Leffassakäynti on parasta yksin. Kun näen ystäviä, haluan viettää juuri heidän kanssaan aikaa. Haluan jutella, vaahdota ja juoruilla. Kun o...

Yksinäinen leffakävijä

28.9.16 Satu Kommentteja: 16

Leffassakäynti on parasta yksin. Kun näen ystäviä, haluan viettää juuri heidän kanssaan aikaa. Haluan jutella, vaahdota ja juoruilla. Kun on aikaa mennä leffaan, syventyä omiin ajatuksiin ja sukeltaa itseensä, olen mieluiten yksin. Silloin ei haittaa, jos olen vähän myöhässä. Voin louskuttaa karkkia tai olla louskuttamatta, voin istua hiljaa ja keskittyä vain elokuvaan. Kokemaansa ei tarvitse heti jakaa kenenkään kanssa. Voin kävellä yöpaikkaan yksin, musiikkia kuunnellen ja elokuvasta pintaan jääneitä tunteita tutkiskellen.


Islannissa en ehdi käydä elokuvissa kovinkaan usein, mutta Suomen-reissuilla - etenkin näillä yksinäisillä työmatkoilla - yritän napsaista illan tai pari leffa-aikaa itselleni. Menen aina katsomaan nimenomaan suomalaisia leffoja, jos ohjelmistossa vain on sellaisia tarjolla. Tämän reissun aikana ehdin käydä jopa kaksi kertaa!

Turun Tennarissa tein aikamatkan teiniangsteihin Teit meistä kauniin -leffan parissa. Apulanta-fanina ihan sieltä Attack of the A.L. Peoplen levystä asti tykkäsin kovasti. Nautin niistä kaikista pienistäkin viittauksista biisien taakse. Nyt taidan tietää, kuka oli sen ensimmäisen levyn Ilona. Ja kenestä kertoo biisi Poistuisitko mun elämästä. Toni Wirtasta näytellyt Tatu Sinisalo oli roolissaan aivan mahtava - ihan kuten kaikki muutkin leffaa arvostelleet ovat huomanneet. Ilmeitä, ääntä, äänenpainoja ja puhetapaa myöten. Järjettömän hyvä roolisuoritus, wow! Sipen ja Tuukan hahmot olivat hyvin näyteltyjä myös, samoin kaikkien poikien vanhemmat.


Vaihtarityttö Mandy olisi ollut paljon parempi, jos häntä ei olisi laitettu puhumaan sekaisin englantia ja suomea. Ratkaisu pisti henkilöhahmon kuulostamaan epäaidolta ja sai leffan edetessä ainakin minut toivomaan, että kunpa se nyt ei nyt puhuisi enempää. Tuukan osuuden olisin toivonut jääneen vähän pienemmäksi, nyt se vei yllättävän paljon tilaa kokonaistarinasta. Räppäri-Uniikin kiinnittäminen pahissivuosaan tuntui hassulta. Eikö tyyppi ole kuitenkin jo lähempänä neljää- kuin kahtakymmentä?

Kaikesta huolimatta ja juuri siksi: minä tykkäsin leffasta. Se oli hyvä ja hieno kokemus. Oli ihanaa kuulla juuri tällaista suomen kieltä. Nähdä vanhoja uutisklippejä 1990-luvulta ja kuunnella Apulantaa. Oli erikoinen kokemus hypätä leffan kanssa hetkeksi omaan teiniangstiin Forssaan - ja vielä upeampaa oli palata sieltä takaisin yhdessä lopputekstien kanssa. Ja huomata, että nyt on paljon paremmin.

Helsingissä ehdin kiireisen kolmipäiväisen työputken aikana käydä katsomassa  sen leffan, mitä kovasti odotinkin: Tyttö nimeltä Varpu. Se oli huikea, koskettava, itkettävä ja upea elokuva perhesuhteista ja lapsena olemisesta. Äiti ei oikein osaa olla äiti. Se rooli jää ala-asteikäiselle Varpulle. Linnea Skog ja Paula Vesala vetivät roolinsa uskomattoman hienosti. Dialogi oli kipeän oikeaintuntuista ja lavastus onnistunut. Tarinan käänteet olivat hulluja, mutta niinhän elämä välillä on. Varpun isää näytellyt Lauri Maijala näytteli hahmoaan niin hyvin, että sattui. Enpä ole pitkään aikaan vollottanut elokuvissa näin. Pärskin siellä penkin takana yksin ja mietin omaa perhettä, lapsuuden perhettä ja läheisten perheitä. Mietin kaikkia niitä tilanteita ja asioita, joissa on niin paljon samaa kuin tuossa elokuvassa. Niitä pääkallomaalauksia ja paskaisia, saatanan salaliittoteorioilla kuormitettuja kämppiä myöten.



Juuri nyt on erittäin hyvä aika lähteä käymään Pariisissa. Ja katsoa lennolla vaikka joku Amelie. Tässä on pyöriskelty menneissä ja Suomi-melankoliassa ainakin seuraavien kuukausien tarpeiksi asti. (Mutta voi että se oli ihanaa.)

16 kommenttia:

  1. Kiitos leffavinkeistä ja arvioista - molemmat elokuvat ovat omalla katselulistallanikin. JÄTTIKIITOS myös osuudestasi eilen Mondon matkakirjoittajakurssilla!!! Oli mukava kuunnella sinua livenäkin tämän virtuaalinautinnan ohella. Muutenkin kurssi oli aivan mahtava sekä sisällöltään että järjestelyiltään. Kiitos (ei, en sorru koskaan toistoon kirjoittamisessani...) blogillesi, että osasin etsiä siitä tietoa!

