistaa sinne.

Pääsiäinen on Islannin matkailualallakin kiireistä aikaa. Puolisoni hiihteleekin tällä hetkellä Vatnajökullin jäätikön yli pienen matkailijaryhmän kanssa. Siellä ne nukkuvat teltoissa, vetävät tavaroita pitkissä pulkissaan, hiihtävät ja sulattavat lumesta juomavettä. Ruoaksi on jotain pussipastan tyylistä, suolapähkinöitä ja ehkä perunoita. 

Rankka työreissu? Noh, rankkuus on suhteellista. 

Minä olen samaan aikaan kotona lasten kanssa. Miehen siskot perheineen ovat matkoilla, samoin kaverit ja muut lähisukulaiset. Remontin keskellä olevaan kotiin jääminen kahden lapsen kanssa koko pääsiäiseksi ei ihan hirveästi houkuttele. 

Viikon alku on saatu kulumaan esikoisen kaverin kylävierailulla, uintireissulla lähiuimahalliin ja anopin luona hengailulla. Mutta tässä olisi vielä kuusi pitkää lomapäivää edessä. 

Niinpä me päätimme anopin kanssa vähän repäistä. Tai ideahan tuli oikeastaan anopilta: Varaa sinä meille joku kiva maaseutuhotelli, niin minä maksan! Otetaan lapset mukaan ja istutaan aamuisin valmiiseen aamiaispöytään.

Hirvittävän houkutteleva ajatus! Skauttasin muutaman lähitienoon hotellin ja kyselin olisiko vielä tilaa pääsiäisvieraille. Sain lopulta huoneen kahdella varasängyllä Hotelli Örkistä Hveragerdin kylästä.


Muutaman päivän mittaiseen minilomaan Hveragerdin kylä on mainio kohde. Se on reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Reykjavíkista, Hellisheidin vuoren itäpuolella. Siis landella, mutta kaupungin välittömässä läheisyydessä. Kylästä löytyy hauskoja vaellusreittejä, kuumia lähteitä, geotermisella energialla lämpiäviä kasvihuoneita, pari uima-allasta ja muutama ravintola. Se viime reissulta tutuksi tullut hevostallikin on ihan vieressä.

Niinpä me sitten huomenaamulla pakkaamme kolmeksi päiväksi vaatteita, uikkarit, kilonkokoisen pääsiäissuklaamunan ja kuopukselle matkarattaat ja unilelut. Kaikki muu löytyy hotellilta. Valmiiseen pöytään, pedattuun sänkyyn ja puhtaaseen kylppäriin, jossa odottavat kuohkeat ja nätisti viikatut valkoiset kylpypyyhkeet. Ajomatkaa alle tunti ja anoppi kuittaa laskun. Ihanan helppo tapa tehdä pieni pääsiäisreissu. Anoppi on reissannut kanssamme usein pitkin Islantia ja ulkomaillakin, mutta nyt lähdemme matkaan ensimmiästä kertaa kokoonpanon ainoina aikuisina. Raporttia seuraa, kuinka siinä sitten kävi.

Iloista pääsiäistä!

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mitä tehdä, kun yrittäjän laskukausi iskee? Olen pohtinyt tätä kysymystä varmaan satoja kertoja kuluneen kevään aikana. On nimittäin ensim...

Mitä tehdä, kun yrittäjän laskukausi iskee?

10.4.17 Satu Kommentteja: 34

Mitä tehdä, kun yrittäjän laskukausi iskee? Olen pohtinyt tätä kysymystä varmaan satoja kertoja kuluneen kevään aikana. On nimittäin ensimmäinen kerta koko yrittäjäurani aikana, kun minulla ei ole tarpeeksi töitä.

Ja tämän myöntäminenhän ei ole synonyymi epäonnistumiselle. Siitä, että töitä ei ole tarpeeksi, ei puhuta läheskään niin usein kun siitä, että töitä on aivan liikaa ja on muuten ihan kamala kiire koko ajan. Ja juuri siksi päätin ottaa aiheen puheeksi. 


Puhutaanpa siis hetki alamäestä ja siitä, miten se lasketaan alas kaatumatta. Tai jos kaadutaan niin mielellään sillä tavalla, että ei tule kamalasti ruhjeita.

