Islannin jalkapallomenestyksestä on puhuttu viime päivinä paljon. Mutta älkäämme unohtako Suomea!! Suomella on nimittäin todella hyvät m...

Islanti kannustaa Suomen jalkapallon MM-kisavoittoon!

30.6.16 Satu Kommentteja: 8

Islannin jalkapallomenestyksestä on puhuttu viime päivinä paljon. Mutta älkäämme unohtako Suomea!!

Suomella on nimittäin todella hyvät mahdollisuudet pärjätä jalkapallon MM-kisoissa vuonna 2018.

Islanti oli vuonna 2010 FIFAn listalla rankattu maailman 122. parhaimmaksi jalkapallojoukkueeksi. Suomi oli silloin samalla listalla sentään sijalla 83. Jestas!

Suomi voi siis aivan hyvin pärjätä jalkapallon MM-kisoissa 2018. Ainakin islantilaiset ovat sitä mieltä:


PS. Sitä paitsi - tärkeä yksityiskohta - Suomen jalkapallomaajoukkueella on Islannin tapaan ruotsalaisvalmentaja, jonka etunimessä on neljä kirjainta ja joka päättyy s:ään. Tässä on kuulkaa menestyksen resepti nyt käsissä.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Maailman helpoin täytekakkuohje kesäkuun viimeisen päivän kunniaksi! First things first: en ole leipojaihmisiä. Pullista tulee usein kovia ...

To-del-la helppo täytekakku

30.6.16 Satu Kommentteja: 6

Maailman helpoin täytekakkuohje kesäkuun viimeisen päivän kunniaksi! First things first: en ole leipojaihmisiä. Pullista tulee usein kovia - siis sen kerran vuodessa kun niitä yritän leipoa, ja karjalanpiirakoissa taikina tarttuu AINA kiinni. Siis sen kaksi kertaa elämässä mitä niitä olen leiponut. Mutta yksi juttu multa onnistuu melkein aina: täytekakku.

Salaisuus on sikahelpossa ohjeessa. Opin sen omalta mutsiltani (täytteen kehittelin itse).


Todella helppo täytekakku


Kakkupohja:
1 lasi* munia
1 lasi sokeria
1 lasi vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
4 dl kuohukermaa
mansikoita
kiisseliä

*) Kakkupohjan suuruus riippuu siis lasin koosta; käytän itse sellaisessa 25 cm halkaisijan kakkuvuoassa paistettavassa kakussa keskikokoista juomalasia, sen tilavuus on noin 2 dl.

Vatkaa mahdollisimman kuohkeaksi vaahdoksi munat ja sokeri. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja siivilöi sekaan. Kääntele jauhot vaahtoon lusikalla. Kaada silikoonivuokaan (tämä oleellinen ainakin mulle!!) ja paista uunissa noin 175 asteessa noin puolituntia eli kunnes hammastikkuun ei enää jää kiinni rämmäleitä. Koita avata uunia mahdollisimman vähän, eli testaa kakun kypsyyttä ensimmäisen kerran vasta siinä 20 minuutin jälkeen. Ettei komeus lässähdä.

Ota kypsä kakku ulos uunista, anna hetki jäähtyä ja kumoa lautaselle. Silikonivuoka on tavattoman helppo kääriä pois kakun päältä. Ei tartu, ei varise, ei hajoa - ei edes hermot.

Vatkaa kerma. Halkaise kakku. Laita mitä tahansa marja- tai hedelmäkiisseliä ja sen jälkeen kermavaahtoa kakun väliin. Sulje kakku. Päälle loppu kermavaahto ja mansikat. Valmis!

Käytän kiisseliä, koska se kosteuttaa kakun ja toimii samalla myös maukkaana täytteenä. Ostan usein niitä valmiita tölkkikiisseleitä. Ovat toimineet hyvin. Tosin nyt käytin täytteessä tekemääni raparperipuuroa (ja tällä kertaa kiskaisin raparperit maasta oikeaoppisesti enkä leikannut; kiitos tästä vinkistä tarkkasilmäisille lukijoille!).

Ihan ite tein!
Jos minä onnistuin, niin kyllä  tekin!

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Islanninhevonen on kauneimmillaan pitkän ratsastusvaelluken jälkeen. Silloin sen tukka on onnesta sekaisin. Se on levollinen kivasta ulkoil...

Islanninhevonen parhaimmillaan

28.6.16 Satu Kommentteja: 9

Islanninhevonen on kauneimmillaan pitkän ratsastusvaelluken jälkeen. Silloin sen tukka on onnesta sekaisin. Se on levollinen kivasta ulkoilulenkistä vaihtelevissa maastoissa, tyytyväisen raukea pitkän urakan jälkeen ja yhtä innoissaan tulevasta laidunhetkestä kuin toimistotyöläinen kesälomaa edeltävänä perjantaina. Villi, vapaa - ja ihanan väsynyt!



Eilen ratsastin Húnilla, joka nukahti melkein laukan liitovaiheessakin. Tänään eteenpäin vyöryi Stormur eli "Myrsky". Ei ollut yllätysmyrsky vaan pysyi juuri niissä lukemissa missä pitikin, pyyhälsimme jopa läpi alhaalla roikkuvan pilven.

Tälläkin työmatkalla on siis taas ollut aivan tajuttoman ihanaa. On paistanut aurinko, satanut, huomattu sateenkaari ja heitetty kastikekauhalla vettä Grenivikin uimahallin "suomalaisen saunan" kiukaalle. Rannikolla töltätessä on tietysti nähty merellä valaitakin. Niin, ja illalla ohi ajoi joku paikallinen äksyilijä, joka näytti tien vieressä kävelevälle reissuporukallemme keskaria. Ha! Kyllä nyt joka kylässä pitää oma kylähullunsa olla ja häneenkin siis törmäsimme tänään.
Päivitän lisää Islanti-retken reissukuvia Hellmanns'in Instagram-tilille tämän viikon ajan. Klikkaa siis sinne, niin pääset kuvien kautta reissuun mukaan. (Olen Hellmanns'in instan vierailijana tämän viikon ja tykitän retkeilykvia sinne;  omaa Instaani päivitän vasta tämän ulkoilmatyörupeaman jälkeen.)
Kuvissa Gardur, Húni, Stormur, Snuda ja Hallgerdur tukkaruuhkakollegoineen viiden tunnin maastovaelluksen jälkeen. Vähän väsähtäneet, villit ja tyytyväiset.

Onneksi itse olen todella virkeä eikä takalistooni satu yhtään (juu ei).

Iha-haa, nyt nukkumaan, että huomenna jaksaa kiivetä tulivuorelle!

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Näin kesäisin syömme välillä lounaan ulkona. Sää ei välttämättä salli bikinipiknikkiä kuumilla kallioilla. Ehei. Enemmänkin se on eväiden s...

