Tämä juttu on vähän kuin palosammutin: hyvä olla olemassa, mutta aina mukavampi, jos et tule koskaan sitä tarvitsemaan. Täit ovat aihe, jos...

Täiden karkoituksen käytännön opas

5.9.16 Satu Kommentteja: 32

Tämä juttu on vähän kuin palosammutin: hyvä olla olemassa, mutta aina mukavampi, jos et tule koskaan sitä tarvitsemaan. Täit ovat aihe, josta ei voi kirjoittaa ilman fyysisiä oireita. Ei tarvitse kuin kuiskata "täi", niin minun tekee jo mieli kaivaa juustoraastin astiakaapista ja tehdä päänahkakäsittely.
Täit. Nuo maailman vittumaisimmat pienet eläimet. Miten voikin parin millin kokoinen sintti laittaa koko lapsiperheen arjen ihan sekaisin. Hrrr.

Esikoinen on ollut päiväkodissa yli neljä vuotta. Joka ikinen syksy, kevät ja talvi täitä ja niitä niiden ehkä vieläkin iljettävämpiä pikkuserkkuhyypiöitä, kihomatoja, nousi jostain madonrei'ästä (no pun intented) esiin. Vaan ei meillä. Ei kertaakaan. Joka kerta hälytys oli meidän osalta väärä hälytys. Paitsi nyt viimeisellä kerralla ei ollut. Lapselta löytyi ensimmäinen. Aloin vimmaisesti kaivaa omaa päätäni. Lavuaariin tipahti kaksi. Voi inhon väristys. Täikammalla käytiin läpi muidenkin perheenjäsenten päät ja ainoa lemmikkieläimiltä säästynyt oli pikkusisko, joka on onnekseen vielä melko vähäkarvainen.

Meinasin saada tavallista voimakkaamman hengenahdistuksen. Oksentelin kaksinkerroin vessassa, mutta muu perhe otti asian vähän lungimmin. Jäätikköoppaalla on biologin koulutus, joten se tsiigaili esikoisen kanssa näitä päälöydöksiä innoissaan suurennuslasilla ja kehotti minuakin olemaan panikoimatta. Paljon auttaa paniikkiin tieto siitä, että näitä on ollut ihmisen matkassa jo vuosisatoja! Eikä niitä todellakaan tee viehättävämmäksi se, että ne voi lasin läpi nähdä kymmenen kertaa kokoaan suurempana. Ei hemmetti. Siis kymmenen kertaa yrjöttävämpänä.

Vimmatun puhelinkierroksen ja pienen kampaamisen jälkeen selvisi, että puolella päiväkotiryhmän - ja siis koulun ryhmän - pitkähiuksisista tytöitä oli täitä. Parin pojankin vanhemmat saivat samppoo-ohjeet sähköpostissa.

Täipaniikissa luin netistä kaiken mahdollisen yhtään järkevän täiaiheisen jutun ja hain vertaistukea kavereilta, jotka ovat joutuneet kokemaan saman. Sain hyviä vinkkejä ja kokoan niistä tähän nyt pienen yhteenvedon.

Käytännön täiopas


1. Täit leviävät täipäästä täittömään päähän kosketuksesta: päähineitä tai kampaa lainaamalla, samoista tyynyliinoista, hiusten koskettaessa toisiaan. Täielukoilla ei ole mitään tekemistä lian tai epäsiisteyden kanssa. Älä siis hyvä ihminen sen muun paniikin ohessa ala stressaamaan, että eikö ole tullut riittävän usein imuroitua. Moppaamisella ja pölyjen pyyhkimisellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

2. Löytäessäsi yhdeltä perheenjäseneltä täin, kampaa heti kaikki. Se voi olla levinnyt jokaiseen päälakeen tai sitten ei. Se on ihan tuuripeliä. Tavallinen kampa ei riitä. Hanki apteekista kunnon täikampa. Eikä mitään muovista rimpulaa, jonka piikit katkeilevat pieneen takkuun vaan sellainen kunnon tiheäpiikkinen metallikampa.

3. Osta täisamppoota, jonka toimintamekanismi on tukahduttaminen. Samppoo siis muodostaa kalvon täin päälle, ja se delaa hapenpuutteeseen. Katso käyttöohjeesta, että samppoo tehoaa myös täin muniin.  Täiden munat ovat täitä paljon pienempiä ällötyksiä, jotka ovat kiinnittyneet hiuksen juureen kiinni kuin kärpänen kärpäspaperiin.

