Juttelin yrittäjäkollega Hannen kanssa taannoin skypessä. Vaihdettiin ajatuksia työnteosta ja vähän kaikesta muustakin. Uskaltauduin sanom...

Maanantaiaamu on uusi perjantai-iltapäivä

16.9.16 Satu Kommentteja: 22

Juttelin yrittäjäkollega Hannen kanssa taannoin skypessä. Vaihdettiin ajatuksia työnteosta ja vähän kaikesta muustakin. Uskaltauduin sanomaan ääneen, että koen arkipäivät paljon miellyttävämpinä kuin viikonloput. Minun mielestäni maanantai on paljon helpompi päivä kuin lauantai.

Helpolla en tarkoita tärkeää vaan sitä, että oma olo tuntuu helpommalta. Myönnän ihan auliisti olevani niitä tyyppejä, joilla tekemisen into säilyy hyvällä tasolla aina keskiviikkoisin, vaan ei sunnuntaiaamupäivisin. Arkisin asiat rullaavat, jutut tapahtuvat ja tuntuu, että saan jotain valmiiksi enkä vain yritä ja päädy polkemaan paikallani. Tiks! Ja rasti ruutuun. Homma pulkassa. Ja sitten seuraava.

Lapsien jälkeen ero työntekemisen ja perheajan välillä on selkiytynyt pakostakin. Eli tietokone menee kiinni arkisin neljän jälkeen. Ja tiedättekö mitä? Silloin minua aina vähän harmittaa. Oma tunnelmani laskee väkisinkin.

Älkää nyt kukaan väärin ymmärtäkö, ei minua harmita perheeni kanssa viettää aikaa. Tykkään tietysti kamalasti perheestäni, mutta en kotitöistä. Minua ottaa päähän se jumalaton määrä sälää, joka lapsiperheajassa on läsnä. Sitä ei pysty hallitsemaan, niputtamaan ja poistamaan minnekään - siksi sen tekeminen tuntuu niin työläältä ja siksi se semisti ahdistaa.



Hanne tajusi heti, mistä puhuin. Taidamme olla samaa koulukuntaa: Meitä motivoi painamaan ennen kaikkea se, kun tietää tekevänsä tulosta ja saavansa aiotut asiat valmiiksi. Kun saavutta asetetun tavoitteen, on taas kamalasti energiaa mennä kohti seuraavaa. Kotitöissä en tätä samaa onnistumisen tunnetta tunne. Koen kotiäitiyden henkisesti paljon rasittavampana kuin yritysten pyörittämisen, koska kotiarjessani mikään ei ikinä tunnu valmistuvan. Juuri kun saan yhden paikan valmiiksi, toinen kulma alkaa repsottaa.

Tulee mieleen se peli, jossa puunuijalla lyödään koloista esiin nousevia pellejä takaisin laatikon sisään. Juuri kun saa yhden pellen pistettyä takaisin piiloon, vierestä nousee toinen eikä se lopu koskaan.
No tämän sain kyllä valmiiksi! 
Perhearki ja kotitaloustyöt muistuttavat tätä leikkiä. Vai oletteko te joskus olleet todistamassa seuraavia asioita?

- Tyhjä tiskikone.
- Tyhjä pyykkikori.
- Siisti tiskipöytä.
- Hella, jolla ei ole roiskeita.
- Sukkakori, jossa on puhtaita, parillisia sukkia - enemmän kuin yksi liian pieni pari!
- Olohuoneen lattia, jossa ei ole lasten leluja.
- Jääkaappi, joka täyttämisen jälkeen pysyy täytenä seuraavan laskutusjakson alkuun asti.
- Niistetty nenä,  joka pysyy kuivana seuraavaan kahvitaukoon.
- Avaimet, jotka ovat aina omalla paikallaan (ETEISEN IKKUNALAUDALLA).
- Eteisen lattialla järjestyksessä pysyvät kengät.
- Kysymys, johon ei tarvitse vastata kuin kerran. ("Äiti, missä on....", "Mitä mä nyt voisin tehdä..." "Missä autonavaimet..." "Ootko nähnyt sitä mun kiipeilykassia...", "Missäköhän mun passi on....", "Minneköhän se viime vuonna tähän pöydällle jättämäni bensakuitti on mennyt..." ja muut samat vakioihmettelyt.)

