Vesirokkorokote ja muita lomaviikon juttua

On päiviä, jotka saisivat jäädä tapahtumatta, ja aikakausia, jotka voisi jättää väliin.  Juuri nyt eletään vähän molempia.

Kävimme eilen lapsiperhekyläilemässä, minä, esikoinen ja kuopus. Tänään aamulla sain viestin, että toinen perheen lapsista oli aamulla herännyt kera vesirokkonäppylöiden. Eivät ne olleetkaan siis olleet hyttysenpistoja.

Ensimmäinen ajatus: VOI SAATANA.
Toinen ajatus: VOI SAATANA. EI NYT.
Vesirokkohan tarttuu kuin magneetti jääkaapinkylkeen. Eilen lapset vähän halailivat, koskettelivat samoja pintoja ja oleskelivat reilun tunnin samassa huoneessa. Tartunnan todennäköisyys on siis hyvin suuri.

Esikoinen sairasti vesirokon melko lievänä viime vuonna. 11 kuukauden ikään ehtinyt kuopus ei ole tautia vielä joutunut potemaan.

Itämisaika on kaksi viikkoa eli rokko pukkaisi iholle sopivasti juuri silloin, kun meidän pitäisi lentää kotiin. Ja meidän todellakin pitää lentää kotiin juuri silloin, koska esikoisen koulu on alkamassa elokuun puolivälin jälkeen. Olen lasten kanssa reissussa yksin, eikä esikoisen lennättämäinen yksin kotiin ole vaihtoehto.

Sitten tässä on vielä sellainenkin mutka matkassa, että äitini, jonka luona parhaillaan olemme kyläilemässä, on vakavasti sairas. Saimme tässä kuussa tiedon, että hänen syöpänsä uusiutui (kysyin luvan tämän kertomiseen ja äitini sanoi puhuvansa aiheesta ihan mielellään). Kemoterapian takia hänellä on immuunivaje eli täällä samoissa tiloissa ei voi nyt olla yhtäkään kuumeilevaa tai muutoin sairasta ihmistä. Vesirokko kun voi tulla uudestaankin, vaikka sen olisi kerran sairastanut. Etenkin vajaakuntoisille.

No niin. Aloin aamulla googlata tietoa vesirokkorokotteesta. Se antaa suojaa - lähteestä riippuen - noin kolme tai viisi vuorokautta tartuntahetken jälkeen. Rokote pitäisi siis ottaa nyt ihan heti, niin se voisi pelastaa tilanteen.

Koska emme ole enää suomalaisessa sosiaaliturvassa eikä minulla ollut mitään mahdollisuuksia (aikaa, voimia, muistia) hankkia kuopukselle EU-sairasvakuutuskorttia Islannista matkalle mukaan, emme voineet lähteä jonottamaan julkiseen terveyskeskukseen. Enhän minä olisi edes tiennyt, missä lähin paikka on, onko siellä rokotteita ja milloinkohan sinne saisi ajan. Enkä voi vain lähteä jonottelemaan, sillä en voi olla kovin pitkiä aikoja kerrallaan poissa täältä Turun-kodistamme.

Ainoaksi vaihtoehdoksi alkoi siis muodostua yksityinen lääkäriasema. Eli käytännössä Terveystalo, jolla on toimipiste parin minuutin kävelymatkan päässä. Varasin ajan lastenlääkärille, koska ennen rokotteen ottamista pitäisi saada lääkärin määräys rokotteelle. Etenkin meidän tilanteessa: mörssäri on vielä kuukauden vajaa vuoden, ja yleensä vesirokkorokote annetaan vain yli 1-vuotiaille lapsille.

Yksityistä sairaanhoitoa kehutaan usein tehokkuudesta ja nopeudesta. No sain kyllä ajan ihan nopeasti (samalle päivälle), mutta itse toimipisteessä homma alkoi tökkiä. Ilmoittauduin lastenlääkärin vastaanottotiskillä, josta meidät ohjattiin odottamaan käytävälle. Aika kului. Lääkäriä ei kuulunut. Kun lääkäri vihdoin tuli avaamaan oven, hän ihmetteli nähdessään meidät. Olemmeko muka ilmoittautuneet?

Voihan tietojärjestelmä.

Mukava lastenlääkäri tarkasti lapsen voinnin ja myönsi rokotteen tulevan tarpeeseen, mutta hän ei voinut rokotetta antaa vaan ohjasi meidät eri kerrokseen rokottavan hoitajan vastaanotolle. Ensin piti tietysti maksaa lastenlääkärin palkkio ja poliklinikkamaksu. Pakkasin lapsen rattaisiin ja kurvasimme hissillä seuraavaan kerrokseen. Siellä oven avasi pienen odottamisen jälkeen hoitaja, joka pahoitteli, että hänellä ei olekaan kyseistä rokotetta. Meidän pitäisi palata pari kerrosta ylöspäin jonkin toisen hoitajan luokse. Lastenlääkäri oli kuitenkin viisi minuuttia sitten katsonut, että rokotteita olisi ja lähetti meidät tänne, yritin.

Ikävä kyllä ei ole. Ja pahoittelut. Fine. Teki taas mieli kiljaista pari sanaa tietojärjestelmistä.

Taas hikinen lapsi rattaisiin ja hissillä takaisin yläkerroksiin. Kuopus alkoi tässä kohtaa olla jo aika väsynyt, samoin minä. Tekisi mieli sanoa puolikuollut, mutta mutsini sairastaessa syöpää adjektiivi "puolikuollut" kuvaamaan omaa olotilaani ei oikein osuisi mittakaavaansa.

Rokote ja rokottaja löytyivät viimein. Sen jälkeen taas maksettiin eri vastaanottotiskille lasku rokotteesta, rokotusaktista ja - tadaa - poliklinikkamaksu!

Kävin yhden tunnin aikana kolmessa eri kerroksessa, kolmen eri hoitohenkilökunnan edustajan luona ja kolmen vastaanottovirkailijan juttusilla maksamassa kaksi erillistä laskua.

Että saisin jumalauta lapselle yhden vesirokkorokotteen.

Tätäkö on se tehokas yksityinen hoito? Ulko-ovesta kulkiessani tuli kieltämättä olo, että olen todella tehokkaasti juossut ja vastaanottanut printtipaperia sen 250 euron edestä.

Voisin kertoa jutun myös äitini käynnistä saman sairaanhoito-organisaation sydänlääkärin luona (ennen syövänuusiutumisdiagnoosia) tai labratulosviestiliikenteen etanoitumisesta, mutta jätän kuulkaa ne tarinat toiseen kertaan. Ovat sen verran ihme juttuja nekin.

Terveystalolle siis vinkiksi: Olisi jäänyt tästäkin paskasta päivästä vähän parempi mieli, jos koko tunnin kestänyt melko yksinkertainen asiakaskäynti olisi voitu laittaa yhdelle laskulle, yhdellä poliklinikkamaksulla. Ihan noin niin kuin tehokkuuden ja asioimismukavuuden nimissä.

Se poliklinikkamaksun suuruus - 17,50 euroa - on nimittäin yritykselle aika pieni hinta hyvästä palvelukokemuksesta.

Tunnisteet: ,