...tein kaikkea sitä, mikä tällä lomalla on ollut erityisen kivaa. Ensin juoksin kaverin kanssa 8,5 kilometrin vuoristolenkin, josta puole...

Viimeisenä matkailtana...

27.10.16 Satu Kommentteja: 3

...tein kaikkea sitä, mikä tällä lomalla on ollut erityisen kivaa. Ensin juoksin kaverin kanssa 8,5 kilometrin vuoristolenkin, josta puolet ylämäkeen! Kolme viikkoa olen harjoitellut ja nyt se meni jo melkein kivuttomasti. Kaverini juoksi kotiin imettämään bebeään, minä jatkoin samoilla jaloilla vielä kilsan päähän suosikkipitseriaamme - siihen katupizzeriaan joka sijaitsee Cala Gononen kylän keskustassa kirkkoa vastapäätä. Ostin koko porukalle pitsat.


Luottokortti oli nahistunut urheilutopin sisällä eikä ostoslistasta saanut enää mitään selvää. Täällä kun on ihan helle vielä iltaseiskaltakin. Onneksi muistin ulkoa, mitä kukakin on viime viikkoina täällä syönyt.

Lisäsin pitsatilaukseen vielä yhden pienen oluen, jota istahdin juomaan katukivetykselle nostetulle kiikerälle penkille. Ruoan valmistumista odotellessa venyttelin takareisiä ja imin kaljaa. Otsalta valuva hiki kirveli silmiä, enkä nähnyt mitään muutamaan minuuttiin. Tyhjensin loput kylmän pullon sisällöstä silmät kiinni ja kuuntelin yölintujen säkätystä puissa.

Pyylevä ja aina yhtä hyväntuulinen pitsakokki kasasi 20 minuutin kuluttua laatikot eteeni. Huikkasin tsaut ja kerroin, että ensi vuonna toivottavasti taas nähdään. Jässikkä vilkuteli heiheit ovensuusta. Minä työnsin luottokortin takaisin urheilupusakkani alle ja kävelin laatikoiden kanssa kotiin, jossa odottivat oma perhe ja kaverin perhe. Skoolasimme tällä hauskalla reissuporukalla vielä yhdet viimeiset juomat, söimme pitsat ja annoimme lapsille jälkkäriksi jääkaapin perältä löytyneen aarteen eli jostain syystä aikaisemmin viikolla syömättä jääneen suklaavaraston. Nam.

Sitten kaikki paitsi minä menivät nukkumaan.
Sitten minä kirjoitin blogijutun.
Sitten minä menin suihkuun (lenkistähän on vasta 5 tuntia, heh.)
Sitten minä luin vielä vähän kirjaa.
Sitten venyttelin vielä vähän pohkeita.
Sitten nukahdin. Toivottavasti kahdeksaksi tunniksi.

Ihan täydellinen loma.

Hikisen naisen kuvasi Björgvin Hilmarsson.

3 kommenttia:

  1. Lomanne kuulostaa kyllä ihan parhaalta!

    VastaaPoista
  2. Tämä kuulosti paitsi loistavalta loman päätökselta, myös oivalta pätkältä romaania. Vink, vink ;).

    VastaaPoista
  3. Siis täh, olitteks te siellä kolme viikkoa?! Mihin se aika hujahti täällä kotona arkisten töitten parissa. Lomanne kuulosti ihanalta, löhöillä ei kukaan jaksa kolmea viikkoa mutta sopivasti aktiviteeteilla höystettynä täydellisen kuuloista. Hanna

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?