Esikoisen koulu alkaa kasilta ja loppuu yhdeltä. Sen jälkeen on kolmesta neljään tuntia luppoaikaa, jolloin me vanhemmat olemme vielä työj...

Alakoululaisen iltapäivän tyhjät tunnit

10.1.17 Satu Kommentteja: 37

Esikoisen koulu alkaa kasilta ja loppuu yhdeltä. Sen jälkeen on kolmesta neljään tuntia luppoaikaa, jolloin me vanhemmat olemme vielä työjuttujen ääressä ja kuopus päivähoidossa. Mitä noiden neljän tunnin ajaksi oikein keksisi, kun iltapäiväkerho, josta olin koulun alettua todella innoissani, onkin osoittautunut pettymykseksi?


Islannissa tarjotaan ala-asteikäisille iltapäiväkerhotoimintaa koulun jälkeen. Usein iltapäiväkerho eli iltapäiväkoti sijaitsee kätevästi samoissa tiloissa koulun kanssa, eli lapset siirtyvät sinne koulun päätyttyä omatoimisesti. Vanhemmat hakevat lapset kerhosta neljän tai viiden aikaan tai jos koti on lähellä, lapset kävelevät kerhosta yksin kotiin.

Esikoinen diggaa käydä koulua ja on ihan tulessa opittuaan kunnolla lukemaan ja kirjoittamaan. Opettajat ovat kivoja, koulukaverit ovat kivoja, koulussa on ihanan iso kirjasto ja oma uimahalli! Ainoastaan iltapäiväkerho aiheuttaa närää. Siellä kun ei kuulemma tapahdu mitään kiinnostavaa.

Seurattuani iltapäiväaktiviteetteja tämän syksyn ja talven ajan on pakko sanoa, että olen lapsen kanssa samaa mieltä. Samaan lopputulokseen on tullut monen muunkin samaa kerhoa käyvän lapsen vanhempi. Lapsen iltapäiväkerho on osoittautunut paikaksi, jossa lapsia säilytetään koulupäivän loppumisen ja vanhempien työpäivän loppumisen välisen ajan. Siellä ei tehdä oikein mitään aikuisten organisoimaa ohjelmaa.

Iltapäiväkerhojen toiminta vaihtelee täällä todella paljon kouluittain. Joissakin paikoissa lapsille järjestetään paljon kehittävää ohjelmaa, josta jokainen voi valita mieleisensä: liikuntatunteja, musiikinopetusta, ohjattua piirustusta tai näytelmäkerhoa. Parhaimmillaan iltapäiväkerho korvaa kaikki harrastukset. Kuulostaa upealta! Mutta meillä näin ei ole. Lapset leikkivät keskenään ulkona, piirtävät sisällä tai askartelevat hamahelmillä. Ainoa harrastus, mitä järjestelmällisesti tarjotaan on jalkapallo: iltapäiväkodista lähtee bussikuljetus jalkapalloseuran treeneihin muutamana päivänä viikossa. 

Mutta kun esikoistamme ei voisi jalkapallo vähempää kiinnostaa. Eikä kukaan täysipäinen jaksa tehdä hamahelmistä kuvioita kolme tuntia putkeen. Henkilökunta ei tunnu järin sitoutuneelta; työntekijöitä lähtee ja uusia tulee melkein joka kuukausi. Nopea kierto on ollut melkoinen järkytys esikoisen hienon päiväkodin jälkeen: siellä suurin osa lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista oli työskennellyt saman päiväkodin leivissä jo toistakymmentä vuotta. Sitäkin piirrettä lapsen vanhassa päiväkodissa osaan nyt arvostaa entistä enemmän.

Iltapäiväkerhon piha on kyllä hieno ja suuri, mutta näillä Islannin talvi-ilmoilla ei ole itsestään selvää, että ulkoleikkeihin edes pääsee joka päivä. Kerhon sisätilat sen sijaan ovat aika kehnot. Konteista rakennettu kerhotila on vetoinen ja eteisiin on sullottu puolet enemmän lasten ulkovaatteita mitä sinne todellisuudessa mahtuisi. Kello viiden aikaan takkeja makaa kuraisina ja märkinä pitkin likaisia lattioita. Ottaa vähän päähän. Olemme kyllä puhuneet kerhon työntekijöiden kanssa tilanteesta ja toivoneet vähän enemmän järjestettyä ohjelmaa ja ylipäätään vähän järjestelmällisempää meininkiä. Vastaus on ollut lähinnä olankohauttelua ja tavanomaista suuremman työntekijävaihtuvuuden voivottelua.

