Tässä Clarion-hotellin aulassa ajan kulumista seurailen. Lento kotiin Reykjavikiin lähtee vasta viiden tunnin kuluttua. Mieluummin kuitenk...

Kiitos Ping Helsinki!

29.4.17 Satu Kommentteja: 10

Tässä Clarion-hotellin aulassa ajan kulumista seurailen. Lento kotiin Reykjavikiin lähtee vasta viiden tunnin kuluttua. Mieluummin kuitenkin nökötän tässä mukavalla sohvalla ja tuijotan sataman nostokurkia kuin vaeltelen lentoaseman metelissä, kirkkaissa valoissa ja ihmismassassa. Lievä kankkunen tuntuu paremmalta tässä näin.

Olen törkeän poikki, mutta törkytyytyväinen. Kuten hyvän urheilusuorituksen jälkeenkin: nyt kuuluu väsyttää. Viime työviikon grande finale koettiin eilen, kun Ping Helsinki -tapahtuma veti sängystä aamulla puoli seiskalta ja pää painui tyynyyn 21 tuntia myöhemmin.


Jokainen, joka joutuu ja saa käydä töiden puolesta tapahtumissa verkosoitumassa, myymässä ja tapaamassa kymmeniä ja satoja ihmisiä, tietää, kuinka paljon tapahtuman järjestelyt vaikuttavat tapahtuman hyödyllisyyteen. Maailman parhaatkaan after-bileet eivät mitenkään pelasta sitä, jos lounasruoka loppuu kesken tai netti pätkii kesken tärkeän ohjelmapuheenvuoron.

Ping Helsinki oli upea! Suuri somealan tapahtuma on järjestetty nyt kolme kertaa. Itse olin tänä vuonna mukana ensimmäistä kertaa. Tulin, näin ja koin, että juuri näin ammattilaistapahtuma kuuluu järjestää. Tilat olivat loistavat: tarpeeksi paljon pöytiä lyhyille myyntitapaamisille, törky nopea wifi joka ei pätkinyt kertaakaan ja hyvät tilat puheenvuoroille, ruokailuille ja jutustelulle. Vaaleanpunaiset ilmapallot, tuorekukat ja upea visuaalinen ilme loivat pirteän tunnelman.





Ruokaa oli saatavilla monta kertaa päivän aikana. En itse ehtinyt edes lounaalle, mutta löysin evästä mukaan kaapattavaksi. Sitten oli vesipisteet, kahvipisteet ja vaahtokarkkipisteet. Ja joo, olihan siellä kuohuviinipistekin illalla.... Mutta en voi ajatella sitä nyt yhtään enempää tai tämä hyvistä bileistä kielivä jysäri pahenee.

Päivän ohjelma oli sopivassa suhteessa kreiseilyä ja asiaa. Useampi tunti kului jutellessa ystävien ja kavereiden kanssa ja tutustuessa uusiin tuttavuuksiin. Tapasin myös todella monen vuoden mittaisia somekaveruuksia ensimmäistä kertaa, kuten esimerkiksi Riikan blogin Riikan, joka otti tilaisuudessa onneksi vähän enemmän kuvia kuin nämä minun seitsemän otosta. Käykää ihmeessä katsomassa! Siis siellähän oli ihan kaikki ja muutamia mainitakseni esimerkiksi: Ihana Emmi, Project Maman Katja, kaikkien naurattaja Asikaine, Valeäidin ja Lähiömutsin pitkäsääri-Hannet, Helsinkiin muuttanut Eino, festarijärjestäjä ja Thö Turun Queen Laura, Kokit ja Potit -blogin Hannele, liuta upeita matkabloggaajia kuten Fall into Finlandin Rimma ja Laura ja Walleni.usksen Sanna, joka voitti palkinnon illan upeimmasta asusta. 

Ai niin, ja mekin voitettiin! Blogisijoitusyhtiö SBM Kipinä sai Ping Helsingiltä Creating the Future -tunnustuksen. Mikä kunnia :)



Tilaisuuden puhujat inspiroivat ja antoivat ajateltavaa. Keksin yhden, luultavasti kaksi konkreettista juttua, joista on mulle hyötyä ihan lähitulevaisuuden työrprojekteissa. Sitten ne kahdenkeskeiset 15 minuutin mittaiset pikatapaamiset kiinnostavien potentiaalisten yhteistyökumppanuuksien kanssa - jösses miten tehokasta ja ihanaa. Noin viisitoista vartin mittaista tapaamista saa hymyn palaverimuijan huulille, käyntikorttitaskun pullistumaan ja hioo kummasti myyntiskillsejä. 

Kaupallisuutta, ystävyyttä ja kreisibailausta ja seuraavan päivän mittaista päänsärkyä. Siitäpä oli tämä Suomen-työviikon viimeinen päivä tehty.

Hyvin vedetty, kiitos!







Ja nyt minä lähden kotiin. Nukun koko lentomatkan, ja kun pääsen kotiin halin puolison ja lapset, enkä avaa työkonetta pariin päivään.  Alan sitten vasta tiistaina tehdä kaikkea sitä, mitä tällä viikolla tuli luvattua. Islannissa ei onneksi vietetä vappua, eli huomisen voi vain olla ilman yhtään mitään suuunnitelmia tai pelkoa, että kuinka kakka sää sieltä tulee niskaan. 

Aivan ihanaa.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Joskus sanotaan, että kun kesä lähenee, businekset vähenee. Tänä vuonna ei todellakaan ole niin. Kevään kuiva kausi on vaihtunut sopivank...

Työviikkojen taatelia

27.4.17 Satu Kommentteja: 14

Joskus sanotaan, että kun kesä lähenee, businekset vähenee. Tänä vuonna ei todellakaan ole niin. Kevään kuiva kausi on vaihtunut sopivankokoiseen kaatosateeseen. Semmoista hyvää myrskyä kohti mennään. Pahoittelen sekavaa postausta, tässä on vaan ollut niin paljon kaikenlaista menossa.

Kuluva viikko on ollut heittämällä viime vuosien kiireisin viikko. En enää edes muista, kuinka monessa kokouksessa olen juonut vissyä, kaatanut itselleni kahvia vaaleisiin kahvikuppeihin, syönyt palaveribanaaneja ja miettinyt, voisikohan ottaa vielä toisen viinilasillisen. (Tottakai otin.) Ja miten saisin kuljetettua 150 kiloa villaa Helsingin Lauttasaaresta Reykjavikin keskustaan. (Sorry tiiseri, mun tämä on niin kreisi juttu, että mun on pakko palata aiheeseen vielä myöhemmin. Eli sitten kun olen ratkaissut sen! Jos omistat iso kuljeusyhtiön ja haluat auttaa minua, pistä viestiä.)


Unelmahommissa ilmestyi maaliskuun lopussa. Silloin kun kirjalaatikoita kannettiin ulos painosta, minä olin kotona Islannissa ja Hanne perheensä kanssa matkalla Balilla. Olosuhteisiin ei voinut vaikuttaa, joten lykkäsimme suosiolla ilmestymisjuhlia. Niinpä järjestimme kahden naisen mediakiertueen vasta tällä viikolla. Saimme lykättyä neljään arkipäivään tukun lehtikuvauksia, radiohaastatteluja, pr-tilaisuuksia, esitelmiä, juhlia ja juhlien järjestämistä.

