En koskaan unohda ensimmäistä Islannin-vappuani. Huhtikuun viimeisenä päivänä - joka osui sinä vuonna torstaille - lähdimme parin suomalais...

Vapun yhtiökokous

29.4.16 Satu Kommentteja: 6

En koskaan unohda ensimmäistä Islannin-vappuani. Huhtikuun viimeisenä päivänä - joka osui sinä vuonna torstaille - lähdimme parin suomalaiskaverin kanssa valmistautumaan vapun vastaanottamiseen. Ajattelimme järjestää pienen pussikaljapiknikin! Voikkarit oli pakattu reppuun, samoin viltti ja muovimukit. Bisseliinit haimme paikallisesta viinakaupasta, sillä näillä leveysasteilla ei ruokakaupasta saa edes olutta.
Vähän epäilytti kaupungin tavallisuus. Eihän siellä näyttänyt olevan ketään missään. Ei ainakaan juhlatuulella. Päätimme kuitenkin sinnikkäinä suunnistaa sinne kaupunkilammen vieressä olevaan puistoon. Levitimme viltin jäiselle nurmikolle ja kaivoimme repusta eväät esiin. Marsu aivasti ja kaadoimme juomaa muovikuppiin. Vähän kylmähän siinä tuli. Kolme lämpöastetta ja maa tuntui jäisen kovalta pehvan alla, vaikka välissä oli paksu islanninlampaan villasta tehty villaviltti. Kaivoin repusta ylimääräiset lapaset. Avasimme toiset tölkit ja joimme olutta käsiin puhallellen. Sinnikkäästi vietimme vappua. Missään ei näkynyt ketään, paitsi yksi koirankusettaja, joka harppoi kaulaliina naaman ympärille kiedottuna puiston läpi koira perässään. Sitten tuli yksi iso tuulenpuuska ja vei voileipäpussin. Joimme oluet loppuun kädet jäässä ja lähdimme kotiin.

Sen kokeilun jälkeen hyväksyin, että Islannissa ei tosiaan vietetä vappuaattoa samoissa tunnelmissa kuin Suomessa. Vapunpäivänä on kaupungilla kai joku pieni marssi, mutta ei sen kummempaa karnevaalitunnelmaa (ilmapallot ja viirit täyttävät kaupungin vasta itsenäisyyspäivänä kesäkuussa) eikä edes päältä tummuneita ylioppilaslakkeja.
Vaikka Islannissa ei juhlavappua vietetäkään, sehän ei tarkoita, että me emme sitä voisi viettää. Yritämme vappuisin tehdä jotain vähän erilaista. Viime vuonna olimme vapun yli Pohjois-Islannissa lomailemassa. Tänä vuonna lähdetään taas tien päälle, mutta tällä kertaa kahdestaan miehen kanssa. Saimme nimittäin anopilta joululahjaksi pääsylipun yhtiökokoukseen. Siis yksi yö tunnelmallisessa maaseutuhotellissa aterioineen. Lahjakortin marginaaliin oli kirjoitettu hauraalla, vanhan ihmisen kaunokirjoituksella "Lahja sisältää lastenhoitopalvelut". Voi että!

Suuntaamme siis sinne samaan tuttuun virkistyskeskukseen pitämään vuosipalaveria kuin menneinäkin vuosina. Lauantaiaamuna lapset hoitoon, päivällä sekoilua laavapellolla, iltapäivällä oluen siemailua hotellin kuumavesialtaassa ja jatkot vanhaan navettarakennukseen kunnostetussa ravintolassa. Privaatimpaan pääsee nousemalla rappuset ravintolasta hotellihuoneeseen. Ihan pätevä vappuhan tästä on kehkeytymässä. Kippistä vaan!

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen huhtikuun aikana kirjoittanut tavallista enemmän Islannista: täällä asumisesta, täällä työskentelystä ja tänne muuttamisesta. Isl...

Haastattelussa: työntekijän kokemuksia Islannista

27.4.16 Satu Kommentteja: 8


Olen huhtikuun aikana kirjoittanut tavallista enemmän Islannista: täällä asumisesta, täällä työskentelystä ja tänne muuttamisesta. Islanti työpaikkana -sarjan kolmanteen ja viimeiseen osaan sain toisen näkökulman. Haastateltavakseni suostui Katja, joka muutti Islantiin viime syksynä tekemään työharjoittelua (itse asiassa meidän kauppaamme). Islanti taisi tarjota parastaan, sillä Katja jäi harjoittelun jälkeen jääpalalle palkkatöihin. Tässä hänen kokemuksiaan kuluneista kuukausista.

                                                                                  Yhteistyössä ELY-keskus ja Suomen Blogimedia. 

Kiitos Katjalle haastattelusta! Katja on ihan pro-haastateltava. Samaa en voi sanoa itsestäni - huomaan nimittäin videota katsoessani että puhuin itse aivan liikaa. Haastattelijan ei kuuluisi olla ihan tämmöinen moottoriturpa :-) On vaan vaikea olla hiljaa, kun aihe on niin mielenkiintoinen ja itselle tärkeä.

Jos te haluatte kysyä Katjalta kokemuksia Islantiin muuttamisesta tai täällä asumisesta tai kokemuksia kielikurssista, pistäkäähän viestiä kommenttikenttään. Vinkkaan Katjaa seuraamaan keskustelua.

PS. Pakko vanhempana "tätiniä" hieman varoitella, että en suosittele laskemaan Esja-vuorelta persmäkeä. Hangen alla voi nimittäin olla paljon ilkeän isoja kiviä. Auts.

Aikaisemmat Islantiin töihin -jutut:

Miten hakea töitä Islannista?
Millaista on asua ja tehdä töitä Islannissa?




8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Blogikollega-Hannet kirjoittelivat hyvin ja hyvin tärkeästä aiheesta eli kuinka kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi mutta se menee jopa pa...

Kaksi lasta ja kuuden vuoden ikäero

26.4.16 Satu Kommentteja: 61

Blogikollega-Hannet kirjoittelivat hyvin ja hyvin tärkeästä aiheesta eli kuinka kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi mutta se menee jopa paremmin, kun aika kuluu ja mukelot kasvavat.
Kannanpa oman roinani soppaan, koska alunperinhän en halunnut lapsia ollenkaan. Sitten kävi "ups oho". Hyvin pitkän aikaa yksi lapsi tuntui todella hyvältä. Kakkonen ei käynyt mielessäkään, enkä vieläkään oikein tiedä, mikä minuun meni (no tiedänpä kyllä sen, mutta noin _vertauskuvallisesti_). Meni vähän aikaa ja sitten olikin toinen tuloillaan ja siinäpä sitä oltiin että jæjja. Lisää neliöitä taidetaan tarvita.