Olen ollut yrittäjä 2000-luvun ensimmäististä vuosistani asti, jolloin perustin ensimmäisen yritykseni. Se oli toiminimi nimeltä Räiskäle.

Sen jälkeen olen yrittänyt eri kokoonpanoissa monenlaisia viestintäalaan, kirjailijan työhön ja vaikuttajamarkkinointiin  liittyviä asioita. Olen maustanut keitosta vip-matkailupalveluilla, islanninhevosvaelluksilla ja designin myymisellä. Tehnyt sellaisia asioita, jotka kiinnostavat ja joissa tiedän olevani joko tosi hyvä. Tai sitten olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat siinä asiassaan tosi hyviä ja lyöttäytynyt heidän kanssaan samaan tiimiin tekemään hommia. 

Tämä kevät on ollut ensimmäistä kertaa 16 vuoteen työkuvioiden osalta haastava siksi että tekemistä ei ole ollut tarpeeksi. On ollut vähän nihkeää. Hetkittäin jopa ihan paskaa, jos suoraan sanotaan.


Pari vakiopalstaa, joita olen pyörittänyt jo useita vuosia, loppuivat vuodenvaihteeseen. Se oli todella hyvä, koska vaihtelua tarvitaan tai jutut alkavat toistaa itseään. Upea Unelmahommissa-kirjamme valmistui eikä seuraava kirjaprojekti startannut ihan heti. Islannin kruunu on vahvistunut ihan helvetisti, mikä on realisoinut valuuttakurssiriskiä huonompaan suuntaan. Täällä blogin puolella on ollut tosi hyvä meininki ja lukijamäärätkin ovat kasvaneet, mutta harmillista on ollut se, että yhteistöitä ei ole ollut pitkään aikaan. Se on hankaloittanut työajan antamista blogille. Vaikka teen tätä siksi että tykkään tästä, en silti voi tarinoida tänne näin usein, jos siitä ei tule yhtään tuloja.  

Ja kaikki nämä typerät umpisolmut samaan aikaan. Tässä tilanteessa jaksamista on jeesannut kolme asiaa.

1. Ajatus siitä, että muilla on joskus ihan sama tilanne. Jokaisessa yritystoiminnassa tulee joskus vastaan alamäkiä, se nyt vaan kuuluu asiaan. (Jos ei tule, yritys ei käytä läheskään kaikka potentiaaliaan mikä sillä on.) Oli yritys sitten kahden ihmisen viestintäyritys tai 50 ihmistä työllistävä IT-pulju, aina on olemassa riski että hommat eivät mene putkeen. Alamäki ei välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tilauksia. Alamäki voi olla sekin, että avainhenkilöstö lähtee, joku sairastuu, teknologia sakkaa tai maailmalla tapahtuu joku iso asia, joka lykkää maailmanpoliitiikkaan oloshdemuutokset liikkeelle yritykselle epämieluisaan suuntaan. Se tilanne pitää vaan kestää ja jos se kestää liian kauan, pitää toimintaa mukauttaa.

2. Pidä puskurirahasto. Lainaan tässä itseäni Unelmahommissa-kirjan viimeisiltä sivuilta: "Ennen kuin aloitat täysipäiväisenä unelmatyöyrittäjänä, yritä saada säästöön noin viisituhatta euroa. Vaikka sinulla olisi asiakkaat valmiina, aikaa työn aloittamisesta laskusta tulleeseen suoritukseen menee keskimäärin pari kuukautta. Rahapulassa kärvistely syö motivaatiota."

Lisäisin tuohon lainaukseen, että pidä se vararahasto aloittamisen jälkeenkin jos se vain mitenkään on mahdollista. On suoranaista luksusta, että  tilillä on joka tilanteessa sen verran massia, että saa hoidettua välttämättömät laskut ja itselleen palkan myös kuivina aikoina. Rahapulassa kärvistely toden totta syö motivaatiota entisestään. Tekemättömyys on erityisen tylsää tyhjätaskuna.