Olemme kuluneen vuoden aikana henganneet Hannen kanssa paljon yhdessä - mutta digitaalisesti. Olemme itse asiassa nähneet toisiamme kunnolla ennen tätä viikkoa tasan kaksi kertaa: silloin tammikuussa kun allekirjoitimme kustannussopimuksen ja viime kesänä, kun kuvasimme kirjan kannen ja promokuvat.

Seuraavan kerran tapasimmekin sitten tämän viikon maanantaina Katajanokalla. Ja tiistaina keskustassa. Ja keskiviikkona Pasilassa, keskustassa, Punavuoressa ja Kampissa. Ja torstaina kirjamme after work -tilaisuudessa (tästä vielä lisää ensi viikolla vapun jälkeen!). Perjantaina somealan Ping-festareilla täällä Clarion-hotellin käytävillä.



Olemme tässä lounastelun, haastattelujen antamisen, säätämisen ja orvokkien pussittamisen lomassa ehtineet punoa myös uusia juonia. Unelmahommissa saa varmasti joskus oman jatko-osansa kirjana, mutta ennen sitä päräytämme pystyyn oman podcastin. Aiomme tehdä hauskan ja fiksun setin aiheesta unelmien työelämää. Siis kiivasta ajatustenvaihtoa, käytännön vinkkejä ja hyviä hetkiä kivoista duuneista ja kivojen duunien vaikeista hetkistä. 

Unelmaduunarit tulvii korviisi kesän jälkeen. Sisällöstä eivät vastaa uskottavat urakonsultit vaan kaksi suorapuheista kädet saveen -tyyppiä eli Valtarin Hanne ja Rämön Satu. Joka jaksossa  omissa unelmahommissaan olevat tyypit - näyttelijöistä tulevaisuudentutkijoihin - tuovat keskusteluun mukaan omat tarinansa.



Podcast eteni sillä tiukalla flowlla, jolla asiat joskus tapahtuvat. Saimme idean tähän juttuun maaliskuussa. Kiinnitin ensimmäisen vieraamme pari viikkoa sitten. Toissapäivänä lyötiin kättä päälle tuotantoyhtiö Wecastin kanssa (tällä hetkellä kuuntelen saman talon tuottamia Valeäidin nauhoituksia ja Ihania ipanoita). Ja siitä parin tunnin kuluttua sopimus sinetöitiin skoolaamalla pari viinilasillista.

Podcast-palaverin jälkeen kiiruhdimme Hannen kanssa Radio Helsinkiin puhumaan unelmatöiden tekemisestä. Ohjelma löytyy täältä. Podcastina (tietysti).

Perinteinen radiokin on muuten vielä olemassa. Jos missasit mainion esiintymisemme Yle Puheen aamussa keskiviikkona, ohjelma löytyy tästä.

Keskimmäiset kuvat Arttu Mustonen.

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Instagrammissa hengailu on minulle kahvitauko. Avaan sovelluksen, jos istun yksin kahvilassa, lounaalla tai odottelen kyytiä tai seuralais...

Uuden-Seelannin timanttiset vaellusreitit

25.4.17 Satu Kommentteja: 18

Instagrammissa hengailu on minulle kahvitauko. Avaan sovelluksen, jos istun yksin kahvilassa, lounaalla tai odottelen kyytiä tai seuralaista. Jos työpöydän ääressä ajatus takkuaa ja tarvitsen pienen tauon, klikkaan yleensä Instaan.



Instassa seuraan enimmäkseen kavereitani ja työkollegoita ja muutamaa sellaista yritys- tai bränditiliä, jotka postaavat sopivasti vinksahtaneita kuvia. Seuraan säännöllisesti muutamaa hashtagia: kirja-häsärillä merkittyjä kuvia sekä kahteen maahan liittyviä juttuja. Toinen niistä on Islanti. Ja toinen on...haaveideni Uusi-Seelanti! Janoan Uudessa-Seelannissa otettuja kuvia. Haluan nähdä, mitä muut ovat siellä tehneet ja miltä siellä juuri nyt näyttää.

Nyt ei ole sunnuntai, mutta nyt on oikea aika vähän mehustella Uudella-Seelannilla. Matkapostaussarjassa käytiin aikaisemmin keväällä Fidzillä ja Samoalla.

Muutaman vuoden takaisella maailmanympärimatkalla vietimme Uudessa-Seelannissa kuukauden. Se oli oikea reissujen reissu ja matkamme kohokohta. Ajoimme matkailuautollayli 3 000 kilometriä ja teimme monta vaellusta. Matkan aikaan nelivuotias esikoinen käveli reippaasti itse muutamat ensikilometrit ja kulki loppupäivän Deuterin kantorinkassa.


Uusi-Seelanti oli ällistyttävä paikka. Se jäi mieleeni ja muistuttelee itsestään edelleen. Maan sijainti kahden mannerlaatan lähenemiskohdassa näkyy maisemassa tulivuorina, laajoina laavapeltoina ja kuumina lähteinä. Sieltä löytyy myös palmurantoja, jäätiköitä, vehreitä niittyjä ja huikeita vuoristoja. Puolimetriset vuonopingviinit asuvat eteläsaaren lounaisrannikon lauhkealla sademetsäalueella. Kuvailenkin usein Uusi-Seelantia paikaksi, joka on luonnon kannalta ja maisemiltaan yhtä ihana kuin Islanti, mutta sillä on kaksi asiaa paremmin: kesät ovat lämpimämpiä ja maalla on omaa viinintuotantoa. 

Koska meitä kiinnostivat matkamme aikana ennen kaikkea vuoristovaellukset, aion kertoa nyt niistä.


Uusi-Seelanti ja vaelluskohteet



Maassa on vaellusreittejä huikea määrä. Yhdeksän monipäiväistä vaellusreittiä, "The 9 Great Walks", lupaavat kipeytyneitä pakaralihaksia kokeneillekin patikoijille. Meillä ei ollut aikaa eikä nuorimman matkalaisen iän takia - esikoinen oli tuolloin nelivuotias - mahdollisuutta noihin pitkiin vaelluksiin, joten teimme tukun pienempiä. Kävelimme päivät ja illat hengasimme matkailuautossa ruokaa tehden ja korttia pelaten. Onneksi päiväretkistäkin löytyy mistä valita: on haastavista vuoristopolkuja ja leppoisia rantaretkiä.

Tongariron ylitys (20 km) on maan suosituin päivävaellus mutta myös yksi rankimmista. Pohjoissaaren vuoristossa sääolosuhteet vaihtelevat nopeasti, joten eväiden lisäksi piti matkaan pakata myös riittävästi vaatteita. Vaikka aamulla paistoi aurinko, meillä oli varmuuden vuoksi myös paksummat ulkotakit, hanskat ja pipot rinkassa.