Nyt näitä on sitten kaksi - eikä kolmatta tule (onnitteluja kolmannesta tulee muuten random-tyypeiltä vieläkin, eli kehitinpä kerrankin aprillipilan, joka meni osaan lukijoista vähän liiankin hyvin). Eli ei, en ole raskaana, en nyt enkä toivottavasti enää koskaan. Been there, done that ja nyt kun nämä raskausvauriot tästä paranevat, olen entistä freesimpi, pirteämpi ja aion oppia ne tuplanaruhyppelyt. Vaikka sitten tena housuissa.

Miten näiden kahden mukelon kanssa sitten on mennyt? Riippuu päivästä, millaisen vastauksen kysyjä saa. Kun olen lasten kanssa yksin, olen aika väsynyt vittupää. Sanon älyttömyyksiä lähipiirille ja välillä karjaisen vauvalle, jos se ei kiireisenä aamuna pysy paikallaan vaippaa vaihtaessa ja kakkaa leviää joka paikkaan eikä aikaa oman puseron vaihtamisellle oikein olisi. Ja se oma huutaminenhan parantaa kamalasti tilannetta! Tilanne pahenee ja oma olo pahenee ja kaikki menee päin vituraa. Great.

Esikoinen on näissä tilanteissa aivan ihmeellinen. Se ei ala kanssakitistä kriisitilanteessa, vaan auttaa kaikessa roskiksen vaihtamisesta aamiaisen laittoon ja pyytää, etten kiroilisi. "Äiti ei saa sanoa vittu. Mäkään en kiroile, eikä isi."

No niinpä.

Selitän hänen kypsyydestään liikuttuneena, että ihanaa kun ymmärrät että äiti on välillä aika pöljä. Että tämä on välillä aika rankkaa kun pitää tehdä kaikki yksin ja on vähän stressiä, mutta ei se teidän vika ole. Silloin esikoinen katsoo minua pitkään ja toteaa kaiken olevan ihan ookoo, koska aivan pian koittaa parhaus.

"Onneks isi tulee kohta kotiin. Ei ole montaa yötä."
Ylipäätään jos mikä tahansa on menossa vituralleen, kuusivuotias sanoo, että ei saa huutaa. Ja jos joskus vähän kirkaisen, ja välillähän niin tapahtuu, hän kehottaa soittaman isille että se tulisi aikaisemmin kotiin. Meillä kun on puolison kanssa tämä maaginen tempperamenttiero: hän ei huuda eikä suutu koskaan. Mä olen kuullut hänen huudahtavan tasan kolme kertaa. Yhden kerran kun hän jäi hevosen alle, toisen kerran kun olin ajaa autolla päin lyhtypylvästä ja kolmannella kerralla olimme vuoristovaelluksella ja hän huusi perään jääneelle meikäläiselle, että HÄN ODOTTAA SEURAAVALLA KIVELLÄ (ja laittoi kahvia).

En voi sanoa samaa itsestäni. Kun kihahtaa, niin ovi vähän lämähtää. Joskus paljon. Yleensä silloin minulle vinkataan, että voisi olla hyvä idea lähteä ulos virkistävälle kävelylle rauhoittumaan.

Esikoinen muistuttaa ulkonäöltään enemmän minua kuin kuopus, mutta luonteeltaan se on ilmetty isänsä. Se on suloista, mutta samalla vähän pelottavaa. Esikoinen on niin kiltti ja huomaavainen, että joskus pelkään sen olevan liian kiltti ja huomaavainen. Kun ei joutuisi hyväntahtoisena ja sovittelevana muiden pelinappulaksi. Yritän kannustaa häntä välillä vähän raivoamaan. Että jos ottaa päähän, ei suusta päässyt perkele tai karjaisu ole maailman kamalin juttu. 

Kun hän sitten joskus osoittaa mieltään, olen todella tyytyväinen. Olen iloinen, kun hän lyö huoneensa oven kiinni perässään ja sanoo että elämä on tyhmää, tai potkii autossa istuessa edessään olevaa penkkiä ja vänisee kun mä en heti ymmärrä, mitä hän sanoo. Noina hetkinä mulla ei koskaan pala kiinni, sillä niitä tulee eteen niin harvoin.

Oma ääliömäinen toimintani ihmisenä nousee esiin tilanteissa, joissa tekemistä on paljon, aikaa ei yhtään ja kaikki metatekeminen eli asioiden järjestely, kuskaaminen ja maailman valmistelu törmäävät samassa risteyksessä. Siinä kohtaa palaa kiinni ja lyhytpinnainen hyypiöminäni hiipii esiin. Leukalihakset jännittyvät ja päässä vähän sumenee. Siis suomeksi: silloin vi-tut-taa. Tuo olotila puskee läpi ruuhkaristeyksissä, joissa resurssit ja tarpeet eivä kohtaa - ei siis vain siksi, että väsyttää tai molemmat lapset vänisevät.

Miksiköhän näin on? Mulla on tähän oma villi arvaukseni: lasten kuuden vuoden ikäero. Kiitän itseäni ja miestä, että tuli saatua lapset tarpeeksi isolla ikäerolla. Meille tämä on tuntunut ihan parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta.

Tästähän on tehty ihan tutkimuksiakin. Eroriski kasvaa Väestöliiton tekemän tutkimuksen mukaan jopa 50 prosentilla, jos lapset on tehty alle 1,5 vuoden ikäerolla. Oman ajan puute ja pettymys perhearkeen ajavat parisuhdeongelmiin. (Ja useinhan se oman ajan puute vaivaa etenkin äitejä eniten juuri pikkulapsivaiheessa). Tiivis lapsensaamistahti voi olla myös riski vanhempien terveydelle.

Allekirjoitain mututuntumalta nuo kaikki tutkimusväitteet. Arki kahden lapsen kanssa sisältää paljon enemmän säätöä kuin arki yhden lapsen kanssa, mutta koska esikoinen ei ole enää niin pieni, rasituskuorma ei ole päässyt kasvamaan tänä vuonna liian isoksi. Ei, vaikka olen lähes koko vauva-ajan tehnyt ainakin osa-aikaisesti töitä. Tähän tilanteeseen on tietysti vaikuttanut monta muutakin asiaa kuin lasten ikäero:

Olemme olleet onnekkaita, että molemmat lapset ovat terveitä ja sairastelevat ainakin tähänastisella kokemuksella harvoin. Kahdeksankuinen kuopus ei ole ollut vielä päivääkään sairaana, esikoinen keskimäärin seitsemän päivää vuodessa. Meillä on yksi turvaverkko, mutta sitäkin vahvempi: anoppi, joka auttaa lastenhoidossa päivittäin. Lopetin täysimetyksen vauvan ollessa kolme kuukautta ja kokonaan pätkän ehdittyä kuuden kuukauden ikään: syöppö vauva tuli hitaasti annostelevasta rintamaidosta lähinnä vihaiseksi. Kun tuuppaan reippaasti syövän ja suuren ruokahalun omaavan vauvan iltaisin täyteen velliä ja maitoa, ne 12 tunnin katkeamattomat yöunet ovat tulleet melkein kuin itsestään.

