Aaaa...Vanhemmuus ja kasvatus vetävät joskus aika sanattomaksi. Kävimme tänään esikoisen kanssa kouluun kävellessä keskustelun, joka eteni...

Lapsen ajatuksia koulumatkalla

3.3.17 Satu Kommentteja: 25

Aaaa...Vanhemmuus ja kasvatus vetävät joskus aika sanattomaksi. Kävimme tänään esikoisen kanssa kouluun kävellessä keskustelun, joka eteni suunnilleen näin:


–Äiti miksi jotkut varastaa? Eihän kukaan voi syntyä varkaaksi, koska lapset ei ole sillä tavalla pahoja kuin jotkut aikuiset. Varastaako jotkut siksi, että niillä ei ole rahaa ostaa ruokaa tai vaatteita? Jos mulla olisi kauppa niin antaisin vaatteita kaikille, joilla ei ole. Kai sä äiti annat sun kaupasta?
–Joo-o. Kyllä me jouluisin aina laitetaan sellaisia paketteja...

–Entä jos ei ole ruokaa ja varastaa kaupasta ja jää kiinni? Eikö ne poliisit voisi antaa ihmisille töitä, että ne saisi rahaa ostaa ruokaa ja vaatteita ja kaikkea semmoista muuta mitä tarvitaan. 
–Se on kyllä ihan hyvä ajatus.
–No miksi ne ei sitten tee niin?
–No kun kaikissa paikoissa ei ole töitä samalla tavalla tarjolla kuin vaikka täällä meillä päin ja se on ihan tylsää.
–Ai miksi ei ole? Eikö ne voi siellä työpäällikköpaikassa (oltiin puhuttu työkkäristä aikaisemmin) antaa töitä kaikille, jotka tulee hakemaan?

–Se on kyllä hyvä kysymys mun mielestä, mutta ei niitä aina ole niitä töitä.
–Toi on muuten ihan paska vastaus!

(Repesin, vaikka aihe mitä vakavin. Lapsi ei kuitenkaan lopeta monologiaan, vaikka siihen olisi nyt ollut hyvä tilaisuus.)

–Mutta jos joku varastaa siksi, että sillä ei ole rahaa ostaa ruokaa, niin eihän niiden kuulu mennä vankilaan. Ei kai ne mene vankilaan?
–Ei ne varmasti vankilaan joudu.
–Hyvä. Se on musta ihan oikein. Voisiko ne poliisit tuoda ruokaa kun ne tulee hakemaan sitä varasta?
–Niin mä en ole varma onko poliiseilla mukana ruokaa kun ne ovat töissä.
–Miksi ei ole? Miksi ne ei anna? <Tädin nimi, joka on ammatiltaan poliisi> ainakin antaisi. Kai se voisi tehdä niin?

Tässä kohtaa keskustelua ollaan saapumassa koulun pihaan.

–Mä en muuten yhtään tykkää koulusta.
–Ai miksi?
–Koska mä olen niin tyhmä etten tajua siellä mitään.
–No toi ei oo totta ja tiedät sen itsekin. Sä osaat jo lukea ja laskea ja sä mietit asioita, mitä monet aikuisetkaan ei mieti.


Kuuluu syvä huokaus.

–Joo-o. Ei me puhuta näistä koulussa mitään. Nämä ajatukset on vaan mun päässä. Meidän opettaja kyselee vaan jotain kukkien ja lintujen nimiä.
–Niin. Koulussa on niitä luontotietotunteja.
–Mä en voi koskaan viitata siellä, koska en tunnista yhtäkään lintua. Paitsi joutsenen, lunnin ja variksen. Olen siis tyhmä.
–No etkä ole. En mäkään tiedä lintujen nimiä, ei niitä ole pakko kaikkia oppia.

Lapsi osoittaa koulun pihalla olevaa pensasta, jossa sirkuttaa joku pieni siivekäs.

