Lapsen ajatuksia koulumatkalla

Aaaa...Vanhemmuus ja kasvatus vetävät joskus aika sanattomaksi. Kävimme tänään esikoisen kanssa kouluun kävellessä keskustelun, joka eteni suunnilleen näin:


–Äiti miksi jotkut varastaa? Eihän kukaan voi syntyä varkaaksi, koska lapset ei ole sillä tavalla pahoja kuin jotkut aikuiset. Varastaako jotkut siksi, että niillä ei ole rahaa ostaa ruokaa tai vaatteita? Jos mulla olisi kauppa niin antaisin vaatteita kaikille, joilla ei ole. Kai sä äiti annat sun kaupasta?
–Joo-o. Kyllä me jouluisin aina laitetaan sellaisia paketteja...

–Entä jos ei ole ruokaa ja varastaa kaupasta ja jää kiinni? Eikö ne poliisit voisi antaa ihmisille töitä, että ne saisi rahaa ostaa ruokaa ja vaatteita ja kaikkea semmoista muuta mitä tarvitaan. 
–Se on kyllä ihan hyvä ajatus.
–No miksi ne ei sitten tee niin?
–No kun kaikissa paikoissa ei ole töitä samalla tavalla tarjolla kuin vaikka täällä meillä päin ja se on ihan tylsää.
–Ai miksi ei ole? Eikö ne voi siellä työpäällikköpaikassa (oltiin puhuttu työkkäristä aikaisemmin) antaa töitä kaikille, jotka tulee hakemaan?

–Se on kyllä hyvä kysymys mun mielestä, mutta ei niitä aina ole niitä töitä.
–Toi on muuten ihan paska vastaus!

(Repesin, vaikka aihe mitä vakavin. Lapsi ei kuitenkaan lopeta monologiaan, vaikka siihen olisi nyt ollut hyvä tilaisuus.)

–Mutta jos joku varastaa siksi, että sillä ei ole rahaa ostaa ruokaa, niin eihän niiden kuulu mennä vankilaan. Ei kai ne mene vankilaan?
–Ei ne varmasti vankilaan joudu.
–Hyvä. Se on musta ihan oikein. Voisiko ne poliisit tuoda ruokaa kun ne tulee hakemaan sitä varasta?
–Niin mä en ole varma onko poliiseilla mukana ruokaa kun ne ovat töissä.
–Miksi ei ole? Miksi ne ei anna? <Tädin nimi, joka on ammatiltaan poliisi> ainakin antaisi. Kai se voisi tehdä niin?

Tässä kohtaa keskustelua ollaan saapumassa koulun pihaan.

–Mä en muuten yhtään tykkää koulusta.
–Ai miksi?
–Koska mä olen niin tyhmä etten tajua siellä mitään.
–No toi ei oo totta ja tiedät sen itsekin. Sä osaat jo lukea ja laskea ja sä mietit asioita, mitä monet aikuisetkaan ei mieti.


Kuuluu syvä huokaus.

–Joo-o. Ei me puhuta näistä koulussa mitään. Nämä ajatukset on vaan mun päässä. Meidän opettaja kyselee vaan jotain kukkien ja lintujen nimiä.
–Niin. Koulussa on niitä luontotietotunteja.
–Mä en voi koskaan viitata siellä, koska en tunnista yhtäkään lintua. Paitsi joutsenen, lunnin ja variksen. Olen siis tyhmä.
–No etkä ole. En mäkään tiedä lintujen nimiä, ei niitä ole pakko kaikkia oppia.

Lapsi osoittaa koulun pihalla olevaa pensasta, jossa sirkuttaa joku pieni siivekäs.

–Tiedätkö mikä lintu toi on tuolla oksalla?
–Mulla ei ole aavistustakaan. 

Kuuluu taas huokaus, tällä kertaa vähän syvempi.

–No niin just. Ihan paska vastaus tuokin. Tuleeko mustakin aikuisena tuollainen?


Helvetin hyvä kysymys, muuten! Hyvää koulupäivää! 

Tunnisteet: ,