Tämä kirjoitus siis vertaistueksi heille, jotka miettivät toisen lapsen hankkimista isommalla ikäerolla tai pohtivat, että millaista se on, jos ei ihan kahden tai edes kolmen vuoden aikaslottiin saa tai pysty kahta mahduttamaan.

Niin ja se vielä, että ihmisten luonnolliseen käyttäytymiseenhän kuuluu perustella omia valintojaan tai itselle käyneitä sattumuksia parhain päin. Että näin sen kuuluikin mennä. Siitähän tässäkin kirjoituksessa on loppujen lopuksi kyse. En siis väitä, että lasten lyhyellä ikäerolla syntyisi eroperheitä ja stressipesäkkeitä. Vaan toteanpa vaan, että tämä useamman vuoden ajanjakso muksujen välillä on näin yhden elämän kokemuksella itse asiassa ihan hemmetin jees.

Jutun kuvat otoksia viimeisen 8 kuukauden varrelta. Kuvasi Björgvin Hilmarsson.

61 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Islanti kärsii työvoimapulasta ja tänne kaivataan lähivuosina tuhansia ulkomaalaisia työntekijöitä tekemään hommia, koska 320 000 paika...

Islannissa töissä ja arjessa

24.4.16 Satu Kommentteja: 25


Islanti kärsii työvoimapulasta ja tänne kaivataan lähivuosina tuhansia ulkomaalaisia työntekijöitä tekemään hommia, koska 320 000 paikallista ei riitä. Kirjoitin viime viikolla siitä, miten ja mistä Islannista kannattaa hakea töitä. Kiitos kaikista hyvistä kysymyksistä postauksen lopussa. Laittakaa lisää tulemaan, jos jäi joku juttu mietityttämään ja harkitsette tänne lähtöä. Vastailen mielelläni. Nyt on postaussarjan toisen jakson aika. Eli lyhyt katsaus paikalliseen arkeen ja miten siitä selviää.

                                                                               Yhteistyössä ELY-keskus ja Suomen Blogimedia.
Onnellinen reykjavikilainen.
Islannin kesä!
Ei syksykään ruma ole.
Millaista Islannissa on tehdä töitä ja asua, minkälaista tänne on tulla ulkomaalaisena? Aiheesta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon (näitä asioita sivuan muuten pidemmin myös kirjassani Islantilainen voittaa aina), mutta otan tässä lyhyesti esiin muutamia käytännön juttuja, jotka tänne muuttavaa saattavat mietityttää. Ja kuten sanottua: aina voi kysyä lisää.

Islannin kieli - pärjääkö englannilla?

Islannissa puhutaan todella hyvää englantia. Enkulla siis suhailee arjessa erinomaisesti. Tunnen monia tänne jopa yli vuosikymmen sitten muuttaneita ulkomaalaisia, jotka eivät vieläkään puhu yhtä kokonaista lausetta paikallista kieltä, ja silti heillä näyttää menevän ihan hyvin. 
Reykjavíkin talvi.
Reykjavíkin syysyö.
Reykjavíkin talven paras kestovaruste: villikset&kumisaappaat. 
Reykjavíkin kesä (on sen verran viileä, että rannan merivesikin lämmitetään).
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos maahan asettuu kesätyökomennusta pidemmäksi ajaksi, kielen opiskelusta on todella paljon hyöytä. Jo muutamassa viikossa oppii perusnumerot, leipomoislannin, lukemaan kylttejä ja käymään lyhyitä keskusteluja. Yhteiskuntaan pääsee mukaan ihan eri tavalla, kun osaa kieltä edes vähän: pystyy ottamaan osaa keskusteluihin, osaa lukea vuokra-asuntoilmoituksia, alkaa ymmärtää vitsejä ja Facebook-läppää ja tajuaa uutisista jotain (englanninkielisinä uutisina kun tupataan useimmiten tuuttaaman ulos vain niitä positiviisia turistijuttuja).

Sitä paitsi kielikurssilta saa samassa tilanteessa olevia kavereita. Kävin itse muutaman kansanopistotyylisen islannin alkeet -kurssin ja tutustuin siellä muihin ulkkareihin, joista sain hyvän joukon hyvänpäiväntuttuja alkutaipaleelle.  

Perustason kielikursseja järjestävät Reykjavíkissa mm. The Tin Can Factory, Mimir ja Múlti Kúlti. Icelandic Online on mainio maksuton kielikurssi netissä. Siitä on hyvä aloittaa jo vaikka kotona ennen lähtöä.

Kävin muutaman tuollaisen peruskurssin ja menin sen jälkeen yliopistoon opiskelemaan lisää. Jos tänne jää pidemmäksi aikaa ja haluaa oppia kielen kunnolla, yliopiston kieliohjelmaa kannattaa vakavasti harkita. Olen itse opiskelijatyyppi ja opin kieliä parhaiten opiskelemalla kieliopin kunnolla, joten minulle yliopistovuosista oli valtavasti hyötyä enkä usko, että olisin saavuttanut samaa kielitaitoa vain harjoittelemalla puhumista. Islannin yliopistossa tuo BA-kokonaisuus kulkee nykyään nimellä Íslenska sem annað mál eli islanti toisena kielenä. 
Onneksi perinneruokaa saa vain ihan muutamista ravintoloista.

Uutena Islannissa - Mistä saa kavereita?

Saavuttuani Islantiin ensimmäistä kertaa huomasin sen heti: paikallisista oli vaikeaa saada kavereita. Hyvänpäiväntuttuja löytyi nopeasti koulusta ja harrastuksista, mutta harvan kanssa tuttavuus eteni sen pidemmälle. Syy on täydessä arjessa eli ajanpuutteessa. Islantilaisilla on paljon lapsia ja ne saadaan nuorena. Monet tekevät ensin osan päivää yliopistolla, lähtevät sen jälkeen töihin ja töistä kovalla kiireellä päiväkotiin jälkikasvua hakemaan. Enkä enää ihmettele ajan riittämättömyyttä: olen tässä ihan käytännössä huomannut, kuinka mahdotonta on yrittää töiden ja arkisähläyksen ja yöunien yhteyteen lutvituttaa omat ystävyyssuhteet, uusista kaveruussuhteista puhumattakaan.

Siksi kannattaakin alkaa heti tutustua muihin ulkkareihin. Paikallistuttavuudet tulevat jos tulevat - ja mitä väliä sillä kansalaisuudella ylipäätään edes on.

