Minulla on huomenna syntymäpäivät. Täytän 37. Hurjan ihanaa! Mutta miten kahden lapsen mutsi viettää merkkipäivää, joka osuu vähän haastav...

Minun syntymäpäiväni

6.1.17 Satu Kommentteja: 15

Minulla on huomenna syntymäpäivät. Täytän 37. Hurjan ihanaa! Mutta miten kahden lapsen mutsi viettää merkkipäivää, joka osuu vähän haastavaan ajankohtaan? Uudenvuoden juhlista on viikko, joulusta kaksi. Parin viikon sisällä on syöty, juotu ja juhlittu koko vuoden edestä. Mitään isoa juhlahässäkkää en siis juuri nyt enää jaksa enkä kaipaa.  


Ihan parasta olisi ottaa todella relasti. Voisin nukkua pitkään, lukea kirjaa ja hengailla kalsareissa kotona, käydä urheilemassa ja ihan vain viettää aikaa perheen kanssa. Do nothing. Vanhempi lapsi on kuitenkin jo siinä iässä, että hänelle hänen omien synttäriensä lisäksi todella tärkeitä ovat myös perheenjäsenten syntymäpäivät. Se olisi lapsen näkökulmasta ihan grande catastrophe, jos äidillä olisi syntymäpäivä, mutta kukaan ei ostaisi lahjoja, tekisi korttia, hankkisi kakkua kynttilöillä ja järjestäisi juhlia! 

Niin siinä siis käy: aion juhlistaa syntymäpäiviäni lasten takia. Mitäpä sitä äiti ei tekisi lastensa eteen - kuten söisi esimerkiksi suklaakakkua ja kermavaahtoa. Eli okei okei okei, tämän kerran minä uhraudun ja vien täyteen ahdetun kakkulusikan huulilleni. Vanhemmuus on valintoja.

Huomenaamulla herättyämme lähdemme kahvilaan syntymäpäiväbrunssille. Kahvittelun jälkeen teemme läheisessä merenrannassa pienen kävelyretken. Tiedossa on simpukankeräilyä ja muuta erityistä merenranta-aktiviteettia, joka saa sukat pyörimään jaloissa pelkästä innostuksesta. Merenrannalta nostelemme polvia kohti lähiuimalan kuumia kylpyvesiä. Höyrysaunottelua, kuumia kylpyjä ja vesisuihkuhierontaa matalissa vesialtaissa. Liukumäkilaskua ja paljon kiljumista. Hauskaa ohjelmaa perheen pienimpien ehdoilla.

Mutta tiedättekö mitä. Aion sekä pitää että syödä sen synttärikakun. Nämä ovat nimittäin minun syntymäpäivät ja koska minäkin olen tärkeä (tottakai), aion ottaa päivälle myös omaa aikaa.

Reykjavíkissa järjestetään huomenna varsin erityinen crossfit-kilpailu, johon osallistuvat muun muassa lajin maailmanmestarit Annie Mist ja Katrin Tanja ja kansainvälisissä kisoissa hyvin menestynyt Sara Sigmundsdottir. Ne ketkä lajia harrastavat, tietävät tyypit. Kun nämä urheilulajin parhaat nyt kilpailevat omalla kotisalillani ja vielä syntymäpäivänäni, niin todellakin haluan lähteä katsomaan. En usko että muut perheenjäsenet arvostaisivat clean&jerk-sarjojen katselua, joten ostin liput show'hun treenikaverini kanssa ja suuntaamme sinne yhdessä kannustamaan. 

Tässä järjestelyssä on myös se etu, että nyt miehelle ja lapsille jää iltapäivä aikaa käydä lahjaostoksilla (lapselle tärkeä juttu että äiti saa synttärilahjan) ja leipoa kakku (kynttilöiden puhaltaminen on tietysti must). Ehkä he ehtivät siinä iltapäivän aikana myös siivota keittiön ja pestä pyykit. 

Kippistä vaan, heittäydyn nyt valmistautumaan huomiseen juhlahumuun.

15 kommenttia:

  1. Tiedän niin tuon tunteen. Omat synttärit on pari päivää joulun jälkeen, eikä silloin huvita mikään muu kuin kalsarointi. Ei herkkuja tai mitään hössää. Välillä onnistuu paremmin. Mukavaa omannäköistä juhlapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Miltä se muuten tuntui lapsena kun syndet on lähellä joulua? Mua helpotti ajatus joulun loppumisesta kun tiesi että on vielä synttärit jäljellä. Nyt on ihan toisin päin :D

      Poista
  2. Jep jep. Itse olen joulupäivän lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa :) Mut toisaalta siitä ne bileet sitten jatkuu samaan putkeen. Ihan kuin vanhana jaksaisi jotain kahden päivän juhlaputkia, hehe. Jälkikäteiset syndeonnittelut sinulle!

      Poista
  3. Äidin syntymäpäivä on totta kai tärkeä. Olet maailman paras ja rakkain äiti omille lapsillesi.

    Paljon, paljon onnea ja kaikkea hyvää uuteen ikävuoteen ja vuoteen!

    VastaaPoista
  4. Synttärionnea, Iloa, Valoa ja Rakkautta!

    Olen huomannut saman, näille isommillekin lapsille on tärkeää, että äidin synttäreitä vietetään. Mulla on kaikenlaisia ruokarajoitteita eikä sokerikaan sovi, niin nuorin aina säälii mua. Nyt suostuin tofujätskikakkuun, jonka lapset tekivät :P
    Mulla synttärit uuden vuoden aatonaattona. Se oli lapsena niin kurjaa. Toivoin aina kesäsynttäreitä. Mutta hienoa oli, kun ajattelin aina, että kaikki ilotulitukset on mua varten :D Aikuisena on se hyvä puoli, että voi tehdä miten haluaa. Meillä on kesäisin yhteiset ylimääräiset synttäri/nimpparijuhlat lasten kanssa, että jaksetaan odottaa oikeita :P
    Lunni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsiläinen miten hyvä idea pitää ennakkojuhlat, mahtavaa! Hyviä juhlia kun ei ole koskaan liikaa...

      Poista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Onnea Satu!! Itselläni oli alkuviikosta synttärit, joten kreisibailausfiilistä ei ollut. Lapsi (4-v) halusi ehdottomasti antaa lahjan (jota isä ei ollut muistanut ostaa, kukkia kylläkin). Itkuhan siitä tuli, lähes raivari, siis lapselle. Ei auttanut tyynittelit. Homma saatiin hoidettua niin, että paketoivat minulta "salaa" lapsen juuri jouluna saaman lelun minulle lahjaksi. Esitin yllättynyttä ja loppuilta sujui sopuisasti. Äiti Turust

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaa, mä niin nauroin vedet silmissä tätä!! Osaan samastua. ;-)

      Poista
  7. Myöhästyneet onnittelut :)

    VastaaPoista
  8. Onnittelut! :) Täällä toinen tammikuun lapsi, synttärit on tänään. Lapsena oli ankeaa kun oli kova pakkanen eikä ulkoleikit koskaan onnistuneet, toisin kuin veljen synttäreillä kesällä. Niiiin epistä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää syntymäpäivää! Mäkin toivon noita kesäsyndejä etenkin nyt kun esikoinen on siinä iässä että kaverisyndet ovat tärkeitä ja koko luokka pitää tietysti kutsua (reiluuden nimissä). Mutta minne laitat 22 reipasta lasta, kun ulkosyndet eivät sään takia tule kyseeseen.. Tänä vuonna olemme ajatelleet järjestää juhlat jumppasalissa, simply&nice.Eikä kovin kallista.

      Poista

Mitä tuumaat?