Islantilaisten yksi hurmaavimpia piirteitä on se, että yhteiskunnallisesta asemasta ei ole ollut tapana tehdä numeroa. Nykykielessä ei ole...

Aidosti islantilainen - osa 9

30.1.17 Satu Kommentteja: 25

Islantilaisten yksi hurmaavimpia piirteitä on se, että yhteiskunnallisesta asemasta ei ole ollut tapana tehdä numeroa. Nykykielessä ei ole teitittelymuotoa. Ei ole herroja tai rouvia, neidittelykin tuntuisi ihan hassulta. Ihmisistä ei käytetä edes sukunimeä, koska niitä ei ole. Jón on Jón, vaikka olisi sitten miten vauras ja vaikutusvaltainen herra. Brynja on vieraillekin Brynja, vaikka se olisi Islannin rikkain nainen. 


Minäkin olen täällä Satu vaan. Kun soitan lääkäriin, hierojalle, ravintolaan, leipomoon, pankkiin tai ihan mihin tahansa varatakseni aikaa, ostaessani jotain tai tiedustellessani luottokorttini uusimista, esittelen itseni aina pelkästään etunimellä.

Eilen ja tänään hierarkian puute, mutkattomuus ja se, että henkseleiden paukuttelu ei kuulu vaikutusvaltaisten ihmisten pakolliseen habitukseen, konkretisoitui erityisen hauskalla tavalla.

Esikoinen harrastaa kiipeilyä ja osallistui eilen kilpailuun 6–8-vuotiaiden luokassa. Puolisokin kilpaili samoissa kisoissa, +40:n miesten luokassa. Paikalla oli paljon muutakin väkeä – myös Islannin presidentti kauhtuneessa fleecepusakassaan. Hän oli perheen kuskausvuorossa; presidenttiparin lapset kun harrastavat kiipeilyä ja osallistuivat kilpailuun siinä missä muutkin muksut ja aikuiset. Eikä siellä mitään henkivartioita tai muuta palvelusväkeä ollut paikalla pyörimässä. Autokuskiakaan ei näkynyt. Ilmeisesti presidentti oli ajanut omalla kotsallaan tenavat treneeihin. Eikä sitä kukaan presidentiksi edes kutsu, vaan Gudniksi, hänen etunimellään.

Aamuradion uutisissa tänään kerrottiin, että Islantiin tulee aamulla parisenkymmentä syyrialaispakolaista pakolaisleiriltä. Osa näistä perheistä muuttaa asumaan Reykjavikiin, osa jatkaa myöhemmin matkaa pohjoiseen, Akureyriin kaupunkiin. Lentokentälle pakolaisia menee vastaanottamaan Punaisen Ristin tyyppien lisäksi myös Gudni ja Thorsteinn, siis presidentti sekä sosiaali- ja tasa-arvoministeri. Lentokenttämuodollisuuksien jälkeen Gudni järjestää maahantulijoille tervetuliaistilaisuuden omalla virka-asunnollaan. Siis omassa himassaan!

Viime päivien Trump-uutisskeidassa rypeneenä tämä uutinen tuntui tosi hyvältä. Hyvä Islanti, pienikin maa voi näyttää esimerkkiä.

****
Islantilaisuudella muhinoivan Aidosti islantilainen -sarjan jutut blogista löydät tällä tunnisteella: #aidosti islantilainen

Kuva: Björgvin Hilmarsson


25 kommenttia:

  1. Monesti kuulee sanottavan, että Suomessa ollaan tasa-arvoisia, mutta paljon olisi ilmeisesti vielä islantilaisilta oppimista. Hyvä teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo täällä on hyvin rento meininki. On tietysti olemassa rikkaita sukuja, mutta nimi ei kerro vielä mitään. Siksi on parempi puhutella kaikkia tuttavallisesti vain etunimellä.

      Poista
  2. Pakko rakastaa ♥
    Kesä Islannin maaseudulla jätti jälkensä, mieltä lämmittävät kaikki nämä jutut - kiitos kun kirjoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla! Ehkä Islanti sai sinut niin pauloihin, että tulet joskus uudestaan? :)

