Aidosti islantilainen - osa 5

”Islantilainen yhteiskunta on täynnä jännitteitä. Luulen, että vain valtava luonnonkatastrofi voisi yhdistää meidät islantilaiset yhdeksi ryhmäksi”, sanoi minulle kerran yksi Islannin tunnetuimpia intellektuelleja ja kirjailijoita, paljon ympäristöaatteesta kirjoittanut Andri Snær Magnason. Joimme kahvia hänen keittiössään; olin tekemässä miehestä haastattelua kun hänen elokuvansa oli tulossa Suomeen DocPoint-elokuvafestivaaleille.

Andri Snær on kyllä oikeassa: islantilaiset ovat monesta asiasta keskenään täysin päinvastaista mieltä, eikä sitä epäillä näyttää. Paras esimerkki tästä on minusta se Islannin kyljessä oleva pikkuruinen saari, jossa asuu vuoden ympäri tasan kaksi perhettä, ja perheet ovat riidoissa keskenään.

Sen luonnonkatastrofin lisäksi on kuitenkin yksi toinenkin asia, joka kansaa yhdistää. Se on kenen tahansa islantilaisen menestyminen ihan missä tahansa omien aluevesien ja maan rajojen ulkopuolella.

Jos islantilainen kilpailee pöytätenniksessä, käsipallossa, vapaapainissa tai Euroviisuissa, koko maa kannustaa. Pieni Islanti muuta maailmaa vastaan! Best í heimi eli parasta maailmassa, vaikka kokoa on vähemmän kuin kärpäsessä.

Ihan hulluksihan tämä meno meni jalkapallon EM-kisojen aikaan. En ollutkaan vielä julkaissut tallentamaani pientä videopätkää kotimme nurkilta. Tämä on siis otettu sinä päivänä, kun Islannin maajoukkue saapui Ranskasta takaisin Islantiin. Joukkue karsiutui puolivälierässä, mutta heidät otettiin vastaan voittajina. Siellä oli taas torilla paikalla järjettömän suuri osa koko kansasta.

Ihanat.

(Ja täällähän voit lukea loogisen jutun siitä, Miksi Islanti menestyy niin hyvin jalkapallossa.)




Islantilaisuudella muhinoivan Aidosti islantilainen -sarjan jutut blogista löydät tällä tunnisteella: #aidosti islantilainen

Tunnisteet: ,