Oman kokemukseni mukaan parhaimpia paikkoja tutustua uusiin ihmisiin uudessa maassa ovat niiden työpaikan kautta tulevien työkavereiden lisäksi kielikurssit, joukkueharrastus (peukku niille Islantiin tuleville, jotka pelaavat esimerkiksi jalkapalloa tai käsipalloa) ja oma koti. Suosittelen tänne yksinään muuttavalle kimppakämppää. Siinä säästää paljon raha, ja kivassa kimppakämpässä on ainakin alussa paljon hauskempaa kuin yksin yksiössä. Sosiaalinen tuttavapiiri kasvaa nopeasti: kun tutustuu yhteen kämppäkaveriin, tutustuu samalla myös hänen kavereihinsa. Siinä se sosiaalinen yhteisö sitten jo onkin. 
Ratsastusharrastuksen kauttaa saa monta jalkaparia hyviä kavereita.
Uusien kavereiden hankinnassa on hyvä muistaa yksi juttu: seuraa voi aina vaihtaa. Tärkeintä on alussa tutustua kouralliseen ihmisiä ja saada itselleen jonkinmoinen sosiaalinen yhteisö. Kun tuntee muutaman ihmisen ja alkaa kotiutua, tutustuu useampiin ihmisiin ja kohta ehkä löytyy joku ihan oikea ystäväkin. Eli alussa ei kannata olla liian nirso. Tässä nyt tulee puhuttua ihmisistä vähän kuin huonekaluista, mutta olen huomannut, että uuteen maahan muuttaessa yksi tärkeimpiä juttuja heti sähkösopimuksen, paikallisen puhelinliittymän ja internetin hankkimisen jälkeen on tutustua edes muutamaan ihmiseen. Uusi paikka tuntuu helpommalta, kun ympärillä on muutama moikkaustuttu, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia ja jutella.

Ja baarit! Ei toki sovi unohtaa Reykjavikin hauskaa yöelämää. Baareissa roikkuessa saa paljon kavereita tai ainakin ison tukun tuttuja. Kun tähän harrastukseen oli enemmän aikaa tuossa ennen vuotta 2010 eli lasten ilmaantumista, minulla oli paljon enemmän moikkauskavereita kuin nykyään. Keskiviikko-, perjantai- ja lauantaiöisin baareissa luuhasi paljon samoja naamoja ja yhteisen riehakkaan illan tai vapisuttavan krapula-aamun jälkeen ystävyyssuhteet etenivät kuin itsestään.

Miten islantilaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin?

Hyvät havainnot ensin. Eli aika hyvin. Täällä ei ole Persujen kaltaista puoluetta tai mv-"lehden" tapaista roskajulkaisua, jonka lötinöistä suurin osa keskittyy mollaamaan ulkomaalaisia. Kyllä täällä silti tietysti rasisteja on siinä missä muuallakin, mutta he eivät ole saaneet mölinälleen niin paljoa tilaa ja huomiota kuin monessa muussa maassa - esimerkiksi Suomessa.

Islanti on pieni mutta virkeä maa. Tänne on aina tullut väkeä muualta ja täältä on aina lähdetty maailmalle ihan siksikin, että näin pienessä maassa ei voi opiskella kaikkia mahdollisia asioita. Iso osa esimerkiksi lekureista tekee erikoistumisopintonsa Tanskassa, Briteissä tai Jenkeissä. Ulkomaille lähtevät myös hammaslääkäreiksi aikovat. Sitten on heitä, jotka lähtevät töiden perässä muutamaksi vuodeksi uusiin maisemiin tai muuten vaan seikkailemaan ja palailee - jos palailee - siinä vaiheessa kun perheeseen alkaa tulla lapsia. Eli vaikka Islanti on pikkuruinen maa, sosiaalisuus- ja avoimuusviisari värähtää reilusti ulospäin. 
Iltapäiväkaffet. (Tunge aina mukaan työpaikkojen kahvihetkille, lounaille ja after work -bisselle. Islantilaisilta puuttuu välillä huomaavaisuuspiirre, eli he eivät aina välttämättä itse tajua pyytää mukaan.)
Sitten ne huonommat havainnot. Osa suhtautuu ulkomailta tuleviin ainakin aluksi vähän epäluuloisesti. Kuulen usein juttuja siitä, kuinka joku ei ollut uskaltanut käyttää tietyn siivousfirman palveluja, koska kaikki sen työntekijät olivat puolalaisia. "Jos ne vaikka varastavat." Jep. Ja islantilaisethan eivät varasta koska heillä on... Islannin passi...? Ööh.

Kuulen itsekin tuollaisia heittoja tämän tästä ja sitten aina ystävällisesti huomautan, että minusta olet kyllä aika väärässä ja että olenhan minäkin ulkomaalainen, mutta et kai silti pelkää että pöllin käsilaukustasi sun lompakon sillä välin kun käyt vessassa? "Mmmmmm..... Ai niin joo. Mutta kun sä oot nyt tollainen kuitenkin, tollainen suomalainen joka on asunut täällä pitkään." Jepjep. Eli ihan niinkuin missä tahansa muualla, myös täällä joutuu muualta tulevana joskus kuulemaan heittoja ulkomaalaisuudestaan ja kohtaamaan ennakkoluuloja. Ne voi ohittaa heittämällä takaisin läppää vaikka sisäsiittoisista islantilaisista :-)
Länsivuonojen alue on yksi Islannin kauneimmista.
Kesäjuttuja.

Minkälaista Islannissa on tehdä töitä?  

Kokemusta on sekä työntekijänä että työnantajana. Ensin se ikävämpi puoli eli huijatuksi tulemisen vaara. Täällä on työehtosopimukset ja lainsäädäntö, joka katsoo työntekijän oikeuksien perään. On kuitenkin todella tärkeää aina tehdä työsopimus ja sopia kirjallisesti työntekemisen ehdoista eli työajasta, työn sisällöstä ja palkasta. Ulkomaaalaisia kielitaidottomia sahataan enemmän linssiin kuin paikallisia, koska paikallisilla on omat tuttavaverkostonsa, jotka pitävät ongelmatilanteessa puolia, mutta ulkkarilla ei välttämättä ole ketään. Liity siis heti ammattiliittoon ihan senkin takia, että jos työpaikalla tulee ongelmia palkanmaksun kanssa tai ihan missä tahansa asiassa, liitosta saa apua kun on kielitaidottomana näiden paikallisten hyväveliverkostojen ulkopuolella.