      Poista
  3. Tuota on kyllä Saksassa ikävä! Olisi edes etunimi sukunimi mutta kun pitää olla sitä ennen herra/rouva ja sitten vielä niitä mahdollisia professoritohtorititteleitä. Tänään luovutin ensimmäisen kerran ja allekirjoitin sähköpostin rouva se ja se, kun eiväthän ne raukat muuten tiedä pitäisikö minua herroitella vai rouvitella. Hyvänä puolen yritän ottaa tästä irti sen mitä saksalaiset käsittääkseni itsekin - työrooli on sellainen jäykkä suorittaja jonka erotan henkilökohtaisesta minästä yhdeksän ja kuuden välillä ja kun feierabend koittaa heittää tämä rouva korot kattoon ja korkkaa oluen jo metrossa matkalla kotiin eikä ketään kiinnosta, koska enää ei olla työroolissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio muuten tuo työminän ja henkilökohtaisen minän erillään pito. Täällä se taas ei onnistu mitenkään. Sukulaiset, tuttavat ja kaverin kaiman serkut pyytää palveluksia toisiltaan minkä kerkiää ja aleprosentti on etenkin isommissa kaupoissa kiinni siitä, kenet tuntee. En oikein vieläkään ole oppinut tavoille :D

      Opiskelin aikoinaan saksaa ja musta yksi vaikeimpia juttuja niiden epäsäännöllisten verbien lisäksi oli teitittelymuoto, sitä oli hirveän vaikea oppia käyttämään oikein. Kun siellä ympäristössä asuu ja viettää arkea, niin siihen teitittelyyn ja titteleiden käyttöön varmaankin soljahtaa helpommin?

      Poista
    2. Teitittely on suomalaiselle hankalaa kun se on aika kuollut juttu meidän kielessä. Saksassa näen kuitenkin että sillä erotetaan nimenomaan sitä työminä - vapaa-ajan minä roolia, just että professoria ja lääkäriä teititellään mut yhtälailla apteekkari teitittelee asiakasta koska se on työtilanne. Ei siis ehkä niinkään että tuodaan statusta, kun tää erottelu takaa toisaalta sen ainakin Berliinissä et ei kukaan kysy esim. muusikolta vapaa-ajalla että mikä se sun _oikea_ työ on mistä saat rahaa, siitä työstä vaan ei puhuta. Ja mä kun olen aina ollut ns matalan statuksen työntekijä niin koen sen tosi ihanana että se ammatti ei vähennä mun ihmisarvoa toisin kuin Suomessa.

      Poista
  4. Ihana kirjoitus ja ihana pressa. kaikista ihaninta on että maailmassa on vielä maa missä ei tarvita niitä turvamiehiä. Valitettavasti meillä ei presidentti taitaisi voida kulkea turvamiehittä vaikka olisi kuinka suosittu ja mukava tahansa.

    Mä olen seissyt kaupassa Bill Gatesin vieressä, hetken meni ennen kuin keksin kun hämmästelin niitä kassakaappeja siinä ympärillä. Länsirannikolla ollaan monessa aika rentoja. Toisaalta anglosaksisessa maassa myös herroitellaan ja rouvitellaan ja lääkärikin on tohtori se ja se. Kouluissa oppilaat puhuttelevat opettajia ja koulun henkilökuntaa herra/rouva sukunimi, mutta kyllä meille vanhemmille reksikin ihan Steve vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan Suomessa käyneeni usein uimassa silloisen pressan, Tarja Halosen kanssa samaan aikaan Helsingin uimastadikalla. Tarja ui kyllä siellä muiden joukossa mutta katsomossa istui aina kaksi vakavannäköistä gorillaa, jotka tuijottivat uima-altaalle mutta eivät koskaan itse pulahtaneet altaaseen. Ilmeisesti turvamiehiä? Tai jotain omituisia hyypiöitä, mistäs sitä tietää :)

      Poista
    2. Turvamiehiä hyvinkin. Halosen kesäpaikka on muutaman sadan metrin päästä meidän perheen paikasta ja käymme samalla rannalla uimassa. Ekalla kerralla olin saada kohtauksen kun tulin kinttupolkua metsän läpi huomatkaseni, että joku äijä kyttää rantapusikossa.

      Poista
    3. Huh, mä olisin saanut ihan satavarmasti sätkyn moisesta. :D

      Poista
  5. Eikö pelkästä etunimestä tule aika ajoin hämminkiä? Sanotaan nyt vaikka lääkärin odotushuoneeessa kun samannimisiä onkin useampi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No harvemmin. Täällä on niin vähän ihmisä missään, myöskään odotushuoneissa :D
      Jos kahdella Jónilla on kuukausikortti samalle salille, usein käytetään sosiaaliturvatunnusta erottautumiseen.