3. Tee sitä, mihin normaalisti ei ole aikaa. Jos töitä ei ole tarpeeksi, on erinomainen idea tehdä jotain muuta! Jotain sellaista, johon tavallisessa tilanteessa ei ole aikaa. Itsehän olen tänä keväänä treenannut kuin pieni eläin. Tulokset crossfitissä ovat nousseet, juoksukunto kasvanut ja puoliso katselee tämän tästä käsivarsiani ihaillen ja toteaa niiden olevan kohta paksummat kuin hänellä. Tavallisena arkena aikaa urheilulle on vaikea löytää. Nyt kun luppoaikaa on ollut vähän enemmän, olen käyttänyt siitä ison osan urheiluun. Ehkä paljastan ennen kesää sikspäkkini. (Ehkä en.)

Urheilua sijaistoimintona harrastavat muuten muutkin. Muistatteko, kun Stubbilla meni pääministerin hommissa heikosti, hänen fyysinen kuntonsa parani? Kun oma puolue vikuroi ja hallituskumppanit vittuilivat, oli ihan terveellinen vaihtoehto tehdä 50 kilometrin juoksulenkki.

Urheilun lisäksi olen pohjustanut tulevia töitä. Siis sellaisia, jotka eivät vielä tuota penniäkään, mutta joista aion tulevaisuudessa yrittää takoa rahaa. Ei niistä kaikista välttämättä koskaan täysin valmista tule, mutta jokaisesta varmasti jotakin ja ehkä yhdestä tai kahdesta jättipottikin. Uusille, hauduttelua vaativille jutuille on harvemmin aikaa silloin, kun dedikset painavat päälle ja on saatava valmiiksi laskutettavaa työtä. Mutta nyt olen ehtinyt ajatella ja rönsyillä. Tällä hetkellä minulla on  ajatustasolla, aloitus- ja keskivaiheessa menossa esimerkiksi seuraavanlaisia juttuja:

- Oma podcast. Well, of course.
- Eroottinen viihderomaani.  (En keksinyt yhtäkään syytä, why not.)
- Muutama asiaproosan alle luiskahtava kirja-aihio. Eivät liity seksiin, mutta muihin elämännautintoihin kyllä. 
- Verkkokauppa ja pari muuta idistä kauppiaskollegoideni kanssa.
- Osuuskunnan kanssa yhdessä rakentamaamme matkailumediaan Tripsteri.fi:hin liittyvät jutut.

kuva: Janita Autio

4. PING-BONUS! Huononakaan hetkenä älä laske hintoja. Älä laske hintoja etenkään silloin, jos olet aikaisemmin saanut kaupaksi saman homman sillä korkeammalla hinnalla. Vaihda mieluummin asiakasta, myymääsi tuotetta tai vaikka alaa. Alennusmyynti on osa vähittäiskauppojen vuosikalenteria ja bisneslogiikkaa, mutta se sopii huonosti esimerkiksi asiantuntijatyön, ajatustyön ja muunlaisten palvelujen myyntiin. Hintoja ei kannata polkea, koska ethän halua itsellesi halvan leimaa? Tai hintapolkijan mainetta oman alasi tekijöiden keskuudessa? Eikä varmaan oikein kiinnosta tehdä viime vuoteen verrattuna neljä kertaa enemmän töitä tienataksesi saman rahasumman?

kuva: Janita Autio
kuva: Janita Autio

Oman työn hinnoittelu on todella kiinnostava aihe, jota aion pöyhiä lisää. Vedän sisältömarkkinointitapahtuma PING Helsingissä 28.4. Q&A-session yhdessä bloggaaja Janicke Hansenin, matkailualan some-vaikuttaja Melvin Böcherin ja somevaikuttaja Joonas Linkolan kanssa. Näillä kaikilla on rutosti suuremmat sosiaalisen median verkostot kuin minulla, joten keskustelusta tulee varmasti todella mielenkiintoinen. Minua ainakin kiinnostaa tietää, kuinka paljon kuuluu pyytää yhdestä Instagram-kuvasta, jos omalla tilillä on lähemmäs puolisensataatuhatta seuraajaa.


Tämän Q&A:n jälkeen tiedät (ja minä tiedän) vähän enemmän siitä, miten paljon omasta some-työstä pitäisi pyytää, miksi ei kannata myydä alennuksella ja mistä kohtaa löytyy se oikea hintataso. Kesto 40 minuuttia ja kielenä englanti. Jos olet tulossa PING-festareille, ilmottaudu ihmeessä Q&A-settiini! Lupaan palata aiheeseen festarin jälkeen myös täällä blogissa. Adios! 

Mä lähden taas sinne salille. Ahhaahh.

