Olen tässä viimeisen vuoden aikana koittanut saada viimeistä viitta kiloa pois vyötäröltä ja pehvan päältä, jotta vanhat, raskautta ennen ...

Viiden kilon ikuisuusprojekti

19.11.16 Satu Kommentteja: 20

Olen tässä viimeisen vuoden aikana koittanut saada viimeistä viitta kiloa pois vyötäröltä ja pehvan päältä, jotta vanhat, raskautta ennen päälle sopineet vaatteet mahtuisivat jälleen ihan oikeasti päälle. Siis ilman, että ylin nappi jää aina auki ja kumartuessa puristaa suunnilleen jokaisesta paikasta navan ja polvien välisellä alueella.


En ainakaan yrittämisen puutteesta voi valittaa. Viisi liikuntakertaa viikossa ja suhteellisen terve ruokavalio.  En juo viikon aikana kolmea kaljaa enempää enkä polta. En osta karkkia enkä syö jäätelöä kuin ehkä - nooh - joku kerran viikossa. Kuntoni on noussut; jaksan hölkätä pidempään nyt kuin vuosi sitten. Pystyn tekemään kaikkia tavallisimpia liikuntaliikkeitä ja palaudun aika nopeasti.

Silti. Hohhoijaa, kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Tai jos tapahtuu, se on niin hidasta, että sitä ei oikein edes huomaa ellei vedä vatsaa sisään. Ne viisi kiloa ovat takertuneet kiinni kuin kärpänen kärpäspaperiin ja sinnikäs ovikauppias eteisenovensuuhun. Miksi ne eivät tajua lähteä?

Liikunta on pirullisen hauskaa ja siitä tulee hyvä olo. Olen supertyytyväinen, että olen saanut järjestettyä kunnolla aikaa liikunnalle. Älkää siis ymmärtäkö tätä äninää väärin. Olen aivan yhtä onnellinen tässä tilassa kuin viisi kiloa painavampana tai kevyempänä. Mutta tilanne on  lievästi sanottuna ihmetyttänyt.

Tällä viikolla koin ahaa-elämyksen. Täällä wellness-lomalla laillistettu ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri Hanna Partanen (joka on muuten ihan killerihyvä esiintyjä; jos joskus on mahdollisuus osallistua hänen luennolleen, suosittelen!!) piti todella mielenkiintoisen puheenvuoron syömisestä, ruoasta ja painonhallinnasta. Yksi esityksen slaideista painui erityisesti mieleeni.



Partanen siteerasi siinä erästä hyvin avartavaa tutkimusta. Tutkimuksen koehenkilöt söivät 1 000 ylimääräistä kaloria joka päivä 83 päivän ajan. Tutkittavan ryhmän jäsen lihoi tuona aikana keskimäärin 8,3 kiloa. Jännittävää olikin se, että porukan vähiten lihonneella paino nousi vain 4,3 kiloa ja eniten lihoneella 13,3 kiloa. Ero ääripäiden välillä oli siis 9 kiloa. Siis yhdeksän kappaletta litran kokoisia maitotölkkejä! Se ei ole ihan pieni määrä. 

Tutkimuksesta siis kävi ilmi, että meitä on moneen junaan. Niin sanottuja läpipaskojia, jotka eivät juuri liho vaikka söisi miten paljon, ja heitä (siis MEITÄ), joilla keho taas tuntuu varastoivan kaiken mahdollisen. Laihdutus ja painonhallinta ei siis todellakaan ole kaikille yhtä helppoa tai yhtä vaikeaa. Ei kyse ole aina pelkästään miinuskaloreist tai juoksulenkkien pituuksista. Siihen palettiin kuuluu niin paljon kaikkea muutakin levosta stressitasoihin ja henkisestä hyvinvoinnista ruokailutottumuksiin.

Ainakin geeneillä näyttäisi olevan jotain tekemistä asian kanssa, sillä tutkimuksessa kaksosilla lihominen oli hyvin samankaltaista.



Se pikkuruinen housujenmahtumisongelmani ydin ei siis välttämättä olekaan siinä, että minä urheilen tai syön jotenkin väärin. Karjalainen perimä on antanut lyhyen mutta vantteran ja vahvan varren. Tämän rungon palautumisessa raskauksien ja synnytysten jälkeen nyt vain menee vähän enemmän aikaa kuin jollain toisella. Niin se vaan on. Minun pitä vain malttaa. Mutta sehän ei haittaa, sillä liikkuminen on minusta hauskaa.

