Aidosti islantilainen – osa 8

Istun pää kahvikupin sisällä ja mietin... mitä antaa joululahjaksi puolison keskimmäisen puoliveljen vanhimman lapsen aviomiehelle. (Saman puoliveljen nuoremman lapsen aviomiehelle lahja on jo hankittu, eli sitä ei tarvitse enää pohtia!)


Joulu on Islannissa ihan hullua aikaa ainakin mun omalla mittatikulla kun asiaa tarkastelee. Suomessa mulla oli ja on edelleen tapana ostaa lahjat lähiperheelle ja askarrella lasten kanssa mummoille jotain kivoja pahvitonttuja.

Mutta täällä se joululahjottava lähiperhe on jotain aivan muuta. Siihen kuuluu oman puolison ja lasten lisäksi miehen sisarukset (perheineen!), puolisisarukset (perheineen!), maaseutuajan sukulaiset (siis lapsuusvuosien maalaiskesien maatilalla asuvat sukulaiset - ja perheineen tietysti!), naapurit (nekin kun ovat usein jotain sukua), parhaimmat vanhat ystävät (peruskoulu-, lukio- ja yliopistoajoilta - PERHEINEEN!). 

Mulla on tässä edessäni siis kaksi A4-arkkia täynnä nimiä ja lahjoja, ja nimen perässä rasti jos lahja on hankittu, ja nimen päällä viiva jos lahja on toimitusvalmis eli paketoitu ja kortitettu.

Voi luoja. Ja kun tähän junaan on kerran hypännyt mukaan, siitä ei voi kuulemma hypätä pois. Joku voi näet luulla, että on jotain hampaankolossa, jos pientä lahjaa ei tänä vuonna tulisikaan.


Nuo sukulaislahjat eivät tapaa olla mitään isoja: kahvia, suklaata, kirjanmerkki tai laadukas käsisaippua. Konkurssia tästä traditiosta ei siis seuraa, ihan pelkkä logistinen katastrofi vain!

No mutta minähän sopeudun - ja käärin tavaraa pakettiin kuin tuulispää. Paketoin jakeluun menevät lahjat (mies ja lapset kuskaavat niitä talosta toiseen aattoaamuna mun ollessa töissä) aatonaattona yöllä kaupassa kun myymälä on mennyt kiinni. Lähiperheen lahjat käärin seuraavana aamupäivana eli jouluaattona kello 13, kun kaupan ovet sulkeutuvat ja joululaulurenkutus ostoskeskuksen kajareista vihdoin loppuu. 


Eikä se säätö jää lahjojen hankkimiseen. Islantilaisessa joulussa myös lahjojenjako on ainakin meidän perheyksikössä hyvin pitkä prosessi. Paketteja ei tuo joulupukki, vaan jokaisessa lahjassa on merkintä siitä, keneltä se on. Joulupukit tuovat tavaraa kenkään 13 päivän ajan ennen joulua, mutta jouluaattoiltana pukki ei enää tule, vaan lahjat laitetaan kasaan kuusen tai männyn alle. Ja niitä on PALJON. Lahjoja annetaan monelle ja niitä saadaan yhtä monelta. Kortit luetaan tarkkaan ja jokainen kertoo muille paikalla olijoille, keneltä lahja on. Sitten kaikki katsovat kun paketti avataan. Sen jälkeen avataan seuraava lahja, ja sitten seuraava. Maistellaan viinejä, syödään jälkiruoka ja kun on päästy yli puolenvälin, perheemme katalaanivahvistus (mieheni siskon aviomies) valmistaa kaikille cosmopolitanit. Kerran kun katsoin aikaa kellosta: kolmisen tuntia siihen koko showhun menee. Huhhahhei!


Tämä on viides jouluni Islannissa. Kisakuntoni on jo aika hyvä, ja kun tätä tekee vain joka toinen vuosi, tästä hulrumheistä selviää ihan hyvin. Olen tajunnut jo senkin, että täällä ei koskaan toivoteta Rauhallista Joulua vaan Riemastuttavaa (jopa riehakasta!) Joulua: Gleðileg Jól. 

Koska joulu on täällä niin riehakas ja megalosloganomaaninen juhla, siitä ei sovi puhua yksikössä. Islannin kielessä joulu on aina monikkosana. Tietysti, kuinkas muutenkaan!

****
Islantilaisuudella muhinoivan Aidosti islantilainen -sarjan jutut blogista löydät tällä tunnisteella: #aidosti islantilainen

Tunnisteet: ,