Aidosti islantilainen - osa 2

27.6.16 Satu Kommentteja: 10

Näin kesäisin syömme välillä lounaan ulkona. Sää ei välttämättä salli bikinipiknikkiä kuumilla kallioilla. Ehei. Enemmänkin se on eväiden syömistä nopeasti villapaidat päällä jossain laavakumpareen tasaisimmassa kohdassa. Mutta ulos mennään, jos niin on kerran päätetty! Islannin vuoden keskilämpötila on 4 astetta, eli jos täällä tehtäisiin asioita vain kuin on hyvä ilma, täällä ei tehtäisi mitään. Koskaan.
Islantilaisista eväistä yksi on ylitse muiden: tonnikalasalaatti. Se on asia, jota löytyy anopin jääkaapista melkein aina. Muoviseen tuppervaara-astiaan huolellisesti pakattua túnfisksalladia. Salaatin ulkonäkö on aika epäesteettinen (haaleanruskeaa mönjää, jossa valkoisia sattumia), mutta voi luoja se on hyvää. Eikä ole mitään dieettiruokaa tämä. Tunasalaattia kun lappaa muutaman lusikallisen kahden paahtoleivänpalan väliin, on käsissä aivan täysi lounas.

Islantilaiseen ilmastoon eväs sopii mainiosti. Tonnikalaleivät voi syödä nopeasti ja grillillä kikkailematta. Kylmällä ilmalla ne voi syödä vaikka ihan lapasia riisumatta. Se on mainio päiväretkien ulkoilueväs: muovipussiin pakattu leipä vain paranee muhiessaan satulalaukussa yhden päivän (mutta ei kahta, koska tässä on kananmunaa ja majoneesia).


Tässäpä ohje teillekin:

Islantilaiset perhe-eväät: paahtiksia ja tonnikalasalaattia

7 tonnikalaleipää
- 4 kovaksi keitettyä kananmunaa (jäähdytettyinä)
- muutama ruokalusikallinen majoneesia
- purkki tonnikalaa (vedessä)
- muutama ruokalusikallinen skyriä/maustamatonta jogurttia/maustamatonta hapanmaitoa/kermaviiliä/ranskan kermaa tms.
- mustapippuria, suolaa ja sitruunapippuria
- 14 paahtoleipäpalaa
- koristeeksi persilijaa (ei oleellista...)


Muusaa kananmunat. Valuta tunapurkista vesi pois ja painele tonnikala haarukalla mujuksi. Sekoita muna- ja tunamurska, heitä sekaan majoneesi ja skyr (tai esim. kermaviili), mausta maun mukaan. Levitä paahtoleivänpalan päälle, sulje leipä toisella paahtispalalla ja nauti tai pakkaa mukaan evääksi. 

Sitten vain ulos retkelle - ja sää ei ole tekosyy. Se on pukeutumiskysymys. 

--

Islantilaisuudella muhinoivan Aidosti islantilainen -sarjan jutut blogista löydät tällä tunnisteella: #aidosti islantilainen

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jäinpä tässä yksi päivä miettimään, että minkä ikäinen mahdoin olla, kun aloin käydä yksin kavereideni luona kylässä. Muistin talven, lanka...

Lapsi kavereiden luona yksin kylässä

26.6.16 Satu Kommentteja: 32

Jäinpä tässä yksi päivä miettimään, että minkä ikäinen mahdoin olla, kun aloin käydä yksin kavereideni luona kylässä. Muistin talven, lankapuhelimen ja taskulampun.

Ensimmäiset itsenäiset kaverivierailuni tein hiihtäen pellon yli. Kävin viikonloppuiltaisin kotitalomme vieressä olevan pellon toisella puolella asuvan Jenni-kaverini luona kylässä. Sovimme ennen lähtöä lankapuhelimessa, että molemmat lähtevät ylittämään pimeää peltoa yhtä aikaa ja lähtiessä pitää antaa taskulampulla valomerkki, että tiedetään toistemme lähdöistä. Oli talviaika, eli pellolla oli tietysti todella pimeää, ellei kuu sattunut paistamaan ja valaisemaan hankea. Olin muistaakseni joku kymmenvuotias.
Kun esikoinen tänä kesänä ilmoitti, että hän voisi ihan hyvin kävellä yksin kahden lähellä asuvan ystävänsä luo kylään, jouduin ottamaan miettimistauon. Siinä pitää kuitenkin ylittää pari tietä ja toisen tien yli on ihan liikennevalotkin ja se on sentään kaksisuuntainen katu.

Kuusivuotias kuitenkin vakavissaan selitti, että hän on kyllä tarpeeksi vanha tähän. Päiväkodissa on kuulemma harjoiteltu kadun ylittämistä vaikka kuinka kauan.

"Jos on valot, pitää ensi odottaa että vaihtuu vihreä. Sen jälkeen katsotaan oikealle, vasemmalle ja vielä kerran oikealle ja jos autoja ei tule, pitää mennä päättäväisesti tien yli." 

(Opin samalla itse islanninkielisen sanan päättäväisesti.)

Jos valoja ei ole, pitää kuulemma katsoa erityisen tarkkaan ja mieluummin aina odottaa kuin hosua. Eikä pallon perään saa juosta.

Jess, hienoa, juuri noin!!!
Liikenteen ohella vanhemman mielessä välähtää se toinen ulkomaailman vaaratekijä: hullut pedofiilisedät ja -tädit. Ajattelin, että nyt on tullut aika puhua asiasta "kaikkien vieraiden kanssa ei tarvitse jäädä juttelemaan eikä varsinkaan aikuisten, joita ei tunne".

Mietin, miten jutun aloittaisin, että en tulisi pelotelleeksi tai loisi turhaa pelkoa vieraisiin ihmisiin. Aloitin varovasti. Sanoin, että melkein kaikki ihmiset ovat tosi mukavia, mutta joskus on sellaisia vieraita ihmisiä, jotka ovat vähän ilkeitä. Seurasi pitkäistynyt huokaus ja lyhyt luento aiheeseen päiväkodissa on jo kerrottu tästä.

"Joooh, mä tiedän. Me on puhuttu tästä päiväkodissa ainakin sata kertaa. Ei saa jäädä juttelemaan vieraiden aikuisten kanssa, ei saa lähteä minnekään minne ei ollut menossa, ei mennä katsomaan kissoja, koiria tai kuvia söpöistä poneista eikä saa mennä ulkona kadulla tai leikkipuistossa ottamaan mitään mitä tarjotaan jos ei tunne antajaa tai jos se ei ole jonkun tarhakaverin vanhempi tai vaikka oma naapuri."

Olin VÄHÄN  hämmästynyt. Nämä kaikki jutut on siis jo käyty päiviksessä läpi kauan ennen kuin tulin itse ajatelleeksi niiden ajankohtaisuutta. 
Tulimme puolison kanssa siihen lopputulokseen, että itsenäiset vierailut lähikortteleissa asuvien kavereiden luona ovat ok. Esikoinen on harkitseva ja ymmärtää säännöt. Joskus hän on jopa hieman liiankin pedantti noudattamaan annettuja ohjeita - eli vähän harmistuu, jos joku asia ei menekään niin kuin on etukäteen sanottu.