Mitään muita iltapäiväkerhoja ei lapsemme koulun lähellä ole. Sitä paitsi olemme tosi tyytyväisiä lapsen kouluun, joten koulunvaihto ei käynyt edes mielessä. 

Esikoinen nostaa iltapäiväkerhon tylsyyden esiin lähes joka päivä. Ei jaksaisi kuulemma olla niin pitkään tekemättä mitään järkevää. Ymmärrän turhautumisen hyvin. Tarttis siis vissiin tehdä jotain. 

Puolison kanssa olemmekin vähän pohtineet, että mitä jos jättäisimme koko iltapäiväkerhon pois päiväohjelmasta ja lapsi tulisi suoraan koulusta kotiin. Minä teen joka tapauksessa töitä kotona ja lapsi on jo sen verran iso, että se pystyisi luultavasti aika hyvin tekemään omia juttujaan äidin istuessa koneen ääressä. Iltapäiväkerhon lopettaminen vapauttaisi myös enemmän lapsen aikaa ja energiaa harrastuksille. 


Lapsi käy tanssiharrastuksessaan kaksi kertaa viikossa ja isänsä kanssa he kiipeilevät yhdessä yhtenä tai kahtena iltana viikossa. Esikoinen on syksystä asti pyytänyt saada aloittaa myös lauluharrastuksen, mutta nyt sille ei ole ollut aikaa. Kuoron harkkapaikka on lähellä kotiamme, eli iltapäiväkerhon jäädessä pois lapsi pystyisi kulkemaan sinne itsenäisesti. 

Iltapäiväkerhohan ei siis ole koulun lailla ilmainen. Pulitamme muutamasta kerhotunnista eväineen noin 140 euroa kuukaudessa. Vuoden aikana se on reilusti yli tuhat euroa - sillä rahalla saisi katettua useammankin lauluharrastuksen.

Alan siis entistä enemmän kallistua kerhon skippaamisen puolelle. On oikeastaan vain kaksi asiaa, mitkä minua päätöksessä arveluttavat: sosiaaliset suhteet ja iltapäivän tyhjät tunnit. 

Kerhossa luodaan arvokasta sosiaalista pääomaa kun lapset hengaavat keskenään, keksivät yhdessä leikkejä ja oppivat toimimaan keskenään. Mutta sitten taas. Esikoinen on tehnyt juuri sitä päiväkodissa jo neljä vuotta. Ja on koulussakin välitunteja, joiden aikana leikitään kavereiden kanssa. Sitä paitsi iso osa esikoisen frendeistä asuu naapurustossamme, eli he leikkivät joka tapauksessa kimpassa viikonloppuisin ja joskus arki-iltaisinkin.

Mutta ovatkohan ne iltapäivän tunnit sitten kuitenkin liian pitkiä kotona vietettäviksi? Tylsistyyköhän lapsi, jos se hengailee pari kolme tuntia yksinään? Olen itse duunissa noin neljään tai viiteen, eli en mitenkään pysty toimimaan ohjelmatoimistona. 

Olisi kiva kuulla muiden alakoululaisten vanhempien kokemuksia tyhjistä iltapäivän tunneista. Mitä teidän lapset koulun päättymisen jälkeen tekevät? Pärjäävätkö ne jo yksin kotona? Tylsistyykö ne? Onko täysi mahdottomuus olettaa, että seitsemänvuotias tekee omia juttujaan kotona ja vanhemmilla säilyy työskentelyrauha? Hmm. Kai sitä kokeilla kannattaa. Kotona puuhastelu kuulostaa kuitenkin lapsen kannalta paljon paremmalta kuin kolme tuntia hamahelmeilyä vetoisassa tilassa.