4. Noudata täisamppoon käyttöohjetta. Jos siinä lukee, että kertakäyttö riittää, se riittää. Jos samppoolla kehotetaan pesemään toistamiseen 10 päivän kuluttua, tee niin. Se johtuu siitä että se samppoo ei välttämättä vie henkeä täinmunilta vaan ne selviävät samppoohoidon yli ja pääsevät lisääntymään. Noudata aikataulua! Jos odotat 20 päivää, olet myöhässä, sillä munista mahdollisesti kuoriutuneet täit ovat ehtineet sukukypsiksi ja munia lisää tavaraa pitkin hiusten juuria. Sitten on taas ruokakipolla tunkua!

5. Älä pese varmuuden vuoksi kenenkään päätä täisamppoolla. Käytä tököttiä vain, jos olet tehnyt löydöksiä. Ja kyllä se niin on, että täikampaan tarttuvasta täistä ei voi erehtyä. Hilse ei sätki lavuaarinpohjalla. (Yök, tiedän.)

6. Samppoopesun jälkeen alkaa se työläinen vaihe: kampaaminen. Kampaa, kampaa, kampaa. Mikään samppoomyrkky, tai edes dynamiitti, ei poista kampaamisen tärkeyttä. Kampaamalla pääset irti niistä vittumaisista täinmunista, jotka ovat takertuneet hiukseen noin 0,5-1 sentin päähän päänahasta. Ne eivät meinaa päästää millään irti hiuksesta. Ja jos sinne jää yksikin samppoopesusta selvinnyt täinmuna, niin niitä on muutaman viikon kuluttua päässä muutama kymmenen.

7. Tee kampaamisesta rutiini ja pidä siitä kiinni. Tarvitset sen täikamman, pitkähiuksiselle lapselle pampuloita ja todella kirkkaan lampun. Kampaa ainakin kerran joka päivä ja ainakin viikon, mielellään kahden ajan. Kampaa huolella joka ikinen hiustupsu. Tein kaverin neuvosta esikoiselle kasan pikkulettejä, jotka kampaussessiossa aukaisin ja kampasin yksi kerrallaan. Olihan siinä aika järkyttävä homma, mutta laskin sen vaivan arvoiseksi. Kampaamalla järjestelmällisesti pystyin varmistamaan sen, että jokainen hius tulee kammattua. Jos kampaaminen alkaa ottaa päähän, mieti sitä yhtä eloon jäänyttä täinmunaa - se ottaa päähän vielä enemmän. Kampaamisen lisäksi katsoin jokaisen hiustupsun hius kerrallaan läpi kirkkaassa valossa ja nypin sieltä kahden kynnen avulla täinmunia irti. Kyllä sitä mielummin iltaisin jotain muuta tekisi...

8. Varmistuksena käytin kaverin vinkistä hiustenkuivaajaa sekä suoristusrautaa. En pystynyt kampaamaan omaa tukkaani samalla lettitekniikalla , eikä mieheni ollut joka ilta kotona auttelemassa. Siispä otin käyttöön pari kuumaa varmistusta. Kampaamisen jälkeen huudatin hiustenkuivaajaa täydellä teholla noin parikymmentä minuuttia. Täit kun eivät tykkää kuumasta. Sen jälkeen otin kaapista suoristusraudan ja laitoin sen niin kuumaksi kuin mahdollista. Kävin raudalla hiukseni läpi tupsu kerrallaan. Tukka ehkä vähän kärähti, mutta poroa tuli niissä lämpötiloissa varmasti myös täinpoikasista.

9. Pese hiusten kanssa kosketuksissa olleet asiat: takit (kaulukset!), pipot, huivit, kauluspaidat, korkeakouluksiset paidat, käytössä olleet tyynyliinat, lakanat ja pussilakanat, pyyhkeet ja sen sellaiset. Mutta ihan turhaa työtä teet, jos tyhjennät koko vaatekaapin. Täi ei säily hengissä päänahan ulkopuolella kuin muutaman päivän, eli jos siellä urheilulaatikossa on hikipanta, jota on käytetty viimeksi yli viikko sitten, sitä ei tarvitse pestä. Pesuohjelma vähintään kuuteenkymppiin ja jos vaatetta ei voi niin kuumassa pestä, kääri se muovikassiin ja tunge pakastimeen. Pese siis vain tarpeellinen ja laita kaikki muu energia kampaamiseen.