Olin etukäteen kuullut Tongariron kansallispuiston olevan yksi maailman hienoimmista vaelluspaikoista. Enkä joutunut pettymään. Se oli mahtava paikka! Huipulta avautuivat maisemat joka suuntaan. Alempana kimaltelivat turkoosit kuumat lähteet. Huipulta näkyvä punamusta tulivuoren kraatteri oli kuin paholaisen avautuva kita. Vähän kauempana näkyi Taru Sormusten Herrasta -elokuvista tuttu Tuomiovuori eli Mt Ngauruhoe. Koko vaellusreitti oli yhtä satumaata.


Vinkiksi vaellusta harkitseville: Vaellus kannattaa maisemien ja logistiikankin takia tehdä Mangatepoposta Ketetahiin. Mangatepopoon järjestetään bussikuljetuksia läheisiltä leirintäalueilta, kuten Tongariro Holiday Parkista (www.thp.co.nz). Jos aikoo ajaa reitin aloituspaikalle omalla autolla, voi vaelluksen tehdä puoleen väliin eli punaiselle kraatterille ja palata sen jälkeen takaisin samaa reittiä. Muutamien korkeiden nousujen takia Tongariro vaatii retkeilijältä hyvää peruskuntoa. Reitti on hyvin hoidettu ja erinomaisesti merkitty.



Sitten toinen vaellussuosikki: eteläsaaren Abel Tasmanin luonnonpuiston helpot kävelyreitit , jotka mutkittelevat pitkin Tasmaninmeren rantaviivaa. Luonnonpuiston vetonaula on 51 kilometrin mittainen Coast Track ja se on yksi niistä Uuden-Seelannin yhdeksästä suuresta vaellusreitistä. Reitin varrella on telttailualueita, vessoja, vuoristomökkejä ja tyylikkäitä hotellimajoitusvaihtoehtoja. Alueella järjestetään myös erimittaisia merimelontaretkiä.

Me vaelsimme Coast Trackista vain yhden lyhyen päiväosuuden, koska aika ei riittänyt muuhun. Valinta oli erinomainen. Varjoinen vaelluspolku oli niin helppokulkuinen, että nelivuotias lapsemme käveli omin jaloin noin puolet koko 12 kilometrin päiväreissusta.


Linnut lauloivat ja meri liplatti. Parin tunnin kävelyn jälkeen levitimme hiekkarannalle pyyhkeen ja istahdimme alas syömään eväitä: uusiseelantilaisella lampaanlihalla täytettyjä voileipiä ja pari päivää sitten maanviljelijältä ostettuja avokadoja. Ja lähitilalta mukaan ostettu luksuspiknikkori juustoineen ja pähkinöineen. Ai että!

Pitkät vaaleat hiekkarannat, siellä täällä merestä esiin nousevat kalliot ja rauhallisesti lainehtiva meri toivat mieleen Kreikan saariston. Ei uskoisi, että näistä maisemista on jäätikölle matkaa reilu viisisataa kilometriä.

Vinkiksi matkailijoille: Kansallispuistossa viihtyy hyvin useammankin päivän, mutta se on myös mainio päiväretkikohde. Koska autoilu on alueella kielletty, kansallispuistoon on mentävä lautoilla. Me jätimme oman matkailuautomme Kaiteriterin kylän satamaan. Otimme lauttakyydin Medlands Beachille, josta vaelsimme päivän aikana 12 kilometriä Torrent Bayhin. Päivän päätteeksi lautta haki meidät ja muut vaeltajat alkuillasta ja kuljetti takaisin Kaiteriteriin.


Uudessa-Seelannissa pääsee myös jäätikkövaellukselle, mutta koska puolisoni tekee jäätikönylityksiä työkseen, meitä ei tällä matkalla kiinnostanut jäätikölle nousu. Etenkin kun retket olivat aika kalliita ja jäätikölle pääsy Uudessa-Seelannissa vaivalloista: jäätiköiden vetäytymisen takia osalle vaelluksista pääsi tuollon vuonna 2014 vain helikopterikyydillä.

Kävimme kuitenkin katsomassa jäätikköä. Helpointen se tapahtui suuntaamalla Aorakin kylään. Vietimme siis muutaman päivän eteläsaarella Uuden-Seelannin tunnetuimman vuoristojonon eli Eteläisten Alppien sydämessä. Teimme muutaman tunnin mittaisen vaelluksen Hookerin laaksossa kohti näköalatasannetta, josta on kirkkaalla säällä upea näkymä Uuden-Seelannin korkeimmalle, melkein neljän kilometrin korkuiselle vuorelle Aorakille ja läheiselle jäätikölle. Aluetta mainostavissa postikorteissa ja infotauluissa lumihuippuinen maan korkein vuori tavoittelee taivaita. Me emme kuitenkaan nähneet mitään, sillä oli julmetun pilvistä ja taivaalta tippui lunta.
  


Vaellusmaastot Aorakin kansallispuistossa ovat erinomaiset. Alue on täynnä toistaan upeampia vuoristovaellusreittejä, joista osa vie aivan jäätiköiden läheisyyteen. Kansallispuistosta löytyy myös lyhyitä kävelypolkuja, jotka sopivat perheen pienimmillekin retkeilijöille. Hyvin merkityt vaellusreitit lähtevät pienestä Aorakin kylästä, josta löytyy myös kansallispuiston infopiste ja karttoja.

Tärkeä vinkki vaeltamaan aikoville: Aorakin kansallispuisto Eteläisillä Alpeilla jäätiköiden läheisyydessä on muuten Uuden-Seelannin viileimpiä paikkoja. Tavallisena kesäpäivänä lämpötila saattaa laskea jopa neljään asteeseen. Öisin lämpötilamittari voi helposti tipahtaa alle nollan. Talvivaatteet messiin kesälläkin!


Aorakin kylästä lähteviä vaelluspolkuja pitkin pääsee siis katsomaan jäätiköitä lähietäisyydeltä, mutta oppaiden vetämistä jäätikköretkistä kiinnostuneiden täytyy suunnata Franz Josefin ja Foxin jäätiköille. Ne sijaitsevat saman kansallispuiston länsipuolella. Linnuntietä matkaa kertyisi vain parikymmentä kilometriä, mutta sinne ei silti pääse Aorakista ihan hetkessä. Ajomatkaa kertyy Eteläisten Alppien mutkittelevassa maastossa yli 600 kilometriä. Eteläsaaren upealla länsirannikolla reissatessa kannattaa siis varata matkustamiseen aikaa.