Nämä poliitikkojen veronkiertosysteemit ja seksiseikkailut ovat tietysti oma lukunsa, mutta ne nyt eivät suoranaisesti vaaranna kenenkään terveyttä tai turvallisuutta.  Muutoin Islanti on aika lintukoto - siis sellainen elävän elämän muumilaakso. Turvallinen, puhdas ja rauhallinen. Täällä edes poliisi ei kanna mukana käsiasetta. Mutta aina joukkoon mahtuu tyyppejä, jotka yrittävät käyttää hyväksi ja hyötyä toisen heikommasta asemasta. Eli pidä siis huoli, että se, mistä on sovittu, on myös sovittu kirjallisesti.
Maaseudulla autoillessa täytyy ajella hiljaa: välillä teillä hortoilee turisti-Yaristen lisäksi myös lampaita ja hevosia.
Noin muuten työnteko on täällä aika samanlaista kuin Suomessa. Töissä pitää olla ajoissa (tietysti) eikä työnantaja saa teettää ylimääräisiä tunteja mielin määrin. Kaikille kuuluu kahvipaussien lisäksi ruokatunti joko osana työpäivää tai jos ruokatuntia ei pidä, se maksetaan rahana.

Pokkurointikulttuuria ei ole. Kaikki vuorovaikutus työntekijöiden välillä - siis myös alaisten ja esimiesten välillä - on välitöntä ja epämuodollista. Eihän täällä ole kenelläkään edes sukunimiä, teitittelymuodosta nyt puhumattakaan. Kaikkia puhutellaan pelkillä etunimillä ja ihmisillä on tapana kysellä toistensa kuulumisia. Töissä on siis ihan normaalia puhua myös omista asioista kuten perheestä, harrastuksista ja lomasuunnitelmista. Ei ole ollenkaan tungettelevaa kysyä vaikkapa pomon perheestä tai kollegan kesäloman kulusta. Itse asiassa: jos et koskaan puhu itsestäsi mitään tai kerro kuulumisiasi muille, sinua voidaan pitää vähän omituisena.

Ja sitten yksi varoituksen sana :) Islannissa kaikki tuntevat kaikki ja piirit ovat pienet, joten kannattaa ainakin aluksi olla varovainen ennen kuin laukoo suoraan mielipiteitään asioista. Jos kiroilet vaikka kaupunginjohtajan typerää lausuntoa, saatat itse asiassa mollata keskustelukumppanisi vanhempaa, naapuria tai serkkua. Islantilaisetkin juoruilevat ja rakastavat kertoa juttuja toisistaan, mutta ulkopuolisen kannattaa olla valppaana, ettei tule suuren suunsa kanssa vahingossa aiheuttaneeksi ympärilleen epämukavaa hiljaisuutta (kokemusta on, hehheh).
Pääkatu Laugavegur on nykyään aika matkailijavetoinen, mutta löytyy sieltä silti vielä muutamia vähän vanhempiakin kahviloita.

Islannin elintaso eli elääkö palkalla?

Islannissa ei tee isoja eikä edes keskikokoisia omaisuuksia tavallista työtä tekemällä (paitsi jos saa paikan kalastusalukselta, mutta ne paikat ovat kiven alla). Täkäläinen mediaanipalkka on vähän pienempi kuin Suomessa. Sijainti jääpalalla keskellä valtamerta vaikuttaa hintatasoon: tuontitavarat ovat keskimäärin kalliimpia kuin Suomessa. Toisaalta taas päivittäistavarat ainakin minun mielestäni tuntuvat edullisemmilta. Mennessäni Suomessa ruokakauppaan saan samalla rahalla paljon vähemmän kuin täällä. Islannissa saa törkeän hyvää ja melko edullista kalaa - ja ne kalakauppojen myyntitiskit ovat huikeita. Tarjolla on siis muutakin kuin todella kallista ahventa ja kirjolohisuikaleita. Kiitos kuuman veden ja halvan sähkön täällä saa kotimaisia vihanneksia vuoden ympäri. Kasvihuoneissa kasvatetaan etenkin tomaatteja, kurkkua, yrttejä ja erilaisia salaattilaatuja. Nam!

Sähkö- ja lämmityskulut ovat huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Suomessa, Espanjasta nyt puhumattakaan. Muistan, kuinka Barcelonan-talvina kuukauden lämmityslasku oli melkein puolet vuokrasta. Ja silti oli kylmä. Hurjaa!
Húsavíkin kuumavesialtaissa.
Vuoristopuuhissa.
Vaelluksen jälkeen.
Upea Pohjois-Islanti.
Noin parintuhannen euron palkasta jää käteen verojen jälkeen noin 1 600 euroa. Jos vuokraa huoneen Reykjavikista (oman makkarin vuokra kimppakämpässä sijainnista riippuen 350-570 euroa), käteen jää yli tonni ja sillä saa jo vaikka mitä, jos asuu yksin ja vastaa vain omasta elämisestään. Yksiöiden hinnat huitelevat tällä hetkellä Reykjavikissa noin tuhannessa eurossa. 

Se, miten hyvin palkalla pärjää, riippuu monesta asiasta: asumisratkaisusta, tekeekö ylitöitä tai osa-aikaisesti päätyön ohella jotain muuta työtä, miten usein syö ulkona, paljonko harrastukset maksavat jne. Jos tekee vaikka kahvilassa paljon ylitöitä tai viikonloppuvuoroja, saattaa se parintuhannen euron kuukausipalkka helposti kivuta sinne kolmentuhannen euron korville.
En halua edes tietää, mitä tämä vie satasella. 

Sitten on asioita joiden arvoa ei voi oikein rahassa mitata: upea ja puhdas luonto melkein takapihalla. Jäätiköt, vesiputoukset, laavapellot, islanninhevoset, tulivuoret, kuumat lähteet ja useiden kymmenien kilometrien näkyvyys kirkkaalla säällä. Maan melkein parisataa kuumavesiallasta, joissa voi suhteellisen pientä maksua vastaan (kymppikortilla hintaa tulee parisen euroa per kerta) pulikoida ulkosalla vuoden ympäri. Lakusuklaakarkit sekä Reykjavikin kirjakaupat, jotka ovat auki iltakymmeneen joka ilta, ja jäätelökiskat, joista saa jättisuuria jädeannoksia vaikka puoliltaöin ihan tavallisena maantaina.

Lämpenitkö ajatukselle? Sitten pitäisi enää löytää asunto!

Mistä löytää vuokra-asunnon?

Tämä onkin se tuhannen taalan kysymys. Tällä hetkellä vuokra-asuntotilanne Reykjavikissa on todella huono. Hinnat ovat korkeat kiitos airbnb:n ja turistibuumin. Huoneen kimppakämpästä löytää helpommin ja paljon edullisemmin kuin oman yksiön. Maaseudulla saattaa käydä niin hyvä tsägä, että työnantaja tarjoaa houkuttimena asunnon - maalle kun on vaikeampi saada ihmisiä töihin kuin pääkaupunkiin. 