10. Nyt jos koskaan viritä ehkäisytoimenpiteet huippuunsa! Teroita lapsille, että täiepidemian aikaan kannattaa pitää pitkät hiukset kiinni: leteillä, ponnarilla nutturalla ja varmistaa sinetti vielä buffilla. Mitään pampuloita, harjoja, pipoja tai pinnejä ei lainata kenellekään eikä keneltäkään.

11. Sähköinen täikampa? Tätä on muutama vanhempi kovasti suositellut. Se löytää täiden lisäksi tukasta kuulemma myös saivareet ja listii tieltään kaiken vastaantulevan. Mulla ei ole itsellä mitään kokemuksia tästä, mutta jos jollakulla on, niin kertokaa ihmeessä. Minä toivon, että sille ei ikinä tule käyttöä. Mutta kuten sanottua, onhan se vaahtosammutinkin hyvä olla olemassa.

Parin viikon mittaisen intensiivihoitojakson jälkeen täit eivät ole ainakaan vielä palanneet tähän talouteen. Olen varma, että yksi tärkeä syy siihen on ollut se, että ne kirput ihan oikeasti samppoopesun ja sen mothafucking maanisen kampaamistyön myötä lähtivät pois.

Näin loppuhuomautuksena ja paikalliseen täitilanteeseen tutustuneena seuraa pieni avautuminen. On alkanut pikkuisen viime aikoina ottaa päähän se välinpitämätön asenne, johon olen täällä Reykjavikissa törmännyt. Onko muka oikeasti pakko pestä pipot ja tyynyliinatkin? Kyllähän se samppoo riittää, kun sillä kerran pesee. Kampasin kerran viime viikolla, eikä siellä mitään näkynyt sen jälkeen en ole ehtinyt. Ei siellä mitään kuitenkaan ole. Argh. Sitten ihmetellään, kun täitä tulee parin kuukauden aikana samalle lapselle neljä kertaa. Ei, ei niitä ole tullut neljää kertaa. Ne ovat olleet siellä koko ajan.

Huh, tsemppiä kaikille, jotka joutuvat näitä otuksia tässä syksyn ja talven myötä selättelemään. Kaikki voima kampaaviin käsiin. Kyllä se siitä.

32 kommenttia:

  1. Tuo suoristusrauta oli hyvä huomio! Sitten ollaan käytetty epidemian aikana täiden ehkäisyyn esto suihketta http://www.apteekkituotteet.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Eura/Products/2010825 tiedä ja mene auttaako, mutta *kop *kop ei ole tarttunut tai sitten se on ollut ihan tuurista kiinni. Tuon kampaamisen lisäksi on vedetty pehmolelut muovisäkkihoitoon pariksi päiväksi, joka tappaa täit niistä. Kauan ne ei elä ilman verta ja lihaa missään pinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeba, ehdottomasti myös pehmolelut pakkaseen tai pussissa varastoon odottelemaan. Tuo suihke - pitääkin tutustua. Tai toivottavasti ei tarvitse, mutta hyvä tietää että semmoistakin on.

      Poista
  2. Been there done that... kaksi kertaa... kolmen pitkähiuksisen tyttären perheessä ei mikään kiva savotta. Molemmilla Kerroilla mies oli ainoa joka säästyi näiltä. Toisella kerralla myös minä sain täitä.

    Lisäkierrettä meillä hommaan teki se, että vanhemmalla tyttärellä on pitkät luonnonkiharat hiukset, voitte vaan kuvitella miten kivaa täikammalla on niitä kummasta.

    Nyt ei ehkä enää olla vaaravyohykkeessä kun nuorinkin meni jo yläasteelle.

    Muuten.... kannattaa välttää yökyläilyä täiepidemian aikana. Meillä ekan kerran täit saatiin tuttavapariskunnan tyttärien yökyläilyn tuloksena ja sitten vielä yksi tyttöjen kaveri sai sen meiltä. Yöllä kun siskonpedissä nukutaan niin täit helposti matkaavat päästä toiseen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkät, luonnonkiharat hiukset ja se tiheä kampa. Savottahan on ollut ihan älytön... :/

      Yökyläilyä joo ei tosiaankaan täiepidemioiden aikaan. Ja jos on pakko, niin lapset erillisillä patjoilla lattialla ja kaikki petivaatteet heti kuuteenkymppiin kun porukka on könynnyt ylös.

