Vuoden ensimmäinen työpäivä: kalenterisulkeiset

Kun työntäyteisen loman ja siihen yhdistetyn juhlakauden jälkeen on aika palata "vain töihin", tuntuu muuten melkein lomalta. Kauppiaan joulu on aina yhtä hässäkkää ihan aattoiltapäivään asti. Joulun jälkeen vaihtuu vuosi eli uudenvuodenpäivä tehdään aina perinteisesti inventaario. Eilen siis laskimme kaupan tyttöjen kanssa sukkapareja, mukeja, suklaapatukoita ja silkkimekkoja melkein kellotaulun ympäri. Vaikka se on aika hommaa selälle ja niskalle, oli rankka päivä kuitenkin hauska: ehdittiin kerrankin kunnolla japattaa suomeksi kolmistaan ilman keskeytyksiä.

Näitäkin inventoin eilen: Tom on Finlandin kalenterit! Niissä parasta ovat tietysti Toukon luomukset.
Ja nyt olen taas täällä kotitoimistolla - jihuu! Vuoden ensimmäisen istuma-asennossa vietetyn työpäivän ohjelma on aina yhtä kutkuttava: kalenterisulkeiset. Tämä on päivä jolloin naulaan tulevan vuoden ohjelman kalentereihin. Toki tämän vuoden puolelle on kerääntynyt jos jonkinlaista sälää ja mielenkiintoista ryönää pitkin viime vuotta. Teen yhteisviennit kalentereihin näin vuoden vaihtuessa, koska silloin vaihtuvat myös kalenterit.

Tuleva vuosi näyttää töiden puolesta melko samanlaiselta kuin edellinenkin. Alkuvuodesta on tiedossa matkamessut Helsingissä, pari yksityisopastuskeikkaa Islannissa, yksi yrityskehitysprojekti, kirjoitustyötä ja kauppatoimintaan liittyviä kehityshommia yhdessä kauppiaskollegoiden kanssa. Keväällä kirjoitan vähän lisää ja alan valmistautua kesään ja ensi kesän hevosreissuihin. Kersojen ja minun perinteinen Suomi-kesäloma osuu johonkin kohtaan keskikesää, luultavasti joko kesä- tai heinäkuun loppuun. Syksyllä valmistaudutaan kaupan joulumyynteihin ja luultavasti luvassa on myös kaikenlaista kirjoitushommaa ja koulutuksia. Ja tässä kaikessahan on tietysti mukana kaksi lasta, aviopuoliso ja liikuntaharrastus. Hmm ja toinen hmmm. Pakkahan ei pysyisi edes kädessä ilman tarkkaa etukäteissuunnittelua. Siksi tämä kalenterisulkeispäivä on mulle elämänhallinnan kannalta tärkeä päivä. 
 
Tom of Finland -päiväkirja on taskukokoa (vähän A5:sta isompi).
Perheemme yhteinen kalenteri on Googlessa. Sinne sekä mies että minä merkkaamme työmatkamme. Kun toinen on reissussa, toinen tekee kevyempää työviikkoa. Sinne samaan kalenteriin päivittää myös anoppi omat menonsa ja miehen siskot lastenhoitotarpeensa. Niiden raamien sisällä kukin sovittelee omat työreissunsa, työläät työpäivät ja muut menot. 

Nettikalenteri sopii yleissuunnitteluun erinomaisesti, mutta yksityiskohtaisempia merkintöjä varten tarvitsen paperikalentereja. Seinäkalenteri on pakollinen jääkaapin ovessa: sen ohi ei voi aamuisin kävellä. Tuohon seinäkalenteriin merkkaan meidän päivänpyöritykseen liittyviä rutiinijuttuja: lapsen harrastukset, miehen harrastukset (omiani en merkkaa, koska teen ne keskellä työpäivää), kumpi on iltapäivällä kotona lapsen tullessa koulusta, milloin on koulussa vapaapäivä, hiihtoloma, pääsiäistauko ja lelupäivä. Lekurit, hieronnat ja muut vastaavat poikkeamat saavat myös oman merkintänsä.

Kohti kesää! Walldesign.fi
Jatkuvasti näkyvillä oleva seinäkalenteri ei mielellään ole susiruma. En halua myöskään katsella pankin tai vakuutusyhtiöiden logosyöttöä joka aamu heti herättyäni, joten mainoskalenterit eivät käy. En myöskään halua erikseen merkittyjä juhlapäiviä ja nimipäiviä, koska ne ovat maasidoinnaisia eivätkä oikein palvele meidän kahden maan ja kahden kielen perhettä. Loppuvuodesta törmäsin muistaakseni Pinterestiä selatessani juuri sen mitä odottelin tapahtuvaksi: kauniin ja yksinkertaisen seinäkalenterin, jossa on mahdollisimman vähän tekstiä ja jokaisen päivän kohdalla tilaa pienille merkinnöille. Ja mikä parasta: se tulee irtolehtinä, jolloin kunkin kuukauden voi lätkäistä jääkaapin oveen kiinni magneeteilla. Ilostuin paljon, kun joulupapereista paljastui aattoiltana Walldesign.fi:n seinäkalenteri.

Virtuaalisen vuosiperhekalenterin ja kuukausitason perheseinäkalenterin lisäksi minulla on myös oma paperinen päiväkirjakalenteri. Merkitsen sinne ihan kaiken kuukausi-, viikko-, päivä- ja tuntitasolla.