Asunnon etsimisessä pitää käyttää hyväksi kaikki mahdolliset reitit. Kannattaa aina ensimmäisenä kysyä työnantajalta. Paikallisilla on paremmat verkostot kuin maahan juuri muuttaneella, ja iso osa vuokrakämpistä menee näiden tuttavaverkostojen kautta. Netissä asuntoja voi etsiä Morgunbladid-lehden asunnonvuokraussivuilta, Leiga.is-sivustolta, Islannin monitoimi-ilmoitussivustolta eli Blandista, Facebookin vuokraryhmistä (nämä löytyvät Leiga-hakusanalla; siellä on omat ryhmät eri kaupunginosille (Reykjavikin ydinkeskustan eli 101:n vuokrakämppäryhmä esimerkiksi on tässä). Leigulistinn.is-sivusto on maksullinen, mutta se on kattava ja myös englanniksi. Rentmate.is välittää asuntoja ensisijaisesti Islantiin tuleville vaihto-opiskelijoille.

Ai niin ja sitten loppuun vielä yksi islantilainen näkökulma siihen, kuinka matkailu ja ulkomaille lähteminen kannattaa. Islanninkielen sana heimskur tarkoittaa tyhmää. Se juontaa juurensa sanasta heima, joka taas tarkoittaa kotia. Eli tyhmä se on joka vain kotona kökkii! Kauniit, fiksut ja rohkeat lähtevät muille maille seikkailuun, vähän niin kuin viikingit aikanaan. Ja nuo ihanat lunnit.
Lunnit viettävät talvet merellä ja palaavat kesäksi samalle kotipesälle (saman puolison kanssa).
Islanti on hyvä. Kyllä kissa tietää!
Jäikö joku kaivelemaan mieltä? Kommenttikenttä on avoin - vastaan mielelläni jos vain suinkin osaan!



Jutun kuvat satunnaisia otoksia Islanti-vuosieni varrelta, suurimman osan kuvasi Björgvin Hilmarsson.


25 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ensimmäiset käsinneulotut villapaidat saapuivat Reykjavik's Cutest -kauppaamme pari viikkoa sitten. Ehkä olen myyjänä hieman puolueell...

Islantilainen villapaita - näin tunnistat aidon

23.4.16 Satu Kommentteja: 32

Ensimmäiset käsinneulotut villapaidat saapuivat Reykjavik's Cutest -kauppaamme pari viikkoa sitten. Ehkä olen myyjänä hieman puolueellinen, mutta kyllä nämä vaan ovat minusta aivan ihania!
Islantilainen villapaita eli lopapeysa on perinteinen paikallisvaate ja yksi suosituimpia matkamuistoja, mitä turistit haluavat täältä mukaansa ostaa. Ymmärrän sen hyvin. Paidat ovat yksinkertaisen kauniita, erityisen islantilaisia ja hyviä käyttövaatteita.

Islantiainen lampaanvilla on ominaisuuksiltaan passeli täkäläiseen ilmastoon. Islanninlampaan villa on päältä öljymäinen ja "hylkii" sen takia sadetta - eli vaikka ulkona sataisi kuinka, lammas ei kastu läpimäräksi, sillä vesi ei mene ensimmäisen karvakerroksen läpi. Tästä öljymäisestä kerroksesta johtuen islantilainen villis ei kastuessaan muutu heti litimäräksi ja törkeän painavaksi. Toki se kostuu, mutta vesi ei imeydy paitaan sisään kuin sieneen vaan se valuu pinnalta pois.

Öljymäisen ja karhean päällysvillan alla on pehmeä ja hyvin eristävä alusvilla. Lämmöneristys on tarpeen, sillä Islannissa on vuoristossa kylmä myös kesäisin. Lammas ei palele, eikä palele sekään, joka pukee päälleen islanninlampaanvillasta neulotun puseron.


Islantilaisessa villapaidassa on koristeneulos rinnuksissa ja joskus myös helmassa. Yleisimmät värit ovat ne lampaan aidot värit eli valkoinen, harmaa, musta ja ruskea. Punaista, sinistä, violettia, pinkkiä ja vihreää eli värjättyjä värejä (värjättyä valkoista villaa) käytetään useimmiten vain tehosteväreinä.

Käsinneulottu villapaita maksaa kaupoissa noin 150-240 euroa mallista, kuvioinnista ja pituudesta riippuen. Korkeahkosta hinnastaan huolimatta nämä ovat todella suosittuja matkamuistoja. Ne ovat itse asiassa niin suosittuja, että kaikkiin kauppoihin ei enää riitä käsinneulottuja versioita. Islannissa käy tänä vuonna positiivisimpien arvioiden mukaan noin 1,5 miljoonaa turistia. Jos heistä viisi prosenttia ostaa itselleen puseron, se tarkoittaa 75 000 villapaitaa.

Islantilaista villaa eikä Islannissa olevia neulojia ole tarpeeksi. Niinpä lopapeysakysynnän kattamiseen käytetäänkin kaikenlaisia vippaskonsteja, joista aitoa villapaitaa etsivän on hyvä olla tietoinen.

Edullisin tapa teettää islantilaisen villapaidan näköinen ei-islantilainen-villapaita on valmistaa se koneneuloenommellen Aasiassa. Tehtaalle lähetetään islantilaisen villapaidan kuviointi, mutta villa ja tuotanto tapahtuu muualla. Puseroerä laitetaan rahdilla Islantiin ja jaetaan Reykjavikin satamasta tukkuliikkeen kautta myymälöihin. Koneellisesti neulotun ommeltun ulkkaripaidan paljastaa varmimmin merkintä "Designed in Iceland".


Osa käsinneulotuista villapaidoista todella neulotaan käsin ja islantilaisesta lampaanvillasta, mutta ne neulotaan halpatuotantomaissa kuten Kiinassa. Alihankkijaneulojille lähetetään villat ja ohjeet Islannista, mutta paita laitetaan kasaan Kiinassa ja lähetetään sieltä islantilaiskauppoihin. Villapuserossa voi silloin lukea kaikenlaista kuten "Designed in Iceland" tai "Handknitted from Icelandic Wool".

En sano, että noissa kahdessa edellisessä villapaidassa on välttämättä mitään vikaa. Joskus koneneulottuommeltu paita on itse asiassa paljon mukavampi päällä kuin käsinneulottuommeltu. Ongelma on siinä, jos kuluttajan annetaan olettaa ostavan aitoa perinteistä lopapeysaa, jos kyse on kuitenkin jostain ihan muusta.

Islantilaisesta käsityöstä kertoo varmimmin merkintä "Handknitted in Iceland" tai "Handmade in Iceland". En tiedä, onko markkinoilla ihan suoranaisia valehtelijoita, jotka ompelevat tällaisia merkkejä niin sanottuihin valelopapeysoihin, mutta ainakaan itse en vielä ole törmännyt sellaisiin tapauksiin. Jos ei ole varma, myyjältä kannattaa aina kysyä lisää yksityiskohtia. Missä paita on valmistettu, millaisesta villasta, kuka sen on neulonut...