Kävelimme yhdessä muutaman kerran reitin kahden lähellä asuvan kaveri kotiin ja vaihdoimme kavereiden vanhempien kanssa puhelinnumeroita, että voimme soitella tarpeen mukaan toisillemme. Kuusivuotiailla ei ole vielä kännyköitä, mutta olen ajatellut viimeistään ensi syksynä koulun alkaessa hankkia lapselle sellainsen kellon, jonka kautta pystyy seuraamaan missä lapsi menee ja johon voi soittaa (?). Kuulin tästä pari viikkoa sitten yhden tarhakaverin vanhemmalta. Että olisi joku semmoinen lapsille suunnattu rannekello, jossa on gps-seurantamahdollisuus ja johon voi myös soittaa ja josta voi soittaa muutamaan ennalta määriteltyyn numeroon, kuten vanhemmille ja isovanhemmille.

Kiinnostuin! Puhelinta kun en vielä ihan kuusivuotiaalle haluaisi hankkia. Se voi hävitä ja tipahtaa laukusta kesken päivän. Mutta ranteessa oleva gps-kello olisi kätevä seuraamisen kannalta ja etenkin jos siihen voi yhdistää puhelintoiminnon. Olettan tietysti ettei tämmöinen älykello olisi kamalan kallis. Kun aikoinaan saan tästä vekottimisesta lisätietoja, voin kirjoitella siitä tännekin. Ellei sitten teistä joku itseäni teknologia-fiksumpi tiedä mistä ihmeestä tässä mahtoi olla kyse...
Eli oma lapsi näyttää nyt itsenäistyvän aika monta vuotta aikaisemmin kuin minä itse. Se on toisaalta aika luonnollistakin. Perheeni asui minun ollessa pieni maaseudulla, yli 12 kilometrin päässä lähimmistä liikennevaloista. Ei meidän lähitiellä asunut kavereita. Siellä asui kaivinkoneenkuljettaja  joka ajoi autolla kulkiessaan ylinopeutta niin että hiekkatie pöllysi. Seuraava lähinaapuri oli yli kuusikymppinen puutarhuripariskunta. Ei ollut seuraavan kadun naapureita tai leikkikenttää, jossa lähikortteleiden lapset olisivat voineet yhdessä tavata. Maalla oli eri tavalla vapaata, mutta siellä ei ollut niin paljoa kavereita. Nyt kun asumme kaupungissa ja kavereistakin suurin osa asuu ihan lähellä, on talosta toiseen kulkeminenkin ja omatoiminen vierailu paljon helpompaa.

Kertokaas, olisi kiva kuulla miten teidän perheissä on järjestetty lasten kaverivierailut. Saatatteko ja viettekö vai ovatko olosuhteet sellaiset että lapset voivat kulkea itsenäisesti?

32 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Älkää peljästykö, tämä ei ole muuttumassa jalkapalloblogiksi, vaikka edellispäivän Islanti-Itävalta matsin jälkeen olenkin yhtäkkiä huomann...

Miksi Islannin menestyminen jalkapallossa on ihan loogista?

24.6.16 Satu Kommentteja: 4

Älkää peljästykö, tämä ei ole muuttumassa jalkapalloblogiksi, vaikka edellispäivän Islanti-Itävalta matsin jälkeen olenkin yhtäkkiä huomannut tomivani Islannin jalkapallokommentaattorina useammassakin suomalaismediassa. Eli siis pakko kertoa vielä yksi juttu.

Tuliko Islannin jalkapallomenestys yllätyksenä?
No ehkä kaikille muille, mutta ei islantilaisille. Heistä on ihan normaalia pärjätä, kun on kerran sinne asti lähdetty.

Tuleeko jalkapallonpelaajista ylpeitä megastaroja?
No jaa, epäilen. Yksi Islannin maajoukkueen kovimpia pelaajia, Hannes-maalivahti, jo ennätti ensimmäisessä kommentissaan heti Itävalta-pelin jälkeen sanoa toimittajalle, että olihan se kakkosmaali kyllä yksi maailman hienoimpia hetkiä, mutta kyllä omien lasten syntymät oli vielä hienompia.

Yhdistääkö Islannin jalkapallomenestys kansaa?
Epäilen. Täällä ollaan kaikista asioista aina eri mieltä. Mikä on ihan hyvä, eihän tällä jääpalalla varmaan kukaan jaksaisi muuten asua.

Nostaako jalkapallomenestys islantilaisten itsetuntoa (toim. huom.: tämä on niin ihanan suomalainen kysymys)?
No ei tietenkään!! Ei se voi enää nousta siitä, mitä se on. Yks jalkapallokisa sinne tai tänne, me ollaan parhaita! Islantilaiset laulavat Ranskassa stadionilla kansan suosimaa laulua "Eg er komin heim" eli "Olen tullut kotiin". Kun (islantilainen sanoisi jos) he jonkun pelin häviävät, he jatkavat saman laulun hoilottamista ja lentävät iloisena takaisin Islantiin. Ja kaikki muistavat heittää maailman loppuun asti läppää siitä, kuinka meidän pojat sai Ronaldon huonolle tuulelle.

Miksi Islannin menestyminen on ihan loogista?
No sehän on ihan yksinkeratista matematiikkaa. (Toim. huom.: vähennyslaskutaulukko on lainaus islantilaiselta konsultilta Hallgrimur Oskarssonilta):

Islannin asukasluku 332 259
- Naiset 165 259
- Alle 18-vuotiaat miehet 40 546
- Yli 35-vuotiaat miehet 82 313
- Ylipainoiset 22 136
- Valassafarifirmojen työntekijät (kesäsesonki, ovat parhaillan töissä) 1 246
- Maanjäristysasiantuntijat (aina duunissa) 314
- Tulivuoriasiantuntijat (päivystävät Heklaa) 164
- Lammaspaimenina (kesäaika, lampaat karitsoineen ulkona) 1 934
- Lampaita kerimässä  1 464
- Vankilassa olevat pankkiirit 23
- Sokeat 194
- Sairaat  7 564
- Poliisit, ambulanssikuskit ja muut tosi töissä tärkeät tyypit 564
- Ranskaan matkustaneet islantilaiset jalkapallofanit katsomossa 8 781
- Joukkueen lääkäri ja fysioterapeutti 2
- Vesijumppaaja ja joukkueen oma hieroja 2
- Tyypit jalkapallojoukkueen johdossa (eivät ehdi itse kentälle) 7

LOPUT: 23 jalkapallonpelaajaa 

PS. Jalkapallovalmentaja on Ruotsista.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Edellinen postaus hurjien  turistiennusteiden järjettömyydestä on nostanut kivasti keskustelua. Kiitos kaikki hyvistä ajatuksista! Jotta e...