37 kommenttia:

  1. Jos tylsii kotona niin voisiko joku kaveri tulla silloin tällöin iltapäiväksi leikkimään? Meillä tyttö lopetti iltiksen tokaluokan syksyllä, kyllästyi hälyyn ja riekkumiseen. Mieluummin viettää iltapäivät kotona yhden kaverin kans kerrallaan tai ihan itekseen (vanhemmat ollaan töissä). Ja ekan luokan tuli suoraan kotiin myös kun olin pikkusisaruksen kanssa kotona, eikä minusta ole kyllä mitenkään haitannut kaverisuhteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo varmasti, ja aika paljon niitä meillä pyöriikin, mikä on kivaa.

      Poista
  2. Meillä jokseenkin sama tilanne, ekaluokkalainen ei mene iltikseen, koska emme arvosta moista lasten säilytystä, ainoat ohjelmanumerot ovat lähinnä olleet lasten vieminen terveyskeskuksen päivystykseen, kuulemma... Syksyllä tein kuuden tunnin päivää, jolloin eppu harjoitteli yksin kulkemista ja kotiin tulemista, yksinoloa alle tunti päivittäin. Nyt vuoden alusta siirryin täysille tunneille, jolloin lapselle tulee vajaa kolme tuntia yksinoloa. Hoitaa välipalansa ja tiskikoneen tyhjennyksen, muuten varmaan lähinnä pelaa kännykkää tai joskus leikkii. Ei sekään kovin kummoista ohjelmaa ole, mutta maksutonta, toisin kuin se iltis.
    Olis niin ihanaa, jos iltiksessä olis jotain ohjattua toimintaa, mitä tahansa liikunnasta vaikka teatteriin tms...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Musta ois ihanaa että olisi sellainen hyvin organisoitu ja parempien (isompien) tilojen mesta. Tuossa koulussa on teineille muuten superhyvä sosiaalitila, iso kuin mikä. Siellä ne voi kokoontua pelaamaan, keittämään kahvia/teetä/kaakaota ja jutteleen frendejensä kanssa ihan iltaan asti. Ihan superia! Vähentää kaupungilla hengaamisen tarvetta kummasti...

      Poista
  3. Voih, ihan tismalleen sama ongelma. Ekaluokkalaiseni koulussa ei enää ole iltapäiväkerhoa, koska täällä perämettän pikkukoulussa ei ole riittävästi osallistujia. Lapsi siis tulee kotiin joskus klo 13, pitkinä päivinä onneksi vasta klo 15. Siinä sitten freelancerina yritän tehdä töitäni, kun viereisessä huoneessa soi Robin. Eikä siinä vielä kaikki. Ekaluokkalainen on kova pälättämään, eikä malta lupauksistaan huolimatta pysyä huoneessaan, vaan tulee kertomaan päivänsä kulusta usein eri versioin... viiden minuutin välein.

    Työskentelauhaa EI siis kunnolla ole. Ja kyllä alakoululainen tylsistyy. En tiedä, mitä tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mä vähän aavistelen meillekin. Kun ei noin pieni lapsi vielä oikein ymmärrä sitä että äiti on kotona mutta töissä. Mutta ehkä siinä voisi yrittää tehdä jonkun diilin; joku kello vaikka soimaan puolen tunnin välein jolloin on juttelutauko tms.

      Poista
  4. Meillä käytiin iltiksessä ekaluokan syyslukukausi, jonka jälkeen lapsi painokkaasti sanoi, ettei todella halua siellä enää jatkaa. Kuulemma aivan hirveä meteli, riehuminen ja älämölö päällä. Poika halusi ennemmin tulla kotiin rauhassa kaverin kanssa tai itsekseen syömään välipalaa jne. Uskon kyllä että koulupäivä itsessäänkin olisi riittänyt tyydyttämään sosiaaliset tarpeet, että iltapäiväkerhoa ei siihen kyllä tarvittu. Enhän itsekään usein halua työpäivän jälkeen mennä ihmisstungokseen ja meteliin(teen ihhmisläheistä duunia)vaan heittämään jalat sohvalle kotiin. �� Homma iltiksen lopetuksen jälkeen alkoi pyöriä vähän itsekseen niin että vuorotellen muutaman kaverin kanssa menivät jonkun kotiin, siis usein kaksin, tekivät läksyt ja söivät välipalan ja monesti vanhemmat sitten hakivatkin lapsensa suoraan jonkun kotoa töistä tullessaan. Mukava win-win tilanne, ei maksuja, eikä joka arkipäiväisiä yksinäisiä iltapäiviä. Lapsetkin tarvitsevat luppoa, hiljaisuutta, tylsyyttäkin.

