Islantilainen joulu: eli ensin ahdistellaan lampaita

Tänään aukesi islantilaisen joulukalenterin ensimmäinen luukku! Täällä Islannissa perinteinen "joulukalenteri" alkaa 12. joulukuuta. Tänään on nimittäin se päivä, kun ensimmäinen vuorilla asuvista joulupukeista laskeutuu tavallisten ihmisten keskuuteen. Ryhmää vetää Stekkjarstaur eli vapaasti suomennettuna lampaiden ahdistelija.


Huomenna tulee sitten Giljagaur, jonka tehtävä on pölliä asukkaiden maidot. Pukit saapuvat yksi kerrallan 13 päivän ajan ja viimein jouluaattona 24.12. saapuu jätkä, joka vie lapsilta kynttilät. Rauhallista joulua säkkipimeässä!

Pukit ovat vähän ilkeitä, mutta eivät kuitenkaan lahjattomia. Jokainen pukki tuo mukanaan pienen lahjan, joka on perinteisesti ollut suklaapatukka, mandariini, pieni pehmolelu, sukkapari tai jotain muuta pientä. (Viime vuosina tosin jotkut luopiot ovat alkaneet lahjoa kersojaan älypuhelimilla ja iPadeilla ja vesittäneet koko kenkäjutun idean tekemällä siitä perheen statussymbolin. Koska mistään muustahan lapset eivät näinä päivinä koulussa puhu kuin siitä, mitä "sai kenkään")

Niinpä siis meidänkin kodissamme pistettiin eilen illalla paperikengät ikkunalle.  Viime vuonna mörssäri oli tähän hommaan vielä ihan liian vauva, mutta nyt se ymmärtää hyvin, jos sisko saa jotain, mitä hän ei saa. Mutta enemmän tuo pikkusiskon kenkävaatimus tuli esikoisen suusta. Suloista huomata, kuinka isosiskon kiintymys pikkusinttiä kohtaan käy ilmi etenkin tällaisissa käytännön asioissa. Jos kerran joulupukki tuo minulle, sen pitää tuoda pikkusiskollekin tai muuten mä en ala.

Mutta huom! Oli kuitenkin tärkeää, että se pikkusiskon lenkkari on kooltaan selkeästi pienempi ja siinä on vähemmän koristeita kuin esikoisen omassa, itse tekemässään kengässä. Toive mielessäni pistin kaikki mittaus-, leikkaus- ja niittaustaitoni peliin. Lopputuloksen (tuo oikeanpuoleinen) nähtyään esikoinen nyökkäsi tyytyväisenä.


Tätä blogia pidempään seuranneet tietävät jo vähän enemmänkin näistä ilkeistä ja lapsia lahjovista pukeista. Mutta otetaan nyt ihmeessä kertauksena! En nimittäin lakkaa ihmettelemästä, miten täyspäistä sakkia nuo joulu-ukot ovat, vaikka niiden kotiolot ovat vähän arveluttavia. Joulupukkien äiti on maan pelätyin vuoristotrolli Gryla, joka keittää ruoaksi ilkeitä lapsia. Iso säkki olallaan se rymistelee vuorenrinnettä alas kaupunkiin ja kaappaa joulun alla mukaansa kaikki omin jaloin liikkuvat potentiaaliset joulupaistit, jotka eivät käyttäydy tarpeeksi hyvin.

Gryla on naimisissa, mutta hänen Leppaludi-aviomiehensä ei ole lasten isä (tietenkään). En ole oikein tajunnut tämän siivelläeläjän merkitystä islantilaisessa kansanperinteessä. Ukko ei tee mitään, siis ei yhtään mitään. Se vain makaa luolassaan ja katselee kattoon ja silloin tällöin silittelee Grylan kissaa. Synkänmusta Joulukissa torpedoi sitten Leppaludinkin edestä. Mirri on perheenjäsenistä hurjin, koska se täyttää mahansa kaikilla kiinni saamillaan ihmisillä, jotka eivät ole jouluna pukeutuneet uusiin vaatteisiin. 

Näin kauppiaana olen tietysti hyvin iloinen näistä joulutraditioista. Pientä kamaa menee erityisen hyvin kaupaksi 13 päivää ennen joulua. Jouluvaatteiden myynninedistäjäapuri pitää huolen siitä, että mekot ostetaan sekä jouluvaatteeksi että paperiin käärittäväksi. Tuplahupi!

Niin että köh köh vaan. Unohtakaa toki, mitä sanoin niistä iPadeista.

Hyvää antimaterialistista joulunodotusta teillekin!

Tunnisteet: , , ,