Päämääräni hikoilussa, hyppimisessä ja hengästymisessä on hyvä olo, ei kokoa pienemmät farkut. Jos farkut eivät ala mahtua, käyn sitten vaikka ostamassa uudet. Simple as that. Painonhallinta ei siis todellakaan ole vain "tahdon asia".

Kuvat: kaksi alinta by Ömer Acar

20 kommenttia:

  1. Voisiko olla mahdollista että ylimääräiset viisi kiloa ovatkin lihasta? Omien havaintojeni mukaan lihaksikkaat pakarat on vaikeampia sulloa samoihin farkkuihin kuin löysät pakarat. Itse kävin tänä syksynä kehonkoostumusmittauksessa. Vaikka painankin samanverran kuin ollessani viimeisilläni raskaana (65), on siitä 25 kiloa lihasta. Toki rasvaprosentti on 30 % mutta silti sixpackia on näkyvissä ja olkapäissä pattia. Eihän nuo mittaukset mitään ehdotonta totuutta kerro mutta suuntaa antavaa tietoa. Oma rasvaprosenttini pienenee Pikku hiljaa kun vaan lihasmassa kasvaa siellä alla. Mutta tuli siis vaan mieleen ettei ne viisi ylimääräistä kiloa välttämättä mitään ylimääräisiä ole vaan lihasta.

    -Sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He, tästä tuli mieleen hauska sattumus: Aloin käydä salilla säännöllisesti helmikuussa ja kesällä ihmettelin kummallista lihomistani. Olin aina ollut tosi rimpula yläkropasta ja yleensä lihonnut reisistä, persauksesta ja vatsasta. Nyt tyköistuva teepaita oli kuitenkin vatsan kohdalta ok, mutta kainaloista kiristi ja puristi. Hetken ihmeteltyäni oivalsin että ei mun kainalot ole varmaan lihonneet vaan mullehan on nyt tullut niitä niinkutsuttuja lihaksia :D

      Poista
    2. Nooh, kyllä sitä lihastakin siellä varmasti jonkun verran on, mutta ei ihan viiden kilon edestä kuitenkaan. Tai ehkä sitä on tullut laardin alle; koska muuten ei mitenkään selity se miksi housut ei edelleenkään mahdu jalkaan :D

      Poista
  2. Tähän on pakko kommentoida ns. läpipaskona, joka ei ole ennen raskauksia koskaan elämässään lihonut yli kahta kiloa, täysin riippumatta siitä mitä söin tai liikuin (paitsi jos en syönyt riittävästi, laihduin heti). Olen silti joutunut ostamaan kokonaan uuden garderobin raskauksien jälkeen ja antamaan vanhat vaatteet pois (siis ne ihan kaikki), ja raskauskiloja on jäänyt ainakin viisi, pysyvästi. Syitä on muutamia: sektioiden jälkeen vatsanseutu ja vyötärö eivät tule koskaan palaamaan ennalleen. Sen takia on vain ollut pakko hyväksyä faktat ja ostaa uusiksi kaikki vaatteet, myös paidat. Lisäksi raskaudet tekivät musta ns. naisen eli olen ylipäänsä vähän pyöreämpi ja muodokkaampi kuin ennen ja siitä asiasta oikein onnellinen. ;) Jos ehtisin liikkua, saattaisin laihtua, mutta lantio ja koko muukin kroppa on hormonien takia muuttunut kyllä myös pysyvästi toiseen malliin - ja lisäksi ikä vaikuttaa asiaan. Kun se alkaa nelosella, aineenvaihdunta muuttuu läpipaskoillakin normaaliksi eli selvästi hitaammaksi. Tämä lohduksi siinä mielessä, että sama äiti-ilmiö koskee kyllä myös ainakin osaa meistä läpipaskoista. Lihaksia kaipaan kyllä, mutta ehkä jonain päivänä vielä.