Koska töissäni on pääosin todella mukavaa, koen maanantaiaamuisin oloni virkeäksi. Voi sitä hyvänolon aaltoa, joka vyöryy ylitseni, kun herätyskello maanantaiaamuna soi ja pääsen avaamaan sähköpostin ja alan taklata päivän to do -listaa. Se on ihanaa! Kun teen päivän töitä, olen illalla parhaimmillani ja meillä on perheenkin kesken älyttömän kivaa. Kotityötäyteisten päivien jälkeen joudun vähän pinnistelemään hymyä naamalle enkä ole ihan paras versio itsestäni. Sellaista se nyt on. Parempi siis jatkaa töidentekoa, niin illalla jaksaa taas keräillä sukkia sohvan alta.

Hyvää viikonloppua vaan kollegat! Kyllä se maanantai sieltä taas pian tulee.

PS. Minulla olisi teille yksi pyyntö. Jos vaan mitenkään ehditte, niin käykää osallistumassa blogini etusivulla ilmoiteltuun lyhyeen lukijatutkimukseen. Keräämme tietoja blogiemme lukijoista - emme henkilötietoja vaan preferenssejä, kiinnostuksenkohteita jne. Siitä olisi valtavasti apua. Kiitos paljon jo etukäteen! Osallistujien kesken arvotaan Iittalan lahjakortteja. Ja tässä kyselyssä pääsee siis laittamaan rasteja ruutuun (helpotuksena etenkin heille, joilla on jo maannatairutiineja ikävä). 

22 kommenttia:

  1. Ai miten ihanaa että kirjoitit tästä, aihe jäi mullekin kytemään päähän! Hirveästi aina oppii itsestään kun puhuu muiden kanssa. Esim sen että suorittajaluonteelle lapsiarki on raskasta, koska mitään ei vaan koskaan voi saada valmiiksi-valmiiksi. Sä olet tosin niin äärihyvä miettimään niitä työpäivän pieniä saavutuksia, osaisitko kehittää saman himaan? Tyyliin yksi takki naulaan - check. Ruokaa naamaan - check? Kerro jos ratkaiset tän pähkinän, lupaan sulle isoa menestystä :D

    VastaaPoista
  2. Tää on niiin totta! On ihanaa tehdä joku homma jossa on alku ja loppu ja aloittaa seuraava. Kotihommat - ne ei lopu koskaan. Hyvin puit sanoiksi kotityöturhautumisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Ehkä juuri siksi koen töissäkin vetoa projektiluonteisiin tehtäviin.

      Poista
  3. Ai että, siitä saisikin upean tuotteen!! Nimikin ois valmiina: Kotityöt etenee, pää kevenee.

    VastaaPoista
  4. Turhautuminen sucks ja siita on kokemusta ulkosuomalaisena kun ne työt on pitanyt vaantamalla vaantaa ja etsia kiven koloista aitiksi tulemisen jalkeen. Mutta mun viikko on sellanen etta siina ei ole selkeasti arkea ja vkonloppua, mies on kiireisin viikonloppuna töissaan ja tekee iltapainotteisia töita, mina taas aikataulutan sen mukaan millon hommien pitaa olla valmiita. En tykkaa kasista viiteen elamasta mutten myöskaan tasta, kultaista keskitieta etsiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon miettinyt monesti, että löytyyköhän sitä keskitietä koskaan. Koska kyllä muakin usein turhauttaa aika moni asia, yleensä metatöihin ja siihen oheissäätämiseen kuluva aika ja energia, myös töissä.

      Kuulostaa muuten tosi tutulta teidän aikataulutus, meillä menee kalenterihallinta melkolailla samalla vaihteella.