34 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Esikoinen kuikuilee välillä olkani ylitse, kun teen koneen ääressä töitä ja juttelen kavereiden kanssa. Siinä sivussa hän tulee oppineeksi...

Pientä Suomi-tunnelmointia Islannissa

9.4.17 Satu Kommentteja: 7

Esikoinen kuikuilee välillä olkani ylitse, kun teen koneen ääressä töitä ja juttelen kavereiden kanssa. Siinä sivussa hän tulee oppineeksi kaikenlaista Suomesta. Yksi mieleenpainuvimpia juttuja hänelle ovat olleet kuvat pääsiäisnoidista ja virpomisesta. Viimeiset pari pääsiäistä hän onkin kysellyt, miksi meillä ei Islannissa ole virpomispäivää. Saisi pukeutua hassuihin vaatteisiin, vaellella kaupungilla ja pinota vielä herkkujakin koriin. 



Islannissa kun ei tällaista palmusunnuntain pääsiäisperinnettä ole ollenkaan. Täällä hassuihin asuihin pukeutuneet lapset keräävät ovelta ovelle pyytämässä karkkia öskudagur-päivänä eli tuhkakeskiviikkona. Se sijoittuu laskiaisen aikoihin helmikuulle. 

Palmusunnuntain puuttuminen on vähän hiertänyt. Että miksi me ei voida virpoa. Miksi ei voisi pukeutua noidaksi ja "meikata". Lapsi on ehdottanut, että voitaisiinhan me mennä kaksin, vaikka muut eivät menisikään.

Suomalaisella vakavuudella olen tyrmännyt ajatuksen. Me ei kyllä tosiaankaan miksikään noidiksi pukeutuneina lähdetä kolkuttelemaan vieraitten ihmisten ovien taakse. Jotenkin vaivaannuttavaa tunkeutua naamiaisasuun pukeutuneena ihmisten eteisiin ja huitoa heitä risuilla. 


Mutta sittenpä löytyi ratkaisu. Suomalainen kanssamutsini nimittäin ehdotti tänä viikonloppuna, että tulisimme esikoisen kanssa heille virpomaan. 

Totta tosiaan. Virpomisestahan voi sopia virvottavien kanssa etukäteen. Onpa hölmöä, kun en ole tullut tätä ajatelleeksi aikaisemmin. Soitin saman tien anopillekin ja kysyin, olisiko hänellä vähän karkkia kaapissa, jos me tulisimme heiluttelemaan eteiseen vitsaa. Kerroin, että ideana on kuunnella runo, ottaa vastaan koristeltu oksa ja laittaa lapsen kahvipannuun joku pieni herkku.



Käytiin hakemassa Tigerista askartelutarpeet (pari tipua, sulkia ja ohutta rautalankaa) ja takapihalta puusta talven aikana pudonneet kuivat oksat.  Kaivoin keittiön laatikosta kirkkaimmanvärisen esiliinani ja meikkipussista punaisen huulipunan ja mustan rajauskynän. Itse sonnustauduin pääsiäisajelulle vetämällä jalkaan pupulenkkarit.

Opeteltiin lapsen kanssa se lyhyin mahdollinen virpomisruno (virvon varvon, tuoreeks terveeks...) ja kruisattiin naapurikaupunkiin Kópavoguriin ja sieltä anopin luo kaupunginsairaalan naapurustossa olevalle kerrostaloalueelle. Kópavogurista saatiin mahtava islantilainen pääsiäismuna, jonka sisältä löytyy perinteiseen tapaan karkkia ja mietelause.  Anoppi oli pelannut islantilaisena varman päälle ja ymmärsi ajatukseni "pienestä herkusta" kahdeksi suklaamunaksi ja jättikokoiseksi karkkipussiksi.  


Esikoinen oli saalistaan enemmän kuin otettu. Pohdimme myös, mitä tarkoittaa se, että joku ihminen on "tuore ja terve". Kaksi vierailupaikkaa riitti tekemään päivästä muistettavan. Paluumatkalla kotiin ehdotin, että käytäisiin samoilla dieseleillä vielä ruokakaupassa hakemassa pyykinpesuainetta ja ensi viikon ruokaostokset. 

Joo mene sinä vaan, minä odotan autossa. En minä kehtaa sinne näissä vaatteissa tulla hengaamaan jos tulee vaikka joku tuttu vastaan.  