Faktat Uuteen-Seelannin vaelluspoluille

- Uuteen-Seelantiin pitää lentää Suomesta Hong Kongin tai Kuala Lumpurin kautta. 
- Reilun neljän miljoonan asukkaan saarivaltio on kolmanneksen Suomea pienempi. Vuoristoisten maastojen ja mutkittelevien rannikkoteiden takia matkustamiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Molempia saaria ehtii kierrellä autolla kuukauden aikana. Eteläsaari on pohjoista hidaskulkuisempi. 
- Kesä (lokakuusta huhtikuuhun) on parasta ajankohta vaellusretkille. Lämpötila on +20 ja +30 asteen välissä. Talvisin ilma on kylmä ja sateinen kuin suomalainen marraskuu. Eteläsaarelle kannattaa varata mukaan lämpimiä ja sateenkestäviä vaatteita myös kesällä. 
- Käytettyjen telttojen ja makuupussien tuonti Uuteen-Seelantiin on kielletty.
- Monipäiväiset vaellukset vaativat majoituksen takia etukäteisvarauksen. Tiedot The 9 Great Walks -reiteistä ja majoituksista: www.greatwalks.co.nz
- Uuden-Seelannin valtion ympäristöviraston sivuilta löytyy kattava lista kaikista maan patikointireiteistä: www.doc.govt.nz/parks-and-recreation/tracks-and-walks
- Maksullinen Official Camping NZ -applikaatio kertoo Uuden-Seelannin telttailualueet, retkeilymaastot ja luonnonnähtävyydet. Applikaatio toimii iPadeissa, iPhonessa ja Android-puhelimissa.
- Paras tapa kiertää Uutta-Seelantia on vuokrata matkailuauto. Tasokkaita ja hintavia matkailuautoja tarjoavat mm. KEA Campers ja Maui. Pakettiautoista ja farmareista tuunattuja edullisempia matkailuautoja tarjoavat esimerkiksi Lucky Rentals, Hippie Camper ja Mighty Campers.
- Bussiyhteydet ovat saarella hyvät. Intercityn reiteille saa liput edullisesti varaamalla ne etukäteen netistä (www.intercity.co.nz). Bussipasseja myyvät mm. Naked Bus (www.nakedbus.com/nz/bus/) ja Kiwi Experience (www.kiwiexperience.com)
- Pohjoissaarelta eteläsaarelle on päivittäinen lauttayhteys. The Bluebridge Cookin ja Interislanderin alukset vievät autoja ja matkustajia Pictonin ja Wellingtonin välillä useita kertoja päivässä. 
- Maan sisäiset lennot ovat kätevä tapa matkusta, jos ei halua kiertää saaria vaan haluaa nopeasti vaikkapa Aucklandista Queenstowniin. Air New Zealand lentää Aucklandista yli 20 kotimaankohteeseen.
- Uutta-Seelantia kiertäessä säästää pitkän pennin, jos valmistaa ateriat itse (edullinen ruokakauppaketju on esimerkiksi PAKnSave). 
- Teltalla tai asuntoautolla ei saa yöpyä missä tahansa. Maksuttomat free camping -alueet on osoitettu erikseen.
- Uuden-Seelannin matkailutoimiston sivuilta löytyy paljon vinkkejä matkan suunnitteluun: www.newzealand.com


Olisimme voineet jäädä seikkailemaan noille saarille vaikka 12 kuukaudeksi. Minulla on vähän sellainen olo, että jonain päivänä palaamme vielä!

Reissukuvat vuodelta 2014: Björgvin Hilmarsson

18 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Heipä hei Helsingistä! Tulin tänne viikon mittaiselle, tiiviin aikataulun palaveri-neuvottelu-koulutus-esiintymis-juhlimis-tapahtuma-työma...

Nämä asiat otan aina työmatkalle mukaan

23.4.17 Satu Kommentteja: 10

Heipä hei Helsingistä! Tulin tänne viikon mittaiselle, tiiviin aikataulun palaveri-neuvottelu-koulutus-esiintymis-juhlimis-tapahtuma-työmatkalle. Aivan ihanaa.


Tulin yksin. Ja olen jo tämän yhden sunnuntaipäivän aikana saanut enemmän asioita valmiiksi kuin Reykjavikin toimistolla viikkoon. Miten voikin olla näin kivaa saada rauhassa keskittyä vain ja ainoastaan työntekoon? Tuntuu ihan lomalta! Just me and my laptop. Tai no, kävinhän minä ostamassa Stockalta yhden huulipunan ja Suomalaisesta Kirjakaupasta pari kirjaa. Ja ehdin käydä urheilemassakin. Aika peliliike muuten on kyllä se, että otin tämän airbnb-asuntoni crossfitsalin yläkerrasta. Kun kerran sijainnin voi valita, se pitää valita huolella...

Nämä Suomen-työmatkat ovat lähes aina superkiireisiä ja etukäteen tiukasti aikataulutettuja. Olisi mahtavaa ehtiä nähdä ystäviä ja aina se onkin aikomukseni, mutta melkein koskaan aikaa ei vain yksinkertaisesti jää. Arki on sen verran hektistä kotona ja ne päivät mitä pystyn itselleni työmatkoihin nipistämään on pakko omistaa vain työlle. Näihin päiviin mahtuu ainan paljon actionia, paljon uusia suunnitelmia ja sellainen ihanan kutkuttava tunne, että nyt taas tapahtuu!

Jotta nainen pysyy vauhdissa ja vauhti päällä, pakkaan jokaiselle työmatkalle mukaan vaatteiden ja muun tavanomaisen lisäksi seuraavat asiat.



Läppärin ja laturin (tarkastan kymmenen kertaa ennen kotoa lähtöä, että onhan laturi aivan varmasti mukana).

Kännykkä (ja jälleen se laturi!!) sellaisella liittymällä, että netin käyttöä ei tarvitse matkan päällä ollessa miettiä, että maksaakohan paljon vai ihan törkypaljon. Maksan islantilaiselle puhelinoperaattorille 4 euroa matkapäivässä siitä, että saan käyttää kännykkää saman hinnaston mukaan kuin Islannissakin. Aivan mahtava puhelinliittymäominaisuus.

Passin (sen läsnäoloa laukussa en varmista, koska ajokortillakin olen joskus päässyt Islannista Suomeen).

Vastamelukuulokkeet, jotta pystyn koneessakin tekemään töitä ja ottamaan pienet torkut. 

Villasukat! Ne ovat pakollinen juttu kaikilla lentomatkoilla, mutta etenkin työreissussa. Heti kun olen päässyt lentokoneeseen ja saanut laukun laitettua edessäolevan penkin alle, otan kengät pois ja laitan jalkoihin lämpimät ja löysät sukat. Sitten alan kirjoittaa.

Ison lompakon, jonne mahtuu kaikkien mahdollisten korttien, kolikoiden, nettipankkiavainten ja käyntikorttipinojen lisäksi myös pari nenäliinaa. Kyllä vain!

Gloryfyn rikkoontumattomat aurinkolasit, koska niiden päälle voi vaikka istua, ja ne eivät väänny rikki. Sitä paitsi olen kuullut, että on täällä Suomessa aurinkokin paistellut tuon lumisateen välillä tauotessa. Ja kyllähän minä ne jo tänään iltapäivällä vedin silmille, kun valoilmiö tunki lentokentältä keskustaan liikennöivän 615-bussin sivuikkunoista sisään.