    Esikoisesi vaikuttaa fiksulta ja rauhalliselta, jonka voisin kuvitella antavan sulle myös työrauhan, mutta omieni kanssa en olisi voinut kuvitella, heh.

    Ja todella, kehityksen paikka olisi siinä, että harrastustoiminta saatais koulujen lähistöille jouhevasti koulun jälkeen.

    Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi tutulta! Esikoinen harmittelee usein just sitä mesoamista ja meteliä. Se tietysti seuraa siitä kun parikymmentä lasta saa vapaasti toimia ja tehdä. Koulussa meno on kuulemma paljon rauhallisempaa. Toi kaveririnki juttu on tosi hyvä.
      Musta just semmoinen 3-4 frendiä kerrallaan ois tosi bueno - kun yritän estää sitä paras kaveri -peliä ja kolmannen ulossulkemista, minkä oon huomannut alkaneen noissa koulukaveriympyröissä jo nyt.

      Poista
  5. Ihan pakko kommentoida vaikka en aiheesta mitään tiedäkään ;-) Kuoro on kyllä ihana, jos onnistuu! Mulla on kotona vain taapero mutta itse olin juuri tuon ikäisenä tosi kiinnostunut laulamisesta ja pääsin 7-vuotiaana kuoroon. Olen laulanut siitä asti eli pian 35 vuotta. Olen tosi kiitollinen siitä, että vanhempani järjestivät asian aikoinaan. Kuoro on mahtava ryhmäharrastus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla! Kyllä se kuoro varmaankin aloitetaan pian, heti kun löytyy ryhmä mihin pääsee mukaan. Mä en oo koskaan laulanut tai tehnyt kuorojuttuja (mulla ei oo sävelkorvaa enkä ihan oikeasti vain osaa laulaa tai nauti siitä). Esikoinen sen sijaan on ahkera hoilottaja ja saanut musaopelta kiitosta kiinnostuneesta asenteesta. Ja tosi hyvä pointti tuo kuoroharrastuksen ryhmäaspekti; siinä tehdään yhdessä ilman että kilpaillaan.
      Kiitos siis mahtavasta ja inspiroivasta kommentista!

      Poista
    2. :-)

      Unohdin lisätä, että kirjoitin kerran jutunkin rakkaasta harrastuksesta: https://hollanninsuomalainen.fi/2016/10/24/kuorolauluharrastus/

      Poista
  6. Kotona voi olla rauhassa ja keksiä omia puuhia. Vaikka järjestettyä aktiviteettia ei olisikaan, niin se on ihan erilaista kuin säilytyksessä tylsistyminen.

    VastaaPoista
  7. Meillä esikoinen on tokalla luokalla ja ihmettelen miksi 1- ja 2 luokkalaisten koulupäivien pitää olla Suomessa niin lyhyitä?! Viikossa on 19-20 oppituntia, mikä siis tarkoittaa että koulua on keskimäärin neljä tuntia päivässä. Jos koulu loppuu esim klo12, niin se tarkoittaa, että lapsen pitää odottaa vanhempien töistä kotiin saapumista yksin kotona/iltapäiväkerhossa viitisen tuntia (jos vanhempien kotiutuminen klo17). Eli tunnin pitempään kuin mitä koulupäivä oli! Suurin osa lapsista on päiväkodissa ja eskarissa kuitenkin tottunut 7-8 h päiviin, osa pidempiinkin, joten koulu voisi minusta aivan hyvin kestää eka- ja tokaluokkalaisillakin vaikka klo14 tai klo 15 saakka. Tällöin iltapäivät olisivat järkevää toimintaa. Mitä olen kakkosluokkalaisten iltapäivätouhuja seurannut, niin lapset käyvät iltapäiväkerhossa syömässä välipalan ja sen jälkeen lähtevät kavereille tai pokemonjahtiin kaupungille tms. Luokan whatsapp-ryhmän keskustelua kun esim. seurailee, eli että mitä sinne on iltapäivien aikana lähetelty, niin saa kyllä kuvan että lapset purkavat sinne tylsistymistään ja yksinäisyyttään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onks tokaluokkalaisilla jo whatsup-ryhmiä - ja siis kännyt? Mä oon niin pihalla :D

      Oon muuten ihan samaa mieltä; koulupäivä voisi ihan hyvin olla pidempi. Jäisi kunnolla aikaa piirtää piirustustunnilla, vaihtaa rauhassa vaatteet liikkatunnilla ja olisi aikaa syödä rauhassa. Kiire vähenisi - ja ne iltapöivän pitkät tyhjät tunnit.