      Poista
  3. kolme käsittelykertaa. Riippumatta siitä, millä mekanismilla shampoo toimii, ja aivan erityisesti jos kyseessä on tuollainen mekaaninen (tukehduttava) shampoo.
    Jos on hirmu hysteerinen, niin yksi käsittelykerta vähintäänkin eri tuotemerkillä, tai erilaisella vaikutusmekanismilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme? Miksi? Hui, mua alkoi taas kutittaa :D

      Jos suositus on useampi käyttökerta, minäköhän takia se ei lue käyttöohjeissa? Luulisi että olisi samppoovalmistajankin etu että sitä sikakallista tököttiä ostettaisiin kerralla kymmenen pulloa.

      Poista
    2. joka tapauksessahan pesu täytyy tehdä kahdesti. Kokemuksesta se ei aina riitä :) ei vaikka kampaisi ja tekisi kaiken juuri niin kuin käsketään.
      Kun se kypsyttelyaika on ilmeisesti jotain viikon ja kymmenen päivän väliltä. Jos peset kakkospesun liian aikaisin, ongelma jää olemaan. Jos liian myöhään, ongelma ehtii oleentua liikaakin. Siksi kolme kertaa. Joista yksi eri tökötillä.
      nimim. ei-melkein-yhtään-lainkaan-hysteerinen

      Poista
  4. Heheh, jäätikköoppaan koulutuksesta mieleen... kaverin perheessä on vilistänyt täitä JA turkiskuoriaisen toukkia. Äiti, juurikin tämä kaverini, yökkii ja tärisee ja haaveilee happokylvyistä, liekinheittimistä ja kryohoidoista. Mies on partiolainen, eräharrastaja ja juurikin biologi ja aina ihan liekeissä mahdollisuudesta opettaa jälkeläisilleen maailmamme pikkuisista kanssa-asuttajista. Aina on posken sisus tai alahuuli miltei verillä, kun tilanteen päällä ollessa käy kyläilemässä. Meinaan onhan se hassua. Ei ne ötökät, yöks, vaan se miten ääripäät kohtaavat... ja onneksi onnistuvat myös aina häätämään nämä alivuokralaiset. Hyvä että täit painuivat teiltäkin huis hiiteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ootkohan ollut meillä kylässä :D
      Paitsi onneksi turkiskuoriaisia ei ole ollut. Tai ainakaan mä en tiedä että olisi ollut. Pitääkin heti mennä googlaamaan, miltä ne näyttävät...

      Poista
  5. Nyt alkoi pelkkä ajatus kutittaa mun päänahkaani. Täällä ne suosittelee laittamaan pesun jälkeen hoitoainetta, joka liukastaa tukan eli täiden on vaikeampi liikkua ja kampaaminen on helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toihan on hyvä idea! Kampa kulkee helpommin hiusten läpi.

      Poista
  6. Meillä on ollut täitä (toistaiseksi) vain kerran. Koululainen toi koulusta kotiin, mutta meillä ne kyllä lähti ihan ilman suurempaa hysteriaa ja viikkojen kampaamista. Pahinta oli kuitenkin se, kun koululainen tartutti ne 2-v. pikkusiskolle joka inhoaa sekä hiustenpesua että kampaamista. Luulin että kohta on poliisi/lastensuojelu oven takana, huuto oli niin hirveää. Ja itsellä kanssa kutitti päänahkaa viikkotolkulla vaikka omasta päästä ei mitään löytynytkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että läks! Mä vedän tässä nyt aika hc-linjaa, ehkä vähemmälläkin selviäisi, mutta ei luonto anna periksi.