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut jostain että ihmisillä ois se "oma" paino johon keho hakeutuu aina takaisin. Mulla se paino taisi raskauksien jälkeen kasvaa just sen 5 kiloa. Ihan sama mitä syön, palaudun tyyliin viikossa siihen mutta allekaan ei tunnu pääsevän. Varmaan uutta normia pitäis ylläpitää tyyliin vuosi että kroppa uskoisi että nyt pitäydytään tässä. Who knows.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ina ja Pilami!
      Jep, tässä on varmaankin kyse just jostan tuon tyylisestä; ja että muksun saaminen 36 vuotiaana on eri juttu kuin 30-vuotiaana ja kaikki paikat vähän venähtää ja valahtaa enemmän. Mutta kuten sanottua, eipä tämä nyt iso ongelma ole. Housukaupoille sitten vaan :D

      Poista
  4. Kirja-ihmiselle aiheeseen liittyen pakko vinkata että tammikuussa 2017 ilmestyy ystäväni kirjoittama kirja "Aktivoi aineenvaihduntasi". Kyseisestä kirjasta olisi varmasti hyötyä itse kullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Heta! Voisinkin tsekata tämän kun se ilmestyy. Aihe kuulostaa kiinnostavalta!

      Poista
  5. Viitaten ylläolevaan kommenttiin. Itselläni huomasin että aineenvaihdunta oli raskauden jälkeen ja iän tuomana jumissa. Teki niin tai näin, niin paino pysyi ja lisääkin tuli. En tiedä mitkä ohjeet tuossa kirjassa on, mutta itselleni auttoi 5:2- dieetti n. 4 kk ajan, (en ihan orjallisesti noudattanut, ja väliviikkojakin oli) ja lopussa vaihdoin 6:1-dieettiin. Nyt tästä on kaksi vuotta ja paino on pysynyt lähellä sitä tuolla tavalla tiputettua painoa, noin 1-2 kg vaihtelulla. Ei ole tarvinnut toistaa dieettiä ja normiruokailu (5 krt päivässä). Liikuntaa saman verran kuin ennenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjettä, mä muistan tän ruokavalion. Kaverini Katja Project Mama -blogista sai tällä tuloksia aikaan. Täytyykin palailla lukemana niitä postauksia vielä vähän tarkemmin.

      Toisin mä en usko että mä pystyisin itse noudattamaan tuota; en oikein pysty olemaan tosi kevyellä ruokavaliolla, järki ei kulje ja musta tulee kärttyinen.

      Poista
  6. Samaa kiroilin minäkin tuossa vuosi sitten. Koko ajan tuntui, että oli pari kolme kiloa liikaa. Vaikka kuinka oli liikunnallinen elämä, koirien juoksutusta ja jumppaa jne. Asiaa vähän mietittyäni tajusin, että arjessa on kuitenkin päiviä, jolloin energiankulutukseni on todella vähäistä (mies reissussa/harrastuksissa, istumatyö, pikkulapsen kanssa puuhastelua vaan iltasella) mutta söin niinkuin aktiivipäivinä. Ja viikonloppuisin myös tuli tankattua kulutusta enemmän... Ja kas kummaa, kun noina vähäkulutteisina päivinä myös söi sen mukaan (EI mitään nälässä kitumista kuitenkaan) niin kappas johan on kadonnut laardit vyötäröltä. It's magic. Älä syö liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen pointti! Mä teen vielä oman postauksen kohta tuosta Firstbeat-sykemittauksen stressitaso- ja energiankulutus- jne. tuloksista. Mutta näin jo voin sanoa, että olin yllättynyt, kuinka vähän kaloreita mä kulutan. Reilusti alle 2000 joka päivä, myös liikuntapäivinä. Syynä on varmasti se, että mähän en arkipäivinä tee yhtään mitään fyysistä töissä ollessa - istun pehvallani ja kirjoitan.

      Poista
  7. Kirjoitin pitkän kommentin ja sitten painoin "kirjaudu ulos". Voi äly ja väläys. Tiivistetty versio; tutustu lymfa-asioihin! Jos lymfanesteet jumissa, ei liikunta välttämättä auta, voi jopa jumittaa enemmän. Lymfan kiertoa täytyy tukea siinä tapauksessa "erityistoimenpiteillä" :)... Tämä nyt on ihan hakuammuntaa kun en sua tunne, mutta jos näin on niin hommaan kannattaa panostaa koska immuunijärjestelmä ei toimi optimaalisti... Keho herkkä tulehduksille! Paino vain oire... Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, kiinnostavaa. Lymfajutut ei käynyt mielessä, mutta ei tätä kannata sulkea poiskaan, vaikka mulla ei kyllä ole ollut juuri tulehduksia ja oon aika harvoin kipeänä. Mutta sellainen lymfahieronta voisi tehdä aika terää joka tapauksessa.