      Poista
    2. Suomessa yleensä lapsille hommataan kännykkä kun lapsi menee kouluun. Näin meilläkin. Eihän se lapsi saa muuten ketään hädän tai muun hetkellä kiinni kun ei oo kiinteitä puhelimia. Toi WhatsApp on aika kinkkinen. Siinä taitaa olla ikäraja 12 vuotta ja mä haluaisin kyllä kunnioittaa sitä. Mut sit lapseni jää monesta asiasta ulkopuolelle.. mä olen muutenkin huomannut olevani ikärajojen kunnioituksessa ihan vähemmistössä. Esim. kaikki päiväkoti-ikäiset on nähneet Frozen leffan jonka ikäraja 7 vuotta. En ihan pääse tämänkään asian kanssa ymmärrykseen.

      Poista
    3. Minusta (kärjistäen) Suomessa tokaluokkalsten vahtiminen koulun jälkeen on ulkoistettu puhelimille. Niillä vanhemmat soittavat/lapset ilmoittavat minne menevät koulun jälkeen ja lapset viihdyttävät itseään pitkän itapäivän whatsappissa/pokemonjahdissa tai muita pelejä pelaten/netissä. Joillekin meille leikkimään tuleville lapseni kavereille pitää sanoa, että meillä leikitään eikä saa näprätä kännykkää. Jotenkin surullista millaista joidenkin lasten iltapäivät ovat. Lisäksi lasten puhelimen käyttö vaatii aikuisten valvontaa, esim. whatsapp-viestien läpikäynnin joka ilta, seurantaa ettei ketään poisteta ryhmistä/ettei ole muunlaista kiusaamista/ettei lähetellä sopimattomia kuvia. Ja jos osa vanhemmista laistaa tästä, niin seuraukset näkyy nopeasti koko luokan puhelimissa ja laajemmilti, ellei esim. kuvien edelleen jakamista ehditä estää kollektiivisesti.

      Poista
  8. Moro! Itse olin ekaluokkalaisena (vm -85 eli vuosia sitten) ehkä viikon verran iltapäiväkerhossa. Tämän jälkeen ilmoitin vanhemmilleni, etten sinne enää mene. Niin tylsää. Vanhempani kävivät töissä ja kotiutuivat ehkä noin viiden maissa. Pikkuveljeni oli vielä päivähoidossa. Kotona oli kivaa ja joskus todella tylsää. Ihan ekana tein läksyt. Sitten söin jääkaapista välipalaa. Soittelin lankapuhelimella tylsyyden iskiessä äidille ja isälle töihin. Piirsin, leikin ja lukemaan opittuani luin paljon, etenkin tokalla. Naapurustossa asui onneksi leikki/ ulkoilu seuraa ja naapurin likan kanssa kävelimme yhdessä kouluun (700 metriä). Mutta kyllä joskus oli yksinäistä. Lähdin kouluun yksin ja kotiuduin yksin. Äiti hoiti mun aamuherätyksen soittamalla töistä. Mut sata kertaa mieluummin olin himassa ku siellä iltiksessä. Vaikeita päätöksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei landella ollut iltapäiväkerhoa. Joskus mentiin perhepäivähoitajalle koulun jälkeen (pikkusiskoni olivat siellä) tai sitten kotiin koulutaksilla ja hengailin siellä muita odotellen. Se oli minusta ihan kivaa, ei koskaan pelottanut tai tuntunut olo tukalalta, vaikka seuraavaan lapsiperhetaloon oli matkaa aika tavalla.