    Antoisaa Pariisia ja Sardiniaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Arja! Kamalan kivaa, että pääsit mukaan koulutukseen ja kiitos aivan ihanasta palautteesta! Aika oli loppua vaan kesken - jäi kertomatta anekdootti Anna-Leena Härkösestä. Mutta kerron sen joku kerta täällä blogissa, kun tulee sopiva hetki :D

      Poista
  2. Voi ei, mä en ehkä voi mennä leffaan kattomaan tota jälkimmäistä, jos kerran se on niin itkettävä... Pakko oottaa, että se tulee dvd:lle ja vuokrata, että voin vollottaa sen sitten kotona yksin!

    VastaaPoista
  3. Sinun olisi ehdottomasti nähtävä Hymyilevä mies. Kaunis elokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Sen haluan nähdä, ja ihan siksikin että siinä näyttelee tuttu. Nyt se ei sopinut vaan aikataulun takia... Ensi kerralla sitten, tai dvd:llä viimeistään. Toinen Suomi-uutuus jota kovasti odotan on Syysprinssi. Sen on tehnyt ihana ystäväni Alli Haapasalo.

      Poista
  4. Kiitti vinkeista, nama on nahtava. En ehdi Suomen lomilla leffaan mutta aina valilla varaan itselleni omaa aikaa, kun mies on töissa ja lapsi nukkuu ja laitan suomalaisen leffan pyörimaan, laatua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Se on niiiiiin siistiä katsoa elokuvia omassa rauhassa ja hiljaisuudessa. Aivan parhautta!

      Poista
  5. Kiitos jälkimmäisestä leffavinkistä ja myös muistutuksesta käydä elokuvissa! Tajusin yksin elokuvissa käymisen autuuden toden teolla vasta lasten synnyttyä. Kun saa omaa aikaa lyhyellä varoitusajalla tai pää ei kotihulinan jälkeen kestää sosiaalista elämää, saa leffassa pikarentoutuksen. Toisaalta jos pääsen aikuisten kanssa tässä tilanteessa ulos, ei mullekaan tulisi mieleenkään mennä elokuviin, jos kerran on mahdollisuus jutella rauhassa tai syödä hyvin ja hötkyilemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rentoutusaspekti on tosi tärkeä. Kyllä siinä väkisinkin saa päälle tuuletusta kun vajoaa hetkeksi ihan toisiin maailmoihin.

      Poista
  6. Terveisiä Budapestistä. Mamma pääsi viikonlopuksi viihteelle vanhoille kotikulmilleen ja mielessä on samat puuhat kuin sulla. Sillä erotuksella, että täällä karkin sijaan voi ostaa lasillisen maukasta punkkua kruunaamaan leffanautinnon. Nyt kun vielä keksi mitä haluaa nähdä! Kiitos elokuvavinkeistä. Mulla on ollut tapana ostella suomalaisia leffoja sitten kun ne tulee dvd:inä, mutta mistä ne nyt ostetaan, kun Anttilaa ei enää ole? iTunesista? Sen haluisin tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hemmetin hyvä kysymys, muuten! Mäkin kävin aina Anttilan dvd-hyllyillä ennen kotiin paluuta :D

      Poista
  7. Itse asiassa leffa-Mandy puhuu englantia ja suomea sekaisin, koska oikea Mandy puhui englantia ja suomea sekaisin kunhan oli oppinut riittävän monta suomenkielistä sanaa pystyäkseen siihen. Muistan takavuosina nähneeni vallan jonkun haastattelunpätkänkin, jossa Mandy puhui tyhmästi :-D Ei kyllä varmaan montaa haastista olekaan olemassakaan, missä Mandy olisi. Lisäksi nyt Mandyä oli johonkin haastateltu tämän elokuvan jälkeen, ja siinä hän sanoi, että häntä näytellyt tyttö puhui elokuvassa juuri niin kuin hän silloin puhui.

    Eli oikein meni, vaikka pöhköltä kuulostaa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epätäydellisen suomen tai huonon englannin kuunteleminen ei tunnu musta vaivaannuttavalta. Mandyn roolissa mua vaivasi jonkin sortin muovisuus, mikä johtui luultavasti siitä että mun mielestä näyttelijä äänsi molemmat kielet yhtä hyvin. Se kuulosti näyttelemiseltä eikä siltä, että hahmo oikeasti puhuisi kahta kieltä, toista äidinkielenään ja toista juuri opeteltuna.

      Poista
  8. Okei. En ole siis nähnyt sitä elokuvaa, joten en tiedä miltä se siinä kuulostaa. Ei muakaan se vaivaa, vaikka joku puhuu jotakin kieltä huonosti. Itse asiassa päin vastoin, on hauska kuunnella murteellista suomea, koska ne kiertoilmaukset ja sanavalinnat on monesti aivan huikean luovia, rytmi erikoinen jne. Ja on hauska kuulla miten samalla tai eri tavalla ihmiset murtaa.

    Se taas kuulostaa pöhköltä, jos joka toinen sana on suomea ja joka toinen englantia. Siis nämä "olen fine", "oli busy päivä" tms. jutut. Tosin nekin on vielä rasittavampia silloin, kun ei ole mitään erikoista syytä sanoa niin, ja vallan hyvin osattaisiin sanoa sama asia yhdelläkin kielellä. Se kai se siinä elokuvassakin ongelmana oli, jos kerran molemmat oli "liian täydellisiä"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis just se tuntui teennäiseltä, kun sanavarasto ja ääntämys ei vastannut ollenkaan sitä "huonoa vierasta kieltä" jota itsekin puhun :D Etenkin kun englantia äikkänä puhuville suomi ei ole mikään helpoin äännettävä...

      Poista

Mitä tuumaat?