Kalenterikirjani, jossa on listattuna ne kaikki ensi viikon tapaamiset, dead linet ja muistettavat asiat. Jos luotan vain kännykkkään, menen ihan sekaisin. Koska kun aikavyöhyke vaihtuu, iPhonen kalenteri siirtää automaattisesti kaikkia tapaamisia aikaeron verran. En tajua miksi näin välillä käy, enkä jaksa ottaa selvää. Siksi kannan käsissäni tätä Hotakaisen keskivertoromaanin kokoista kalenteria. Se on kaiken sen raahaamisen arvoista.

Sóleyn hoitovoide Graedir. Rasvaan sillä kuivassa lentokoneilmassa käteni ja räjähtäneet kynsinauhat ja laitan huulipunan alle jos kovin kuivattaa. Salva on tehonnut minulla myös yskänrokon ja pienten ihonaarmujen hoitoon, ja koska matkalle ei mahdu joka vaivaan eri hoitoa, luotan reissuilla vain tähän yhteen salvaan.



No entäpä sitten Suomeen päästyäni? Tein tänään kuten aina: tiputin matkalaukun majapaikkaan ja painelin ruokakauppaan. Sieltä tarttui mukaan ne samat, tutut eväät eli seuraavien päivien aamiainen ja iltapala: ruisleipää (tietysti), siivutettua juustoa ja yleensä juuri tuota ihanan arkista Edamia, purkillinen suolakurkkuja (koska ne eivät ole missään muualla niin oikealla tavalla rapsakoita kuin Suomessa), leipäjuustoa (koska tätä suussa narskuvaa ihanuuttahan voi syödä kuin kakkua ikään) ja kahvia (nyt löytyi kaupasta pirteän näköinen uutuus Pauligilta: keskipaahteista New York -kahvia, otin kokeiluun). 

Suomessa tehdään hyviä aikakauslehtiä ja nykyisistä akkainlehdistä etenkin Trendi kolahtaa. Siellä on aina jotain kiinnostavaa luettavaa. Nyt huomioni kaappasi otsikko: "Toteuta unelmasi ulkomailla. Diginomadi: Enää en jämähtäisi työhön, josta en nauti." HEAR, HEAR. Myyty! Koriin luiskahti.

Ja sitten se tärkein: pullo kaljaa. Ihan mitä tahansa kaljaa. Ihan vaan siitä ilosta, että sitä voi täällä ostaa hitto soikoon ihan tavallisesta ruokakaupasta, limujen ja maitojen vierestä. Kippistä vaan, tulin juuri saunasta ja tuhoan nyt noita Suomeenpääsyeväitä. Aah. Hyviä ovat. 

Kappas, leipäjuusto loppui jo.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Islannissa sumardagurinn fyrsti  eli Kesän ensimmäinen päivä on iso juttu. Sitä juhlistetaan ensimmäisenä torstaina, jo...

Kesä on siis asennekysymys

21.4.17 Satu Kommentteja: 15


Islannissa sumardagurinn fyrsti eli Kesän ensimmäinen päivä on iso juttu. Sitä juhlistetaan ensimmäisenä torstaina, joka osuu 18. huhtikuuta jälkeen. Tänä vuonna siis eilen. Sumardagurinn fyrsti on vapaapäivä. Koulut ja päiväkodit ovat kiinni, ja suurin osa toimistotyöläisistä on vapaalla. Ne kaupat, jotka päättävät pitää ovensa auki, ovat auki yleensä sunnuntaiaikataululla. 

Kesänaloituslahjojakin annetaan: puolisot ostavat jotain kivaa toisilleen ja vanhemmat usein kesäleikkeihin liittyviä leluja lapsilleen. Paikalliset rautakaupat mainostavat kaasugrillejä koko huhtikuun alun.


Kaupungit ja kunnat järjestävät ohjelmaa lapsille, ja esimerkiksi paikallisilla kuoroilla on ensimmäisenä kesäpäivänä tapana järjestää kirkkokonsertti, jossa lapset laulavat kesän alkavaksi. Illalla juhlivat aikuiset. Meidänkin kotipihalle kaikui eilen vielä yhdentoista jälkeen jossain Reykjavikin ahtaassa baarissa pidetty livekeikka.

Ulkokonsertteja ei ihan huhtikuussa sentään uskalleta järjestää. Kuin kohtalon oikusta kesän ensimmäisenä päivänä nimittäin sataa melkein aina lunta ja rakeita. Tottakai. Mutta huonosta säästähän ei islantilaisten juhlahumu vähene, vaan päinvastoin. Täällä on keksitty, että jos ensimmäisenä kesäpäivänä on tosi huono ilma, se tarkoittaa hyvää kesää. Että ihmiset: NYT ON KESÄ, NYT NAUTITAAN.


Jos nyt sattuisikin niin omituisesti, että ensimmäisenä kesäpäivänä paistaisi vain aurinko ja ulkona tarkenisi sytyttelemässä huurteiselle nurmikolle raahattua pienen henkilöauton kokoista kaasugrilliä ilman käsineitä ja pipoja, kukaan ei muistuttelisi siitä kansanuskomusta, että vain huono sää ensimmäisneä kesäpäivänä tuo hyvän kesän. Silloin nautittaisiin siitä, että kesä on ihan oikeasti alkanut, ja aurinko paistaa. Ja blaablaa sille, mitä joku uskomus sanoo.

Näinhän niitä kansanuskomuksia ja kaikenlaisia ohjeita pitäisi muutenkin noudattaa: ronskisti soveltaen ja rusinat pullasta poimien. Tärkeintähän on pitää hauskaa ja nauttia elämästä, eikä orjallisesti noudattaa jotain ulkoapäin annettua Tärkeiden Opetusten Listaa.

Meidänkin kodissamme vietettiin kesäpäivää. Kävimme anopin luona kesäkahvilla muun lähiperheen kanssa; olisikohan meitä ollut yhteensä viitisentoista ihmistä siellä anopin kotoisassa vanhustentalokaksiossa. Pannukakkuvuori hupeni silmissä, ja kahdesta täytekakusta saatiin tuhottua yli puolet.

Kahvien ja hyvänkesäntoivotusten jälkeen lähdimme miehen ja lasten kanssa muutaman kilometrin päässä olevaan metsään kävelylle. Kaikilla talvitakit päällä, kumpparit ja villasukat jalassa ja se onneton joka unohti lapaset autoon (eh, minä), toivoi ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, että käännytään jo takaisin ja laitetaan penkinlämmitin päälle. Enemmistö kuitenkin muisti hanskat ja halusi jatkaa. Niinpä me kävelimme laaksoa ja metsää halkovan joen rantaa pitkin pienelle putoukselle ja otimme siellä tämän vuoden ensimmäiset kesäkuvat. Näistä kuvista muuten suorastaan huokuu lämpö. Talvitakin sisällä.


Illalla kaivoimme grillin kaiken talven aikana kertyneen rojun alta esiin ja tuikkasimme siihen pihamaalla tulen. Samalla ymmärsin, miksi näissä kaasugrilleissä on tukeva kansi. Kun alkaa kesken kaiken sataa lunta, lampaankyljykset eivät jäähdy.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

15 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Seuraapi pieni oma mainos. Tänne blogiin nimittäin tullaan aika usein Islanti-aiheisilla hakusanoilla. Ja mikäs sen mukavampaa - Islantiha...