      Poista
  5. Teen työtä, jossa on vain hyvin pientä sälää, jota voi viivata yli. Kaikki muu työ tapahtuu todella pitkällä aikaviiveellä. En voi ihan samaistua sinun kokemukseesi työn tekemisestä. Työn tekemisen ilo pitää löytää työn sisällöstä ja jaksaa hyvin paljon epävarmuutta sekä olla todella pitkäjänteinen ja silti valmista ei ehkä tule ikinä. Tai miten sen valmiin määrittelee. Lisäkoulutuksista vain osa tapahtuu työajalla jne.

    Viikonloppuihin kyllä pakkautuu perhe-elämässä liikaakin kaikkea sitä jatkuvaa rutiinin toistamista, joka vie aikaa, eikä juuri palkitse minuakaan. Jos pyykkikori näyttää lähes tyhjältä, se on silmälumetta. Joko lapset ovat mummilassa tai lasten huoneista löytyy röykkiö pestäviä vaateita. Teen kotitöitä monin verroin enemmän viikossa kuin ennen lapsia ja tulos näyttää silti keskeneräiseltä. Mutta sotku muuttaa muotoaan. 1v ja 5v kanssa koti oli kaaos. Nyt 9v ja 13v kanssa on kaaosta on paljon vähemmän. Huomenna vanhempi lapsi aikoo leipoa porkkanakakun. Sen vuoksi pienen keittiökaaoksen sietääkin.

    Ehkä näiden takia minulla on harrastus (puutarha kesäkaudella, joskus talvisin neulominen) jossa näen ja koen konkreettisesti käteni jäljet. Ja sen, että tekeminen oikeasti johtaa johonkin lopputulokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä pointti tuo harrastaminen; senhän tarkoitus just onkin tuoda vastapainoa työhön. Lopputuloksen näkemine. Ai että, aina se ilahduttaa. Vaikka kasvimaalta voi syksyllä korjata vain yhden ei-reikäisen lehtikaalin (kuten mulla kävi viime vuonna)... Tänä vuonna laitoinkin sitten vaan tulppaaneja.

      Poista
  6. Niinhan se on, kotitaloustoiden tulos on parhaimmillaankin hyvin valiaikainen.

    Mutta plussana, sina ilmeisesti tykkaat ihan valtavasti tyostasi ja se on mahtavan hieno juttu eika yhtaan itsestaan selva meilla monilla viikonloppua odottavilla. Ole siita iloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tykkään kyllä. Vaikka onhan tässäkin - tietysti - myös ne kehnommat päivänsä ja hetket, jolloin ei nappaa kyllä yhtään mikään.

      Poista
  7. Loistava tuo puunuijapelivertaus. Mulla kävi joskus omassa lapsiperhearjessa oikein stressaavana aikana mielessä se Speden Spelien värinaputtelupeli, joita näkee joskus lasten sisäleikkipaikoissa. Värit vaihtuvat pikkuhiljaa nopeammin ja nopeammin ja koko ajan tietää, että ei tätä enää kauaa handlaa. :D

    T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muahhahahaa, no todellakin! Mäkin muistan tuon pelin ja juuri sellaista toivotonta kilpajuoksuahan tämä on. Sitä tietää että jossain kohtaa kaatuu, mutta silti on vaan pakko jatkaa. Piippiip.

      Poista
  8. Juuri tämä asia on pyörinyt päässäni useasti, olen yrittänyt saada siihen jotain tolkkua ja kirjoittaakin, mutta aina se on kuulostanut kauhealta, joten olen pyyhkinyt. Mutta nyt, nyt sinä kirjoitit mietteistäni "just oikein" ja sillä tavoin, että tunsin jopa armon itseäni kohtaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Huojentavaa ja hauskaa kuulla, että muillakin on näitä samoja aatoksia. Tunnen itseni heti paljon normaalimmaksi :D

      Poista
  9. Oi tämä. Mulla on juuri nyt freelancerina kalenterissa vähän liian väljää, ja niillä vähilläkään töillä ei dedis läähätä niskaan. Niinpä iso osa työpäivästä menee kissavideoita katsellessa (koska ilman dedispainetta en saa kuitenkaan tehtyä niitä vähiä töitä rivaksti pois, jolloin voisi oikeasti pitää lomaa, säästöliekillä toki), ja ai että se kotitöiden teko haettuani lapsen hoidosta ottaa kupoliin aivan eri tavalla kuin ahkeran ja tuotteliaan työpäivän jälkeen. Kun on raatanut töissä kotona, kotityöt tuntuu lähes rentouttavilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sana. Tuotteliaan päivän jälkeen kotirouvaminäkin on paljon paremmassa kuosissa.

