Lasten syntymäpäiväjuhlien säännöt

Esikoisen syntymäpäivät lähenevät. Ne ovat ensimmäiset koulukavereille järjestettävät synttärit. Mistä päästäänkin heti asiaan: ketä koulukavereista kutsutaan? Ainoita oikeita vaihtoehtoja on vain kaksi: 1) kaikki tai 2) ei ketään.


Jokainen vanhempi käy jossain kohtaa läpi tämän saman kamalan, vatsanpohjaa kylmäävän kelan: Mitä jos kukaan ei tule lapseni synttäreille? Mitä jos oma lapseni ei koskaan saa kutsua luokkakavereidensa synttäreille? Syntymäpäivät ovat lapsille valtavan iso ja merkittävä juttu. Vaikka juhlissa syötäisiin yksi jäätelöpuikko käsiparia kohti ja ohjelma olisi niinkin yksinkertaista kuin polttopalloa pihamaalla, ilman kutsua jääminen on kamalaa ja sen tunteen muistaa pitkään.

Huomasin heti syksyllä koulun alettua, että en ole ajatusteni kanssa yksin. Kun me ekaluokkalaisten vanhemmat kokoonnuimme ensimmäistä kertaa koulun luokassa, ensimmäinen käsiteltävä asia - siis jopa ennen vanhempainraadin kokoamista - oli syntymäpäiväpolitiikka

Ketkä saavat kutsun lasten synttäreille? Kaikki.


Esikoisen koulussa on kaksi ekaa luokkaa. Syntymäpäiväpolitiikaksi päätettiin, että joko kutsutaan kaikki oman luokan lapset tai kaikki oman luokan tytöt tai kaikki oman luokan pojat. Saa kutsua myös rinnakkaisluokan, mutta silloinkin pitää kutsua joko koko luokka tai tytöt tai pojat. 

Mitään esivalintaa ei saa tehdä. Jos joku ei halua järjestää koulukaverisynttäreitä mutta haluaa kutsua samalla luokalla olevan kaverinsa tai kaksi kylään, niin voi totta kai tehdä, mutta niistä kemuista ei puhuta koulussa. Ne ovat kaveri- tai perhetapaaminen, eivät kaverisynttärit. 


Mitä viedään lahjaksi? Kaikki saavat saman lahjan.


Päivänsankarille vietävä lahja päätettiin myös etukäteen.  Lapset tuovat lahjana 200-500 kruunua (se on noin 2-4 euroa). Päivänsankari saa sitten ostaa rahasummalla itselleen jotain mukavaa. Kun lahja on aina sama, ei synny kilpavarustelua ja typerää jauhamista ja välituntien nahistelun aihetta siitä, kuka toi bileiden parhaimman lahjan.  Raha on siitä kätevä lahja, että se kulkee näppärästi taskusta toiseen. Jokainen, joka pitää synttärit, saa suunnilleen saman summan takaisin kuin mitä hän itse on vuoden aikana synttäripottiin laittanut. Reilu meininki.

Miten kutsutaan? Muodolla ei väliä, kunhan kaikki ymmärtävät.


Päätimme, että voi kutsua joko kortilla, sähköpostilla vanhempien yhteiselle sähköpostilistalle tai meidän yhteiseen facebook-ryhmään. Koimme myös, että on tärkeää, että kaikki ymmärtävät. Synttärikutsujen tekstit löytyvät ala-asteen koulun sivuilta islanniksi, puolaksi ja englanniksi. Eli mukaan tuleminen ei jää myöskään kielitaidosta kiinni. Ulkomaalaisena mutsina arvostan!

Melkein kaikkien lasten vanhemmista jompi kumpi oli paikalla ja kaikki halusivat toimia juuri näiden sääntöjen mukaan. Ne ketkä eivät olleet paikalla, saivat tiedon asiasta Facebook-ryhmämme kautta eikä ainakan tietääkseni kukaan marissut enemmistön päätöksestä.

Synttärisääntömme saattavat kuulostaa tiukilta, mutta en keksisi parempaakaan tapaa manageroida näitä lastensynttäreitä. Lasten päätettäväksi näistä asioita ei kuulu jättää, koska he ovat lapsia. Ei seitsemänvuotias vielä ymmärrä, minkälaisia vaikutuksia ulkopuolelle jäämisellä voi olla. 


Esikoinen on syntynyt helmikuun pakkasiin, ja koska Islannissa sää voi äityä välillä aika kamalaksi, emme voi järjestää ulkoilmasynttäreitä. Lapsella on hyviä kavereita niin pojissa kuin tytöissäkin, eli hän halusi kutsua sekä luokkansa tytöt että pojat. Rinnakkaisluokalla on myös muutama hyvä ystävä, mutta jos omalta luokalta kutsuu tytöt ja pojat, pitää rinnakkaisluokaltakin kutsua mukaan kaikki. Jööses, se on yhteensä 40 lasta. 

Onneksi lapsen hyvällä kaverilla on syntymäpäivät samassa aikaikkunassa. Ei tarvinnut kauaa pohtia. Jos pidämme synttärit yhtä aikaa, voimme jakaa vanhempien kesken juhlan kulut puoliksi. Kun synttärisankareita on kaksi, meitä aikuisia on valvomassa neljä. Luokkakavereiden vanhemmatkin kiittävät. Yhdistelmäsynttärit tarkoittavat vähemmän kuskaamista. 

Yhteistuumin vuokrasimme paikallisen voimisteluseuran hallin puoleksitoista tunniksi. Tila tarjoaa hyvät fasiliteetit riehumiseen. Lapset saavat hyppiä sydämensä kyllyydestä mutta kuitenkin valvotusti tramboliinilla ja patjoilla, roikkua renkaissa ja puolapuissa. Leikin jälkeen on vielä hyvin aikaa syödä kakkua, hedelmiä ja juoda vettä. Jos aikaa jää, organisoimme yhden yhteisen leikin - ja sitten onkin 90 minuuttia täynnä ja lauman aika suunnata kotiin päin.

Kutsuttuja on 40, mutta juhlat eivät onneksi tule kovin kalliiksi. Voimisteluhallista jää maksettavaa noin 70 euroa molemmille vanhemmille. Sovimme myös yhdessä vanhempien kanssa, että ostamme molemmat 20 lapselle kertiksiä ja hedelmiä ja kummatkin lapset saavat oman 20 lapselle leivotun kakun. Ostokset maksavat noin 100-120 euroa per perhe (kun kakun tilaa leipomosta). Sitten onkin enää yksi päätettävä asia: mikä kuva kakun päälle tilataan. Se on samalla juhliin liittyen ainoa asia, jonka synttärisankarit saavat päättää itse. 


En askartele teemasynttäreitä, en osaa koristella hienoja kuppikakkuja enkä oikein muutenkaan saa kiksejä lastenjuhlien järjestämisestä. Mutta siitä saan kyllä isot kiksit, kun tajuan toimivani oikein. Tiukka tapa on ainakin tässä tilanteessa minun mielestäni se reiluin tapa. 


Viime vuosina lastensynttäreitä on vietetty meillä tähän tapaan:
Esikoisen ensimmäiset kaverisynttärit (5-v) pidettiin meillä kotona.
Toiset kaverisynttärit (6-v) järjestettiin kiipeilysalilla.

Tunnisteet: ,