Merkitsen töihin liittyvät dedikset, urheiluaikataulun, kuskaamiset jotka olen luvannut hoitaa, lomamatkat, työmatkat ja hammaslääkärikäynnit. Joka sunnuntai-ilta käyn läpi seuraavan viikon ohjelman ja kirjoitan sen kalenteriin. Kirjoitan muistiin kaikki ne asiat, joita seuraavalla viikolla pitäisi saada aikaan. Kun homma on hoidettu, vedän sen yli viivan ja siirryn to do -listan seuraavaan kohtaan. 
Eräs viikko viime syyskuulta.
Kun kaikki asiat ovat järjestyksessä yhdessä paikassa, pysyy arjessani edes joku tolkku ja sovitut asiat tulee tehtyä valmiiksi asti. Tämän päiväkirjakalenterin on pakko olla paperimuodossa, koska räplään kännykkää ja tietokonetta ihan tarpeeksi muutenkin. Sitä paitsi kirjaan on mukavaa tehdä merkintöjä sohvalla lyijykynä kourassa ja ottaa kirja mukaan vaikka automatkalle tai lounaalle kaveriksi. Päiväkirjakalenterini on vähän niin kuin oma Facebookkini, johon vain minulla on pääsy, mutta joka ei houkuttele klikkaamaan mitään eikä tarvitse toimiakseen akkua. Käsin kirjoittamalla ajattelen asioita eri tavalla kuin koneen kanssa työskennellessä. Kirjoitan käsin paljon hitaammin. Sitä t-kirjaimen väkästä väkertäessä ehdin myös pohdiskella. En välttämättä työasioita vaan jotain ihan muuta. 

Päiväkirjakalenteri on minulle paitsi organisaattori myös henkilökohtainen lepohetki. Sen takia sen on oltava helppo käyttää, mielellään kaunis ja tarpeeksi suuri.

Munum-kalenterissa lepää taulukonystävän silmä.
Käytin viime vuonna islantilaista Munum ("Muistamme")-päiväkirjaa. Siinä oli melkein kaikki aivan kohdallaan. Jokaisen kuukauden alussa on kuukausinäkymä, johon voi tehdä suurpiirteistä suunnittelua. Jokaista viikkoa on ennen kokonainen sivu tilaa tulevan viikon to do -listalle.  Jokainen päivä on jaettu tunteihin, eli kellonaikoihin sidotut tapahtumat on helppo merkitä omille kohdilleen ja aamulla vilkaisu kalenteriin muistuttaa, onko luvassa reipas päivä vai ehtiikö myös häröillä. Aivan ässä käyttöliittymä!

Munumissa on siellä täällä energisoivia mietelauseita, joista suurin osa lähinnä hymyilyttää. Koska niitä ei ole liikaa, ne eivät haittaa. Islantilaisesta kalenterikaveristani puuttuu oikeastaan vain yksi asia: tyhjiä sivuja. Teen usein muistiinpanoja kalenteriini, joskus jopa kokonaisia haastatteluja. Olisi hyvä, että kalenterissa olisi reilusti enemmän tyhjiä sivuja.

Loppuvuodesta sain blogipostina Stigu-plannerin. Aivan ensimmäisenä huomasin kalenterin lopussa olevat tyhjät sivut: niitä on kymmeniä. I-ha-naa! Stigussa on tukevat ja paksut kannet. Kiitosta saa myös kirjan ensimmäisellä aukeamalta löytyvä kuukausitason kalenteri vuodelle 2017 ja kalenterin lopussa samanlainen kalenterinäkymä vuodelle 2018. 
Stigun voi stiguttaa itselleen sopivaksi.
Stigussa  to do -listat voi ostaa erikseen erillisenä vihkosena. Verkkokaupassa on myynnissäm myös Stigu-tarravihko, jonka symboleilla omaan päiväkirjaan saa asiat järjestykseen. Värikkäät tarrat ja kaniit to do -listat sytytttävät varmasti diy-ihmisen, mutta minä koin ne itselleni hieman turhiksi. En jaksa näpertää pienten tarrojen kanssa, vaan tykkään mieluummin kirjoittaa tekstiä kynällä.

Stigu on visuaalisesti todella kaunis. Ei liian koristeellinen, mutta sillä tavalla sopivasti leikkisä. Kuvitus onnistunutta, mutta tyhjää tilaa on silti tarpeeksi. Merkkihenkilöiden lainaukset ja jokaiselle viikolle annetut keskittymiskykyä parantavat ohjeet ja rentoutumisvinkit voi kätsysti joko ohittaa tai ottaa käyttöön. 

Pari pientä puutetta kalenterissa kuitenkin on: viikkotason kalenterinäkymästä uupuuvat kellonajat. Nehän voi toki itse kirjoittaa kunkin päivän kohdalle, mutta taulukkojen ystävänä jäin kaipaamaan valmiiksi painettuja kellonaikoja. Lisäksi kaipasin selkeää tilaa to do -listoille kunkin viikon alussa.

Puppup, kohtahan se on pääsiäinen!
Vuoden ensimmäinen työpäivä on melkei pulkassa. Googlen kalenterisisältö on naputeltuna pilveen ja seinäkalenterin lätkäisin paikalleen parilla Muumi-magneetilla. En ole vielä päättänyt, otanko päiväkirjakalenteriksi Stigun vai Munumin. Tämä on sellaisen tärkeysluokan päätös, että se vaatii oman ajattelu- ja hengähdystaon. Taidanpa keittää kahvit ja pohtia asiaa vielä hieman. 

Tunnisteet: , ,