      Poista
  10. Heippa! Kyselit uusien sivujen avaamisen yhteydessä kommentteja sivujen rakenteeseen yms. Yhteen juttuun tulee kiinnitettyä huomiota ja se on kirjoitukseen tulleiden kommenttien lukeminen. Ainakin näin puhelinkäyttäjänä pitää palata kirjoituksen alkuun ja sieltä klikata kommentit auki, jos niitä hakuaa lukea. Olisi näppärämpää, jos kommentit saisi auki myös kirjoituksen alapuolelta. Muuten voi antaa pelkkiä kehuja, etenkin punainen korostusvärinä toimii loistavasti!
    - katrisohvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kyrsii tuo myös - mutta se on teeman ominaisuus.

      Eli jos meet sun kännykällä mun blogin etusivulle, joudut tosiaan klikkaamaa ne kommentit auki postauksen alusta. Mutta jos klikkaat sitä lukemasin postauksen otsikkoa ja se juttu avautuu näytölle, silloin ne kommentit tulee sinne perään eikä niitä tarvitse erikseen klikata auki.

      :)

      Poista
  11. Peukutinkin tätä jo Instassa, mutta jatkan vielä täällä.
    Aloitan työt kahden viikon päästä. Tuntuu pahalta laittaa lapset hoitoon tai 1-vuotias lähinnä, mutta henkisesti koen tämän olevan täysin oikea ratkaisu mulle. Musta tulee mukavampi äiti, kun saan tehdä oikeita töitä.
    Mun pinnaa niin koettelee tehdä ruoka 5 kertaa päivässä ja siivota ne jäljet, organisoida lapsille ajanvietettä, jotta ne söisivät sen ruoan reippaasti ja nukkuisivat hyvin. Kotipäällikön homma alkaa olla jo niin nähty.

    Töissäkään ei heti tule valmista tulosta, koska opetan suomea, mutta saan sentään olla kivojen aikuisten ihmisten kanssa, joiden järkeviä ongelmia pystyn ratkomaan. Koen tekeväni kuitenkin jotain tärkeää, vaikka konkreettista tulosta ei heti pystykään näkemään. Miinusta toki on, että luokkahuoneessakin pitää olla läsnä 100 prossaa, ja se jos mikä jatkuu, kun haen lapset päiväkodista.

    Tuli muuten mieleen toinen juttu: miten paljon islantilaiset lukevat blogeja? Mitkä sivustot siellä ovat suosittuja esimerkiksi tyylin ja sisustuksen piirissä? Meillä on viikko Islannin-reissuun aikaa, mutta pahamaineinen vesirokko varjostaa matkaan lähtöä. Sormet ristissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän sua niin hyvin. Kyllä lapsi pärjää hoidossa, mutta heitä on siis kaksi ja samassa dagiksessa? Sehän on iso etu jos isosisarus on saman katon alla. Kyllä se siitä, tsemppiä teille muutosvaiheeseen!

      Poista
    2. Kysyit islantilaisia blogeja. Voi ei, mä luen tosi vähän! Trendnet on sellainen blogiportaali jonka alla on vähän kaikennäköistä lifestyle-blogia. Poliittisempia blogeja löytyy esim Kvennabladidin alta ja Stundinista. Sitten on Sigrunin blogi (paikallisen yleisradion toimittaja Lontoossa, se on englanniksi ja tosi hyvä): http://uti.is/

      Weather Report ei enää päivity kovin usein, mutta arkisto on mainio: http://icelandweatherreport.com/

      Poista

Mitä tuumaat?