      Poista
  9. Lama-Espoossa 1991 ja 1992 ei ainakaan meidän koulussa ollut eka- ja tokaluokkalaiselle iltapäiväohjelmaa. Meillä oli diili tuttavaperheen kanssa (jonka poika oli samalla luokalla kanssani), että tultiin joka toinen viikko koulusta meille ja joka toinen heille. Vanhemmat oli fiksanneet jääkaappiin välipalaa valmiiksi. Toimi kivasti nuo tarpeelliset 2 vuotta, sitten alkoi omat kaverisuhteet kiinnostaa enemmän (eihän nyt kolmosella voinut enää leikkiä Pojan kanssa) ja koulupäivät piteni joten järjestely jäi pois. Oli kivaa ja "turvallista" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa tosi kivalta järjestelyltä, hyvin pähkäilty teidän vanhemmilta! Toi vastuunjako perheiden välillä on myös aivan mainiota; ei tarvitse tehdä kaikkea yksin ja kaverit saavat samalla toisistaan seuraa.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Tuli sellainen mieleen, että voiko paikallisiin urheilu- tai harrasteseuroihin vaikuttaa millään tapaa ja yrittää ehdottaa heille, että järjestäisivät toimintaa myös iltapäiväaikaan joko koululla tai koulun läheisyydessä olevissa tiloissa? Eli voisiko joku näytelmäkerho/tanssiryhmä/kuoro/mikä ikinä järjestyä koulun ulkopuolisena harrastuksena juuri sopivaan aikaan, jolloin voisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja saada niitä lasta kiinnostavia harrastuksia iltapäivän tylsiin tunteihin illan sijasta?

    Onko Islannissa mitään vastaavaa kuin Suomessa oleva Mannerheimin Lastensuojelun paikallisyhdistykset, joiden kautta voisi onnistua joko itse tai yhdessä kehittelemään ja selvittämään sopivaa harrastustoimintaa edes viikon jollekin iltapäivälle (esim. täällä Terhokerho, www.kokosuomileikkii.fi tai mahdolliset maksulliset/maksuttomat iltapäiväkerhot, muskarit, mitä ikinä joku keksii järjestää).

    Pystyykö koulujen iltapäiväkerhoihin vaikuttamaan itse ja järjestää eri seurojen tai yhdistysten lajiesittelyitä kerran pari viikossa koulun iltikseen? Koulun kanssa yhteistyössä vanhemmat voisivat olla aktiivisia ja selvitellä sekä sopia eri harrastustoimintatahoja esittelemään toimintaansa koululle, jolloin aina sille iltapäivälle olisi ohjelmaa ja lapset ehkä löytäisivät itseä kiinnostavia harrastuksia. Win-win molemmille tahoille - koululle ja harrastustoiminnan taholle. Uskoisin, että muutkin tylsään kerhoon kyllästyneet vanhemmat mielellään tekisivät muutaman soiton harrastustoiminnan tarjoajille, jotta iltapäiviin saataisiin mielekästä ohjelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi varmasti vaikuttaa ja saada muutoksia aikaiseksikin. Mun on vaan pakko olla tässä kohtaa realisti ja todeta, että mulla ei ole aikaa : /

      Poista
  12. Meillä hyväksi havaitut vinkit ekaluokkalaisen kanssa, jonka haen koulusta ja jatkan kotona työpäivää:
    - tee vaativimmat hommat aamupäivällä yksin ollessa ja iltapäivällä ne hommat, joihin riittää vähempikin keskittyminen
    - vietä lapsen kanssa pieni hetki heti kotiin tullessa, niin hän saa jakamatonta huomiota. Eli juttelua tai vaikka yksi lyhyt lautapeli tai mikä nyt mieluista on.
    - yhdessä syöminen. Voisiko oman lounaan syödä vasta silloin, kun lapsi syö välipalaa? Joskus jo saman pöydän ääreen istuminen riittää lapselle eli syödessä voi välillä vaikka lukea Aku Ankkaa (lapsi) ja tehdä töitä (äiti)
    - meillä toimii se, että kerron "lukujärjestyksen": milloin lapsi leikkii itse, milloin tekee läksyt, milloin syödään välipalaa, milloin saa esim. pelata, ja milloin äidin työpäivä päättyy. Meillä erityislapsi, joka kaipaa struktuuria päivään, ja olen ajatellut ihan kirjoittaa ton ohjelman ja laittaa seinälle. Mutta joku löyhempi ohjelma voi auttaa ihan siihen, jos lapsi ramppaa jatkuvasti kyselemässä milloin mitäkin tapahtuu, vaikka ei tarkalle lukujärjestykselle tarvetta olisikaan.

