Kiipeilijämies kävi opettamassa Itä-Grönlannin lapsia

Kiipeilijäpuoliso vietti melkein puolet kesästään Grönlannissa. Opaskeikkojen, firman valokuvausprojektien ja "poikain kiipeilyreissun" lisäksi elokuuhun mahtui yksi aivan huikea keikka.

Ukko kiipeilijäkavereineen starttasi kolme vuotta sitten Itä-Grönlannin kalliokiipeilyhankkeen. Viimeisen kolmen vuoden aikana he ovat käyneet siellä kesäisin rakentamassa paikallista kalliokiipeilyskeneä. He ovat kartoittaneet maastoa, avanneet uusia reittejä ja rakentaneet ankkureita.




Tänä kesänä projekti huipentui lasten kiipeilykouluun. Tyypit keräsivät sponsoreilta tavaralahjoituksia grönlantilaislapsille ja rahaa matkakustannuksiin, jotta he pääsisivät paikan päälle opettamaan Tasiilaqin ja Kulusukin kylien lapsia. Sponsorilista paisui lopulta aika suureksi: mieheni työnantajan Icelandic Mountainguidesin lisäksi mukana oli myös Íslensku Alparnir -myymälä, Air Iceland, Visit Greenland, Sermersooqin lääni, Cypher, Petzl, Black Diamond, Fixe, Mammut ja Mountain Equipment.

Grönlanti on ihan tässä Islannin naapurissa. Kulusukiin on Reykjavikista reilun tunnin lentomatka, mutta elintasoerot näiden kahden alueen välillä ovat melkoiset. Grönlantilaislapsilla ei kotikylissään ole ihan hirveästi harrastustarjontaa. Sosiaaliset ongelmat ovat alueella valitettavan yleisiä eikä puute lasten vapaa-ajanviettotavoista ole niistä suurimpia.




Kiipeilyä yhdessä harrastava, vuoristo-oppaiden ukkokerho viihtyy töissä Grönlannissa ja kaikki ovat käyneet siellä myös omalla vapaa-ajallaan vaeltamassa, kiipeilemässä ja melomassa. Jokaisella matkalla huomio on kiinnittynyt kylien raiteilla hengaileviin lapsijoukkohin. Heillä on niin surkean vähän tekemistä, vaikka ympärillä on mahtava luonto mahdollisuuksineen.

Kiipeilijäukkokerho vasemmalta: Leifur, Ólafur, Jón Gauti ja Björgvin.



Itä-Grönlannin kiipeilyprojekti lähti liikkeelle ajatuksesta hyödyntää Grönlannin ulkoilumahdollisuuksia myös paikallisten keskuudessa ja houkutella sitä kautta paikalle myös lisää kylissä viihtyviä (ja sinne rahaa tuovia) turisteja. Ukko kavereineen halusi tarjota myös alueen lapsille jotain kehittävää ja hauskaa tekemistä ulkona, käytännössä lasten omalla takapihalla. 

Kiipeileminen on hauskaa, jännittävää ja siinä voi kehittyä harjoittelemalla paremmaksi ilman että perusvarusteiden lisäksi täytyy tehdä kalliita laitehankintoja. Tämän vuoden elokuussa itägrönlantilaiskylien kersat pääsivätkin ensimmäistä kertaa kokeilemaan ohjatusti kalliokiipeilyä asianmukaisissa turvavarusteissa (valjaat, kiipeilykengät ja kypärät). Kaikki olivat tavattoman innoissaan. Joka päivä koulutukseen tuli mukaan uusia lapsia, jotka olivat kuulleet kylässä olevista kiipeilyjannuista kavereiltaan.

Jäbien tavoitteena on jatkaa kiipeilykurssien pitämistä ainakin kerran kesässä. Kaikkein parasta olisi, jos alueelta löytyisi joku paikallinen kokeneempi kiipeilijä, joka voisi jatkaa kurssien vetämistä vaikka useamman kerran kesässä. Reitit, varusteet ja kartat ovat valmiina.


Kirjoitan juuri parhaillaan kirjaa unelmatyöstä ja siitä, miten työelämästään voi tehdä omannäköisen tekemällä sitä, mistä pitää. Ukkoni näyttää kaasuttaneen minusta ohi jo ajat sitten: paitsi että hän tekee työkseen sitä mitä hän tekee vapaa-ajallaankin, hän valjastaa ammattinsa myös hyväntekeväisyyteen. Respect.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: ,