No mitäpä tänne Cala Gononeen kuuluu? Kiitos kysymästä. Eipä ihmeellistä. Ja juuri se on täydellistä.  Aamulla herätään kun mörssä...

Tilannekatsaus Sardiniasta

11.10.16 Satu Kommentteja: 14

No mitäpä tänne Cala Gononeen kuuluu? Kiitos kysymästä. Eipä ihmeellistä. Ja juuri se on täydellistä. 


Aamulla herätään kun mörssäri herää. Useimmiten vähän ennen kahdeksaa, joskus aikaisemminkin. Minä lähden aamukävelylle äänikirjan kanssa (luureissa nyt yllättävän jännä, erinomaisesti rakennettu mutta, äh, vähän tylsällä tavalla seksistinen Max Seeckin Hammurabin enkelit). Suuntaan kauppaan hakemaan tuoretta leipää. Ensimmäisenä aamuna menin leipomoon, mutta sieltä ei saanut kuin makeita leivonnaisia ja voisarvia. Leipä kannattaa kuulemma hakea nimenomaan supermarketista.

Kävelen ensin puolisen kilsaa meren rantaan, kilsan verran rannikkoa, leipäostoksille kauppaan ja sen jälkeen nappaan ne voisarvet sieltä leipomosta ja kävelen pussit kainalossa ja hiestynyt kännykkä urheilutopin alla takaisin vuokra-asunnolle.

Siinä sitten pilkotaan ja laitetaan aamiaista yhteentoista asti. Ennen kuin pöytään päästään, mutterikannu keittää jo kolmatta kannullista ja kuopus on saanut aikaa sitten aamupuuron ja tekee matkaa ensimmäisille päiväunille.



Aamiainen. Kas, kello on kaksitoista.

Puoliso, esikoinen ja ystäväperheemme lapsineen pakkaavat kiipeilykamat autoon ja suuntaavat yhdelle Cala Gononen neljästä suuresta kiipeilyalueesta. Kallioilla kiipeillään, leikitään kävyillä ja käydään uimassa, jos vieressä sattuu olemaan merenranta.

Tällä välin minä käyn ruokakaupassa, lenkillä, leikin mörssärin kanssa tai luen kirjaa terassin puutuolissa. Joskus jopa kaikkea näistä, jos jaksan. Avaan koneen ja teen vähän töitä, tunnin tai pari. Netti vähän pykii, joten sähköpostit jäävät lyhyiksi. Siinä sitten pohdiskelen, että sivujen pitkä latautumisaika kasvattaa kärsivällisyyttäni. 

Anoppi tekee iltapäivällä mörssärin kanssa pienen kävelyretken korttelin ympäri ja he käyvät keinumassa, jos läheisessä leikkipuistossa ei ole kamalan paljon muita ihmisiä. Anoppi kun on vähän ujo eikä puhu italiaa tai englantia. 

Kun kello tulee neljä tai viis, menemme päiväunille. Usein minäkin. Ainakin torkahdan hetkeksi kirjaa lukiessa ja kolautan pääni siihen terden puutuoliin. Tai sitten en, jos pää kallistuu nukahtaessani vasempaan (silloin se hipaisee pihan sitruunapuuta). 





Myöhään iltapäivällä kiipeilijät kotiutuvat ja aletaan laittaa ruokaa, käydä suihkussa, korkata viini-, vesi- tai olutpullo ja vaihtaa vaatteita. Tai sitten ei laiteta ruokaa vaan käydään kuuden euron pitsoilla naapuripitseriassa. Olen nyt jo kahtena iltana ottanut sitä voi-luoja-miten-hyvää homejuusto-päärynäpitsaa.

Turistikausi vetelee täällä viimeisiään, eli on hiljaista. Pohjois-Sardinia on kuulemma etelää paljon vilkkaampaa: on enemmän kaikkea tekemistä, hotellia ja aktiviteettia turisteille. Mutta täällä Cala Gononen ihanassa tuppukylässä ei kyllä tunnu olevan oikein mitään eikä minnekään kiire. Se jos mikä on ihanaa.



En juuri nyt kaipaa nähtävyyksiä, ravintolaillallisia, retkiä lähikyliin ja hienoille maisemapaikoille tai uima-altaita. Tuli hakemaan ihan tavallista hengittämistä ja elämistä ilman arjen kuljetussäätöjä ja jatkuvaa kellonvilkuilua. Juuri sellaistahan täällä tuntuu olevan. 

Tämä oli nyt tällainen ihanan tylsyyden ylistys.