    Ei tämä silti aina toimi. Välillä on jäänyt töitä kesken ja on pitänyt jatkaa illalla. Jos on poikkeuksellisen tiukka tavoite tai deadline, niin suosiolla laitan esim. lastenohjelman iltapäivän viimeiseksi tunniksi. Kannattaa myös miettiä realistisesti kavereiden kanssa leikkimistä: jos kavereita tulee kylään, saako itse tehdä töitä vai pitääkö ohjailla/valvoa leikkejä tai kuunnella meteliä; ja onko kaverikyläily molemminpuolista, jolloin välillä saa itse täyden keskittymisrauhan. Meillä lapsi siis tykkää kovasti lueskella ja puuhailla itsekseen eli ei kaipaa jatkuvaa viihdytystä. Paikalla pitää kuitenkin olla, eli meillä ollaan vielä todella kaukana siitä mahdollisuudesta, että lapsi olisi yksin kotona.

    Välillä ärsyttää, mutta ajattelen, että tää on lyhyt vaihe elämässä. Ja kun työpäivä on löysempi, vietän välillä todella kivoja hetkia kahdestaan lapsen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hei hyvistä vinkeistä, toi lukujärjestysidea on mainio! Arvelen, että se voisi sopia järjestelmällisyyttä diggaavalle esikoiselle tosi hyvin!

      Poista
  13. Meillä oli ihan vastaava tilanne aikanaan pojan iltiksen kanssa. Se oli ahdas, tylsä ja meluisa säilytyspaikka. Jannu alkoi tulla koulupäivien jälkeen kotiin ja meillä se toimi hyvin. Hän on muutenkin sen luonteinen, että tykkää puuhailla itsekseenkin. Meidän kokemuksella siis vahva suositus skipata iltis, jos lapsi sitä itse haluaa ja on sen luonteinen, että viihtyy vähän yksinkin :)

    Nyt kun nuoremmat sisarukset ovat kohtapuoliin aloittelemassa koulu-uraa, asia tulee mietittäväksi uudelleen. Ollaan jo pariin otteeseen miehen kanssa puhuttu asiasta, että pitäisi löytää jotain järkevää puuhaa, koska myös tulevan koulun iltiksestä olen saanut yhtä ankean kuvan. Espoossa on tarjolla ainakin jotain yksityisiä maksullisia iltiksiä, esim naapurin poika on sellaisessa liikuntakerhossa, josta tykkää todella paljon. Maksaa toki enemmän, mutta tulee tosiaan harrastettua, siellä on kavereita ja puuha tuntuu mielekkäältä. Tuo on sitten tietenkin ihan tuurista kiinni, että missä koulussa sattuu olemaan ja millaiset mahdollisuudet on valita ohjelmaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jebulis. Kyllä tosiaan kyrsii, että juuri tämän koulun iltapäiväkerhotoiminta ei kauheasti sykähdytä. Oon kuitenkin kuullut niin paljon hyviä kokemuksia muista iltapäiväkerhoista paikallisilta mutsikollegoilta.

      Poista
  14. Hmmm... Mitä vikaa on tylsistymisessä? Toki tylsistyä voi ilmaiseksi kotonakin ja hengata kavereitten kanssa, eikä maksaa siitä vuodessa tonnia. Nykyään lapsille pitää olla aikuisten keksimää ohjattua sirkushuvia 24/7, eikä lapsi keksi enää normaaleita leikkejä, vaan jumittuu "tylsistymään? Kunhan sanon, meilläkin on ekaluokalainen, jolla on aina tylsää, jos ei kymmeneen minuuttiin ole tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tylsää pitääkin olla. Se on tärkeätä levon ja palautumisen kannalta.

      Poista
  15. Meillä oli sama ongelma ip:n kanssa ekalla luokalla ja vuodenvaihteen jälkeen tyttö lopetti kokonaan, jos ei siihen astiaan ollut joka päivä siellä ollut. Hyvin on mennyt. Teidän tyttö ei edes ole yksin kotona, jos teet töitä. Ja uskon, että ymmärtää että äidin on saatava työrauha. Mun mielestä kotona mieluummin leikkii, askartelee, on kaverin kanssa, tylsistyy, löhöää ja käy itsenäisesti harrastuksessa, jos se on mahdollista. Se kaikki on lepoa ja vapaa-aikaa enemmän kuin kerho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin itsekin kelailin. Ja kotona rauhoittuminen hiljaisuudessa on aika lukusta esikoisellekin - etenkin kun pikkusisko joka pitää meillä huolta metelitasosta - on tuohon aikaan vielä päivähoidossa.