Reykjavik-kaupunkikierros by Satu Rämö

19.4.17 Satu Kommentteja: 2

Seuraapi pieni oma mainos. Tänne blogiin nimittäin tullaan aika usein Islanti-aiheisilla hakusanoilla. Ja mikäs sen mukavampaa - Islantihan on ihana! Ehkä osa teistä jo tietääkin, mutta osa omaa unelmaduunipalettiani ovat myös yksityisopastukset, hevosmatkat ja ns. vip-ryhmien ohjelmat täällä Islannissa. 


Olen pyörittänyt tätä osaa firmastani viitisen vuotta, mutta hevosmatkoja lukuunottamatta en olekaan juuri möyhinyt tätä aihetta blogissani. Nyt viimeistään oli aika! Jos tarvitset Islannin-matkailuun liittyviä varauspalveluita, ohjelmatuotantoa tai opastusta, niitä tarjoilee Meet & Greet Reykjavík. 

Tänä kesänä otin ohjelmaan yksityisopastusten ja hevosmatkojen lisäksi myös Reykjavíkin kaupunkikierroksen muutamalle kesälauantaille. Luvassa on parin tunnin mittainen kävelykierros, jonka aikana tutustutaan lyhyesti kaupungin tärkeimpiin rakennuksiin (niitä ei montaa ole), mutta ennen kaikkea paikallisten arkeen ja elämänmenoon. Yritämme kiertää sopivan välimatkan päästä suurimmat turistimassat ja keskittyä niihin juttuihin, jotka tekevät juuri Reykjavíkista omanlaisensa kaupungin. Kirkkoja ja kansallismuseoita on joka kaupungissa ja niihin löytää ilman opastakin, joten jätämme ne vähemmälle huomiolle. Tällä reissulla tarkoituksena on tutustua Reykjavíkiin paikallisen silmin.


Niin, ja sitten on vielä tuo maksuton Tripsteri-matkaopas, joka on oikea paikka etsiä konkreettisia ja jatkuvasti päivittyviä matkavinkkejä ja kysellä matkaneuvoja. Elokuussa ilmestyy sitten se kauan odottamani uusi Islanti-aiheinen matkaopaskirja eli Tripsteri Islanti.

Oukeih. Nyt on Islanti-eväät jaettu. Kertokaahan, jos alatte kärsiä yliannostuksesta. Voin yrittää hillitä itseäni, mutta en ole ihan varma millaisella menestyksellä.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Avauduin vähän aikaa sitten yrittäjän kuivan kauden kirouksesta. Se juttu lähti lentoon ja on heittämällä yksi viime kuukausien luetuimpia...

Työelämän yksinkertaisten asioiden lista

17.4.17 Satu Kommentteja: 77

Avauduin vähän aikaa sitten yrittäjän kuivan kauden kirouksesta. Se juttu lähti lentoon ja on heittämällä yksi viime kuukausien luetuimpia juttuja. Vähänkö hienoa! Niinhän se vaan on, että hedelmää pitää puristaa välillä vähän lujempaa, että sieltä tulee mehua. Sekin on aloittavan ja miksei jo pidemmällekin ehtineen yrittäjän hyvä tietää, että aina ei tosiaan ole helppoa. Niin kuin ei ole palkkatöissäkään.


Olen valtavalla riemulla seurannut viime kuussa ilmestyneen Unelmahommissa-kirjamme saamaa lukijapalautetta. Erityisesti käytännönläheistä sydäntäni ovat lämmittäneet useat kiitokset kirjan realistisesta ja todenmukaisesat otteesta. Emme ole unohtaneet unelmoida, mutta emme ole unohtaneet sitä taskulaskintakaan. Ne kun mahtuvat ihan hyvin yhteen ja samaan kouraan.

Mikään ei saa minua yhtä paljoa kihisemään harmituksesta kuin ympäripyöreät lötinät yksisarvisista, positiivisen ajattelun voimasta, ilon kautta tekemisestä, lujan lempeästä, happamanmakeasta ja suolattomasta mutta kuitenkin vähän suolaisesta sanojen vääntelystä. Jos sanoo jotain, pitää olla jotain konkreettista sanottavaa. Eli jos suunnittelee tekevänsä jotain, pitää myös tehdä jotain.


Loppupeleissä työnteossa niin kuin elämässä ylipäätään on kyse ihan hirvittävän yksinkertaisista asioista. Jos alkuasetelmat ovat hyvät eli ponnistuslauta kunnossa, ei vaadita ihmeitä. Kun noudattaa näitä seuraavia asioita tai niistä edes muutamia, pääsee minun kokemukseni mukaan jo aika lähelle sitä omaa päämäärää. Eli näkyy siis Snaefellsjökullille saakka. (Tämä on reykjavikilaisten tapa sanoa, että näkeepä pitkälle, kun muutaman sadan kilsan päässä oleva jäätikkö vilkkuu kirkkaalla ilmalla pääkaupungin keskustaan.)

Työelämän yksinkertaisten asioiden lista


1. Tee aina se mitä lupaat. Älä ylitä odotuksia joka kerta, mutta tee se sopivan usein.
2. Älä keksi tekosyitä. Suoruus kannattaa. "En osaa" on paljon parempi kuin "En ole ehtinyt, koska...." 
3. Älä vieritä vastuuta muille - vaikka sinulla olisikin siihen täysi oikeus. Ei ketään loppupeleissä kiinnosta, että homma meni reisille, koska joku teki sinulle oharit. Hyvä tyyppi kantaa vastuun myös omien alihankkijoidensa ja assareidensa mokista. (Muun muassa siksi esimiehelle maksetaan enemmän kuin assistentille.)
4. Älä ole mulukku vaan ole mukava. Se palkitsee itsensä. Ihmisillä on tapana auttaa heitä, joilta ovat itse saaneet apua.
5. Pidä aikataulut. Jos aikataulu murenee, kerro siitä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa (älä siis ota sitä "Tieto ja valtiohallinnon tietojärjestelmäuudistus" -leikin Tieto-roolia).
6. Tee sitä, missä olet hyvä ja tee niiden varmojen tulonlähteiden ohella rohkeampia kokeiluja, jotka vievät sinua uusille poluille ja uusien työtehtävien pariin. Eli konsulttislangilla: pidä aina salkussasi pari rehevää lypyslehmää ja muutamia perhosia vatsanpohjiin tuovaa tähdenalkua. Näin varmistat laskutuksen, mutta et jää junnaamaan paikallesi.
7. Kun tarvitset päätöksen, etsi itsellesi tärkeän asian päätöksentekijä ja keskity häneen. Älä siis puhu proikkarille, jos tunnet divisioonan johtajan. 
8. Etene kokeilemalla älä pelkästään teoriassa suunnittelemalla. Ihan jokaista askelta varten ei kannata perustaa komiteaa hautomaan eteenpäin pyrkivää ideaa kuoliaaksi.