Aidosti islantilainen, osa 1

22.6.16 Satu Kommentteja: 6

Edellinen postaus hurjien turistiennusteiden järjettömyydestä on nostanut kivasti keskustelua. Kiitos kaikki hyvistä ajatuksista! Jotta ei mene ihan negaatioksi tämä oleminen, aloitan nyt juttusarjan "Aidosti islantilainen". Julkaisen kerran viikossa jonkun hauskan islantilaisen jutun arjestani. Sellaisen, missä näkyy paikallismeininki ja kiihkeä etukeno (islantilaisilla on kova vauhti päällä ja joskus epäilen sen johtuvan siitä, että täällä tuulee melkein aina eli automaattisesti kaikki kulkevat reippaassa etukenossa eteenpäin ja kovalla vauhdilla, ettei tuuli vie mennessään).
Polvet asvalttiin, koska aurinko paistaa!
Islanti on crossfit-harrastajien keskuudessa aika tunnettu paikka. Paljon ovat tundralaiset voittaneet maailmanmestaruuksia tässäkin lajissa. Reykjavikin Crossfit salilla on joka päivä lähemmäs 20 WOD-tuntia ja jokaisella tunnilla 20-30 harrastajaa. Treenipaikkamme sijaitsee sisällä isossa teollisuushallissa mutta jos aurinko paistaa oikein lämpimästi kuten tänään, siirrämme treenit takapihalle.

Siellä on ilonamme autokorjaamoa, ruokakaupan varasto ja kaikenlaista liikennettä, mutta mitä väliä. Jos aurinko paistaa, treenataan ulkona. Tietysti.

Salimme on auki joka päivä, myös jouluisin, uutenavuotena ja pääsiäisenä. Ainoa arkipäivä, jolloin treeniaikoja on vähän harvennettu on tänään, koska Islanti pelaa Itävaltaa vastaan jalkapalloa kello 16 paikallista aikaa. Valmentajat haravoivat tuntitaulukkoa tyhjemmäksi ja aamulla kuulin radiosta kuinka aika moni yritys sulkee ovensa tänään jo kello 15:30, että kaikki ehtivät kotiin katsomaan peliä.

Asiat Islannissa ovat siis järjestely- eivät tottumus- tai sääntökysymyksiä.

--

Kaikki sarjan jutut löydät tällä tunnisteella: #aidostiislantilainen

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Islannista povataan uutta Phuketia. Eikä kyse ole ilmastonmuutoksen aiheuttamista lämpötilannousuista tai väriä mustasta vaaleaan vaihtavis...

Islanti - tuo Pohjolan Phuket

21.6.16 Satu Kommentteja: 108

Islannista povataan uutta Phuketia. Eikä kyse ole ilmastonmuutoksen aiheuttamista lämpötilannousuista tai väriä mustasta vaaleaan vaihtavista hiekkarannoista vaan yhteiskuntarakenteen muutoksesta. Phuketin saarella oleskelevista ihmisistä keskimäärin 60 % on turisteja. Siitä on aito Thaimaa aika kaukana. Katsotaanpa Islannin pääkaupunkia Reykjavikia: neljän vuoden kuluttua 32 % kaupungissa olevista ihmisistä on turisteja, vuonna 2025 heitä on jo melkein puolet (42 %).
Paljon matkailualaa on kiittäminen siitä, että Islannissa on tällä hetkellä lähes kaikille töitä ja talous elpyi pahan pankkilaman jälkeen. Ja onhan matkailu todella paljon parempi teollisuudenala kuin vaikka alumiinisulattamobisnes tai hiilikaivos. Liikaa on kuitenkin matkailussakin liikaa. Täällä tundralla rakennetaan jälleen uutta talouden ihmekonetta, jonka odotetaan sylkevän saarelaisille miljardeja. Kymmenen vuotta sitten se oli: Ah, pankit! Rahaa nopeasti kaikille! Nyt se on: Ah, turistit! Rahaa nopeasti kaikille!

Parasta laittaa asiat mittakaavaan. Islannissa asuu 320 000 ihmistä ja tänä vuonna turisteja odotetaan lähes 2 miljoonaa. Parikymmentä vuotta tästä eteenpäin ennuste näyttää jo viittä miljoonaa. Viittä! Se on sama asia kuin jos Suomessa kävisi vuosittain lähes sata miljoonaa turistia. Lisää vertailua: Roomassa, joka on yksi maailman suosituimpia turistikaupunkeja, käy vuosittain noin 10 miljoonaa turistia. Se on paljon. Mutta samaan aikaan kaupungissa asuu lähes 3 miljoonaa ihmistä. Jos Roomassa kävisi suhteessa yhtä paljon matkailijoita kuin mitä Islantiin ennustetaan, Rooman-lomailijoita kävisi vuodessa noin 45 miljoonaa. Sehän on ihan järjetöntä.

Islannissa on ihan oikeasti jo paikka paikoin todella täyttä. Paikallislehdissä päivitellän aika usein esimerkiksi sitä, että Islantiin tuleville turisteille ei ole tarpeeksi vessoja. Minne se kaikki kakka mahtuuu? Niinpä. Hiton hyvä kysymys, joka olisi pitänyt kysyä joku viisi vuotta sitten.

Hotellit ovat täynnä, guesthouset ovat täynnä ja Reykjavikin lähes kaikki vuokra-asunnot ovat muuttuneet Airbnb-kämpiksi ja se on tehnyt vuokra-asumisesta sietämättömän kallista. Kesän tietää lähestyvän, kun muutama lähellä leirintäaluetta asuva kaverini avautuu säännöllisesti Facebookissa siitä, kuinka joku penninvenyttäjä on taas  telttaillut  hänen puutarhassaan ja jättänyt jälkeen kasan roskia. Kakkaa mukaan lukien.

Kesäaikaan minulle saisi maksaa järjettömiä summia rahaa, että lähtisin käymään Blue Lagoonissa (maan suosituin matkailunähtävyys) tai Kultaisella kierroksella eli geysireillä, Gullfossin vesiputouksella ja Thingvellirin kansallispuistossa. Geysirin alueelle joutuu pahimpaan aikaan jonottamaan bussijonossa tiellä, että oma bussi mahtuu parkkipaikalle.

Tänään aamiaispöydässä jo ihan kylmäsi. Tässä keskustan lähettyvillä on yksi sairaan iso - siis Reykjavikin mittakaavaan iso - hotelli. Foss-ketjuun kuuluva hotla nousi meren rantaan viime vuonna. Siinä on 16 kerrosta ja 320 huonetta. Se on - anteeksi nyt vaan - tavattoman ruma ja järkyttävän iso. Aamulla luin lehdestä osuvan vertauksen:  jos Islanti saavuttaa matkailijatavoitteensa, Reykjavikin keskustaan tarvitaan lähivuosina 30 vastaavanlaista hotellia ja maaseudulle 20.