Aah. Minun oma suomalainen pääsiäistrollini.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Pieni päivitys kuopuksen syntymän jälkeiseen kuntoiluprojektiini  sekä asiaa siitä pirulaisesta, josta raskaana olleita ja lapsen saaneita...

Näin tunnistat suorien vatsalihasten erkaantuman + alennus kurssille

6.4.17 Satu Kommentteja: 13

Pieni päivitys kuopuksen syntymän jälkeiseen kuntoiluprojektiini sekä asiaa siitä pirulaisesta, josta raskaana olleita ja lapsen saaneita äitejä informoidaan aivan liian vähän: suorien vatsalihasten erkaantumasta. 


Ensin nopea pikakelaus faktoineen. Kuopus syntyi vähän yli 1,5 vuotta sitten. Olin aloittanut aktiivisen liikkumisen vuonna 2014, lajina crossfit. Kun tulin vuonna 2015 raskaaksi, treeneihin tuli luonnollisesti tauko.

Urheilin raskaana ollessanikin, mutta rauhallisesti ja pienillä painoilla. En tehnyt laatikkohyppyjä vaan laatikolle askeltamisia. Käytin pieniä painoja ja jätin vatsalihasten treenaamisen pois aika varhaisessa vaiheessa. Vatsa pullahti megakokoiseksi raskauden loppuvaiheessa aivan kuten kävi esikoisenkin kanssa. Kuudennelle kuulle minusta ei välttämättä edes huomannut, että olin paksuna. Sitten vaan yhtenä aamuna heräsin ja huomasin että olen nyt yhtäkkiä todella, todella raskaana.

Synnytyksen jälkeen pidin pari kuukautta kokonaan taukoa hikitreeneistä. Tein kävelylenkkejä ja joogasin ja venyttelin kotona.


Paino ei jäänyt synnytysosastolle. Mutta ei se jäänyt ensimmäiselläkään kerralla, joten osasin varautua hitaaseen aloitukseen ja aloitinkin aika rauhallisesti. Tiesin, että näen kaikki vuodenajat ainakin kerran, ennen kuin vanhoja farkkuja kannattaa kaivaa vaatelaatikon pohjalta esiin.

Toisen lapsen jälkeen palautuminen oli minulle paaaaaaljon hitaampaa kuin esikoisen synnyttyä. You know. Kun se vatsanahka on venähtänyt kaksi kertaa ja sisuskalut olleet lingossa kahdesti, muodot, lihakset ja kaikki muut jännät asiat eivät palaudu paikalleen ihan samalla tavalla kuin ensimmäisen lapsen kanssa. Ei ainakaan omalla kohdallani.

Olen kuluneen vuoden aikana urheillut ahkerasti. Käyn noin viisi kertaa viikossa crossfitissä ja lenkeillä. Nyt vihdoin talven vaihduttua kevääksi olen huomannut muutoksen: alan vihdoin olla samoissa mitoissa kuin aikaisemminkin. Teen harjoituksia raskautta edeltävillä painoilla, hypin laatikoille ja pystyn ruoskimaan hyppynarua ilman että kusen housuun ihan joka hypyllä. Kun itseäni katson peilistä, niin väittäisin että olen melkein nelikymppiseksi läppärihiireksi aika tikissä kunnossa.

Mutta edelleen on monia liikkeitä, joita en jaksa tehdä kuten ennen (esimerkiksi hollow rock -vatsalihasliike) enkä tiedä, pystynkö koskaan tekemäänkään. Vatsalihakseni ovat vieläkin vähän heikot. Alaselkäni on vahva eikä se ole koskaan kipuillut (kopkop) mutta vatsalihakset ovat se minun akilleen kantapäää. Maha pömpöttää, eikä siellä ole kamalasti voimaa.

Tutustuin vuoden alussa Instagramin kautta helsinkiläiseen Lupaus-studioon, joka on erikoistunut erilaisiin kuntoilu- ja ruokavaliovalmennuksiin. Kiinnostuin Lupauksen järjestämistä keskivartalokursseista, jotka on suunnattu synnyttäneille äideille. Se kurssi on tarkoitettu meille ja teille, jotka ovat olleet raskaana ja synnyttäneet ja haluavat päästä parempaan kuntoon. Tässä ei rakenneta täydellistä tiimalasivartaloa vaan tavoitteet ovat realistisia. Eli suomeksi: harjoituksten tarkoituksena on päästä eroon virtsankarkailusta, alaselänkivuista, imetyksen aiheuttamista hartiakivuista ja muusta krempasta ja ylipäätään saada oma keskivartalo ja sitä kautta koko kroppa takaisin hallintaan. 

