Ajatuksia eläintarhasta

Teneriffan reissumme oli täynnä mahtavia hetkiä. Tällä matkalla syntyi monta upeaa tarinaa, jotka jäävät elämään pitkäksi aikaa.  Reissusta jäin vain yksi karmiva muisto. Eläintarhasta.


Lähdimme lapsen kanssa teemapuistoon nimeltä Jungle Park. Esitteen hauskat kuvat vuoristosta, kiipeilytelineistä, kukista, vapaana lentävistä linnuista ja seikkailuradasta saivat meidät innostumaan. Käydään tuolla! Taksilla matkaa hotellilta vain vartti.

Voi luoja.

Seikkailurata oli kyllä mahtava. Oli paljon kukkia, upeat näkymät vuoristosta merelle ja vapaana lentäviä lintuja.

Toki tiesin, että se oli myös eläintarha. Pesukarhuja, apinoita, orankeja... Eläintarhat ovat kyseenalaisia paikkoja, eihän siitä mihinkään pääse. Tiedostamiseni ei mene ihan niin diipiksi, että menettäisin yöuneni eläimen asemasta pällistelevien ihmisten katseen alla. Katselenhan minä naapurin koiraakin, enkä ole tästä valta-asemasta erityisen huolissani. Jos eläimelle on tarpeeksi tilaa, se saa hyvää ravintoa ja pääsee liikkumaan edes järkeviä määriä, omatuntoni ei ala suuremmin kolkuttaa. En hyväksy leijonaa lasikopissa, enkä kirahvia viidenkymmenen neliön aitauksessa, mutta eläintarhan tilavissa ja monipuolisissa tiloissa asuvat apinat eivät aiheuta minussa välitöntä paniikkia.

Tuolla Jungle Parkissa näin jotain aivan kamalaa. Isokokoisia lintuja muutaman kuution kokoisissa häkeissä. Ja jotain vielä pahempaa: ilman häkkiä olevia lintuja, jotka oli köytetty muutaman metrin mittaisella köydellä joko toisesta tai molemmista jaloista maahan. Jumalauta siellä oli kotkia, jotka eivät voi lentää. Eikä niitä ollut yhtä tai kahta, vaan puiston keskellä, paraatipaikalla kymmeniä lintuja jaloista maahan kiinnitettynä. Niitä käytettiin kuulemma puiston bravuuriohjelmanumeroon eli kotkanäytöksiin. (Olin siis käsittänyt ne esitteen vapaana lentävät linnut aivan väärällä tavalla.)


Yhden jaloistaan köytetyn linnun eteen oli pysähtynyt pieni tyttö. Lintu oli iso. Tyttö katsoi eläintä kiinnostuneena ja eläin tuijotti takaisin. Lintu alkoi siirrellä painoaan jalalta toiselle ja liikutella siipiään levottomana. Tyttö hihkaisi ilosta kun se huomasi linnun kiinnostuvan ympäristöstään. Lintu levitti siipensä ja yritti ponnistaa ilmaan. Mutta turhaan. Naru kiskaisi linnun ponnistusvaiheesta takaisin maahan. Kuului vaimea rääkäisy. Ja sitten lapsen surullinen kiljaisu.

"Mommy, it really wants to fly!"

Ei saatana. Olin raukka, enkä pystynyt katsomaan kohti. Kipitimme esikoisen kanssa lintujen ohi vikkelään ja pysyttelimme loppuajan puiston toisessa päässä. En pystynyt ottamaan noista linnuista edes valokuvaa.

Yritin kysyä puiston työntekijöiltä, ovatko linnut aina sidottuna jaloistaan, mutta kysymystäni ei ymmärretty. Yritin myös auttavalla espanjallani, mutta turhaan. En tullut ymmärretyksi. 

Huomasin, että ainakin Aurinkomatkat järjestää puistoon retkiä. Tui:n (entinen Finnmatkat) sivuilla moni kehui puistoa kiinnostavaksi. 

Yök. Älkää menkö, jos menette Teneriffalle. Jungle Parkin seikkailupuistolle ja maisemille iso plussa, mutta lintujen olot näyttivät hirveiltä. Jos olisin tiennyt, en olisi antanut puistolle rahojani. Yksi tehokkaimmista tavoista vaikuttaa on äänestää lompakolla, myös lomamatkoilla.

Tunnisteet: , ,