A-pu-a. Meinaako ne kaataa nämä suloiset vanhat aaltopelleillä koristellut talot ja tehdä Reykjavikista "modernin kaupungin", jossa on....HOTELLEJA! Fak.

Älkää käsittäkö väärin. Minulla ei todellakaan ole mitään ulkomaalaisia tai ulkomaalaisia turisteja vastaan. Olen itsekin ulkomaalainen ja ruokakuntamme elannosta ihan reilu siivu tulee matkailun parista. Islanti on mahtava matkailumaa: luonto on järjettömän kaunis, ihmiset ovat pääosin mukavia, on puhdasta, turvallista ja joka kylässä pääsee uimaan kuumiin vesialtaisiin. Täällä asuu niin vähän väkeä, että kyllä tänne matkaajia mahtuu.

Ongelma vaan on se, että Islanti on haukkaamassa aivan liian isoa turistikakkua. Se ei ole missään nimessä turistien vika, vaan vika on tarjonnan luomisessa. Eihän matkailija voi arvioida Islannin infrastruktuurin riittävyyttä, vuosittaisia matkailijamääriä tai sitä, kuinka kauan julkiseen vessaan joutuu pahimmillaan jonottamaan (jos sellaisen löytää).

Islantilaiset vaan tuppaavat olemaan juuri tällaisia: kun jostain näyttää tulevan rahaa, koko kansakunta hyppää samaan ämpäriin ja räpiköi siellä niin kauan, että kenellekään ei jää vettä ja lopulta ämpäristä putoaa pohja. Lyhytjänteisyydessä, rohkeudessa ja uskaltamisessa on todellakin hyvät puolensa, mutta siinä on myös huononsa. Ja juuri nyt minä näen ne huonot, enkä ole huolineni ainoa.

Tekee oikein pahaa katsoa, kun omaa pääomaa syödään. Pitäisi kuluttaa korkoja, ei pesämunaa. Eli pitäisi keskittyä kestävään matkailuun, ei ryöstömatkailuun.

Laavapeltojen päälle muodostuu sammalta vuosisatojen kuluessa. Yhden kiireisen kesän yhtenä kiireisenä viikonloppuna luonnossa telttailijat voivat vahingossa tuhota sen kaiken. Koska kukaan ei investoinut esimerkiksi infotauluihin, jossa asiasta kerrottaisiin! Luonnonnähtävyydet ovat täynnä vessapaperia ja ulosteita, koska kukaan ei investoinut julkisiin vessoihin. Oho, kukaan ei ehtinyt, koska kaikilla oli liian kiire jonottaa Ikeassa huonekaluja uusiin Airbnb-asuntoihinsa. Uniikki laavapeltomaisema on kulunut, koska sen läpi on kävelty. Koska kuka tahansa voi työskennellä Islannissa matkaoppaana, vaikka ei tietäisi luonnosta hevon helvettiä. Olen omin silmin nähnyt "matkaoppaita" viemässä turistiryhmää jäätikölle lenkkitossut jalassa. Kukaan ei sillä kertaa kuollut, koska pyysimme opasta kääntymään takaisin: jäätikölle kun saisi tulla vai asianmukaisissa turvavarusteissa. Islannin pitäisi nyt vähän ryhdistäytyä ja vaalia sitä hienoa, mitä sillä on.

Jotain tarttisi siis tehdä ja pian. Pitäisi vähentää matkailijoiden määrää, asettaa kuukausittaiset kiintiöt, tai lätkäistä korkeammat verot isoille ryhmille, perustaa luontopassi, nostaa matkailun arvonlisäverokantaa ja investoida verotuloja infran ylläpitämiseen. Noin esimerkiksi.

Nyt melkeinpä toivon, että se Hekla posauttaisi ilmoille kunnon pierun, että meno vähän rauhottuisi noiden kiihkeimpien hotelli-investoijien keskuudessa.

Meidänkin perhe on osasyyllinen tähän kaikkeen. Tai no jos ei osasyyllinen, mutta ei syytön ainakaan. Olen kirjoittanut Islannista läjän matkaoppaita, matkalehtijuttuja ja matkajuttuja verkkoon. No ne ovat tosin olleet pääosin Suomeksi, eikä Islantiin tulevia maanmiehiäni nyt ihan miljoonissa lasketa, hyvä jos kymmenissätuhansissa. Olen edistänyt matkailua mutta pyrkinyt tekemään sen järkevästi.

Kieltäydyn opastamasta isoja bussiryhmiä: matkoillani on korkeintaan 15 osallistujaa. Jos vain aikataulun kannalta on mahdollista, vien ihmisiä Islannin rauhallisempiin osiin - pohjoiseen, itään ja Länsivuonoille. Siellä on tilaa ja rauhaa, vaikka geysirille olisi kilometrin mittainen jono.

Suosittelen tulemaan kiihkeimmän turistisesongin ulkopuolella. Opastaessani maksan mielelläni pysähdyspaikoilla vessamaksua yksityisten kahviloiden ja ravintoloiden omistajille, jotka ylläpitävät siistejä käymälöitä.

Jos on tulossa Islantiin keskellä kesää, ja haluaa nähdä Blue Lagoonin ja käydä kultaisella kierroksella, kannattaa pelata kellonajan kanssa. Esimerkiksi Geysirin alueella on melko rauhallista aamuyhdeksältä; turistibussit saapuvat puoliltapäivin.

Yritän matkamuistomyymälässämme myydä oikeita asioita, joista jää rahaa käsitöiden tekijöille, en pelkästään Kiinasta raahattua muoviroinaa, jonka voitot valuvat ihan muualle kuin paikalisille tekijöille. Vaikka olisihan se hitokseen helpompaa tilata kaikki tuotteet yhdeltä tukkurilta, joka tuo muoviin käärityt esineet pahvilaatikoissa suoraan kauppaan ja myöntää pitkät maksuajat! Mutta ihan kaikkeen en kyllä rahanhimoissani pysty taipumaan.

Jäätiköiden miehenä työskentelevä puolisoni on jo muutama vuosi sitten lakannut opastamasta isoja ryhmiä ja keskittyy nyt vain ympäristön - ja kuulemma omien hermojensa - kannalta kestävämpiin pienryhmiin: pitkäkestoisiin vaelluksiin, suksilla ja jalan liikkumiseen ja teltassa nukkumiseen.

Kun kotikadullamme mölisee joku brittipolttariseurue (tai yhtä lailla islantilaisia firman juhlista tulijoita), käyn ystävällisesti pyytämässä, että voisitteko olla vähän hiljempaa. Ihmisiä itse asiassa asuu näissä kortteleissa - tai ainakin yrittää asua. Ennen kuin kaikki on yhtä isoa hotellia.