      Poista
  7. Olin ennen vanhaa koulussa töissä ja siellä sain kerran täitä. Onneksi löysin ne heti päivä tartunnan jälkeen, kuin tuli ilmoitus että lapsi, jota olin edellisenä päivänä lohduttanut kaatumiseen jälkeen, oli kotona täihoidossa. Minulle tuli kiire kotiin kampaamaan ja kolme ihanuutta löytyi… voi ne väristykset ja inhon hypyt! Mulla meni siivoaminen ihan överkisi ja kakki lähiympäristön pakastusarkut täyttyivät peitoilla, tyynyillä ym. Tiedän nykyään että se oli turhaa hysteriaa.
    Tuo hiustenhoitoainekikka on hyvä, toimii. Sanotaan että sekä tea tree öljy että lavender pitää täit poissa. Voi laittaa muutaman tipan tea tree öljyä veteen pieneen suihkepulloon ja suihkuttaa hiukset kevyesti aamusin ennen kouluun lähtöä. Ja buffi päälle.
    Tuo välinpitämättömyys, mistä puhut, on se suurin ongelma (tanskassa monta kertaa pahempi, siellä on se mentaliteetti että täit nyt vain ovat, mitäs siinä), samoin ajatus että eihän minun lapsissa voi olla täitä, ergo en viitsi kammata. Jos luokasta tulee lappu kotiin etkä kammatkaa, niin sen on kakkien tehtävä samana iltana että olisi pienikin mahis saada täit kuriin. Meillä oli, monen vuoden turhaantuneisuuden jälkeen, systeemi missä vanhemmat allekirjoittivat että olivat kammanneet ja lappu tuli kouluun. Yllättävän usein lapsi sanoi että ei oo totta, ei ollut kammattu, ja ihme kyllä usein juuri niillä lapsilla oli täitä. Vanhemmille soitettiin että tulkaa hakemaan lapsenne ja hoitakaa asia, lapsi/lapset pidettiin (hienovaraisesti) muista syrjässä kunnes haettiin. Vanhemmat yleensä tosi vihaisia, että eihän minulla ole aikaa jne., mutta meidän koulussa ei annettu armoa ja noin lokakuusta eteenpäin oli melkein täitöntä.
    Tiedän että muutamassa koulussa pari luokkavanhempaa ovat tulleet koulun (kaikkien luvalla ja kuin täit ovat olleet harmiksi monta kuukautta), kammannut kaikki ja soittanut niille vanhemmille keillä on täitä. Sekin voi olla hyvä ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kun ette antaneet periksi! Ja kenelläpä "olisi aikaa" hoitaa tätä asiaa. Viikon ajan melkein joka päivä meni noin neljä tuntia kampaamisiin jne eikä se ihan hirveästi helpottanut työstressiä. Mutta sellaista se nyt on välillä... Välillä tuntuu että tällaisille välinpitämättömille ihmisille ei ole ikinä elämässä tapahtunut mitään isompaa vastoinkäymistä tai hankaluuksia, jos täiden perkaamista pidetään asiana, johon nyt "ei todellakaan riitä resurssit".

      Poista
  8. Pelkkä lukeminen kävi kutittamaan koko päätä! Hirmuisesti tsemppiä sinne ja hatunnosto (mutta ei lainaaminen) paneutumisesta. Todella ärsyttäviä tosiaankin sellaiset "kyllä ne täit on ennenkin saunalla ja tervalla lähtenee"-ajattelijat, joiden takia epidempia kiertää yhä uuedelleen ja uudelleen ja uudelleen....

    Ja hei onko Islannissa tuttuja suomalaisten metsien syysihanuudet _hirvikärpäset_. Ne on niin ydinpommivarmoja otuksia, että eivät kuole eivätkä irtoa ei sitten millään ja kutittavat niin maan perkuleesti. Onneksi eivät mitenkään himoa ihmisverta, mutta isoja ja ällöjä ne silti on. Hrrrrrrrrr.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei ole. Ei ole hirviä eikä metsiä, joten näiltä otuksilta on säästytty. Muistan kyllä niiden presenssin Suomen-kesien sienireissuilta. Tosi vaikea poimia niitä pois päästä ja menevät kyllä ihan joka paikkaan, jos ei ole kunnon verkkoa pään suojana.

      Poista
  9. Eilinen päivä sujui psykologisen kutinan parissa. Ensin hirvikärpänen korvassa kun piipahdin 3 minuutin ajan hakemassa auringonkukkia ja puolen päivän aikaan päiväkodilta viesti, että tarkkailkaa lapsia kihomatojen ja täiden varalta.