Käsinneulottuja villapaitoja löytää kaikista varmiten kolmesta paikasta. The Handknitting Associationin myymälöistä, kirpputoreilta, jotka myyvät käytettyjä villapaitoja (esimerkiksi Punaisen Ristin kirpputorit), tai pienistä käsityökaupoista, joissa myyjä joko itse neuloo tuotteita tai ostaa paidat suoraan neulojilta ilman välikäsiä.

Meidän oma kauppamme kuuluu tuohon kolmanteen ryhmään. Kauppiaskollegani Maarit tilaa kaikki neulepaidat neulojilta Islannista, diilaa heille villat ja tilaa koot, mallit ja kuvioinnit. Maksamme jokaisesta valmistuneesta villapaidasta neulojille hyvän hinnan.

Koska myymälämme on aika pieni, me emme voi pitää kovin isoa valikoimaa tai kilpailla hinnalla tai erilaisilla malleilla isompien kauppojen kanssa. Sen sijaan me valitsimme yhden kuvioinnin, jota käytämme kaikissa paidoissa, ja muuttelemme hieman väriä paitojen kesken. Valitsimme langaksi lopi-langan sijasta kevyemmän version léttlopin, jolloin paidasta tulee vähän ohuempi, mutta se laskeutuu kauniisti ja sitä voi käyttää myös sisätiloissa.

Kokeilin paria väriä ja ihastuin. Vaatekaapissani on jo kaksi villapaitaa, joten en periaatteessa kyllä tarvitsisi enää kolmatta. Mutta tämä harmaansävyinen pusero pienellä sinisellä terästyksellä on kyllä ihan augnakonfekt. Silmäkarkki.

32 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kesäjärjestämisen valmistuttua lähdimme rimpsalle potkaisemaan kesää käyntiin. Koska puolisoni on edelleen ulkoruokinnassa , lähdimme nais...

Jäätelöö, cocktailii, lastenvaunuja

22.4.16 Satu Kommentteja: 4

Kesäjärjestämisen valmistuttua lähdimme rimpsalle potkaisemaan kesää käyntiin. Koska puolisoni on edelleen ulkoruokinnassa, lähdimme naisporukassa. Nuorin neiti teki matkaa lastenvaunuissa, esikoinen liikkui eteenpäin treenamalla parkouria kaikilla mahdollisilla vastaantulevilla ulokkeilla ja minä ja siskoni kävelimme coolisti perässä vaunuja vuorotellen työntäen.
Täydellinen citypäivä Reykjavikin ytimessä sujui kutakuinkin tähän tapaan.

Ensin ryntäiltiin musiikkitalo Harpan alakerrassa. Islannin musiikkitalo on siitä hauska pompöösi rakennus, että sinne voi mennä viettämään aikaa, vaikka ei olisi menossa klassisen musiikin konserttiin tai mihinkään muuhunkaan tapahtumaan. Siellä on tilavat vessat ja paljon tilaa, jossa mukelotkin saavat juosta edes takaisin aiheuttamatta paheennusta kenessäkään. Eräänlainen keskustan hoplop.
Musiikkitalosta kävelimme vanhan sataman vartta Marina-hotellin aulabaariin, josta saa ainakin minun mielestäni kaupungin parhaat cocktailit. Neljästä kasiin on happy hour (drinksut 8 euroa), joten kaarasimme paikalle viiden maissa. Esikoinen ilmoitti aulassa tarjoilijalle, että haluaa cocktailin ja jäätelön. Ihanaa! Repesin. Kuittasin toiveen ja tilasin hänelle raparperimocktailin, itselleni Margaritan ja siskolle törkeän hyvän viskidrinkin, jota oli jatkettu mm. inkiväärioluella. Kuopus sai imeä Lumi-laukun avainhihnaa ja piti sille tyytyväisenä seuraa sohvalla meidän välissä melkein tunnin.
Drinkkien jälkeen piti saada sitä jäätelöä. Niinpä jatkoimme vielä vähän matkaa kohti merta ja tulimme Grandiin - tuohon Reykjavikin keskustan uusimpaan "hipsterikeskittymään". Alue vastaa tunnelmaltaan ja kaupoiltaan kuta kuinkin sitä, mitä Laugavegur oli noin vuosikymmen sitten. Grandin parasta antia on - noiden randomisti pitkin parkkialueita sijoiteltujen vanhojen paattien lisäksi - tietysti jäätelökioski Valdís. Tämä on siis se mesta, josta saa mm. näitä kohuseksijäätelöitä. Vanhemmille mimmeille oreo-, mansikka- ja mangojäätelöt, kuopus tyytyi tyytyväisenä tuttiin.
Lampsimme kylmästä merituulesta kalisten jäätelöt kädessä kohti kotia ja mietimme, miten hienoa tosiaan onkaan, kun kohta on kesä. Ehkä kohta voi syödä jäätelöä ulkona ilman toppatakkia ja pitkiä kalsareita.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Islannissa vietetää tänään Kesän Ensimmäistä Päivää. Sumardagurinn fyrsti on paikallinen vapaapäivä: koulut ja päiväkodit ovat kiinni...

Tänään tulee kesä

21.4.16 Satu Kommentteja: 8

Islannissa vietetää tänään Kesän Ensimmäistä Päivää. Sumardagurinn fyrsti on paikallinen vapaapäivä: koulut ja päiväkodit ovat kiinni, samoin pankit ja virastot. Islantilaiset ottavat päivän vapaata arjesta ja lähtevät lähenevän kesän kunniaksi tekemään kesäjuttuja. Joku hurauttaa autolla naapurikuntaan uimaan, puutarhaihmiset kyykkivät palstoillaan pylly pystyssä ja perheet tekevät pitkiä kävelylenkkejä ulkona. Kesän ensimmäisen päivän kunniaksi islantilaisilla on myös tapana hemmotella itseään tai läheisiään kesälahjalla, eli kaupoista osa on auki - tosin sunnuntaiaukioloaikojen mukaan. Osta meistä siivoaa. Minä olen lähenevän kesän pelossa täytellyt ja pinonnut valkoisia laatikoita.

                                                                       Yhteistyössä Orthex SmartStore ja Suomen Blogimedia.
Kesä tulee, lätäkkö kasvaa.
Kesä ei tarkoita Islannissa teepaitakelejä; vuoden keskilämpötila kun on neljä astetta. Parhaiten kesän lähenemisen huomaa sisätiloissa, kun talvikunto paljastuu. Myöhäiseen iltaan kirkkaasti paistava aurinko paljastaa kämpän roina- ja pölykasat mitään peittelemättä. Nurkat täynnä ihme tavaraa, jonka läsnäoloa aamuviideltä nouseva aurinko ihanasti korostaa. Ruokakaappi, joka pursuaa jauhosäkkejä, maitojauheita ja avonaisia taloussuklaalevyjä. Epäilyttävän rasvainen päällystekerros olohuoneen kattolampun päällä. Siihen on tarttunut harmaata pölyä - ja hiuksia!! Hrrr.