Kertokaas minulle Islannin-kävijät, huomasitteko te matkoillanne "liikaa turisteja"? Vai onko tämä vain täällä Reykjavikin keskustassa hotellien rakennustyömaiden liepeillä asuvien huoli? Tai onko teillä jäänyt joltain muulta reissultanne huono fiilis siitä, että kohteessa ei ole mitään muita kuin matkailijoita ja matkailijoille suunnattuja palveluita? Vai onko sillä edes väliä? Sana on vapaa, kiitän jo etukäteen!

Arvon kaikkien vastanneiden kesken aiheeseen sopivan kirjan: Islantilainen voittaa aina.  Suoritan arvonnan 4. heinäkuuta.

Kuvat ovat satunnaisotoksia siitä, mitä Islannin minun mielestäni pitäisi olla ja mitä se vielä tällä hetkellä on: tilaa, rauhaa ja luontoa. Sanomalehtikuvat ovat se ankea "tulevaisuudennäkymä".

108 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vietimme pari lomapäivää lapsen kanssa Turussa. Kirjan kansikuvakset  vaativat loppuviikosta lentämistä Suomeen ja koska paluulento Islant...

Päivä turistina Turussa

20.6.16 Satu Kommentteja: 2

Vietimme pari lomapäivää lapsen kanssa Turussa. Kirjan kansikuvakset vaativat loppuviikosta lentämistä Suomeen ja koska paluulento Islantiin oli vasta maanantaina iltapäivällä, ehdin käydä Turussa mutsini luona pikavisiitillä.
Itse asiassa minun piti lähteä työmatkalle ensin ihan yksin. Mutta koska puolisolla oli jo viime talvena varattu liput Reykjavikissa viime viikonloppuna järjestettyyn Secret Solstice –festarille ja anoppi oli melko lailla kiireinen muiden lastenlasten hoitamisen kanssa, päätin keventää Islannin-pään hoitosuhdetta ja ottaa esikoisen mukaani työreissuun. Sitä paitsi esikoisen kanssa on niin mukavaa matkustaa kaksin. Tuntuu aidosti lomalta ja rentouttavalta ja hauskalta reissata nyt jo vähän vanhemman lapsen kanssa, ihan niin kuin Katjakin jokuaika sitten kirjoitti.

Mutsini sattui olemaan loppuviikosta kotona – ja samoin Kabulista käymässä ollut siskoni – joten lapsi meni sinne enemmän kuin mielellään pariksi päiväksi sillä aikaa kun minä olin Helsingissä hoitamassa työasioita. Lauantai-iltapäivänä otin junan Turkuun ja vietimme siellä perheen naisten kanssa hauskat pari päivää ennen kotiin paluuta.
Sunnuntaina halusimme vetää oikein perinteisen turistipäivän, itse asiassa ensimmäisen laatuaan Turun kesässä kesäasukkaina. Joten suuntasimme ensiksi sinne kaikista perinteisimpään: Turun linnaan.

Kävelimme keskustasta puiston halki kohti kivirakennusta ja kiersimme rauhassa linnan molemmat osat. Pääsin vetämään päähäni kypärän ja esikoinen linnaneidon vaatteet. Linnassa oli yllättävän rauhallista. Saimme koluta melkein kaikki huoneet ja tilat kolmistaan eikä missään tarvinnut jonottaa hetkeäkään. Ei edes vessoissa. Henkilökuntaa oli kiitettävän paljon ja aina jos tuli kysyttävää, löytyi käytävältä joku vanhanaikaiseen rooliasuun pukeutunut linnan tyyppi, joka osasi vastata. Propsit Turun linnalle mainiosta kokonaispaketista. Esikoisenkin mielestä Turun linnassa oli todella mukavaa (näin hän kirjoitti muistilappuun kierrokselta kotiin palattuamme). Ensi kerralla aion ottaa osaa opastetulle kierrokselle – se maksaa vain muutaman euron ja oppaan avulla kierroksesta saa varmasti vieläkin enemmän irti. Olen nimittäin edelleen vähän hullaantunut kaikenmaailman hovijuttuihin.
Linnoitukselta kävelimme joen vartta kohti keskustaa. Ajatuksena oli piipahtaa tässäkin blogissa suositeltuun Qwenselin kahvilaan, mutta perille päästyämme ovessa keikkui harmillinen kyltti: yksityistilaisuus. Pahus.

Noh, hätä ei ole kakunnäköinen, koska niitä saa muualtakin. Koska Cafe Art oli mennyt jo kiinni, suuntasimme siihen ihan viereen Tintån terassille kakkukahville ja kipaisimme jälkkäriksi vielä jätskit joenrannan jäätelökioskilta.

Laiskanpulskean sunnuntaikävelyn päätteeksi katselimme kotimatkalla näyteikkunoita ja suunnittelimme seuraavaa visiittiä. Kesällä on päästävä ainakin urheilupuistoon, uimaan ja tuliaisostoksille kauppaan, joka myy miesten parranhoitovälineitä: suteja, öljyjä, partakampoja ja pikkuruisia saksia. Vau! Olikohan se siinä Humalistonkadulla?
Olipas kiva käydä taas Turussa. Melkein kuin olisin ulkomailla käynyt! Lue toki Turussa asuvan Lauran törkeen hyvä juttu kotikaupungistaan. Lennän nyt kotiin odottavin mielin ja jään väijymään ulko-oven taakse ilmestyvää turkulaista. Vaikka sitä, joka istui hassuissa trikoissa ja viitassa Turun linnan eteissalissa ja jolle kersa eretyi sanomaan päivää. Tervetuloa vaan, ja tuohan arska tullessas!


2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Loppuviikolle osui lyhyt Helsingin-visiitti, sillä otimme Lähiksen kanssa kansikuvat ensi vuoden alussa ilmestyvään Unelmahommissa -kirjaa...

Unelmahommia kuvina ja kuvissa

18.6.16 Satu Kommentteja: 0

Loppuviikolle osui lyhyt Helsingin-visiitti, sillä otimme Lähiksen kanssa kansikuvat ensi vuoden alussa ilmestyvään Unelmahommissa-kirjaan. Siitähän kehkeytyi varsinainen unelmatyöpäivä. Meillä oli alusta asti ideana, että myös kirjan tekovaiheessa näkyy se verkostomainen ja välitön unelmahomma-meininki, jota itse kirjakin käsittelee. Niin myös kuvauspäivänä.

Niinpä halusimme kuvauskohteeksi jonkun freelancerhenkisen, luovaa tekemistä ja intohimoista puurtamista kuvaavan paikan. Hanne sai loistavan idean, josta mä en ollut aikaisemmin kuullutkaan: Mothership of Work!  Ihanaa että tuo toimistoyhteisö tuli nyt minullekin tutuksi - aion suunnata sinne ensi kerralla Helsingin työreissulla kirjoittamaan. Päiväpassi maksaa kuulemma noin 30 euroa ja siihen hintaan sisältyy työpiste, wifi, kahvi, tee ja popcornit. Mieluummin menen tunnelmalliseen työtilaan hyvän työpöydän ääreen kuin nököttämään hotellin yleensä varsin epäergonomisen pöydän ääreen (jossa sain hartiani jumiin tänäkin viikonloppunakin) tai kahvilaan, jossa ei viitsi läppärin kanssa tuntia pidempään istuskella yhtä kahvikuppia juoden.