Olisin niin tarvinnut tätä kurssia jo viime vuonna. Mutta parempi se on myöhään kuin ei milloinkaan. Tein kurssin melkein 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen, koska halusin selvittää erkaantuman mahdollisuuden ja saada lisäideoita keskivartalotreeneihin. Niinpä lähdin kurssille, jonka sain maksutta koska lupasin kirjoittaa kokemuksistani tänne blogin puolelle. Ja mielelläni kuulkaa kirjoitankin! Se oli mielettömän informatiivinen ja hyödyllinen viisiviikkoinen.


Tykkäsin kurssista kovasti. Ensinnäkin se tehdään kokonaan verkon kautta, eli minäkin pystyin osallistumaan vaikka en asukaan Helsingissä. Jokaisen päivän treeniohjelma tipahtaa varhain aamulla sähköpostiin. Selkeät ohjeet, kuvat ja videot kertovat, mitä pitää tehdä ja sitten tehdään. Harjoitukset ovat lyhyitä ja ne voi tehdä vaikka kotona olohuoneessa. Valmentajalle voi halutessaan esittää kysymyksiä ja ohjelma jää omaan käyttöön kurssin jälkeen.

Opin monia hyödyllisiä tapoja treenata syviä vatsalihasliikkeitä ja vahvistaa pimberolihaksia eli sitä niin kutsuttua lantionpohjan aluetta.

Kurssilla kuulin myös ensi kertaa siitä, miten suorien vatsalihasten välisen erkaantuman voi suurpiirteisesti todeta kotikonstein. Tästä ei puhuttu muuten mitään esim. synntyksen jälkitarkastuksilla gynellä eikä yksikään personal trainer ole osannut sitä mulle kertoa, vaikka olen kysynyt. Vaikka jopa kolmannes synnyttäneistä naisista kärsii vaivasta! (Lisää tietoja erkaantumasta löytyy täältä.) Tämä on tärkeä asia. Sillä jos vatsalihakset eivät ole synnytyksen jälkeen palautuneet paikoilleen, voi urheilemisesta ollaa kropalle paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.


Mutta nyt se sumuverho vatsalihasten erkaantuman päältä siis hälveni. 

Suorien vatsalihasten erkaantuman toteaminen kotikonstein


Käy lattialle seläleen ja koukista polvet (jalkapohjat lattiassa). Rentouta vastalihakset ja nosta pää ja lapaluut ylös lattiasta. Kokeile sormillasi vatsan keskiosaa eli siitä suorien vatsalihasten välistä. Uppoavatko sormet sisään vatsaan? Kuinka leveältä rako vatsalihasten välissä tuntuu? Normaalitilassa vatsalihasten välissä syvennys on korkeintaan noin sentin tai kaksi. 


"Jos useampi sormi uppoaa vierekkäin vatsaan ja/tai tunnet suorien vatsalihasten reunat kaukana toisistaan, on sinulla erkaantuneet vatsalihakset ja on erittäin suositeltavaa tehdä itse kuntouttavia harjoituksia. Samoin jos suorien vatsalihasten välissä oleva linea alba tuntuu pehmeältä ja ei-kimmoisalta", Hyvinvointistudio Lupauksen nettikurssilla neuvotaan.

Jos löysit erkaantuman, älä panikoi. Jos olet epävarma erkaantuman olemassaolosta, käy varmuuden vuoksi tapaamassa fysioterapeuttia. 

Vatsalihasten yhteenompelu ei onneksi ole ainoa keino päästä raosta eroon. Erkaantumaa voi hoitaa treenaamalla oikein vaikkapa näiden Lupauksen treeniohjeiden mukaan. Seuraava Äitikurssi - Keskivartalo kuntoon synnytyksen jälkeen alkaa ensi maanantaina 10. huhtikuuta. Kurssin kesto on viisi viikkoa ja se maksaa 89 euroa. Tosin jos tilaat tästä blogini lukijoita varten tehdystä linkistä, saat kurssin blogihintaan 79 euroa.

