Lapsen kehitys 12 kk - ja äidin

Ou-mai-gaad!! Se täyttää vuoden!!!! Jumaleissön, sieltä ambulanssin takaosasta tähän päivään on tultu jo 365 vuorokautta.
Tämmöinen siitä sitten tuli.
Lapsiperheissä maailman eniten kuultu klisee on, että aika menee nopeasti, että ne ovat vain ihan hetken aikaa ihan pieniä.

Noh, menikö? Voin helpottunein mielin sanoa, että kyllä. Menihän se noin pääosin aika nopeasti.

Kitinäiltapäivät, valvotut yöt, kuumeilut ja täiepisodi pistivät tervaa tuntiviisariin, mutta nuo olivat onneksi vain hetkittäisiä suvantovaiheita. Muutoin meillä on ollut aika hyvä vauhti päällä.

Vuosipäivänsä kunniaksi kuopus on alkanut näyttää meille kaikenlaisia uusia taitoja. Hän syö mielellään itse. Kun puuroa laittaa lusikalla suuhun, hän kaivaa sen sieltä pois omaan käteensä ja syö kädestään. No, tyhjeneehän se lautanen niinkin.

Bebe on myös kävellyt jo pari askelta. Ja se sanoo äiti. Tämä neiti ei tosin lausu sitä mitenkään vienosti hellitellen "äiitii...". Kun mörssäri sanoo äiti, se huutaa sanan kuin kapiainen. Äi-TI!! 

Jösses. Muistan, kun julkaisin tämän allaolevan kuvan Instagrammissani muksun ollessa reilun kuukauden ikäinen. Yksi kaverini huomautti, että tuon tuimailmeisen lapsen perässä saa tulevaisuudessa varmaankin juosta aika paljon. Että pitäkäähän vanhemmat varanne.

Tässä saa todellakin juosta. Mörssäri ehtii kymmenessä sekunnissa keittiöstä eteiseen, ja jos joku onneton on unohtanut ulko-oven auki, vauva laskeutuu rappusia pitkin kadulle (onneksi tämä tapahtui vain kerran ja silloinkin se ehti peruuttaa alas vain ensimmäisen askelman). Siinä on enemmän hevosvoimia kuin meidän lava-autossa. Kun mörssärillä on nälkä, se huutaa kuin palosireeni. Mekastus loppuu, kun eteen ilmestyy ateria.

Toisaalta sitten kun mörssäri nukkuu, se nukkuu kunnolla. Kun liikutaan, liikutaan ja kun nukutaan, nukutaan.

Melkein parituntisia päiväunia on vieläkin kahdet ja öisin yöunet kestävät noin 11 tuntia. Herättyään se naureskelee, ryntää availemaan kaikki keittiön kaapinovet, tyhjentää kylpyhuoneen vessapaperivaraston lattialle, rullaa vessapaperin rullasta irti ja isoksi kasaksi lattialle, selaa kaikki olohuoneen lattialla olevat kirjat läpi - ja alkaa sen jälkeen vaatia lisää ruokaa.

Miten äiti voi? Paranemaan päin koko ajan, kiitos kysymästä. Kehoni alkaa pikku hiljaa palautua siihen, mitä se oli  ennen raskautta ja synnytystä. Vyötäröni on kyllä pysyvästi hivuttautunut piilosalle, eivätkä farkut oikein vieläkään istu lantion kohdalta ilman puristusefektiä. Mutta kunto, se on muuttunut. Aloitin urheilun muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä. Yksi crossfit-valmentajistamme sanoi minulle silloin, että noin vuoden kuluttua sun kuntosi on palautunut siihen, mitä se oli ennen raskautta.

Hittolainen, se oli oikeassa! Tulokset ovat viikko viikolta nousseet ja nyt tankoon saa lastattua kokolailla tutun määrän tavaraa. Aloitin tämän viikon vihdoinkin kokeilemalla, paljonko saisin nostettua push jerkissä (sellainen olkapääpunnerusliike): aamupäivällä pusersin 40 kilon levytangon suorille käsivarsille. Se oli minulle, olkapääheikolle, iso tulos. Tuntuipa hyvältä.

Huomenna kakussa on yksi kynttilä. Ne kemut vaativat paikalle ainakin pitsaa ja ison suklaakakun. Jos kuopus saisi päättää, se luultavasti tilaisi itselleen pepperoni-kinkku-jauhelihapitsan perhekoossa. Ehkäpä tilaan sellaisen ja syömme sen puoliksi.

Aika kuluu ja se on hienoa se. Vauvavuotta ei jää ikävä. Jos nyt niin kuitenkin käy, että ikävä tulee, niin onneksi minulla on kasa valokuvia ja tämän vauvavuosipostaussarjan kaksitoista juttua, joita voin käydä lueskelemassa ja verestämässä muistoja.

Olen vielä vähän kahden vaihdeilla, jatkanko tätä lapsen kehityksen postaussarjaa toisen vuoden käynnistyttyä. Riittäisiköhän juttua?

Lapsen kehitys -jutut:


Vauva 1 kk
Vauva 2 kk
Vauva 3 kk
Vauva 4 kk
Vauva 5 kk
Vauva 6 kk
Vauva 7 kk
Vauva 8 kk
Vauva 9 kk
Vauva 10 kk
Vauva 11 kk

Tunnisteet: