Joko pääsisi pois pimeästä - kaamosvinkit 64. leveyspiiriltä

Reykjavík on suunilleen siinä Kajaanin korkeudella, mutta sään puolesta sitä ei kyllä huomaa. Täällä on ollut ihan järkyttävän kesäinen syksy ja talvenaloitus. Jos ensi viikolla ei tapahdu jäätymisen ihmettä, takapihallamme voisi ihan hyvin kehittää uuden joulutradition: ennen lahjojenjakoa  ohjelmassa nurmikonleikkuu ja kukkienistutusta.


Kaveri kertoi nähneensä tänään, että Etelä-Islannin peltoaukeilla pistettiin juuri heinää paaleihin. Siis jumaleissön heinäpellolla joulukuussa! Tosin lämpömittaria katsoessa en ihmettele: täällä on parhaimmillaan puskenut jopa 10 asteen lämpötilaa - siis sitä ihan samaa, mitä välillä heinäkuun puolivälissäkin saadaan.

Koska ei ole lunta ja koska taivas on jatkuvasti töhnäisenä paksuista sadepilvistä, täällä on säkkipimeää aamusta iltaan. Aamuyhdeltätoista oikeasti tuntuu siltä, että yö ei vieläkään ole ohitse. Yhden maissa toivonkipinä päivänvalosta syttyy hetkeksi, mutta se riemu sammuu kuin kynttilä navakassa pohjoistuulessa. Tuossa valokuvassa voitte todistaa sen kello 13 "alkavan ihmeen".

Marras- ja joulukuu on taisteltu pimeyttä vastaan vaihtelevin keinoin. Minua auttavat nämä seuraavat.

- Todella paljon liikuntaa. Hikoilusta saa hyvän olon ja siihen ei sää vaikuta. Ja koska on heinäkuun helteet, kaduilla ei ole jäätä. Olen siis käynyt crossfittreenien lisäksi juoksemassa 2–3 kertaa viikossa pitkin vihreitä nurmia. 
- Kansanuimalat. Olemme käyneet perheen kanssa ainakin kerran viikossa nauttimassa Reykjavikin kuumista vesistä. Kuuma kylpy vettä viileämmässä ulkolämpötilassa saa hyvälle tuulelle.
- Porevitamiinit. Olen perso markettien porevitamiinivalikoimille etenkin talviaikaan. En tiedä onko vesiliukoisten vitamiinien tankkaamisesta yhtään mitään hyötyä, mutta heitän pari c-vitamiiniporetablettia jäävesilasiin joka aamu. Se on miellyttävä aamutunne, kun poreileva jääkylmä juoma valuu kurkkua pitkin ja tavoittaa tyhjän vatsan. Piristää minua enemmän kuin kahvi.
- Kahvi vasta aamupäivällä. Edelliseen liittyen: juurin nyt kahvi aamutuimaan ei maistu. Kahvi aamuseiskalta tuntuu samalta kuin että heräisi keskellä yötä kahvinkeittohommiin. Juon päivän ensimmäisen kupillisen vasta puoli yhdentoista maissa.
- Musiikki. En saisi kirjoitettua puolta sanaa tai vastattua mitään järjellistä yhteenkään sähköpostiin, jos en kuuntelisi musiikkia, kovaa. Adrenaliinia kohottava työsoittolistani on repeatilla etenkin tähän aikaan vuodesta.
- No bullshit. Kaikenlainen venkoilu, höttöpuhe, halpa huoneentaulufilosofointi ja asioiden ympärillä kiertely saa pienen pääni raivon partaalle. Olen päätellyt tämän johtuvan siitä, että täällä säkin pohjalla kaikki energia menee välttämättömien asioiden tekemiseen ja itsensä pitäämiseen hereillä. Kun siihen tyrkytetään rinnalle jotain nauti aamusmoothiestasi -tyyppisiä sinällään ihan hyvää tarkoittavia ajatuksia, mulla palaa marjajuoma pohjaan ihan saman tien. Tästä on käyty pientä ajatustenvaihtoa kotonakin. Olen kuulemma ollut niin omituisen äkäinen viime aikoina.

Heh heh. Todellako? Vanhoja uutisia. 

Torstaina onneksi helpottaa.

Tunnisteet: , ,