PS. Jos kärsit huonosta ryhdistä ja hartiakivuista, käy lukemassa myös puolentoistavuoden takainen psoas-lihaksen venyttelyä käsittelevä juttuni. Omituinen pömppövatsa voi johtua erkauman lisäksi myös jäykästä psoaksesta. Voihan se tietysti täytekakun syömisestäkin johtua, mutta se on hyvä syy, josta ei kannata turhaan huolestua :)

Kuvat: Björgvin Hilmarsson


13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Käytiin sitten kahdesti viime viikolla lääkärissä. Ensin oli puolitoistavuotistarkastus. Mörssäri laittoi ranttaliksi jo odotushuoneessa. ...

Lapsen kehitys - 19 kk

5.4.17 Satu Kommentteja: 20

Käytiin sitten kahdesti viime viikolla lääkärissä. Ensin oli puolitoistavuotistarkastus. Mörssäri laittoi ranttaliksi jo odotushuoneessa. Se riisui itse vaatteensa, avasi oven ja käveli sisään vastaanottohuoneeseen mitään virallisempia kutsuja odottelematta.


Lääkäri ja hoitaja katselivat vähän aikaa sen menoa. Sitten he näyttivät lapselle eläinaiheisia kuvakirjoja, joista mörssäri nimesi reippaasti kaikki eläimet kahdella kielellä ja jos ei muistanut suomeksi eikä islanniksi, se sävelsi ja ilmoitti, minkälaista ääntä kyseinen eläin pitää. (Mato on siis esimerkiksi möhmöh.) 

"Hyvin näyttää menevän. Tämähän on semmoinen aika reipas ja iloinen kaksijapuolivuotias", lääkäri totesi ennen kuin poistui hyväntuulisesti naureskellen tutkimushuoneesta. 

Kului pari päivää ja tuli se toinen lääkärikäynti. Reilu puolitoistavuotias lapsi on keksinyt uuden leikin: ilmakännit. Ilmakännit on siis se leikki, missä saadaan pää sekaisin pyörimällä vimmatusti paikallaan. Sen jälkeen ottaa kivasti mahanpohjasta ja huippaa kävellessä. Kehotin lasta lopettamaan pyörimisen, koska kohta varmasti sattuisi. 

Eeeieieieiei, kuului vastaus.

Ja sitten kuului: kops.

Hän kaatui naamalleen olohuoneen hyllyn päälle ja kumautti samalla otsansa laatikonreunaan. Muutamassa sekunnissa otsasta alkoi nousta sarvi sellaiseen malliin, että minä sain hepulin. Muistikuvani ovat tuolta hetkeltä todella vajaat, mutta sen muistan, kuinka epätodellisen nopeasti ja kuinka järkyttävän korkeaksi kuhmu kasvoi.  Voi luoja. Olin varma, että aivot ovat menneet rikki. Ambulanssi, palokunta, nyt äkkiä ensiapuun! 

Lähdimme miehen kanssa autolla vikkelään viemään lasta muutaman korttelin päässä olevaan lastensairaalaan. 

Vartin kuluttua meidät vastaanottanut lastenlääkäri vilkaisi päätä ja totesi että rajuiltahan nämä yksisarviset näyttävät, mutta että tämä on ihan normaalia. Koska lapsi ei ollut oksentanut eikä häneltä lähtenyt taju, voisimme palata saman tien kotiin. Lääkäri kehotti pitämään lapsen otsan päällä kylmää käärettä tai jääpussia.

Tämän valloittavan persoonan kanssa elämä on ikuista kauhun tasapainoa. Yhdessä hetkessä se törmää (minun mielestäni) kuollettavan näköisesti puiseen seinään. Sitten se nousee seisomaan, katsoo itseään peilistä ja hieraisee päätään. Kun oli päästy siellä ensiavussa lääkärin huoneeseen asti, lapsi kiipesi minun viereeni sohvalle, katsoi lääkäriä silmiin ja lohkaisi jotain täysin odottamatonta. Ohhohh. Oliko kuumaa? Huhhuh. Ei ollut. Pippeli.


Lapsen kehitys -jutut:


20 kommenttia:

Mitä tuumaat?