Laura Friman (siis se uusimman Iholla-kauden ässämuija ja Radio Helsingin aamujuontaja, tomittaja, kirjailija jne.) totesi taannoin Facebookissa, että hänen mottonsa elämässä taitaa olla "Vois jo alkaa tapahtua jotain." Se on muuten hieno motto. Suorastaan rakastuin siihen. Lauraan olen ihastunut jo ajat sitten - niin hauska, ahkera, tunnollinen ja hullu tyyppi. Siksi meistä olikin kirjailijakollegani Hannen kanssa ihan mahtavaa, että Laura ehtii osallistua järjestämäämme Unelmahommissa After Work -tapahtuman esiintyjiin. Mukana puhumassa myös media-alan moniosaaja, yrittäjä ja hyvinvointivalmentaja, upea Maaret Tukiainen ja ainutlaatuisen kahvialan busineksen perustanut, Warrior Coffeen perustaja ja toimitusjohtaja Riku Uski. Puhumme unelmaduunien tekemisestä: miten siihen tultiin, mikä ottaa päähän ja miten päästä eteenpäin. Ja miten sen oman unelman ylipäätään edes tunnistaa.



Olisi ihanaa kutsua tuohon tilaisuuteen teidät kaikki hakemaan inspiraatiota ja tutustumaan toisiinsa, mutta valitettavasti tapahtumatilamme on vain muutamalle kymmenelle hengelle ja pystymme molemmat kutsumaan siksi mukaan vain kolme blogimme lukijaa. Siispä - joudumme arpomaan.
 
Täydennä tuota oheista Työelämän yksinkertaisten asioiden listaa omalla neuvollasi. Se voi olla mikä vain: ajatus, ohje tai mielipide. Jätä neuvosi tähän alle kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi kera, niin osallistut arvontaan. Arvomme molemmat blogeissamme kolme kutsua tilaisuuteen sunnuntaina 23.4.

Unelmahommissa After Work, Helsingissä 27.4. kello 15–17, M.O.W (Pikku Roba 9). Puhumassa Laura Friman, Maaret Tukiainen, Riku Uski, Hanne Valtari ja minä. Kaikille tilaisuuteen osallistuville on varattu aika herkullinen goodie bag kirjoineen. Ja tarjoiluakin on. Tietysti. Hyvän duunin päälle kuuluu aina skoolata, mehulla tai vaikka ginillä. (No siinä jo tulikin ohje numero 9. Kerro sinä se kymmenes!)

77 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Pääsiäislomamme lähiseudun hotellissa oli melkoinen suksee. Aamuisin anoppi ja kuopus jäivät tekemään palapelejä hotellihuoneeseen kun mi...

Yhteismatka lasten ja anopin kanssa

16.4.17 Satu Kommentteja: 9

Pääsiäislomamme lähiseudun hotellissa oli melkoinen suksee. Aamuisin anoppi ja kuopus jäivät tekemään palapelejä hotellihuoneeseen kun minä ja vanhempi pulikoimme kuumavesialtaissa hotellin sisäpihalla. Päivisin kävimme sukulaisten luona kylässä ja kolusimme hotellimme ympäristössä olevia kahviloita (koska muuten niin kivassa hotellissa oli yksi paha miinus: järkyttävän paha kahvi). Illan tullen anoppi nukutti yhteisessä huoneessamme kuopuksen sillä välin kun minä ja esikoinen istuimme alakerran baarissa happy hourilla piirtämässä ja lukemassa lehtiä. 


Vauhdikkaan matkan kohokohdat voipi tiivistää viiteen kohtaan:

1. Traktorikilpailut sukulaisperheemme maatilan pihalla. Vietimme yhden päivän lähisukulaistemme maatilalla, jossa asuvat mieheni serkut, toisen serkun viisivuotiaat kaksoset ja serkkujen vanhemmat eli siis anoppini sisko aviomiehensä kanssa. Traktorikisassa viisivuotiaat ja esikoinen antoivat kuopuksen voittaa. Sopuvoitto oli lohdutuksena siitä, että kuopus joutui kisaamaan talon pienimmällä muovitraktorilla. Kisan jälkeen häviäjät halusivat piirtää voittajalle lahjan. Kaikki halukkaat pääsivät myös istahtamaan hetkeksi tilan vanhimman islanninhevosen, 33 vuotiaaksi ehtineen pollepapparaisen selkään. 




2. Yllätys! Kuopuksen ilme navetassa, kun se tajusi, että lehmiä on ihan oikeasti olemassa. Täplikäs eläin ei siis olekaan mikään lasten kuvakirjojen tekijöiden punoma salajuoni.


3. Uinti. Kuumat kylvyt jääkylmällä sisäpihalla. Viihdyimme esikoisen kanssa altaissa pidempään kuin taannoisella Teneriffan-lomalla, vaikka ulkoilma oli nyt noin 22 astetta viileämpi. +Rusketuimme!


4. Yllätys #2! Kuopuksen ilme, kun ateriamme jälkeen lautasiamme pöydästä hakemaan tullut tarjoilija kertoi, että lastenannoksiin kuuluu kolmen pallon jäätelöannos. Tätä ilmettä en ehtinyt tallentaa kuvaksi asti. Samalla tuli selväksi, että puolitoistavuotias ymmärtää sanayhdistelmän "kolmen pallon jäätelöannos".

5. Tahto paremmaksi ihmiseksi. Lähtöpäivän aamuna esikoinen keräsi hotellin pihalta taskunsa täyteen mustia kiviä ja kertoi lähtevänsä kotiin palattuamme myymään niitä naapureillemme. Annan sitten sulle ne rahat, hän totesi. Remonttia varten, kuului tarkennus Kiitin vuolaasti, mutta katsoin kuitenkin asiakseni kertoa hänelle, että meillä on kyllä isän kanssa tuloja, että lapsen ei tarvitse lähteä ovelta ovelle myymään pieniä kiviä. Tai ainakaan antaa kaupoista syntyneitä rahoja meille. Joo, mä tiedän kyllä. Mutta mä haluan olla joka päivä vähän parempi ihminen, ja siksi mä ehdotin tätä.


Varmuuden vuoksi tungin autoon nostuamme pääsiäismunan suuhuni, että en sanoisi mitään typerää, mikä olisi rikkonut sen hienon hetken.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Synttärilahjoihin liittyy aina eräs ristiriita. On tärkeää juhlistaa ja muistaa läheisiä tekemällä tai sanomalla jotain ainutkertaista. Ai...

Uniikki lahjaidea tärkeälle ihmiselle

14.4.17 Satu Kommentteja: 3

Synttärilahjoihin liittyy aina eräs ristiriita. On tärkeää juhlistaa ja muistaa läheisiä tekemällä tai sanomalla jotain ainutkertaista. Aineettomat lahjat ovat mahtavia, mutta samalla sitä kuitenkin haluaisi, että edes niistä isoimmista merkkipäivistä jäisi joku konkreettinen, kädessä pidettävä muisto. 