      Poista
  8. Se on muuten jännä, itselle tuli vuodessa Portugalissa asuessa 8kg lisää painoa. Tyhmä kun olin ja lopetin liikkumisen melkein kokonaan. Nyt kun ostin oman kuntopyörän makkarin nurkkaan ja käytän sitä kolme kertaa viikossa niin on painoa lähtenyt jokseenkin tasaisesti 3-4kg muutamassa kuukaudessa. En tiedä miten perimä tähän vaikuttaa kun äiti painaa 20kg VÄHEMMÄN kuin minä ja äidinäiti taas painaa 20kg enemmän kuin minä :D Ja enitenhän ärsyttää, että kyllä ne vanhat vaatteet päälle menee vaikka kesällä kiristikin mutta kun ne kiristää vaan käsivarsista, ihan kuin puolet siitä 8kilosta ois mennyt vain käsivarsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla vaikuttaa liikunnan lopettaminen heti painoon. Oikeastaan mun ei tarvitse kuin vilkaista suklaakakkua ja jättää urheilu pois aikataulusta, niin kiloja alkaa ropista sisään kuin vettä sateella.

      Poista
  9. Sanovat, että liika istuminen ja makuulla olo lihottavat. Voi ei, ihan parhaita ihmisasentoja. Kun tekee paljon ja joskus tuhottaman pitkään yhdellä kertaa koneella, pitäisi muistaa tauottaa. Mutta miten siitä lähdet, kun joku juttu lähtee putkeen, ja se pitää määräajassa valmiiksikin saada. Jännityksessä voi sitten stressihormonit vinkua, vaikka se hyvää mieltä tuokin. Ja sitten kun ei jaksa enää yötä myöte istua, siirtyy sitä sitten makuulle kirjoittamaan, niska jo valmiiksi tukkeessa, eikä varmasti niska lymfaa. Mene ja tiedä, mutta kokeilun arvoinen voi olla korkea pöytä, joka mahdollistaa seisaallaan kirjoittamisen. Ja aina kun jopa omakin silmä välttää, niin jo löytää ihmispolo itsensä, kirjansa ja koneensa kanssa maastoutunena sohvan nurkasta, johon on kuin valuna muotoutunut monttu pyöristyneestä selkärangasta. Tuotakin mietin, että ruoka on niin hyvää. Joku kompromissi on aina hyväksi ihmiselle. Sopinee niin, että juustoa saa syödä aina, jos ei koskaan söisi paahdettua lampaan päätä. Blogisi on ihanan metkuinen. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi hauskasta kommentista. Tuli hyvä mieli!

      Poista
  10. Mä olen laihduttanut reilusta ylipainosta itteni normikokoon. Voi tuska, se viimeinen kymppi olikin H-I-D-A-S. Ekat kaksikymmentä meni heittämällä, kilot vaan suli, seuraavat 26 kg vaati 8 kk kurinalaista elämää. Kilot hiipi viimeisen raskauden ja elämäntilanteen rajun muutoksen jälkeen, oli ihan eri asia olla 25 v kahden lapsen äiti ja palautua liki saman tien normikoon, mutta olla 36 v ja yrittää karistaa kiloja raskauden jälkeen olikin maailman turhauttavin homma. Se kroppa vaan muuttui, levisi paikoista joista ei ikinä enää aiokaan palautua. Vatsanahasta puhumattakaan. Tuossa laihdutuksen ohella, jota tuki äärettömän monipuolinen ja runsas liikunta, niin ne kehonkoostumusmittauksset ja mittanauha oli mulle The Juttu, silloin kun painonpudotus tökki, lihas korvasi läskiä ja sentit katosi vaikkei kilot muuttuneet. Sulla ehkä korjaamista siellä treenipuolella, joku täsmäjumppa siihen ongelmakohtaan? Tai mee kokeilemaan kuivakuppausta, tepsii selluliittiin, rullailet (autsautsauts) ja mikä ettei jos rahaa riittää niin mitä tahansa hoitoa keksit?

    HannaHoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista. Aika pirullista, että kilot eivät lähde yhtä helpolla edes samalta ihmiseltä. Että ei se tosiaankaan ole niin yksinkertaista että liiku enemmän kuin syöt.

      Mä oon aatellut lisätä hieman kevyiden juoksulenkkien määrää, siis sellaisia 40 minttaisia helppoja juoksupyrähdyksiä tuolla ulkona. Kun toi crossfit on kuitenkin aika intensiivistä ja treeneissä se itse treenijakso aika lyhyt, mutta korkealla sykkeellä. Katteellaan kuin käy :D

      Poista

Mitä tuumaat?