MOW:n tiloissa kansikuvamateriaalia loi lahjakas ja superhauska Janita Autio, jonka upeisiin kuviin olin tutustunut Hannen vinkistä aikaisemmin Instassa. Upeaa, että juuri häneltä löytyi tähän meidän settiin aikaa.


Hannen kanssa päätimme kysäistä mukaan myös Mustartun videokameroineen. Päivästä olisi hauskaa saada muistoksi nasta videopätkä, ja Arttu tekee juuri sellaista kamaa, joka sopii meille paremmin kuin mikään. Joten saimme messiin hänetkin, jeij!

Koska Helsingin vaatekauppaskene on minulle täysin vieras, Hanne lupautui hakemaan kuvauskamat lainaan. Lähis suuntasi torstaina Nudgeen ja tuli perjantaiaamuna seiskan pintaan matkalaukku täynnä hauskoja releitä ja muuta kuvausrekvisiittaa hotellilleni, josta meikin ja tukanlaiton jälkeen suuntasimme kuvauspaikalle. Kauniita vaatteita, läppärilaukkuja, koruja... Olimme päättäneet ottaa kansikuvaan mukaan myös meidän omia, työhön liittyviä tavaroita. Hannella oli laukun pohjalla neulontajuttuja, mutteripannu, vihkoja, villalankoja ja kuulokkeet. Itse nappasin mukaan matkalaukustani passin, hyppynarun ja treenikengät. Lopputulos on varmasti varsin - ööh - monipuolinen!

Valokuvaajien ja videokuvaajien lisäksi MOW:ssa ehti käväistä myös kustantaja valokuvaajineen. Kustannuspäällikkömme Joni otti kuvia WSOY:n omasta valokuvaajasta Laurasta, joka otti valokuvia Janikasta ja Artusta, jotka ottivat kuvia meistä... Tiedän, kuulostaa melko sekavalta, mutta sitähän tämä unelmahommien tekeminen just välillä on: verkostoja, tuttavia, työn ja vapaa-ajan yhdistelyä, lomittaista tekemistä - ja ennen energistä fiilistä.

Kirjasta tulee epäilemättä loistava! Kesäloma kuluu tänä vuonna tämän kässärin parissa, mutta se ei kyllä haittaa yhtään. Kovasti odotan, että pääsen kirjoittamaan uupuvat luvut ja hiomaan matskua valmiiksi. Jeijj!

Kuvat: Laura Arvela / WSOY

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Oppisipa se jo kävelemään, mietin noin sadannen kerran tässä viime viikolla kun olin jälleen poiminut lattialle naamalleen kellahtaneen mör...

Lapsen kehitys 9 kk - ja äidin

17.6.16 Satu Kommentteja: 3

Oppisipa se jo kävelemään, mietin noin sadannen kerran tässä viime viikolla kun olin jälleen poiminut lattialle naamalleen kellahtaneen mörssärin syliini rauhoittumaan. Tyyppi ei tietenkään vielä ymmärrä, että ei osaa kävellä. Kun edellisestä kokeilusta on kulunut viisi minuuttia - eli kun karjumisitku on lakannut - hän yrittää uudestaan. Muksmuksmuks. Taas karjutaan.

Minä, puoliso ja esikoinen kyllä pelastavat häntä kiperistä tilanteista minkä suinkin ehdimme, mutta ihan joka kerta nopeus ei riitä ennen kaatumista nappaamaan kiinni tai työntämään peittoa muksausta pehmentämään. Tämä pieni tyyppi liikkuu nopeammin kuin pikkulintu ja pitää enemmän ääntä kuin kassillinen apinoita. Tahtotila tehdään selväksi heti: kun hän jotain haluaa, hän haluaa sen heti ja jos ei saa, pyytää kovemmalla äänellä. Hän on niitä vauvoja, jotka eivät herättyään jokeltele pitkään sängyssä omia käsiään katsellen. Ehei. Herättyään alkaa vaativa huutelu, jonka voimakkuus lisääntyy jokaisella kutsumiskerralla. Voisko joku jo tulla hakeen, tänne pitkästyyyyy.

Vauvan kasvaessa sisarusten väliset erot ovat tulleet entistä selvemmiksi. Rauhallinen, pohtiva ja pitkäjänteinen isosisko on rauhallinen samalla tavalla kuin isänsä.

Tämä nuorempi on sitten se hätähousu, jonka kasvoilla käy närkästynyt ilme, jos se ei saa cherios-muroa heti ensi yrittämällä peukalonsa ja etusormensa väliin. Eräänkin kerran se muronpyydystystilanteeseen kypsyneenä murskasi yhden muron syöttötuolin pöytätasoa vasten nyrkillän. Muropölyä tuli. Nyrkinheilautus oli luultavasti sattumaa, mutta nauratti se kyllä silti.

Nukkumistyylimmekin menevät pareissa. Esikoinen voi lekotella sängyssään herättyään vaikka kuinka pitkään. Hän teki samaa myös vauvana. Mieheni on samaa koulukuntaa. Kun minä herään - ja kun mörssäri herää - on noustava mahdollisimman pian, jos ei enää väsytä, avattava ikkuna, tuuletettava huone, sijattava vuode ja siirryttävä päivähommiin, kuten kahvinkeittoon tai purulelun pariin lattialle.

Minulla ja mörssärillä on muuten myös sama lepoilme, sellainen puoliyrmeä ja vähän tympeän näköinen pikkumurjotus. Emme siis oikeasti murjota, mutta suupielet kääntyvät lepoasennossa ja nukkuessa vähän alaspäin. 

Oma elämä on mennyt ihan mukavaa rataa viime viikot. Mörssäri herää joskus öisin yhden kerran, välillä ei ollenkaan. Hyvät yöt sanotaan kahdeksan aikaan illalla. Mörssärin ensimmäinen aamukiekaisu kuuluu kirkkaan kesäauringon takia jo seitsemältä.  Koska olen puolisoa nopeampi herääjä, olemme sopineet, että minä herään näin kesällä vauvan kanssa aamuisin ja hän hoitaa tarvittavat yöhyppelyt. Yleensä me kaksi hätähousua olemme saaneet aamiaiset syötyä, kahvit keitettyä ja pöydän pyyhittyä ennen kuin muu perhe herää. 

En oikein tiedä, mihin meillä on kiire, mutta onhan tässä vielä aikaa ottaa selvää.

Aikaisemmat jutut:


Vauva 1 kk
Vauva 2 kk
Vauva 3 kk
Vauva 4 kk
Vauva 5 kk
Vauva 6 kk
Vauva 7 kk

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Huomaan yhtäkkiä asuvani jalkapallovaltiossa - ja seuraavani itsekin jalkapalloa. Jok'ikinen paikka on täynnä "meidän poikia"...