–Tiedätkö mikä lintu toi on tuolla oksalla?
–Mulla ei ole aavistustakaan. 

Kuuluu taas huokaus, tällä kertaa vähän syvempi.

–No niin just. Ihan paska vastaus tuokin. Tuleeko mustakin aikuisena tuollainen?


Helvetin hyvä kysymys, muuten! Hyvää koulupäivää! 

25 kommenttia:

  1. Naurattaa ja vähän itkettää yhtäaikaa. <3

    VastaaPoista
  2. :D

    Onhan noissa varkaissa aika kova selittäminen lapsille. Mulla yritti mennä varkaat liikkeeseen ja yöllä tuli poliisilta puhelu, että ovea piti mennä parsimaan kiinni. Eihän siinä auttanut muu kun pakata ipanat autoon koska itse sille ovelle en olisi mitään osannut tehdä. Tuli sitten konkreettinen kohtaaminen näiden varkaus asioiden kanssa lapsilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes tiedä mistä tuo varkausjuttu lähti, aihe ei ollut ollut esillä vähään aikaan ollenkaan... olin kyllä hämmästynyt tästä kävelymatkan saamasta käänteestä :)

      Poista
  3. Paitsi fiksu hän on myös viisas, ja se on aikuisissakin (tai nimenomaan) harvinaista. Että terveiset! Tuon monologin voisi esittää aika monelle taholle. Itsekin haluaisin mieluusti kuulla vastaukset esim. tuohon "miksi niillä ei ole antaa töitä kaikille".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välitän terkut ;)
      Ihan mieletön keskustelu, oikein harmittaa etten ehtinyt ihan joka juttua painaa mieleeni...

      Poista
  4. Niisk, mikä ihana lapsi! <3

    Ja tässä linkkivinkki kaikille, jotka ajattelevat, että ovat huonoja jossakin. Hieno kirjoitus siitä kannattaako elämässä mennä lahjakkuus vai opiskelu edellä. "Määrittävin tekijä on se, kehutaanko meitä lapsena yrittämisestä ja sinnikkyydestä, vai onnistumisesta lahjakkuuden ja älyn avulla.":

    http://www.moderni-idiootti.fi/viivyttelin-koska-pelkasin-epaonnistuvani/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Lukaisenkin heti, nämä aiheet ovat alkaneet kiinnostella.

      Poista
  5. Tässä on hyvä happotesti työelämään: jos voi sanoa omalle pomolleen "tuo oli ihan paska vastaus" olematta seuraavalla yt-kierroksella listan kärjessä, niin menee ihan hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, ihan totta muuten!
      (Mä muuten tiedän kiroilevani aika paljon vaikka oon pyrkinyt vähentään... mutta en tohtinut torua nyt kun se "vitutus" tuli jotenkin niin sydämestä)

      Poista
  6. Meillä keskustellaan myös aina silloin tällöin varkaista, ja se on selvästi hämmentävä aihe. Miten jostain tulee varas, onko ne aina ollut varkaita, voiko musta tulla varas, onko varkailla äitiä ja isää, voiko jonkun lapsen äiti tai isä olla varas jne.

    Mä en ole selittänyt varastamista sillä ettei ole jotain (vaatteita, ruokaa) vaan on lähdetty siitä että varastaminen on tietoinen ja vapaaehtoinen ratkaisu eikä siihen pakon sanelemana voi joutua. Useimmissa tapauksissa kuitenkin on kyse siitä, että halutaan saada jotain ei välttämätöntä johon ei ole tai johon ei haluta käyttää rahaa. Ruoan, vaatteiden tai muun avun antamisesta tarvitseville on puhuttu sitten muissa yhteyksissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei ole käyty tätä keskustelua vielä juuri ollenkaan. Nytkin tuntui siltä että lapsi pohti vain tuota epäreilua asemaa ja auttamista kuin varastamista itseään. Mutta eiköhän tämäkin aihe tule jossain kohtaa läpikäytäksi...