      Poista
  6. Meille konkretisoitui tuo islantilainen epämuodollisuus yhdellä visiitillä jokunen vuosi taaksepäin. Olimme eteläisessä Islannissa "The" hummeriravintolassa syömässä, kun jostain syystä mieheni alkoi juttusille viereisen pöydän mukavan vanhemman naisihmisen kanssa. Siinä sitten juteltiin kaikenlaista puolin ja toisin, me kerroimme kuudennesta reissustamme Islantiin ja rouva mainitsi vierailleensa Suomessa useastikin.

    Jossain vaiheessa iltaa vessareissulla mulla välähti, miksi juttuseuralaisemme oli jotenkin tutunoloinen; hänhän oli Vigdis! Entinen presidentti ja mun lapsuuden idoli :D Kun teimme lähtöä niin sanotusti samalla oven avauksella, niin kiitellessämme mukavasta seurasta ja matkavinkeistä, uskaltauduin pyytämään hänet samaan kuvaan ja vielä nimikirjoituksenkin. Toki kerroin myös, että hän oli ollut lapsuuden esikuvani ja se tuntui ilahduttavan häntä.

    ~Viltsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiik miten ihanaa! Vigdis on ihan mahtava. <3

      Poista
  7. Vau, miten ihanan vapaata. Minusta taas täällä Suomessa on menty asiassa takapakkia. Ihmisen asemalla ja varallisuudella tuntuu olevan yhä enemmän merkitystä. Tätä en todellakaan toivoisi tapahtuvan. Islanti houkuttaa taas kerran katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islannissa osataan pröystäillä rahalla - kellä rahaa on, se sitä harvoin piilottelee... Usein on myös tärkeää näyttää että olisi varoissaan, vaikka ei välttämättä ole kuin velkaa. Mutta vaikka sitä varallisuutta ei juurikaan piilotella, se ei näy sellaisena yhteiskunnan eriytymisenä. Tuohon vaikuttaa varmasti sekin, että islantilaisia on niin vähän. Loppupeleissä kaikki kuitenkin syö sitä samaa turskaa :D

      Poista
  8. Kun tulin tänne Englantiin ekan kerran 19-vuotiaana vähän paremman hotellin ravintolaan töihin oli siinä suomalaisella vähän totuttelua kun joutui myös lapsia puhuttelemaan sir ja madam-titteleillä, asiakkaita kun olivat :)

    Edelleen on vähän hassua kuin joutuu monessa paikassa valitsemaan tittelin itselleen tai jos ravintolassa tms kutsutaan madam:ksi. Kouluissa opettajia puhutellaan tittelillä ja sukunimellä. Muuten ollaan kyllä aika tuttavallisia, mäkin usein lähinnä käytän etunimeä kun esittelen itseni, kun ei näillä oo mitään hajua miten mun sukunimi kirjoitetaan tai lausutaan :D

    Jenerator

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kestää aina jonkin aikaa reissuissa tottua siihen, että joka paikkaan ei voi mennä verkkareissa ja lörpötellä omia juttujaan tuttavallisesti samaan tyyliin mihin kotona on tottunut.

      Poista
  9. Tulin tästä jotenkin tosi iloiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla. Kiitos kun jaoit :-)

      Poista
  10. Ihanaa! Olen aina sanonut että jos minun olisi pakko muuttaa ulkomaille (mukanani tukku rahaa) muuttaisin Skotlantiin tai Walesiin mutta näiden tekstien jälkeen alkaa Islanti vaikuttaa ihan yhtä hurmaavalta. Sää saattaisi tietty jokaisessa vaihtoehdossa olla kylmä ja märkä.

    Oletko koskaan kirjoittanut siitä mitä teillä arkena syödään? Katsoin Areenasta dokumentin Paras ruokavalio (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/20/paras-ruokavalio) ja anteeksi spoileri mutta siinä Islantilainen ruokavalio valittiin maailman parhaaksi, löytyy toisen jakson lopusta. Olet aiemmin kertonut että siellä rakastetaan makeaa, joten yllätyin sijasta hieman. Voisitko tehdä teidän arkiruokailusta postauksen tai linkata tähän jos olet jo kirjoittanut? Olisi mielenkiintoista kuulla lisää! :)

    VastaaPoista
  11. Käytiin Islannissa kolmisen vuotta sitten ja koko meidän perhe hurahti...vKaikki haluaisivat muuttaa sinne. Suunnitelmia on tehty. Kunhan lapset saa koulut ja armeijan käytyä niin olis tarkoitus katsella taloja sieltö. Ja tulemme todennäköisesti lomailemaan sinne vielä kohta puoliin.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?