Hangon kesä - parasta ennen heinäkuun loppua

Se on taas tämän Suomi-loman Hanko-viikko! Viime vuonna ihastuimme tähän pikkukaupunkiin ja sen uskomattoman upeisiin kesämeininkeihin niin paljon, että oli melkeinpä pakko tulla tänä vuonna uudestaan. Varasimme majapaikaksi ystävän tutun omistaman pienen keskustavillan puutarhoineen jo viime talvena.
Mun Hangon kesäkaverit.
Jo kevättalvella mehustelin kaikella sillä, mitä Hanko-viikko taas pitäisikään sisällään! Rantajoogaa, pyöräilyretkiä merenrantareiteillä, lukemista rantakallioilla, rauhallisia kävelyretkiä puutalokortteleiden epätasaisilla kaduilla, juhlaillallinen vanhalla Hangon Casinolla ja ohi jyskäävä junaliikenne, joka luo illuusioita suurkaupunkitunnelmasta, vaikka oikeasti täällä asuu paljon alle kymmenentuhatta asukasta.

Mutta mutta. Voi ei. Kävi vähän vanhanaikaisesti. Eli kun odotukset ovat korkealla, ne eivät täyty*.

Eivät täyttyneet, vaikka en edes odottanut mitään viime kesää enempää, koska kaikki oli silloin ja ihan sellaisenaan niin jumalattoman täydellistä lomailua. (Tai no, sitä kyllä odotin, että muumimahani olisi viime kesästä pienentynyt ja voisin siis vetäistä ranta-asanat turvallisin mielin ihan kunnolla rantapyyhkeen kautta.)

Meillä oli nyt myös viimekertaista ihanampi villa vuokrattuna ja jopa hieman viime vuoden vuokraa edullisemmin. Upea vanha puutalo 1800-luvun lopulta, joka on kunnostettu sisältä moderniksi, mutta silti rantahuvilahenkiseksi kodiksi. Astianpesukone, valkoiset lautalattiat, vanhoja Arabian kahvikuppeja ja Marimekon lasiastioita. Tunnelmallista ja ihanaa. Suuri sauna, jossa pehmeät löylyt. Tämän viikon aikana ihan pelkkä roskien vieminen ja keittiössä puujakkaralla istuminen on hieronut sisäistä zeniäni. Täällä on niin kaunista!
Hangon arska paistaa vielä.
Mutta nyt tulee se mutta. Kaikki on vähän eri tavalla kuin viimeksi. Rantajooga oli loppunut jo elokuun alussa. Hangon Casinon ravintola ja surffibaari olivat kiinni. Nähdään taas kesäkuussa 2017, toivotti Casinon kyltti. Jep. Hep. Ei kiva.

Surullinen juttu, mutta kesä on Hangossa vieläkin lyhyempi kuin Lapissa. Se on ohi elokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Jotenkin kuvittelin, että ulkomaalaisten turistien takia, joista suurimmalla osalla on kesäloma juuri elokuussa, paikkoja kannattaisi pitää auki. Vaan eivätpä näköjään ole ulkomaalaisturistit Hankoa jostain syystä löytäneet. Se on sääli. Eihän tänne ole Helsingistä kuin parin tunnin juna- tai automatka ja nähtävää paljon enemmän kuin jossain Suomenlinnassa. (Siis kaikella ystävyydellä Suomenlinnaa kohtaan: sehän on mahtavan ihana paikka, mutta niin turkasen täynnä päiväturisteja kesäisin.) Voi, kunpa heistä edes osa ymmärtäisi pidentää Suomen-visiittiään muutamalla päivällä ja tulla tänne: kallioita, historiaa, hiekkarantoja, kauniita puukortteleita ja paaaaljon enemmän tilaa ja omaa rauhaa.
Hyvä Hanko-reissuvinkki sadepäivään: menkää leffaan! Se on auki elokuussakin. Kaupungin vanha leffateatteri on ihanan tunnelmallinen ja popcornit rapeita. 
On meillä täällä silti kamalan hauskaa ollut. Olemme kolunneet kaikkia avoimena olevia paikkoja, pelanneet tennistä, mölkkyä ja petankkia. Juoneet pimsejä ja grillanneet halloumi-juustoa. Kävelleet rantakallioilla ja jooganneet pihalla aamuauringossa. Eilen pistettiin takkaankin tuli ja grillattiin lenkkimakkaraa. Joka nautittiin tietysti skumpan kanssa. Kipakat kuplat ja kuiva juoma yhdistettynä hiiltyneeseen, sinapilla kuorrutettuun perusmakkaraan on muuten täydellinen yhdistelmä. Ainakin omissa makunystyröissäni!
Neljän tuulen tuvan kahvila oli vielä auki. Onneksi! Tämä lahtarikakku (sisäpiirivitsi) on enemmän kuin kahvilalle kävelymatkan arvoinen.
Samppanjaa ja grillimakkaraa.
Suomalainen kesäilta. Nostalgiayliannostus. <3
S-Marketin aamuasiakkuuttakin tuli kokeiltua. Ensimmäisen kerran elämässäni oli aamuseiskalta aukeavan kaupan ensimmäinen asiakas. Lähdin yhtenä aamuna kuuden maissa kuopuksen kanssa vaunukävelylle kaupungille, jotta muut talossamme saisivat nukkua hieman pidempään. Kävelimme tyhjiä katuja ristiin rastiin ja viisi vaille seitsemän parkkeerasin vankkurimme kaupan oven eteen väijymään myyjää. Ei paljoa muita näkynyt. Ovien auettua kävin ostamassa casino-arvan (voitin viitosen) ja karkkipussin, jonka vetäisin kotimatkalla aamiaiseksi. Kauniilta näytti aamuinenkin Hanko. Uuh, ja ne irtokarkit. Kirpeä tv-sekoitus maistui siinä aamukasteen ympäröimässä tunnelmassa paremmalta kuin aikaisemmin.



Vinkiksi muille Hangon lomaa suunnitteleville lomailijoille ja etenkin muistilapuksi itselle ensi kesää ajatellen: Hanko kesälomapaikkana on parhaimmillaan juhannuksesta heinäkuun loppuun. Hiljainen talvi- ja syksyturismi on tietysti asia erikseen, mutta jos Hangosta hakee kesäfiilistä, joogaa rantahietikolla ja tuttuja ravintolapalveluja, ei näköjään kannata sesongin ulkopuoella tulla.

*) Pienoiseen pettymyksentunteeseen on vaikuttanut tietysti myös se, että tällä kertaa matkassa ei ollut mukana puolisoa. Eli kun alle vuoden ikäinen on heräillyt vieraassa paikassa vähän miten sattuu, minäkin olen heräillyt.  Koko ajan väsyttää, eikä lenkille, kauppaan tai vaikkapa rannalle kirjaa lukemaan voi lähteä "tuosta noin vain". Ja sitten kun voi päiväunien aikaan lähteä, pitää reilun tunnin päästä jo kiirehtiä takaisin. Siskoistani on tietysti ollut valtavan paljon apua, mutta vanhempana olen ollut täällä kuitenkin yksin. Lomailu alle yksivuotiaan kanssa ilman jatkuvaa toisen aikuisen apua on ainakin minulle osoittautunut yllättävän rankaksi. Tämä on aihe, johon on kyllä palattava vielä ihan omassa postauksessaan.

Tunnisteet: , ,