      Poista
  7. Suosittelen lapsifilosofille Sofian maailma -kirjaa. Ehkä vuoden, kahden päästä. Itse luin sen muistaakeni kymmenvuotiaana. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sofian_maailma (Ja muita Jostein Gaarderin kirjoja, jotka eivät kyllä ole ihan tasalaatuisia.) t. Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täähän vois olla kiva lukea yhdessäkin muutaman vuoden päästä.

      Poista
    2. Sofian maailmasta itteä kiinnosteli vielä 10v enemmän ne tarina- ku filosofiakohdat mut parin tai muutaman vuoden päästä homma oli jo toistepäin :)

      Poista
  8. Mahtava asenne teidän ihmisellä. Nää pikkukoululaiset on jotekin todella mahtavia kun ne ajattelee vaikka mitä, mutta niille ei vielä ole kehittynyt liiallista soveliaisuudentajua, joten sieltä tulee ties millaisia avauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Toi sensuroimattomuus on ihan mahtavaa.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Niinpä! Ihan liekeissä mutsina täällä vieläkin.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Meidän äiti opetti kolme lintua: isolintu, pikkulintu ja erikoislintu. Hyvin on riittänyt!

    VastaaPoista
  12. Voi toista...
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
  13. Ihana! Tuo vaihe kannattaa kyllä hyödyntää! Vaikka kirjoja lukemalla, tässä yksi kiva:
    http://varikaspaiva.blogspot.fi/2013/01/jon-j-muth-pandan-zentarinoita.html

    Niin ja toki kerro sille, että kaikkien maailman lintujen nimet löytyy kyllä kirjoista ja netistä, mutta omia ajatuksiaan voi tehdä vaan itse, ne on ainutlaatuisia ja kaikkein tärkeimpiä =)

    -Reetta

    VastaaPoista
  14. Joskus bongailu motivoi lasta oppimaan: aarteenetsintä, lintujen, kivien ja kasvien ja ihan yhtälailla omien ajatusten bongailu, josta seuraa etenevät oivallukset tulevaan, kunhan saa tarttumapintaa juuri kulloisessakin ulostulo hetkessä aikuisilta. Lapsen toteamukset aikuisille, et olipa paska vastaus, voi olla vielä hyvää säätöä liiasta stressaantumisesta, ja vielä parempaa se, ettei aikuinen lähe ite säätämään lapsen kysymyksiin lopullista vastausta ajatellen, et just nyt mun täytyy se tehdä. Varkaista puhuessaan vois olla niinkin, että lapsi pikkuhiljaa hakee oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan teemoja, selvitäkseen empatiansa kanssa tässä monilonkeroisessa maailmassa. Ottaa breikkiä ja jatkaa taas. Monelta taholta tulee ympäristö vastaan, ja sulautuu lapsen maailmaan ajan kanssa. Ei ole turhaan sanottu, että leikki on lapsen työ, juuri siksi, että se säätää eteen tulevaa kysymysten valtamerta. Toisaalta asiat pitäisi saada hallintaan; olkoon aikuisen esimerkkinä tästä se, että tämän blogin kautta aloin bongailemaan kaikkia maailman tulivuoria, jolla ei ole muuta merkitystä kuin sen hauskuus ja hämmästys, että totta maar olinpas tyhmä kun en tuotakaan tiennyt (siis niitä on valtavasti). Joten tietämisellä on rajansa, ja tyhmyys on sallittua, jota voi kukin oivaltavan persoonansa kautta paikkailla, jolloin tilalle tulee huumori ja hyväksyntä. Mahtava tyttö teillä siellä Islannissa asuu. Toinen kirjoittaja kertoi kirjasta Sofia. Jännä juttu, koska sellaisen sain aikuisena lahjaksi. Se oli kertaalleen luettu, allekirjoituksena äiti. Täys yllätys, uppos ja osu.

    VastaaPoista
  15. Aivan loistavaa pohdintaa! :D
    Lunni

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?