Semihikinen tapaninpäivä

Terve vaan joulukoomasta! Islantilaisesta joulumeiningistä tiedättekin jo (nooh, jos ette niin perusteet löytyvät täältä ja täältä), mutta tässä omien aikuisvuosien varrella on muotoutunut eräs ihan oma, itse itselleni kehittämä tapa, joka tuntuu toistuvan joka vuosi aina tapaninpäivänä. No siis: tapsanpäivän treenit!


Tapsanpäivän treenit ovat sellaiset sopivan semihikiset. Liikuntaa, johon pystyy ähkymahankin kanssa taipumaan ilman, että hiki lentää liikaa ja viimeisen kahden vuorokauden herkut lentävät rinnuksille. Edellisvuonna olin siskojeni kanssa Reykjavikissa perhecrossfit-treeneissä. Viime vuonna hiihdeltiin Äkäslompolon pakkasissa.

Tänä vuonna tein kompromissin: siis hiihtoa Islannissa. Puolisoni sisko muutti perheineen vuodeksi Pohjois-Islantiin Saudarkrokurin kylään ja niinpä koko suku ryntäsi jouluksi tänne heidän isoon vuokraomakotitaloon joulua viettämään. Meininki on ollut mahtavan vallatonta! Vanhemmat lapset ovat leikkineet monta päivää keskenään ja kuopus on saanut viihdyttää jaabatuksellaan ja tanssimuuvseillaan sukulaisia kutakin vuorotellen. 

Tänään poistuimme miehen kanssa hetkeksi talosta ja lähdimme kokeilemaan paikallisia lumimaastoja. Saaren eteläosissa on ollut niin kehno talvi, että emme ole päässeet kertaakaan suksimme. Niinpä tänään, parin lumisateisen päivän jälkeen pakkasimme sukset autoon ja posottelimme kaksistaan muutaman kilometrin Saudarkrokurin kylän keskustasta pohjoiseen. Ajoimme kiesin paikalliseen laskettelukeskuksen Tindastóllin parkkipaikalle ja olimme paikalla ainoat, sillä hiihto"keskuksen" ainoa hissi ei ollut auki. Korkeammalla vuoristossa olevan hiihtokeskuksen ympärillä oli kuitenkin mukava määrä lunta murtsikkahiihtämiseen. Sukset kiinni monoihin ja liike kohti vuorenrinnettä.


Avasimme hankeen parin kilometrin mittaisen latulenkin ja sauvoimme sen ympäri yhteensä kolme kertaa. Vauhti oli rauhallinen ja mäet mukavan loivia. Reilun tunnin mittaisen lenkin aikana pysähtelimme vähän väliä ottamaan valokuvia, ihailemaan maisemia ja noh, tietysti myös pussailemaan. (Ooh, mikä juonipaljastus!)

Siskon kotia kohti ajellessamme lumi pöllysi hiljaisella tiellä. Siellä syrjäisillä lumen peittämien kukkuloiden maisemissa ajellessa tuntui ihan kuin oltaisiin tultu kovinkin kauas. Ihon pinnassa tuntui sopivan pieni hiki ja olo lihaksissa kanteli kevyestä urheilusta.  Puolentoistatunnin mittainen poissaolo ja kevyt hiihtolenkki laskettelukeskuksen kupeessa tuntui isolta seikkailulla kylmässä lumierämaassa. 


Tapaninpäivän rauhallinen liikuntahetki on kyllä perinne, joka on toivottavasti tullut elämääni jäädäkseen. Ihan mahtava tapa lopettaa lyhyt talvipaussi ja saada viimeinen silaus levon ja ah niin ihanan koomailun täyttämiin lomapäiviin.  

Kuvat: Björgvin Hilmarsson (se tekstissä mainittu puoliso, siis).

Tunnisteet: , , ,