    VastaaPoista
  10. Päätä alkoi heti kutittamaan. Meillä on ollut täitä vain pitkähiuksisella esikoisella. Talvella keinovalossa paksujen ja pitkien hiuksien käyminen läpi oli tuskaa, mutta sen jälkeen muisti myös neitonen, että hiusjuttuja ei lainailla. Pipot säilytetään takin hihassa koulussa (paitsi märkää pipoa ei tietty kannata pistää hihaan).
    Täiepidemiassa tulee pestyä pyykkiä lähes yhtä paljon kuin Yrjö-kaverin vieraillessa pikkulapsiperheessä.

    VastaaPoista
  11. Hyh, itselläkin alkoi päätä kutittaa tätä lukiessa... Yhden vuoden aikana kammattiin täitä kolme kertaa juurikin muiden välinpitämättömyyden takia! Siitä opittiin, että ainakin Suomessa pitäisi periaatteessa olla mainiot mahdollisuudet täydelliseen täiden karkottamiseen: meillä saunotettiin kaikkia petivaatteita päivän tai parin verran 60-80-asteisessa saunassa, ja talvipakkasella lämpöä kestämättömät tai saunaan mahtumattomat tavarat vietiin ulos pakkaseen. Mitä pitempään tavarat on kuumassa/kylmässä, sitä varmemmin täiden pitäisi olla mennyttä, kun ne ei kumpaakaan kestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan! On talvipakkaset, useilla sauna jne. Ainoa mikä saattaa aiheuttaa katastrofin on täisamppoon hinta, se kun ei ole mitään hirvittävän halpaa aineetta. Useampilapsisella perheellä menee helposti monta sataa samppoisiin.

      Poista
  12. Onko sulla tietoa pystyykö päästä tippuneet saivareet kiinnittymään uudestaan hiukseen? Tuli vaan mieleen...

    VastaaPoista
  13. Tuo tea tree-öljy on hyvä. Laitan välillä pari tippaa pipoihin. Haiseehan se mutta...tämä siis ennaltaehkäisevä jippo. Ei oo täitä ollut mutta en uskalla ruveta henkseleitä paukuttelemaan.

    Välinpitämättömyys on yleistä."Ainahan niitä täitä on..."-tällainen asenne saa mut ihan sekaisin.

    VastaaPoista
  14. Tuo tea tree-öljy on hyvä. Laitan välillä pari tippaa pipoihin. Haiseehan se mutta...tämä siis ennaltaehkäisevä jippo. Ei oo täitä ollut mutta en uskalla ruveta henkseleitä paukuttelemaan.

    Välinpitämättömyys on yleistä."Ainahan niitä täitä on..."-tällainen asenne saa mut ihan sekaisin.

    VastaaPoista
  15. Ylekin tehnyt jutun tästä aiheesta http://yle.fi/uutiset/paivakotien_taituska_aidit_ja_isat_eivat_noudata_ohjeita/9147188

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas, hyvä juttu! Loppu tuntui sellaiselta actionleffahenkiseltä, että paha saa palkkansa: "Kun täi ei pääse veriaterialla saamastaan nesteestä eroon, se poksahtaa rikki."

      Mutta tuollakin tosiaan suositeltiin kahta samppookertaa. Voi perse, ja me pestiin vaan kerran... Voi perse, miksi uskoin apteekkaria.

      Poista
  16. Eipä tässä muuta kuin että aatteleppa lestadioilainen kunta. Se on kuule täipopulaatiolle napakymppi, bingo ja lottovoitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai miksi? Onko täishamppoo kielletty?

      Poista
  17. Ei todellakaan ole kielletty. Typerintä mitä olen pitkään aikaan kuullut! Mikä juttu tämä oikein taas on? T. Vanhoillislestadiolaisen

    VastaaPoista
  18. Lestadiolaiskommentilla haettiin luultavasti sitä, että täiden kitkeminen lähemmäs kymmenhenkisissä lapsiperheissä voi olla melkoinen projekti, rahanmenon lisäksi. Useasti näiden perheiden tytöillä on pitkät hiukset. Siinä voi helposti loppua aika päivästä kesken ja täillä on monta pesimispaikkaa jo kotona. T. lestadiolaisalueen päiväkodissa työskentelevä :)

    PS. Mahtava blogi muuten! Tulipa eka kommentti kirjoitettua täipostaukseen :D

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?