      Poista
  16. Meillä iltiksessä oli niin paljon ohjelmaa, että lapsi vaan väsyi. Koko päivä tavallaan määrättiin mitä pitää tehdä. Meille olisi ollut parempi ns. tylsä iltis, jossa lapset saavat touhuta mitä haluavat ja levätä koulupäivän jäljiltä. Toinen lapsi ei sitten koskaan mennyt iltikseen. Ovat nyt jo isoja, mutta kotiin tai kavereille menevät. Tai kirjastoon. Voi olla, ettei vielä ekaluokkalainen anna aina täydellistä työrauhaa, mutta vuoden parin päästä ainakin ;) Nämä on vähän luonnekysymyksiä, toiset kaipaavat enemmän menoa ja toiset enemmän rauhaa, toiset pärjäävät itsekseen, toiset eivät. Kannattaa kuitenkin kokeilla, aina kai sinne iltikseen takaisin pääsee?
    Lunni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo takaisin pääsee aina. Mä luulen että esikoista jurppii siellä kerhossa eniten ei niinkään se oleskelu ja ohjelmattomuus vaan se että osa jengistä riehaantuu jos ohjattua ohjelmaa ei ole. Ja se meteli on kyllä jotain ihan kamalaa.

      Poista
  17. Olin itse iltapäiväkerhossa hetken aikaa 90-luvun alkupuolella. Meistä kavereista ei oikeastaan kukaan viihtynyt siellä ja nopeasti lopetettiinkin siellä käyminen. Mulla ei kyllä koskaan ollut tylsää kun odotin äitiä töistä kotiin vaikka ainoa lapsi olinkin. Usein koulun jälkeen jäätiin hetkeksi leikkimään koulun pihalle tai jonkun kaverin pihalle kotimatkalla ja siitä sitten kotiin välipalalle, tämän jälkeen läksyt ja sitten kaverille/pihalle leikkimään, itsenäistä kirjojen lukemista tai piirtämistä. Harrastuksissa tuli myös käytyä (kuvataidekoulu ja joukkuevoimistelu), mutta nämä olivat yleensä sitten myöhemmin iltapäivällä. Tekeminen vähän riippui siitä mitä itseä huvitti kulloinkin tehdä. Seuraa sai kuitenkin aina, jos niin halusi, joko koulukavereista tai pihapiirin lapsista eli sosiaalinen verkosto ei mitenkään hiipunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kaupunkiasumisessa on se hyvä puoli että lapsellakin on seuraa ihan lähellä ja esikoinen pystyy omatoimisena mimminä rinkuttelemaan kavereiden kotien ovikelloja.

      Poista
  18. En ole äiti, mutta sen sijaan omat ala-asteajat on vielä kyllä ihan muistissa. Ja nimenomaan ne iltapäivät koulun jälkeen! Siitä on kuitenkin jo sen verran aikaa, että meillä ei kotona ollut tietokonetta, televisiosta ei koskaan tullut mitään, ja olin kotona useamman tunnin yksin - ja se oli ihan parasta. Oli hiljaista, sain levittää romuni ja leikkiä vaikka millä elukoilla ja nukeilla ilman, että ne olivat jonkun tiellä, lukea puolikkaan kirjan ilman, että kukaan tuli häiritsemään... Silloin ihan vain rehellisesti tykkäsin siitä. Muutamana iltapäivinä oli harrastuksia, joihin siirryin itse, joskus mentiin jollekin kaverille koulusta ja poljin illalla kotiin. Ja jälkeenpäin ajateltuna ne iltapäivät ja itselleen tekemisen keksiminen, yksinoleminen, syöminen ja liikkuminen olivat ihan essential sille, että kehityin itsenäiseksi jo nuorempana, enkä ollut koko ajan vailla huomiota tai seuraa. Ja onhan hyvät muistot aina hyviä :D

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?