14 kommenttia:

  1. Haha! Hauskasti pientä sävyeroa juuri julkaisemaani reissupostaukseen. Mut ihanaa näinkin. Joskus se rentous on todellakin sitä mitä tarvitaan. Ja päärynä-sinihomejuustopizza. En ole vielä maistanut, mutta asian laita on korjattava mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten ihan törkeän hyvää!

      Poista
  2. Kulostaapa kivalta - kiireettömyys on aina hyvästä. Itselläni taitaa ollakin diippi syysväsymys :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä taukoinen tuli nyt erittäin tarpeeseen. Alkoi jo vähän väsyttää...

      Poista
  3. Kuulostaa ihanalta ! Erityisen iloinen olen siitä, että anoppi on mukana. Tähän iso sydän. Ihanaa, että saa olla teidän kanssa mukana ja apuna tietysti myös. Uskoisin, että tuollainen on aika erityistä ja rakasta, kun ikää on jo enemmän. Ainakin itse toivoisin, että silloin pääsisin lapsen ja lastenlasten mukaan olemaan ja elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö vaan! Hän näyttää nauttivan reissusta ja tykkää myös siitä kiirettömyydestä, joka tällä lomalla vallitsee. Ei olla joka päivä menossa eikä ole aikatauluja. Se on kyllä ihanaa.

      Poista
  4. Kuulostaa kivalle. Miten te saitte sovittua koululaiselle noin pitkän vapaan? Ja miten sovitte koulunkäynnistä ja läksyistä? Meillä lasten koulussa Norjassa on rajoitettu koululaisten omien vapaiden pituus 2 vk lukuvuodessa. Uskon että pidempikin vapaa saattaisi onnistua mutta vaatii sitten erityisen luvan. Kiinnostaisi kuulla miten tämä on Islannissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on tulossa oma postaus :) Ei ollut vaikea saada lomaa. Täytettiin yksi lomake ja saatiin vähän lomalukemista lapselle. Mutta palaan tähän aiheeseen vielä tarkemmin.

      Poista
  5. Me kaydaan useamman kerran vuodessa melko lahella olevassa kalastajakylassa, se on niin pieni etta rantaosion kavelee eestaas 20 minsassa, ravintoloita ei tarvitse miettia kun menemme aina samaan, hotellin kanssa myös sama. Nahtavyyksia on pari eika ne ole kovin kummoisia. Siis vaan istutaan, syödaan, tuijotetaan kun kalastajat huoltaa verkkojaan, lahtee ja tulee kalasta. Maailman paras rentoutumispaikka joten ymmarran oikein hyvin tuon ilon siita etta saa vaan olla eika ole kiire.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin täydelliseltä, juuri tuollaista lomaa tarvitaan :)

      Poista
  6. Kuulostaa ihanalta ja niin tutulta. Me vietetään (suuri) osa kesälomastamme pienellä Kreikan saarella vähän samaan malliin. Jopa mieheni, joka tekee osittain reissutyötä eikä kotona osaa oikein tarttua kirjaan tai "olla tekemättä mitään" pystyy sujuvasti relaamaan siellä. Tähän tosin lasketaan myös paikallisen tuttavan kanssa kalastaminen ja kylän ukkojen kanssa dominon pelaaminen. Mä keskityn lähinnä kirjojen lukemiseen ja nukkumiseen.

    Viltsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama täällä, kotona on aina "töissä", koska puhelin soi jatkuvasti ja vaikka miten yrittää pitää vapaata, aina joku pyytää jonnekin jotain tekemään, ja kieltäytyminen on useimmiten aika mahdotonta. Maisemista häipyminen on meille paras tapa irroittaa "johto seinästä".

      Poista
  7. Kiireettömyyttä ei jaksaisi ehkä koko vuotta, mutta tuollaisina annoksina siitä osaa nauttia. Lapsiperhearjessa kun on joka tapauksessa x määrä pakollista puuhaa, vaikka olisi kuinka lomalla. Minä odotan aina joka vuosi kesälomalta kiireettömyyttä, mutta en koko vuotta kestäisi sellaista olotilaa, että kotoa poistuminen apteekkiin (tms) muuttuu päivän suureksi tapahtumaksi (koska on pakko vilkaista peilistä, että kehtaako koti/mökki/rantarytkyissä poistua ihmisten ilmoille.)

    Nautinnollista reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja ihan totta. En tosiaan jaksaisi tätä loputtoman kauaa; loman lopussa olen varmasti jo aika valmiina lähtemää takaisin kotiin, hyvillä mielin. Mikäs sen kivempaa :)

      Poista

Mitä tuumaat?