Miksi Islanti pärjää jalkapallossa(kin)?

15.6.16 Satu Kommentteja: 17

Huomaan yhtäkkiä asuvani jalkapallovaltiossa - ja seuraavani itsekin jalkapalloa. Jok'ikinen paikka on täynnä "meidän poikia" (strákarnir okkar): kauppakeskukset, lehdet, radio-ohjelmat, mainokset, televisio, kaupungin kadut. Ja ihan ansaitusti tietysti. Onhan se nyt melkeinpä älytöntä, että maa, jonka koko on puolet Helsingin väestöstä, saa kasaan joukkueen, jolla pääsee jalkapallon EM-kisoihin.

Miksi Islanti pärjää niin hyvin? No, olen kirjoittanut kirjan mittaisen vastauksen. Ja tämä Raymondissa julkaistu Islanti-juttu toistaa ansiokkaasti samoja teemoja. Pirunmoista yrittämistä, itsetuntoa ja onneakin. Eteenpäin menemisessä tarvitaan itseluottamusta ja pokkaa kieltäytyä katsomasta asioita aina samasta näkökulmasta. Eilen, kun Islanti-Portugali päättyi tasapeliin, täällä puhuttiin, että Islanti voitti. Voitti tasapelin! Reykjavikin keskustan läpi kävi kova huutoaalto tasoitusmaalin tullessa. Viimeistään silloin Twitter ja koko kaupungin kisakatsomona toimiva Ingólfurin tori kuumeni, kun pelin viime minuuteilla yksi maailman parhaimmista jalkapalloilijoista vetäisi kaksi vapaapotkua, mutta ne molemmat pysähtyivät turskakasaan.

Puolisoni ei oikein välitä jalkapallosta, (eilenkin se meni pyöräilemään matsin ajaksi, jota minä ja esikoinen kyllä seurasimme kotona), mutta teki erinomaisen huomion illalla saavuttuaan kotiin. Kaiken tämä hehkutuksen ja hulabaloon keskeltä katsottuna on eri jännä juttu, ettei Islannin naisten jalkapallomaajoukkueen menestyksestä ole puhuttu oikein mitään. Ja hekin kun luultavasti ovat matkalla ensi vuonna järjestettäviin EM-kisoihin. Ihanaa, että on kotona tuollainen jalkapallofeministi, joka kiinnittää huomiota olennaiseen!

Eli siis siihen, että ellei EM-voittoa tule tänä vuonna, ensi vuonna se tulee.

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kommunikaatioasiat ovat yksi lempiaiheitani maailmassa. Olen sitä mieltä loppuun asti, että jos ei tiedä jotain asiaa mutta haluaisi tietää...

Jos haluat tietää, niin kysy

13.6.16 Satu Kommentteja: 12

Kommunikaatioasiat ovat yksi lempiaiheitani maailmassa. Olen sitä mieltä loppuun asti, että jos ei tiedä jotain asiaa mutta haluaisi tietää, pitää kysyä. Suu ja korvat auki ja vastausta etsimään.
Sama sitten, onko kyse puheenaiheiden benchmarkkauksesta, perhesuhteista vai työasioista. Kysyminen auttaa aina. Tänään viimeksi huomasin taas, kuinka tärkeää on osata nämä kaksi taitoa: kysyä ja sen jälkeen kuunnella.

Olemme Suomi-kaupan tyttöjen kanssa säännöllisesti pähkäilleet muutamia asioita: mitä ihmiset asiakkaamme meistä ajattelevat, miltä tuntuu kun kauppamme nykyään onkin ostoskeskuksessa eikä enää kaupungin puutalokeskustassa, mistä ihmiset kuulevat meistä, minkälaisia mainoksia meistä on huomattu, millaista palvelua meiltä saa, mikä on pielessä ja mikä on hyvää. Hämääköhän jotakuta se, että kirjoitamme kauppamme facebook-päivityksiä islanniksi välillä ihan päin helvettiä, koska joskus nyt vaan on tärkeämpää saada tieto heti eteenpäin ja vastata kysyjälle saman tien eikä alkaa nysvätä varttia taivutustaulukoiden parissa.



Tuumasta toimeen. Päätimme koota asiakasraadin vastaamaan meille näihin ja muihin tärkeisiin kysymyksiin. Puolitoista tuntia puhuimme ihmisten kanssa kaikesta, mikä meitän on askarruttanut. Saimme älyttömän määrän tärkeää tietoa.

Tästä eteenpäin on taas paljon helpompi pohtia tuotevalikoimaa, kehitellä ensi joulua, mainostuspainotuksia ja some-kanavien tärkeyttä.

Asiakkaat saivat ajastaan vaivanpalkaksi lahjapussit, jotka sisälsivät kiitoksena Iittalan, Marimekon ja Nokian tuotteita ja lahjakortin kauppaamme. Sekä tietysti Muumi-kahvia. Sillä islantilaisethan rakastavat kahvia - juovat sitä yhtä paljon kuin me suomalaisetkin.


Raatilaiset olivat mielissään, että heidät oli kutsuttu mukaan. Lahjapussia enemmän ilostutti ihan se fakta, että heidän mielipiteitään haluttiin kuulla. Ymmärrän hyvin. Tuntuuhan se itsestäkin kivalta, kun joku kysyy apua ongelmiinsa juuri minulta. Kyllä se vähän hivelee, kun saa olla asiantuntija ja jollekin avuksi.

Me saimme muuten arvokkaan asiakastiedon lisäksi myös roppakaupalla word of mouth -markkinointia. Tästä joukosta kun jokainen menee tilaisuuden jälkeen kotiin, seuraavana aamuna töihin, illalla harrastuksiin ja ensi viikonloppuna kahvikutsuille, he varmasti kertovat ystävilleen ja perheenjäsenilleen, missä he ovat olleet.

Ai että mutta tuli kyllä energinen olo tällaisen illan jälkeen! Erityisesti muutama kommentti tuntui niin hyvältä (toki saimme pyytämiämme kehitysehdotuksiakin, ovathan ne ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä kuin kehujen kuunteleminen) ja vahvisti omaa fiilistämme siitä, että olemme kaupan kanssa oikeilla jäljillä. Pakko jakaa ne teillekin:

"Eihän tämä kauppa välttämättä ostoskeskukseen sovi, mutta mitä sillä on väliä. Tulen silti. Tämä kauppa tekee ostoskeskuksesta kokonaisuudessaan kivemman paikan."
"Teiltä saa parasta palvelua koko Islannissa. Siis ihan jokaiselta myyjältä. Tänne on aina hauska tulla."
"Älkää lakatko olemasta suomalaisia. Se on teidän erityisjuttu. Ne hauskalla islannilla kirjoitetut some-mainokset ja ainutkertainen fiilis täällä kaupassa ovat ihan mahtavia."

Kaksi tavua: Wo-hoo!!!

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?