Äitini täytti juuri 60 vuotta (kyllä, hän siis aloitti nämä lapsiperhehommat vähän nuorempana kuin minä). Merkkipäiväänsä hän juhlisti luonamme Islannissa ja maailmalla asuvat siskonikin tulivat meille samaksi viikoksi kylään. Teimme kaikkea mukavaa yhdessä. Näissä nykyisissä elämäntilanteissamme tärkeintä tälle porukalle onkin juuri se yhdessäolo.

Silti halusin antaa lahjaksi jotain mieleenpainuvaa, jonka äiti voisi viedä mukanaan kotin. Mutta mitähän ihmettä se voisi olla. Käsilaukku tuntui tavanomaiselta ja niitä hänellä on jo. Kelloa on vaikea ostaa, samoin koriste-esineitä. Vaatteita on kinkkistä ostaa muille paitsi omille lapsille.

Sitten peliin puuttui eräs korumuotoilija. Tiia Arkko laittoi ennen joulua meiliä. Hän kertoi lukevansa blogiani ja seuraavansa Reykjavikissa olevaa design-kauppaamme. Hän kertoi ideastaan tehdä koruja lasten piirustuksista. Joulukuussa en työkiireiltä ehtinyt keskittyä tähän asiaan, joten se jäi.


Nyt keväällä 60-vuotissynttärilahjaideaa miettiessäni muistin Tiian kanssa käymäni sähköpostikirjeenvaihdon ja ehdotin, että voisin tilata sellaisen korun nyt. Sain riipuksen maksutta, koska halusin kertoa siitä täällä blogissa. Normaalisti hinta tällaisille piirustuskoruille lähtee 85 eurosta.

Homma toimii niin, että korun tilaaja lähettää piirustuksen Tiialle. Piirustuksen pohjalta hän sahaa hopealevyyn kuvioita ja tadaa! Taideteos kulkee sen jälkeen mukana kaulalla tai vaikka korviksissa.

Esikoinen on ahkera ja pedantti piirtäjä. Tytön tuotantolinjalla kuluu kyniä ja paperilehtiöitä jäätäviä määriä ja piirustuslehtiö kulkee aina mukana. Mutsillakin on jo kasa tytön tekemiä taideteoksia ja osa niistä on kehystetty seinälle olohuoneen paraatipaikalle.  Esikoisen itsesuunnittelema hopeakoru kuullosti loistavalta idealta. Piirrustus ikuistettuna hopealevyyn on lahja, joka on osittain tehty itse, ammattilaisen laadukkaista materiaaleista valmistama, arvokas, uniikki - ja menee pieneen tilaan. Lähetimme Tiialle esikoisen kuvan, jonka hän oli nimennyt "Sateen jälkeen".


Esikoinen oli piirrustuksensa muuttumisesta hopeakoruksi ihan tohkeissaan. Pikkutarkkaa piirrustusta piti tekovaiheessa ymmärrettävästi hieman pelkistää, mutta sekään ei haitannut pikkutaitelijaa. 

Tämähän on killerihyvä lahjaidea isompaan merkkipäivään. Yhteystiedot ynnä muut löytyvät täältä: Tiia Arkko Design. 

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lähtisitkö anoppisi kanssa ainoina aikuisina yhdessä reissuun? Minäpä lähden, tänään kiirastorstaina. Islannissa pääsiäinen on tavatto...

Pääsiäiseksi hotellilomalle

12.4.17 Satu Kommentteja: 10

Lähtisitkö anoppisi kanssa ainoina aikuisina yhdessä reissuun? Minäpä lähden, tänään kiirastorstaina.

Islannissa pääsiäinen on tavattoman iso juttu. Juhla ei ole merkittävä niinkään uskonnollisesti vaan pitkän loman takia. Koko maa hiljenee melkein puoleksitoista viikoksi alkaen viime viikon perjantaista. 


Koulut ovat kiinni koko tämän viikon ja ensi viikon alun. Etelänmatkojen hinnat ovat huipussaan ja maaseudun vuokramökit varattuja. Toimistoytöntekijöitä on vaikea saada kiinni, koska kaikki ovat jo lomalla ja jos eivät vielä ole, yrittävät kuitenkin jo henkisesti luistaa sinne.

Pääsiäinen on Islannin matkailualallakin kiireistä aikaa. Puolisoni hiihteleekin tällä hetkellä Vatnajökullin jäätikön yli pienen matkailijaryhmän kanssa. Siellä ne nukkuvat teltoissa, vetävät tavaroita pitkissä pulkissaan, hiihtävät ja sulattavat lumesta juomavettä. Ruoaksi on jotain pussipastan tyylistä, suolapähkinöitä ja ehkä perunoita. 

Rankka työreissu? Noh, rankkuus on suhteellista. 

Minä olen samaan aikaan kotona lasten kanssa. Miehen siskot perheineen ovat matkoilla, samoin kaverit ja muut lähisukulaiset. Remontin keskellä olevaan kotiin jääminen kahden lapsen kanssa koko pääsiäiseksi ei ihan hirveästi houkuttele. 

Viikon alku on saatu kulumaan esikoisen kaverin kylävierailulla, uintireissulla lähiuimahalliin ja anopin luona hengailulla. Mutta tässä olisi vielä kuusi pitkää lomapäivää edessä. 

Niinpä me päätimme anopin kanssa vähän repäistä. Tai ideahan tuli oikeastaan anopilta: Varaa sinä meille joku kiva maaseutuhotelli, niin minä maksan! Otetaan lapset mukaan ja istutaan aamuisin valmiiseen aamiaispöytään.

Hirvittävän houkutteleva ajatus! Skauttasin muutaman lähitienoon hotellin ja kyselin olisiko vielä tilaa pääsiäisvieraille. Sain lopulta huoneen kahdella varasängyllä Hotelli Örkistä Hveragerdin kylästä.


Muutaman päivän mittaiseen minilomaan Hveragerdin kylä on mainio kohde. Se on reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Reykjavíkista, Hellisheidin vuoren itäpuolella. Siis landella, mutta kaupungin välittömässä läheisyydessä. Kylästä löytyy hauskoja vaellusreittejä, kuumia lähteitä, geotermisella energialla lämpiäviä kasvihuoneita, pari uima-allasta ja muutama ravintola. Se viime reissulta tutuksi tullut hevostallikin on ihan vieressä.

Niinpä me sitten huomenaamulla pakkaamme kolmeksi päiväksi vaatteita, uikkarit, kilonkokoisen pääsiäissuklaamunan ja kuopukselle matkarattaat ja unilelut. Kaikki muu löytyy hotellilta. Valmiiseen pöytään, pedattuun sänkyyn ja puhtaaseen kylppäriin, jossa odottavat kuohkeat ja nätisti viikatut valkoiset kylpypyyhkeet. Ajomatkaa alle tunti ja anoppi kuittaa laskun. Ihanan helppo tapa tehdä pieni pääsiäisreissu. Anoppi on reissannut kanssamme usein pitkin Islantia ja ulkomaillakin, mutta nyt lähdemme matkaan ensimmiästä kertaa kokoonpanon ainoina aikuisina. Raporttia seuraa, kuinka siinä sitten kävi.

Iloista pääsiäistä!

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?