Aloin urakoida (konmarinoin täällä, nyt sovellan sitä käytännössä). Ensiksi tilasin ikkunoiden ulkopesun samalta ikkunanpesufirmalta, joka pesee myymälämme ikkunat Reykjavikin keskustassa (150 euroa kolmikerroksisen omakerrostalomme yli 30 ikkunasta ei minusta ole paljoa). En saisi sillä summalla edes tikapuita, jotka tarvitaan yläkerroksen ikkunoiden pesuun.

Siivousfirma, jonka tilasin tekemään perusteellisen kevätsiivouksen sisätiloihin, pääsee paikalle vasta toukokuun toisella viikolla. Sitä odotelelssa organisoin. Siirsin talvivaatteet varastoon ja otin kesävaatteet sisään. Kuopukselle pieneksi jääneet vaatteet olen tunnollisesti pistänyt myyntiin nettikirppikselle. Kun on mennyt hermo siihen, että kukaan ei osta tai jos yksi on kiinnostunut hän kyselee sataa asiaa yhdestä euron hintaisesta potkupuvusta - ja sen viimein ostaessaan ei koskaan pääse sitä hakemaan - olen antanut periksi ja nakannut vaatekassit suoraan Punaisen Ristin keräyslaatikkoon. Kaikki tekniset ja käyttämättömiksi jääneet vauvahärpäkkeet ovat sen sijaan menneet kaupaksi paremmin. Kaappi- ja lattiapinta-alan luovuttivat takaisin mm. itkuhälytin, vauvansängyn yläpuolelle viritettävä musiikkia soittava mobile, rintapumppu, kantoreppu ja kasa helistimiä.

Kaikki mitä ei heitetty pois, mahtuu nyt paremmin paikoilleen. Etenkin, koska pakkasin akuuteimman tavaravirran laatikoihin! Vaikka KonMari-suuntauksen mukaan asioita ei saisi laittaa päällekkäin vain vierekkäin, on minusta pikkutavaraa sisältävien laatikoiden pinoaminen paras tapa käyttää kaappi- ja hyllytila hyväksi. Otin muutamia ennen ja jälkeen -kuvia kotimme roinaongelmakohdista. Kas tällaista:

Suurin tavaramanagement-haaste löytyy esikoisen huoneesta. Lapsi piirtää uskomattomia määriä joka päivä. Huone tursuaa kaikkea piirtämiseen liittyvää: lehtiöitä, tusseja, vahavärejä, puuvärien palasia, teroittimia, askartelunarua, glitteritusseja, paperia... Siirsimme yhteistuumin kaiken piirustusaiheisen kolmeen laatikkoon. Yhdessä boksissa on kaikki kynät. Toiseen boksiin menevät kaikki keskeneräiset työt. Kolmas boksi pitää sisällään valmiit työt (ja sinne minä hoidan valikoivalla otteella lisää tilaa).
Lapsen työpöytä ennen...
...ja jälkeen! (Esikoinen muuten käyttää noita SmartStoren bambukansia myös palapeliensä kokoamisalustana.)
Seuraavaksi: keittiön kuivaruokakaappi. Suuri kaappi, suuri epäjärjestys. Kaikkea mahdollista: jauhoja, siemeniä, teepusseja, kahvipapuja, keksejä, pähkinöitä, vanhoja Kindereitä. Vaikka jauhopussit ovat suljettuja, aina roiskuu yli ja hyllynpohjalle tippuneet jauhot ja sokeri houkuttelevat kutsumattomia vieraita. Minulla on kokemusta kuiva-ainekaapista löytyneistä lieroista ja sen yhden kerran kautta opin että ei enää koskaan. Niinpä raivasin kaikki sinänsä ihan tiiviisti pakatut kuivamuonat vielä erillisiin laatikkoihin ja peitin kansilla. SmartStore-boksit ovat elintarvikehyväksyttyä muovia, eli niissä kelpaa säilöä myös ruokaa.
Keittiön kaapin uumenissa.
Kymmenen minuuttia ja kuusi SmartStorea myöhemmin silmä lepää.
Kolmas tavararäjähdys löytyi autotallista. Armaani kiipeily- ja urheiluvälineet - siis ne pienikokoisimmat - ovat velloneet ympäri hyllyjä jo hyvän tovin. Aina on joku pakkausoperaatio kesken tai liian vähän aikaa purkaa tavarat järjestelmällisesti. Annoin miehelleni laatikoista kolmanneksen ja tässä aika pätevä lopputulos:
Tunnistan kuvasta kaasukeittimen ja muovilusikan.
Niin. En ole ihan varma mihin näitä kaikkia asioita tarvitaan.
Mutta ainakin ne ovat nyt järjestyksessä. Puoli tuntia ja ta-daa! 
Ukko tykkäsi korin rei'istä (onhan se tietysti tärkeää, että kiipeilykengät saavat happea). 
Nämä laatikot ovat siis SmartStore Basket -säilytysbokseja, joita saa kolmessa koossa (10, 15 ja 20 senttiä korkeat) ja kahdessa värissä (harmaa ja valkoinen). Korinvalmistusfirma Orthex on suomalainen, ja nuo SmartStore -korit tehdään Ruotsissa. Pohjoismaista suunnittelua ja valmistusta, siis.

Sain nämä boksit Islantiin tämän blogiyhteistyön kautta, mutta Suomessa näitä voi ostaa ainakin Anttilasta, Kodin1:stä, Minimanista, Cittarista, Prismasta ja Bauhausista. Hinta ei huimaa päätä: Anttilan verkkokaupassa hinnat ovat pienimmästä isompaan 4, 6 ja 7 euroa. Bambukannesta veloitetaan erikseen noin 8 euroa. Kansi on mielestäni välttämätön: laatikko näyttää kivemmalta ja kannellisia bokseja on kätevä pinota toistensa päälle.

Täällä sohvalla nyt istun ja tuijotain kuivaruokakaappiin. Samalla mietin, että tässä se kesä nyt viimein on, ja että minä vanhenen. Olen siivonnut kaapit. Ja toisekseen: äsken söin vanhojen ihmisten jäätelön. Valitsin jäätelökioskin noin 20 makuvaihtoehdon joukosta vanilijan. Kyllä. Vanilijan. Ihan(a) mummomeininki.

Gleðilegt sumar! Hyvää kesää!

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?